maanantai 4. maaliskuuta 2013

MUUTTO part 2

Hox! Minulla ja vanhalla blogilla on ryppyjä rakkaudessa. :D Nyt itse linkinkin pitäisi toimia!




Kiitos ulkopuolisen ilmoituksen, tajusin laittaneeni kuvasivuston osoitteen blogiosoitteen sijaan (hups).

Tervetuloa jatkamaan blogimme seuraamista seuraavassa osoitteessa:

lauantai 2. maaliskuuta 2013

torstai 7. helmikuuta 2013

Videopostaus

Krhm. Tauko sen kuin venyy. Koulu-ja tilaustöitä pukkaa päälle, niin oman blogin ulkoasuvaihdoshärdelli ei ole ottanut asettuakseen, joten ehkä kiltisti päivittelen tällä ulkonäöllä vielä hetkisen. Sanottavaa olisi paljon, mutta koska lukijoiden jaksamus on taatusti rajallista, en voi ihan kaikkea tapahtunutta muistini sopukoista kaivella ihmeteltäväksenne.

Kevät kuitenkin lähestyy kokoajan ja on aika valmistautua tuleviin kokeisiin ja koetuksiin. Viimeistään maaliskuussa olisi aika palata tokokokeiden ihmeelliseen maailmaan ja agilitykarkelot jatkuvat jo nyt helmikuussa. Olen meditoinut itseni varsin stressittömään tilaan, enkä pyri enää hullun raivolla olemaan parempi ja täydellinen, vaan yritän hyväksyä mahdolliset tappiot. Meditointi on näkynyt myös treenauksessa, enkä siksi ala sen suuremmin jaottelemaan, kuinka meillä on mennyt. Voin vihjata, että aika loistavasti. VOI:n liikkeitä on pidetty yllä ja vahvisteltu, EVL-liikkeitä taas treenattu kevään epiksiä ja - toivottavasti!  - loppuvuoden kokeita varten.

Agilityssä on painettu täysillä. Viimetreeneissä puristimme kaiken irti Kidan kanssa, eikä onnistuneen, tehokkaan radan jälkeen olo voisi olla parempi. Kouluttajan tsemppitaputukset hartioilla tuntui hyvältä ja koiran töpö heilui vimmatusti. Keppejä on treenailtu itsenäisenä verkkojen avulla, ja jopa Tara on tehnyt itsenäisiä keppejä 4-5 verkon avulla! Taraa ohjannut on myös kisahandleri Oona, ja kaksikon meno näyttää todella hyvältä. Juustohampurilaisen metsästys on kovassa vauhdissa.

Lupasin kuitenkin postailla videoita, joten täältä pesee. Tekeillä on vielä muutama kooste treeneistä.


maanantai 7. tammikuuta 2013

Vuosi 2013

copyright Oona Mäki, 6.1.2013


Hei kaikille lukijoille! Toivottavasti joulu ja uudetvuodet menivät hyvin, maukkaasti ja riemukkaasti. Meillä ainakin meni, sen tarkemmin tarinoimatta: minä pääsin nauttimaan äitini herkksapuskoista ja mainiosta seurasta, eikä koirillakaan tylsää ollut, olihan kaverina mudilapsi ja sen lisäksi kolme pientä pomeranianiakin.

Minun piti uusin päivitys tehdä vasta radikaalien ulkoasu-ja osoitemuuttuisien jälkeen, mutta koska remontti näyttää pitkittyvän, on minun pakko (joskin vähän myöhässä) kirjata vuoden 2012 tavoitteiden onnistuminen/epäonnistuminen ja listata uudet haasteet ja sankaruudet vuodelle 2013. En siis nyt ala valaista viikonlopun L. Vuorelan valmennuksesta sen tarkemmin, kasaan videomateriaalinkin nähtäväksi kyseisest' seikkailustamme.


6.1.2013
Kida: 
  • Silmätarkki
Tehty. Puhtaat silmät muutamia ylimääräisiä ripsiä lukuunottamatta,
  • TK2
Tehty. Kida sai TK2 tunnuksen 18.2 Sysmässä.
  • VOI1, ehkä starttaus EVL?
Startattu, vaan ei ykköstä saatu. Tämän ansiosta asetuimme kilpatauolle.
  • Toko SM kesällä
Joukkuetta ei valitettavasti saatu kasaan.
  • Nouseminen maxi2
Läheltä liippasi, mutta valitettavasti kohtalonoikkujen takia emme onnistuneet tavoitteessa.
  • Paimentamisen kokeilu
Emme kokeilleet paimentamista.
  • MEJÄ
Taisi jäädä hinkkaamatta tämäkin...
  • (pyörähdys näyttelyissä, jos jaksaa ottaa extremeä elämään)
Emme kaivanneet extremeä. :--)
  • Iloista treenausta, onnistumisia, pysymistä terveenä ja hyvinvoivana!
Totisesti! Edistymist, kehittymistä, silmien avaamista ja mielen avartamista, eikä eläinlääkärillekään ollut asiaa,

Tavoitteet vuodelle 2013:
  • VOI1, EVL
  • Itsenäiset kepit
  • MAXI2, ehkä jopa MAXI3
  • Koiratanssi
  • MEJÄ
  • Paimennus
  • Pysyminen terveenä, iloisena ja hyvinvoivana, kunniallisena koirakansalaisena



6.1.2013

Tara:
  • Edes pari tulosta maxi1
Luvia löytyy edelleen 1kpl, mutta noin muutoin kisatulokset olivat varsin mallikkaita!
  • Möllitoko
Kolmas sija napsahti alokkaassa!
  • Tutustuminen rallytokoon
Emme tutustuneet lajiin sen läheisemmin.
  • Parit näyttelyt
Ei emäntä innostunut. :--)
  • Iloista treenausta, onnistumista, pysymistä terveenä ja hyvinvoivana!
Pari pikku haaveria sattui noutajan kohdalle, mutta noin muutoin on neiti porhaltanut menemään yhtä täysillä kuin ennenkin!

Vuodelle 2013:
  • MEDI2
  • TK1/AVO
  • MEJÄ
  • Parit näyttelypyörähdykset


Vielä sokerina pohjalla...


MINÄ ITSE:
  • Itsevarmempi ote harrastamiseen. Minä osaan, minussa on potentiaalia. Pysyn sanojeni takana, uskon itseeni.
Hoidettu. Pääsin niinkin pitkälle kuin koulutusohjaajakursseille asti, mitä en ehkä vuoden 2012 alussa olisi vielä uskonut,
  • Annan paremmin anteeksi virheitä ja opin niistä
Hoidettu. Mieleni on avartanut ja näen "aikuistuneeni" valtavasti menneen vuoden - ja varsinkin menneen puolen vuoden - aikana.
  • Olen utelias, imen tietoa kuin sieni
2x koulutusohjaajakurssia, 1xkasvattajan peruskurssi + monia luentoja, valmennuksia ja keskusteluja. Hoidettu.
  • Asetan ylipäänsä itselleni tavoitteita, mutten niin suuria, että lannistun jos epäonnistun
Takapakkejakin tuli, mutta varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana onnistumisia.
  • Tokokouluttaja-kurssi
Tehty.
  • Tokokurssin/-en vetäminen
1x keväällä ja 1x syksyllä
  • Pyrkimys kehittyä ja onnistua, en lannistu vastoinkäymisistä
Vaihtelevalla menestyksellä toteutettu.
Voisin myös meditoida välillä..
En muuten meditoinut. :---)

Vuoden 2013 tiivistän lyhyesti: Uskalla erehtyä, uskalla antaa kaikkes, uskalla pitää aatteesi ja anna mennä täysillä, pystypäin.

----

VIELÄ SOKERINA POHJALLE pieni blogikatsaus.

Sivustoa katseltiin viimevuonna yhteensä n. 25 850 kertaa. Lukijoita tuli lisää yhteensä 39kpl. Blogiin useimmat löytävät googlen, petsien tai Agarwaen blogin kautta. Suosituin teksti oli synttäriarvonta. Blogissa meni rikki 300:s postaus.

Suurkiitos kuluneesta vuodesta!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joululoma

Tiimimme viettelee rennosti joulua, jonka ansiosta blogikin saa hetkeksi vaipua rauhalliselle joululomalle. Katsotaan ensi vuonna taas, millaisia kuvioita on tiedossa. Ainakin nyt on jo buukattu epäviralliset kisat kuun toiseksi viimeiselle päivälle ja vuosi alkaa reippaasti mm. agilityvalmennuksella.

Tämän jouluvideon myötä toivotan juuri sinulle oikein railakasta ja maistuvaa joulua! Aloittakaa menestyksekäs vuosi 2013 vauhdikkaasti. :)


perjantai 23. marraskuuta 2012

Kaksi petoa

(91 lukijaa. Voisin halata teitä kaikkia!)

Nimittäin agilitypetoa.

Viime tiistaina treenivihkooni ja facebookkiin kirjoitin ylistäviä sanoja. Hehkutuksia kahdesta, mahtavasta liitokoirasta ja ohjaajasta, joka sekin tunsi olonsa hyväksi ja onnistuneeksi. Kaikessa siinä kiihkossa unohdin kuitenkin päivittää blogin. Korjattakoon virhe, vaikkakin vähän myöhässä.


Mittasuhteet kuraa. 7-8 väli oikeasti niin tiukka kuin miltä näyttääkin, mutta pussi oli  lähempänä hyppyä 17. (Hei, kuuluuko tuo pituus ajatella niin, että korkeus kasvaa (<) vai, että tuossa on nuoli, joka osoittaa hyppysuunnan?)

Annikalle kiitokset tästä radasta - sitä oli kiva opastaa ja sitä oli kiva juosta itsekin. Tutustuessani rataan olin sitä mieltä, että kokeilisin ihan uskomattomia ohjausyrityksiä, mutta väsymys ja maneesin raskas pohja saivat minut toisiin aatoksiin ja meninkin ihan kiltisti.

Minut täytti flow. Minä tunsin itseni osaavaksi, minä tiesin kykeneväni. Tai itseasiassa, kun saavuin Kidan kanssa radalle, en miettinyt mitään. Jätin koiran, pyysin sen radalle ja ohjasin sitä. Layeroinnin palkkasimme Ninan kanssa hypyllä 3, koska jostain syystä tavallisia hyppyjä neiti ei hae, jos välissämme on este - renkaat, kontaktit, putket, ne ovat sitten ihan eri asia. Muutoin rata meni niin.. nätisti. Nopea valssi hyoyn 6 jälkeen sujui moitteetta. Kepit olivat paremmat, kun laitoin viimeisen väliin ohjuriin ja sen stressaamisen sijaan saatoin keskittyä koiran tsemppaamiseen ja suorittamiseen. Sylkkäri okserin ja hypyn välissä toimi loistavasti ja kun tein koiralle selkeän tien pituudelle vekin avulla hypyn 11 jälkeen, ei haitannut vaikka koiran otti esteen vasenta puolta. Neiti erotti putken ja puomin ohjauksen selkeästi, se haki putken sijaan renkaan kuten pitikin.... ihan mahtava pakkaus. 

Aivan käsitämättömän mahtava. Kida antaa parhaansa, lukee minua kuin avointa kirjaa. Sillä on hauskaa, se rakastaa tätä lajia ja se riemuitsee, kun onnistuu yhdessä kanssani tai itsekseen.

Tara jatkoi mahtavaa oloani. Se alkoi siitä, kun koira suoritti kontaktit itsenäisesti. Se jatkui, kun noutajalla oli täydellinen tappurafiilis suorittaa rataa. Koira kuunteli minua ja minä ohjasin sitä - mikä täydellinen ja toivottu yhdistelmä! Ninakin huomautti asian, jonka olen huomannut itsekin: miten tuo koira onkaan rauhoittunut! Se ajattelee tse sen sijaan, että kiihdyttäisi itsensä hurmokseen, ajaisi päänsä sisäiset herneet sekaisin ja sitten huutaisi turhautumistaan ulos keuhkoistaan. Se ajattelee kepeillä, se ajattelee kontakteilla, ja silti sen vauhti on mahtava ja ilo tehdä sitäkin suunnattomampi. Nina tiedusteli, koska edessä on kilpailuja oranssille punanenällekin, ja iloksi sain sanoa, että itsenäisyyspäivänä. 

Tara haki renkaan sijaan ensin putkelle, mutta pienellä tsempillä (ja astetta tujukammalla RENGAS-käskyllä) se teki oikean suorituksen loppuun.

Tämä etenemiseni, oppimiseni, ohjaajakoulutukset, kannustuksen saaminen ja tuen saaminen ovat tehneet minulle ihmeitä. Minä osaan. Minä opin. Minä rakastan.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Tuikitavallinen tiistai

Onpas turhauttavaa postata tavallisia agilitypäiväyksiä yksi toisensa perään, mutta menköön. Vielä turhauttavampaa on nimittäin tyhjänä kumiseva blogi. Kuvia olisi hauska päivittää, mutta minulla on ongelma. A) en halua kuvata vesisyksy-kuvia marraskuussa, jotta saisin väriä kirjoitukseen ja B) en halua julkaista vanhempia, julkaisemattomia syyskuvia, koska minua turhauttaa näyttää niitä, kun on jo marraskuu. Ehkä innostun ja kokoan jonkinlaista agilityvideota hamassa tulevaisuudessa...

Ennen agilentoja kävin hakemassa Taralle antibioottikuurin tassussa olevan haavan takia. Olen putsannut haavaa ahkerasti betadinella ja käyttänyt bacibact-pulveria, mutta siitä huolimatta haava hieman pullotti ja punersi, ja koska koira vielä ontuu, päätin käydä näyttämässä. Lääkäri totesi, ettei tulehdus ole kummoinen ja kokeili jalan niveletkin vääntelemällä, eikä koirassa vikaa ollut. Sydän kuulosti vaihteeksi hyvältä, suu oli puhdas ja Tara viihtyi - tästä viihtymispuolesta hoiti äitini, joka päätti lahjoa mussukoitani parilla luulla ja lelullakin... (Kiitos äiti!)

Kida pääsi kuitenkin agilentämään. Sillä olikin hyvä meno, kun koko päivä oli ollut niiin tylsä. Nopeasti sekaisissa tunnekiemuroissa sain väkerrettyä radan, joka osoittautui epäilyksistäni huolimatta tosi kivaksi. Radasta paint-räpellys tekstin lopussa. Valitan vääriä mittasuhteita ja rumaa ulkoasua.

Ysin niisto toimi hyvin, itseasiassa koko alkurata aina esteelle 14. asti. Pelkäsin koiran hakevan A:n putken sijaan, sillä ennen rataa kokeilin kontakteja muutaman kerran kyseisellä esteellä. Vielä mitä, otti ohjaukseni oikein vastaan ja sukkuloi putken kautta kepeille oikeaoppisesti.

Kontakteille sulin ihan täysin, näin välihuomautuksena, olivat niin kovin hienot. Kepit olivat toiseen suuntaan paremmat. Nina huomasi, että minäkin alan lopussa jännittämään viimeistä keppiväliä, jonka Kida sitten lukee ja saattaa pujahtaa siitä ohi, ehkä myöskin palkan toivossa - mikä on hassua, koska en ole enää aikoihin palkannut sitä enää suoraan keppien jälkeen vaan suoritamme jonkin esteen ennen lelun lentämistä. Ensi kerralla ajattelin heittää ohjurin loppuun, niin pääsen itse rentoutumaan ja koira suorittamaan ilman ohjaajan hyperventilointia.

Irtoaminen hypyille olikin hassumpi juttu kohdassa 14-16. Viime lauantaina K haki kuin vanha tekijä renkaalle, mutta hypylle ei sitten hakenutkaan. Helpotin tehtävää, palkkasin irtoamisesta ja loppuun sainkin (palkkauksen kera) hyvän irtoamisen kummallekin hypylle ja pääsin layeroimaan putken toiselta puolen.

Ratailun päätteeksi naksuttelin vielä punapaimenen kanssa merkkiä, ennenkuin nappasimme Taran autosta mukaan ja suoritimme jäähdyttelylenkin ja venytykset. Ja voi miten minua nauratti: seisoessani naksutin kourassa ja odotellessani Kidan reaktiota, turhautui Kida kun en hyväksynytkään sen merkkiä (koira asettui väärään kohtaan). Tämä tilanne vaatii muuta temppua, totesi pieni pystykorva ja kävi tuumasta toimeen: takajalkoja vaan merkille ja kontaktia tarjoamaan!