lauantai 26. joulukuuta 2009

Joulu on, joulu off

Noniin, tulihan se joulu, ja vielä varsin luminen sellainen. Ennen kuin poistuimme Minnan ja eläintarhan kanssa maalle äitini luokse, kävin Vapun kanssa maastoilemassa oikein kunnolla vastasataneessa lumessa. Oikein mukavat hankilaukat saimme, kun löysimme koskamttomat metsätiet puiden katveesta. Nyt on ratsastaja saanut latailla akkuja ja läskistyä, kun tallikaverini tänään ja huomenna Vapua lainaavat maastoon. Ehkä minunkin on ihan hyvä hengähtää välillä, varsinkin, kun tallilla käyminen on henkisesti aika ahdistavaa nykyisin tiettyjen tapahtumien vuoksi.

Koirat ovat rentoutuneet, syöneet, leikkineet ja nauttinut maalaiselämästä. Turhia paineita ei ole otettu ja eläimet ovat saaneet touhuta mieltymyksiensä mukaan. Lunkisti ovat kaikki ottaneet muutamia lumienergioita lukuunottamatta - porukan pienimmät Kida ja Aatu lähinnä nukkuvat tyytyväisinä. Ihan hyvä, kohta kuitenkin palaa arki kaikkine touhuineen ja tekemisineen.

Myöhäiset jouluntoivotukset kaikille! Kohtahan onkin jo uudenvuodenaatto.

tiistai 15. joulukuuta 2009

PAKKASTA

Perskele, nyt ne kauan kaivatut pakkaset saapuivat ja romahduksella! Tietenkin juuri silloin, kun alkaisin olla taas ratsastuskunnossa. Onneksi loma tulee! Kävimme Vapun kanssa maanantaina pirtsakalla maastolenkillä, kylmyydestä piittaamatta. Heitin hevoselle loimen päälle, puin kaulaliinan eteeni ja sitten lähdimme talviseen iltaan. Oli hyvin rattoisaa, eikä pieni palelu haitannut, sillä hevonen oli pirteä ja meillä oli oikein hauskaa. Nyt tuli valitettavasti Vapulle taas parin päivän vapaa, koska huomennakaan minulla ei ole mahdollisuutta tallille mennä myöhäisen koulun takia. Torstaina väännämme kuitenkin koulua, jos sää sallii, ennen Kidan rokotusaikaa.

Kävimme Taran kanssa lenkillä bordercollie Maisan kanssa talvisessa metsässä. Tytöt juoksivat kovasti, ja ainakin Tara oli mukavan raukea lenkin jälkeen. Teki hyvää. :-) Ulkona noutoleikit ovat jääneet nyt vähän vähemmälle kylmän takia, vaikka joka päivä on hetken saanut likka leikkiä rajummin talvikylmistä huolimatta. Kidakin on viihtynyt ulkona, eikä kylmä ole puraissut, kun heti on lähdetty sisälle kun aika on venähtänyt "liian pitkäksi".

Kidaa äsken harjoitin nakinpalasilla, ja ihan mukavastihan tuo toimi. Tyttö taitaa nyt seisotuksen, istumisen, paikallaan olon ja vapaa-käskyn, vierelle istumisen ja antaa tassua. Maahanmenoa ollaan nyt alettu kokeilemaan, ja pienillä avuilla tuokin luonnistui, ensi kerralla varmasti taas varmemmin. :-) Kida kulkee hihnassa nätisti ja hallitusti, eikä lainkaan venkoile, vaikka suurimmaksi osaksi kulkeekin vapaana. Ei tuosta ainakaan kriminaalipentua toivottavasti kehity! Rokotukseen pienen vien torstaina.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Kaupunkikertomuksia ja tapaturmia

Koulun hyppytunti on mainiota aikaa purkaa blogiin tapahtumia edellisiltä päiviltä.

Eilen oli railakas päivä niin eläinten emännällä kuin eläimillä itsekin. Mainitaan heti alkuun, että muuan ruuna talliltamme päätti laittaa jalkani uuteen uskoon tarhatessa, ja sen takia ratsastus on katkolla pienen hetken. Ärsyttää, koska tänään olisi ollut kouluvalmennus ja muutenkin tamma ollut vähemmällä liikunnalla tällä viikolla.. jospa saisin itseni ensi viikoksi kuntoon, että voisi jo ennen joululomaa alkaa tehoratsastuksen. Onneksi ajaminen/juoksuttaminen onnistuu mainiosti, ja Minna kyllä ratsastaa puolestani.

Kida lähti Minnan kanssa busseilla Nastolaan, kun minun oli tarkoitus käydä näyttämässä pentu kemianopettajalleni, joka on erittäin vannoutunut koiranainen. Itse olin jo talleilla kinttu kipeänä, ja Minna sitten Lahdesta lähti Kida mukanaan matkaan. Kuulemma pentu oli käyttäytynyt erittäin hienosti! Se oli kulkenut hihnassa kuin kotonaan, eikä ollut aristanut autoja ja kaupungin hälyä. Ihmisiä se oli ujostanut, kun nämä tulivat lähelle tervehtimään. Kaupungin päässä tuli vastaan ilmeisesti koiria harrastava nainen, sillä hän kehui kovasti Kidan hermoja ja luonnetta. Kun Minna ilmoitti ettei pentu ole hänen, niin nainen oli käskenyt onnittelemaan omistajaa täydellisen pennun valitsemisesta. Aikamoinen mestari tuo meidän melkein kolmikuukautinen. :-)

Koulussani neiti hullaannutti niin opettajat kuin oppilaatkin. Sylin turvassa oli mukava katsella, vaikka vähän ihmismäärät jännittivätkin. Opettajani kuitenkin pennun tapasi, ja toivoi Kidaa uudestaankin kylään, ehkä jopa oppitunnille saakka.. Sainpahan ke aamut vapaiksi, sillä muuten koirien olisi oltava yksin kotona jopa 8h, joka on aivan liian paljon mielestäni pikku pentuselle ja tylsää aikuisellekin.

Muuta sen suurempaa ei ole tapahtunut. Tänään illalla suuntaamme äitini luokse Pornaisiin koko jengi, ja huomenna lähdemme Minnan kanssa ihmettelemään messarin henkeä. Ikävään aikaan nämä kepit, koirien seassa on ikävä niillä könytä, mutta ehkä kestän!

tiistai 8. joulukuuta 2009

Mätsärikokemuksia ja talleilua

Itsenäisyyspäivän mätsärit eivät menneet ihan niin hyvin kuin toivoimme, ilmeisesti Taran karvattomuudella oli osuutta asiaan. SIN5 lohkesi tulokseksi, vaikka tuomari antoikin paljon kehuja koiran seisomisesta ja käyttäytymisestä. Mutta, oli oikein mukavaa, lisäksi kyseessä oli Taran ensimmäiset hallimätsärit ikinä, eli kokemusta rikkaampana palasimme. Kida oli mätsäreiden ajan hoidossa äitini luona, ja oli käyttäytynyt nätisti. Lähinnä nukkui siellä oloajan, ja kotona olikin sitten energiaa kuin pienessä kylässä.

Tänään olimme tallilla. Vapu oli erittäin mukava, herkkä ja hyväntuulinen, ja lämmittelyn jälkeen laitoimme pari estettä. Neiti selkeästi nautti hyppimisestä pitkästä aikaa, niin lennokasta ja eteenpäinpyrkivää meno oli. Minnakin kokeili vähän hyppäämistä pitkästä aikaa, ja Vapua sai oikein pidellä, ettei venynyt askel liiankin pitkäksi esteiden välillä.

Iloinen asia on myös, että Kida viihtyy tallilla erinomaisen hyvin. Ei yhtään käyttäydy tylsistyneesti, vaan keksii kaikenlaista puuhaa ja tutkittavaa. Kentänlaidallakin sai milloin juoksuspurtteja ja milloin keksi alkaa kaivamaan kuoppaa, kenties Kiinaan saakka. Väsytti kyllä kotiin palattua, hauskaa näytti Taralla ja Kidalla olevan.

Torstaina luvassa lenkkeilyä ja joulun lähestyessä suuntaamme jälleen ageilemaan!

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Mainostauko!

Yritän taas alkaa päivittämään mussukoitteni kuvagallerioita, jotka löytyvät osoitteesta http://redtolling.jalbum.net/Tara. Myös kotisivuja pitäisi saada päiviteltyä ja uudistettua, hommia luvassa siis!

maanantai 30. marraskuuta 2009

Loppuviikko täynnä hauskuutta!

Lara saapui Joensuusta luoksemme seuranaan Minttu sheltti, mikä tarkoitti, että tekemistä riitti viimeviikkona niin Taralle kuin Kidallekin. Minttu osoittautui mitä mukavimmaksi leikkikaveriksi pikku Kidalle, sillä paimenet löysivät varsin nopeasti yhteisen sävelen leikeissään. Tara käyttäytyi myös hyvin asiallisesti shetlantilaisen kanssa. Viime kerralla kaksikon tavatessa Tara kohteli Minttua aikamoisella diktaattorin vallalla, mutta nyt tuttua koiraa ei viitsitty komentaa, vaan tytöt tulivat oikein hienosti toimeen keskenään.

Tytöt tykkäsivät juosta keskenään pelloilla, ja koirapuistossakin kävimme pyörähtämässä, vaikka meno olikin varsin jäistä. Tara sai perskärpäsekseen itseensä ihastuneen whippet-uroksen, mutta muuten suurtakaan toimintaa ei saatu aikaiseksi, sillä tyttöjä leikkiminen ei kiinnostanut laisinkaan. Tulipahan kuitenkin käytyä. Sen sijaan agilityradalla vauhtia irtosi koirista senkin edestä!

Vuokrasimme agilityradan tunniksi perjantai-iltana. Mukaan lähti Taran, Kidan ja Mintun lisäksi ystäväni bordercollie Maisa, joka pääsi tutustumaan putkiin ja muihin ei-hypättäviin esteisiin. Ennen tätä suurta urheiluepisodia olimme käyneet Minnan ja Laran kanssa RAXissa syömässä, ja toteuttaneet suuren kuningassuunnitelman, jonka ohjaamina varastimme koirille tarjottavat palkintonamit ravintolan nakkikulhosta. Olipahan nauruntäyteinen keikka, olimme paljastaa itsemme hihityksellämme. :-) Nakit kuitenkin maistuivat, jo niiden pelkkä haju sai koirat suorastaan lentämään radallla!

Tara oli hyvin innokas, sillä varsin pitkä aika oli viime kerrasta ehtinyt vierähtää. Putket sujuivat erittäin hienosti, samoin pussi. Rengas hypättiin vanhana tekijänä. Uutuutta olivat pujottelukepit ja keinu, joista jälkimmäinen oli erittäin pelottava ja tähän tutustuimmekin hyvin hitaasti, kädestä pitäen. Minulle riitti, että koira uskalsi tulla siitä, ja enempää emme ensimmäisellä kerralla esteeseen kiinnittyneet. Pujottelut Tara oppi yllättävän nopeasti. Huomaa, että koira rakastaa lajia, niin suurella intohimolla se kuuntelee ohjeita ja tekee parhaansa!

Kidakin pääsi kokeilemaan pikkujuttuja, ettei tarvinnut vain katsella isompien tekemisiä. Pujottelu namin perässä onnistui mukavasti, ja pienen tutustumisen jälkeen Kida meni jopa putkesta, kun sitä houkutteli putken toisessa päässä. Tosin juuri ennen lähtöä pentu jotenkin eksyi pitkään putkeen, jonka läpi se sitten sipsutti hieman hämmentyneenä. ;-) Myös Minttu ja Maisa olivat viihtyneet hallilla, ja Niinan kanssa ajattelimmekin vuokrata sitä useammin!

Nyt olemme vietelleet rauhaisaa arkieloa, joka jatkuukin aina viikonloppuun.Perjantaina on luvassa metsäilyä Maisan kanssa, lauantaina illalla lähdemme koko porukka käymään Pornaisissa ja sunnuntaina suuntaamme Taran ja Minnan kanssa Hollolaan mätsäreihin! Kida ja Aatu jäävät hoitoon äidilleni, ja hän palauttaa eläimet meille iltasella. :-)

Myös Vapun kanssa tuli tehtyä! Eppu kävi pitämässä valmennusta la aamupäivällä. Niin hyvin Vapu ei mennyt kuin edelliskerralla vääntäessämme kentällä ilman opetusta, vaan oli hieman jähmeämpi. Silti tuli oikein hyviäkin pätkiä, ja olin oikein tyytyväinen tamman työpanokseen.

torstai 26. marraskuuta 2009

Hehkutusta ja kompastelua

Noniin. Aloitetaan kertomalla, että Kida on kasvanut melkoista vauhtia, ilman, että edes itse meinaa tajuta. Johan se kohta Aatun kokoinen pallero, ja vauhtia alkaa neidissä olla varsin ruhtinaallisesti. Tallilla on käyty kovasti, ja yksinoloa esimerkiksi autossa opeteltiin, kun pidin Minnalle "ratsastustuntia", ja siksi ajaksi pääsi pikku neiti takapenkille siankorvan kanssa. Kun menin ratsastuksen jälkeen hakemaan pentua, ei Kida odotellutkaan enää takapenkillä, vaan oli lykännyt korvan jalkatilaan ja kömpinyt itse kuskin paikalle. :-)

Tänään neiti meni vähän mukkelis makkelis, kun tuli liian hauskaa Taran ja naapurin Maxin kanssa leikkiessä. Jalkaanhan siinä kompuroidessa sattui, ja itkien tultiin mamman jalkoihin lohtua hakemaan. Siinähän tovi jalkaa hoidettiin ja sylissä istuttiin, ennen kuin takaisin maahan päästin. Vähän ontui, mutta nyt pitkien unien jälkeen ei linkkauksesta ole enää tietoakaan. Rauhallisemmin pitää ottaa, kun on vielä niin kovin pieni...

Vapu sitten yllätti iloisesti itsensä tänään. Kentällä pulleasta suomipollesta paljastui melkoinen koulutähtönen. Oli tänään harvinaisen pehmeä ja hyväntuulinen. Alkukäyntien jähmeyden ja takaosakäännösten jälkeen otti tamma erittäin hyvin tukea kuolaimesta ja suu alkoi vaahdota jo ennen ensimmäisiä raveja. Talliomistaja tuli ratsastamaan samaan aikaan kentälle, ja kehui kovasti hevosen työskentelyä sekä ratsastustani. Ai että lämmittikin mieltä! Olen kehuja kovasti kaipaillutkin ylentämään itsetuntoani.
Käynnissä ympyröitä ja pohkeenvöistöjä, ravissa ympyröitä, kahdeksikkoja ja temponvaihteluita, lopulta laukannostoja ympyrällä ja vastalaukatkin.

Tara on jatkanut normieloa, lenkkeilty ja palloteltu on paljon. Vieläkään ei karvat ole alkaneet kasvaa (odotan sitä kuin kuuta nousevaa) vaikka järkikin jo sanoo, että aikaahan se vie. Matokuurin koiruli sai ja silmätulehdus parantui. Tänään illalla luoksemme tulee viikonlopuksi kylään ystäväni shelttinarttunsa Mintun kanssa. Ageilemaan olisi tarkoitus mennä huomenna illalla (jos sain sen vuokrattua, täytyy katsoa onko vastausta kuulunut!) ja varmasti kaikenlaista puistoilua ja lenkkeilyä on luvassa.

Siitä myöhemmin lisää!

Ja kuvia yritän saada laitettua lähiaikoina :-)

torstai 19. marraskuuta 2009

Kida toi mukanaan syksyn!


Heh, eli heti kun Kidan kotiin saimme, alkoi armottomat vesisateet. Nyt lumi on muisto vain, harmillista. No, joka tapauksessa!

Pikkuneiti on kotiutunut oikein mainiosti. Aluksi Tara hieman yrisi pienelle, eikä millään halunnut ottaa tätä vastaan, mutta nyt kaksikko tulee oikein hyvin toimeen. Leikkivät kovasti yhdessä. :-) Aatuun Kida ihastui oitis, ja välillä kaksikko painii niin rajusti, että on pakko mennä väliin. Kida on todella tottelevainen ja kiltti tyttö, aina pyrkii pissille lehdelle ja tietää, että ulos mennessä pitää ensiksi tehdä tarpeet. Aika oppivainen myös, kun noin pienenä jo alkaa esim. tajuamaan seisomisen käskyn! Ihastuttava tyyppi, lempipuuhaa on aamulla syöksyä pussaamaan naama totaalisen märäksi. Tallilla kävimme myös nuuskimassa tuoksuja, ja Kida tuntui varsin rennolta. Se taapersi pitkin tallia ja uskalsi hevostakin nuuhkia, kun nostimme sen syliin Vapua katsomaan.

Vapu oli eräs päivä niin jäykkä, että uhkasin jo myydä sen ratsastuskouluun. Taistelu tamman kanssa tuotti kuitenkin tuloksia, sillä seuraavana päivänä humma oli erittäin kuuliainen ja rento. Alun pohkeenväistöt teki kuin itsestään, ja ravissa pienen hiomisen jälkeen kulki kovin kauniisti, ennen kaikkea apuohjilla meni kuin vaativan tason kouluratsu. ;) No ei sentään, mutta todella mukava oli. Laukannostot olivat jähmeämmät, mutta nousivat nätisti kuitenkin. Pari tuntia me melkein kentällä puuhasimme, ja hiki tuli kyllä molemmille. Nyt torstaina Vapu sai vapaapäivän, itse kävin vain tallila putsaamassa karsinat.

Taralle kävin hakemassa parempilaatuista nappulaa, että se saisi karvansa takaisin! Tammikuussa syötätän sille tujun kalaöljykuurin, jos ei muuten tulosta synny. Luulisi kuitenkin. Aika hiljaista on ollut Taran elämässä, mutta ensi pe menemme agilityä pyörimään hallille kun Lara saapuu meille Mintun kanssa, ja sitten tulossa ovat myös mätsärit itsenäisyyspäivänä. Uusia temppuja sille vähän opetin ja kokeilin, onko näyttelykäytöstavat yhä mielessä. Olivathan ne!

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Kida täällä hei!



Noniin! Eilen sitten kotiutui Kida-neitokainen Kajaanista, sisaruksiensa ja emon turvallisesta lämmöstä uuteen kotiin!

Matka alkoi puoli seitsemältä, kun tankkauksen ja eväiden ostamisen jälkeen lähdimme Minnan kanssa ajamaan Lahdesta 600km Kajaaniin. Aluksi meitä hieman jännitti matkasta selviytyminen, kun minä siis itse ajelin koko matkan. Pisin ajomatkani on tähän mennessä ollut Joensuuhun ja muutaman päivän jälkeen takaisin, mutta tämä Kajaanin reissu tehtiin yhden päivän aikana, eli 1200km kertyi ajoa. Onneksi väsymys ei iskenyt, paluumatkalla pariin kertaan, mutta pakkasessa käväiseminen pikkukoiran kanssa piristi niin, että jaksoi seuraavaan pissitaukoon.

Perille löysimme ilman eksymisiä, ja meitä olikin vastassa kasvattaja ja tervetulohaukahdukset esittävät koirat. Kida suhtautui meihin hieman varauksella, mutta tuli kohteliaasti antamaan pusuja ja heiluttelemaan töpöhäntäänsä. Virallisuuksien ja teen jälkeen pakkasimme tavarat ja Kidan autoon ja aloitimme paluumatkan. Erittäin reipas matkalainen oli, nukkui/lepäili rauhassa koko matkan Minnan sylissä, ja kotona pienen varautuneen tutkimisen jälkeen alkoi jo innoissaan höykyyttämään lattialla lojuvia pehmoleluja.

Tämä päivä meni tutustuessa Taraan ja Aatuun, jotka palasivat äitini luota Pornaisista. Hyvin ovat tulleet toimeen, Aatua neiti on jo vähän kutsunut leikkiin, mutta valitettavasti kissa ei ymmärtänyt pennun pyyntöjä. Tara on hieman hankalampi, mutta illalla tuo jo huiskutteli häntäänsä ja vähän oli leikkimielisyyttä katseessa.

Taralla on silmätulehdus toisessa silmässä, joten lääkettä huomenna hankkimaan. Pitää toivoa, ettei tuo ehtisi tarttumaan Kidaan, tulehdus on vasta alkava kuitenkin.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Lumi tuli!

Lumi tuli ja sen myötä tylsyys!
Hevosella on turha mennä, kun tilsat ovat mahdottomat. Tänään pääsin tallille asti, kun tallin omistaja tuli varoittamaan, että tilsakumillakin hänen hevosensa kavioiden alle kertyi melkoiset luistimet, joilla ei juuri eteenpäin sotkettu. Annoin ratsastuksen olla, huomenna yritys uudestaan. Torstaina olisi Eppu tulossa pitämään valmennusta, katsotaan onnistuuko, vai onko kenttä huonossa kunnossa. Pe taas pitäisi lähteä maastoon, jos kelit silloin antaisivat periksi!

Ärsyttää tekemättömyys koiran kanssa! Koiraseuraa meillä ei vielä ole, joskin ystäväni tallilla omistaa pienen bordercollie-pennun ja lupautui lenkkiseuraksemme iloisin mielin, kun asiaa häneltä kysäisin. Pitää laittaa kyselyä menemään, koska nähtäisiin. :-) Seuraava agilityn alkeiskurssi alkaa keväällä, joten sinne asti on reippaasti odoteltava... Mätsäreitä ei ole luvassa, paitsi viimeiset 6.12. Tallilta löysin isokokoisen, käyttämättömän "hevarihäkin", joka minulle luvattiin käyttöön tarpeettomana! Joku pikku rikkouma siinä on kuulemma, mutta se on korjattavissa. Nyt on käyty pitkiä lenkkejä Taran kanssa, äskenkin oltiin lumessa leikkimässä ja kohta tarkoitus lähteä lenkille ystäväni seurassa. Maastolenkit hevosen kanssa ovat olleet nyt pannassa naapurin aiheuttamien ongelmien takia, mutta pitää kysellä, keksisinkö jonkun reitin, mihin Tara pääsisi mukaan eikä naapuri pääsisi räksyttämään.

Lauantaina Kidaa hakemaan! Uusi kuva kasvattajalta. Kuva (c) Mielonen Anne

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Pitkän iltalenkin päätteeksi

Palasimme tovi sitten Taran kanssa pitkältä lenkiltä, niin ajattelin kirjoitella kuulumisia vähäsen. Ai että tuntui kivalta kulkea tuolla kirpeässä alkutalven säässä, pitänee alkaa joka ikinen päivä pyrkimään tunnin lenkille, oli kiirettä kuinka paljon tahansa. Tekee hyvää niin itselleen kuin koiralle, kun tuokin nauttii niin vapaana pelloilla juoksennella mamman seurassa. Näin arkipäivisin kiirettä on kuitenkin sen verran, että meinaa päivisin lenkittäminen jäädä valitettavasti Minnan kontolle...

Huomenna ajattelin soitella P-HAU:lle ja tiedustella, miten on alokaspaikkoja tulossa agilityyn! Peukut pystyyn, että päästäisiin harrastamaan!

Vapu on keventynyt mukavasti suitsien vaihdon ja hampaiden raspausten myötä. Kentällä on kyllä pakko pari tuntia kuluttaa, kun ensimmäinen tunti meinaa mennä hevosen lämmittelyssä ja venyttelyssä ennen "tositoimia". Ainakin ratsastajakin, eli minä, saan kunnon reeniä. Eppu on käynyt uskollisesti meitä joka toinen viikko valmentamassa, ja mukavasti on saatu kehitystäkin aikaan! Hieno hevonen tuo Vappeli on.

Kida lähdetään hakemaan viikon päästä, ja Tara sekä Aatu pääsevät pariksi päiväksi äidilleni hoitoon. Lahti-Kajaani-Lahti verottaa aikaa ja energiaa sen verran, että paremmassa hoidossa nuo ovat äidin hellässä huomassa maalla lapsosen hakureissun ajan.
Jännittämään alkaa nyt kovastikin! ...

Loppuun pari kuvaa tulevasta pienokaisesta, kuvat ovat (c) kasvattaja Anne Mielonen.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Vapustelua

Noniin, Vapun kinttu on kunnossa, ja on aika aloittaa taas työnteko. Aloitimme ratsastelut pikkuisella maastolenkillä ennen pimeän tuloa, ja erittäin energinen hevonen oli seityään muutaman päivän. Myös Tara pääsi mukaan! Maastolenkki oli tuikitavallinen, mutta sen sijaan eilinen, nopea ratsastus ennen hampaiden raspausta sai minut todella hyvälle mielelle. Tauko teki selvästi hyvää, koska vaikka hevonen oli hyvin jähmeä, se oli nöyrä ja halusi miellyttää minua. Yhteistyömme oli harmonista, kuten Minna kuvaili. Oikein miellyttävä kokemus! Katsotaan mitä tänään tulee, toivottavasti vielä parempia tunteita, kun tammalla on hampaat kunnossa.

Taraa vähän katselin, että taitaa olla likka jäykkä takakintuistaan. Pitänee ottaa operaatioksi koiran hierominen! Hyppeleminen ja kova juoksu laittavat kenen tahansa paikat juntturaan.

Mutta ei tänään tämän kummempaa, pitihän jotain raapustella. ;-)

perjantai 23. lokakuuta 2009

Kaamoksesta aktiivisuuteen!

Hopsista, pitkä tovi ollut päivittelystä, mutta nyt taas täällä!

Taran agilitytreenit menivätkin aivan metsään omistajan möhlimisen takia. Tuli ongelmia hallin maksujuttujen kanssa, ja annoin asian olla ja päätin vuokrata hallin myöhemmin, kun muistaisin maksaa vuokran ennen eräpäivää. ;-) En tajunnut että kyseessä oli Nordean pankkitili, joten rahan pääseminen perille kestää toki vähän kauemmin kuin OP:sta OP:en..
Myös mölliagi jätettiin välistä harjoitusten puutteen takia, mutta ei se mitään, uusia kisoja tulee kyllä!

Agilitystä innostuneina intouduimme Minnan kanssa tekemään kotitekoisia esteitä. Vielä ollaan vaihessa, mutta parvekkeella saimme yhden esteen puomineen valmistettua. Sopiva agiputki löydettiin, ja se pitäisi tilata. A-esteitä sun muita emme tosiaankaan osaa valmistaa, mutta kentällä onkin ne onneksi jo val.miina, niin agilityhullu Tara pääsee vähän treenaamaan. :-)

Nyt on aika hiljaista aikaa näin harrastusten kannalta, kun mitään suurempia tapahtumia ei ole tiedossa. Nyt olemme syyslomaa viettelemässä äitini luona maalla. Kyllä Tara tykkää, kun saa ulkoilla vapaasti ja pari kertaa päivässä käydään kunnon lenkillä, että likka saa juoksennella vapaana metsissä ja pelloilla. Hauskaahan myös on, että paras kaveri, äidin pomerianianuros Paroni on nyt seurana. Kohta pitäisi mennä neidille vähän heittelemään palloa pihamaalle, katselee siihen malliin, että leikkiminen olisi hauskaa ajankulua.

Vapulle kävi vähän hassummin tässä pari päivää takaperin. Vapu on ollut tosi jäykkänä, ja koulutreeneissä tätä valmentajalle olenkin valitellut, ja hän on antanut hyviä vinkkejä jäykkyyden poistamiseen. Ilmeisesti lavoissa vähän jumissa, hierojaa pitäisi tilata tutkimaan tamman läpi sentti sentiltä. Vastalaukoilla ja väistöäillä yritetty tilannetta parantaa, ja vähän kevyemmältä tuo onkin tuntunut!

Treeneihin tuli kuitenkin pikku tauko, kun lähdettiin käymään maastossa viim. tiistaina. Tuli pientä kinastelua metsätiellä vesilammikon kohdalla, kun yritin itsepintaisesti saada hevosta lammikon yli, mutta eihän tämä sopinut. Tamma rymisti metsään, ja kun oli tarpeeksi monesti tämän tehnyt, luovutin ja lähdettiin eri suuntaan, olin vielä ilman satulaa matkassa. Loppulenkin tamma meni tosi kauniisti ja iloisesti, enkä edes uskonut, mitä taistelun tiimellyksessä oli sattunut...

Tallille tultuani Satu rääkäisi, että minä ihmettä Vapun takajalalle oli sattunut, ja toden totta, pitkä, verinen viilto kulki takasen sisäpuolella! Ilmeisesti joku oksa oli raapaissut metsään könytessä. Vapu ei kuitenkaan ontunut, mutta kuntoon haava piti saada, ettei pääsisi tulehtumaan, kun on niin mutaista. Huuhdeltuani onnekseni totesin, että mistään hillittömän syvästä haavasta ei ole kyse. Betadinihaude ja pinteli päälle, ja Satu vielä laittoi haava-ainetta ottaessaan hevoset sisään. Uusin hauteen seuraavana päivänä, ennenkuin lähdin lomalle. Sadusta ei ole kuulunut, joten eiköhän haava ole parantunut hyvin, että sunnuntaina voisi rennosti vähän jumpata pikku sairasloman päätteeksi.

Ei tänne kummempaa, tosin tänään selvisi marraskuussa saapuvan koiranpennun nimi! X-Aida aka Kida on australianpaimenkoira, jonka olisi tarkoitus muuttaa Taran pikkusiskoksi meille marraskuussa!

torstai 1. lokakuuta 2009

Likipitäen täydellinen maastolenkki

SYKSY!
Voiko ihanampaa olla?

Tänään pääsin niin aikaisin koulusta, että päätin ilahduttaa itseäni maastolenkillä. Sää oli mitä mainioin, pieni kylmyys tuntui vain hyvältä, aurinko pilkahteli aamuisella taivaalla ja tuoksu oli raikas. Kun pääsin tarhalle, olin aivan varma, että Vapulla on jokin hätänä. Yleensä se tulee rauhallisesti ulos tarhasta, mutta nyt kulki jähmeästi, pysähdellen ja taaksepäin vilkuillen. Pelästyin, että sen muutaman päivän takainen kompurointi olisi satuttanut jalkaa jotenkin. Tallissa Vapu oli kuitenkin normaali, ja aloin jo miettiä, kuvittelinko omiani.

Paljastui, että kuvittelenhan minä, onneksi! Vapu piristyi silminnähden heti, kun sai varusteet päälleen. Kun pääsin pihalla selkään, neiti oli jo menossa. Pitkään aikaan se ei ole ollut noin ilolla maastoon lähdössä - huomaa kyllä, että on emännällä ja hevosella sama lempivuodenaika.
Lenkki olisi muuten ollut täydellinen, ellei lonkkani olisi pasahtanut jumiin jo ensimmäisellä laukkasuoralla, pannahisen iskias. Muuten oli täydellistä, hevonen oli koko matkan erittäin reipas ja mukava, eikä pahemmin näyttänyt välittävän minun jäykästä olemuksesta, jonka kipu aiheutti.

Hyvä fiilis, hyvä fiilis, nyt kun vielä kinttu paranisi, että pystyn huomenna juoksemaan agihallissa ja ratsastamaan valmennuksessa..

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Valmennusta, talutusratsastusta ja mätsärikokemuksia!

Noniin. Pikkukissa on kotiutunut loistavasti uuteen kotiinsa, ja Taran kanssa otetaan joskus melkoisiakin painiotteluita. Ikävä kyllä herra tajusi myös Taran omistavan tissit, ja pieni mies päänsä sisässä päätti, että niistä saa varmasti maitoa.. onneksi tuo nyt alkaa pikku hiljaa uskomaan, ettei tissien lutkutus auta, Tara kun on niin kiltti ettei pihahdakaan vaikka kuinka kipeää tekisi.

Perjantaina tuli meidän tallille valmentajani pikkusisko pitämään ratsastustuntia meille, Erikalle ja Allu-ruunalle. Allu kuitenkin tuntui arkovan takastaan, joten he lopettivat kesken, ja loppuaika meni yksityistunteiluksi. Kuten ajattelinkin, Vapu oli kotikentällä melkoisen jähmeä ja todella kankea, näköjään pienikin maastoloma saa Vapun aivan seipääksi. Pitää taas alkaa kunnolla kentällä tuuppaamaan. Tunti oli helppo, askellajien puhtauden yrittämistä, ja nättiäkin laukkaa saatiin ympyrällä lopulta.

Lauantai meni sitten Vapun kanssa aivan erilaisissa merkeissä. Ystäväni sisko piti partiolaisten tyttöleiriä, ja halusi kovasti talutusratsun siellä käymään. Vapu on kerran aiemminkin avustanut talutusapuna, joten lupauduin ratsastamaan paikalle ja hoitamaan keikan. Montarin peräkyliltä ratsastinkin Nastolan kirkonkylän läpi leirikeskukseen, ja kyllä päät kääntyilivät kun hevonen kopsutteli asvaltilla. Taluttaessa Vapu käyttäytyi asiallisesti, ja kyllä tytöt tykkäsivät! Paluumatkalla innostuimme menemään terveyskeskuksen kautta, jossa äitini on töissä, ja kyllä äidin työkavereidenkin silmät laajenivat kun pysäköin hevoseni parkkiruutuun. Tänään äiti kertoi puhelimessa, että hörisevästä vierailijasta oli pidetty erittäin paljon.

Sitten tähän päivään ja Taraan! Kävimme vierailemassa taas mätsäreissä, joissa ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin viimekerralla. Punainen nauha saatiin, mutta jatkoon ei ollut asiaa - tuomarilla näytti olevan mieltymys kaikenlaisiin paimentaviin ja metsästäviin koiriin, sillä vaikka Tara seisoi erittäin hienosti, ei löyhöttänyt eikä mitään muutakaan, pääsi jatkoon neidin sijasta alati istumaan laskeutuva ja kiskova bordercollie. Noh! Sää oli kuitenkin hyvä, ja tuttuja oli paljon. Tavattiinpa tutun pikkutollerikin, joka oli ensimmäistä kertaa mukana "kauneuskilpailussa".
Paikalla oli myös putki, jota oli pakko kokeilla. Pari kertaa Minna kutsui Taraa putken toisella puolella, mutta sitten Tara tajusi jutun juonen, ja "putki" käsky riitti ponkaisemaan Taran matkaan ja kulkemaan putken läpi hienosti.

Tällaista tällä kertaa, nyt Tara nukkuu pikkukissan kanssa autuaana sohvalla, päät vastakkain. Vähän väsyttää, kun palkinnoksi hyvästä työskentelystä ja kauniin sään kunniaksi käytin Taraa viimeisellä järviuinnilla tämän kesän osalta. Nyt alamme jännittämään aussie-pentueen syntymistä!

tiistai 15. syyskuuta 2009

Voittoisaa eloa ja pentukuumetta

Noniin! Jos pikkuhiljaa saisi kotisivut ja blogin siihen kuntaan, että muistaisi aina välillä päivitelläkin jotain.

Hieman ovat ylioppilaskirjoitukset vieneet aikaa, mutta nyt ollaan taas vähän selvemmillä vesillä, kun kaikista tärkein aine on hoidettu alta. Sen kunniaksi menimme käymään Taran kanssa mätsäreissä, ja onneksi mentiin, vaikka ensin harkitsin niistä poisjääntiä!

Mätsärisää oli erinomainen, ja lisäksi paikalla oli muutama tuttukin, joille lupauduin menemään myös ensi sunnuntain mätsäreihin, jotka järjestetään Lahdessa. Nyt oltiin siis Nastolan Uudessakylässä. Minna ja Pilvi lähti minun ja Taran mukaan todistamaan likan menestystä! ;) Tara vaikutti ennen kehää hieman haluttomalta, mutta tositoimissa olikin aivan liekeissä. Ensin saatiin punainen nauha, ja lopulta isojen koirien luokan voitto PUN1! Hyvä Tara, BIS kehään kulki tiemme ensimmäistä kertaa. Tara seisoi mukavasti, mutta ei jaksanut kiinnostua tuomarista, ja lisäksi joutui juoksemaan liian hitaiden koirien taakse, joten ehti tuo lönkötellä laiskasta ennenkuin anteeksi pyydellen ohittelin hitaammat, että Tara sai näyttää askeliaan kunnolla. Seitsemänneksi emme kuitenkaan jääneet, vaan ylsimme 4. sijalle! Palkinnot olivat ruhtinaalliset, ja saatiin ensimmäinen pokaali kirjahyllylle koristamaan ruusukkeiden kanssa.

Meidän perheeseen tuli myös uusi asukas, nimittäin pikkukolli Adolf. Oikein rohkea ja utelias kissapoika! Alkuun Tara ei ymmärtänyt Aatua ollenkaan ja kissakin lähinnä sähisi ja kynsiään heilutteli, mutta nyt kaksikko tulee oikein loistavasti juttuun. Tara nuolee, pesee ja vahtii lapsen tekemisiä uutterasti, ja saa kiitokseksi tassun läpsäisyjä. Oikein hauska tyyppi kyseessä.

Vapu on nyt vietellyt vähän rennompia aikoja minun kiireistä johtuen. Ensi torstaina saa kuitenkin uudet kengät jalkaan, ja perjantaina tulee valmentajani pikkusisko pitämään meidän tallille tuntia yhdelle ratsukolle, ja koska mukaan mahtui vielä toinenkin, ilmoittauduimme Vapun kanssa koulunvääntöön. Siitä lisää myöhemmin!