sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Valmennusta, talutusratsastusta ja mätsärikokemuksia!

Noniin. Pikkukissa on kotiutunut loistavasti uuteen kotiinsa, ja Taran kanssa otetaan joskus melkoisiakin painiotteluita. Ikävä kyllä herra tajusi myös Taran omistavan tissit, ja pieni mies päänsä sisässä päätti, että niistä saa varmasti maitoa.. onneksi tuo nyt alkaa pikku hiljaa uskomaan, ettei tissien lutkutus auta, Tara kun on niin kiltti ettei pihahdakaan vaikka kuinka kipeää tekisi.

Perjantaina tuli meidän tallille valmentajani pikkusisko pitämään ratsastustuntia meille, Erikalle ja Allu-ruunalle. Allu kuitenkin tuntui arkovan takastaan, joten he lopettivat kesken, ja loppuaika meni yksityistunteiluksi. Kuten ajattelinkin, Vapu oli kotikentällä melkoisen jähmeä ja todella kankea, näköjään pienikin maastoloma saa Vapun aivan seipääksi. Pitää taas alkaa kunnolla kentällä tuuppaamaan. Tunti oli helppo, askellajien puhtauden yrittämistä, ja nättiäkin laukkaa saatiin ympyrällä lopulta.

Lauantai meni sitten Vapun kanssa aivan erilaisissa merkeissä. Ystäväni sisko piti partiolaisten tyttöleiriä, ja halusi kovasti talutusratsun siellä käymään. Vapu on kerran aiemminkin avustanut talutusapuna, joten lupauduin ratsastamaan paikalle ja hoitamaan keikan. Montarin peräkyliltä ratsastinkin Nastolan kirkonkylän läpi leirikeskukseen, ja kyllä päät kääntyilivät kun hevonen kopsutteli asvaltilla. Taluttaessa Vapu käyttäytyi asiallisesti, ja kyllä tytöt tykkäsivät! Paluumatkalla innostuimme menemään terveyskeskuksen kautta, jossa äitini on töissä, ja kyllä äidin työkavereidenkin silmät laajenivat kun pysäköin hevoseni parkkiruutuun. Tänään äiti kertoi puhelimessa, että hörisevästä vierailijasta oli pidetty erittäin paljon.

Sitten tähän päivään ja Taraan! Kävimme vierailemassa taas mätsäreissä, joissa ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin viimekerralla. Punainen nauha saatiin, mutta jatkoon ei ollut asiaa - tuomarilla näytti olevan mieltymys kaikenlaisiin paimentaviin ja metsästäviin koiriin, sillä vaikka Tara seisoi erittäin hienosti, ei löyhöttänyt eikä mitään muutakaan, pääsi jatkoon neidin sijasta alati istumaan laskeutuva ja kiskova bordercollie. Noh! Sää oli kuitenkin hyvä, ja tuttuja oli paljon. Tavattiinpa tutun pikkutollerikin, joka oli ensimmäistä kertaa mukana "kauneuskilpailussa".
Paikalla oli myös putki, jota oli pakko kokeilla. Pari kertaa Minna kutsui Taraa putken toisella puolella, mutta sitten Tara tajusi jutun juonen, ja "putki" käsky riitti ponkaisemaan Taran matkaan ja kulkemaan putken läpi hienosti.

Tällaista tällä kertaa, nyt Tara nukkuu pikkukissan kanssa autuaana sohvalla, päät vastakkain. Vähän väsyttää, kun palkinnoksi hyvästä työskentelystä ja kauniin sään kunniaksi käytin Taraa viimeisellä järviuinnilla tämän kesän osalta. Nyt alamme jännittämään aussie-pentueen syntymistä!

tiistai 15. syyskuuta 2009

Voittoisaa eloa ja pentukuumetta

Noniin! Jos pikkuhiljaa saisi kotisivut ja blogin siihen kuntaan, että muistaisi aina välillä päivitelläkin jotain.

Hieman ovat ylioppilaskirjoitukset vieneet aikaa, mutta nyt ollaan taas vähän selvemmillä vesillä, kun kaikista tärkein aine on hoidettu alta. Sen kunniaksi menimme käymään Taran kanssa mätsäreissä, ja onneksi mentiin, vaikka ensin harkitsin niistä poisjääntiä!

Mätsärisää oli erinomainen, ja lisäksi paikalla oli muutama tuttukin, joille lupauduin menemään myös ensi sunnuntain mätsäreihin, jotka järjestetään Lahdessa. Nyt oltiin siis Nastolan Uudessakylässä. Minna ja Pilvi lähti minun ja Taran mukaan todistamaan likan menestystä! ;) Tara vaikutti ennen kehää hieman haluttomalta, mutta tositoimissa olikin aivan liekeissä. Ensin saatiin punainen nauha, ja lopulta isojen koirien luokan voitto PUN1! Hyvä Tara, BIS kehään kulki tiemme ensimmäistä kertaa. Tara seisoi mukavasti, mutta ei jaksanut kiinnostua tuomarista, ja lisäksi joutui juoksemaan liian hitaiden koirien taakse, joten ehti tuo lönkötellä laiskasta ennenkuin anteeksi pyydellen ohittelin hitaammat, että Tara sai näyttää askeliaan kunnolla. Seitsemänneksi emme kuitenkaan jääneet, vaan ylsimme 4. sijalle! Palkinnot olivat ruhtinaalliset, ja saatiin ensimmäinen pokaali kirjahyllylle koristamaan ruusukkeiden kanssa.

Meidän perheeseen tuli myös uusi asukas, nimittäin pikkukolli Adolf. Oikein rohkea ja utelias kissapoika! Alkuun Tara ei ymmärtänyt Aatua ollenkaan ja kissakin lähinnä sähisi ja kynsiään heilutteli, mutta nyt kaksikko tulee oikein loistavasti juttuun. Tara nuolee, pesee ja vahtii lapsen tekemisiä uutterasti, ja saa kiitokseksi tassun läpsäisyjä. Oikein hauska tyyppi kyseessä.

Vapu on nyt vietellyt vähän rennompia aikoja minun kiireistä johtuen. Ensi torstaina saa kuitenkin uudet kengät jalkaan, ja perjantaina tulee valmentajani pikkusisko pitämään meidän tallille tuntia yhdelle ratsukolle, ja koska mukaan mahtui vielä toinenkin, ilmoittauduimme Vapun kanssa koulunvääntöön. Siitä lisää myöhemmin!