sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Valmennusta, talutusratsastusta ja mätsärikokemuksia!

Noniin. Pikkukissa on kotiutunut loistavasti uuteen kotiinsa, ja Taran kanssa otetaan joskus melkoisiakin painiotteluita. Ikävä kyllä herra tajusi myös Taran omistavan tissit, ja pieni mies päänsä sisässä päätti, että niistä saa varmasti maitoa.. onneksi tuo nyt alkaa pikku hiljaa uskomaan, ettei tissien lutkutus auta, Tara kun on niin kiltti ettei pihahdakaan vaikka kuinka kipeää tekisi.

Perjantaina tuli meidän tallille valmentajani pikkusisko pitämään ratsastustuntia meille, Erikalle ja Allu-ruunalle. Allu kuitenkin tuntui arkovan takastaan, joten he lopettivat kesken, ja loppuaika meni yksityistunteiluksi. Kuten ajattelinkin, Vapu oli kotikentällä melkoisen jähmeä ja todella kankea, näköjään pienikin maastoloma saa Vapun aivan seipääksi. Pitää taas alkaa kunnolla kentällä tuuppaamaan. Tunti oli helppo, askellajien puhtauden yrittämistä, ja nättiäkin laukkaa saatiin ympyrällä lopulta.

Lauantai meni sitten Vapun kanssa aivan erilaisissa merkeissä. Ystäväni sisko piti partiolaisten tyttöleiriä, ja halusi kovasti talutusratsun siellä käymään. Vapu on kerran aiemminkin avustanut talutusapuna, joten lupauduin ratsastamaan paikalle ja hoitamaan keikan. Montarin peräkyliltä ratsastinkin Nastolan kirkonkylän läpi leirikeskukseen, ja kyllä päät kääntyilivät kun hevonen kopsutteli asvaltilla. Taluttaessa Vapu käyttäytyi asiallisesti, ja kyllä tytöt tykkäsivät! Paluumatkalla innostuimme menemään terveyskeskuksen kautta, jossa äitini on töissä, ja kyllä äidin työkavereidenkin silmät laajenivat kun pysäköin hevoseni parkkiruutuun. Tänään äiti kertoi puhelimessa, että hörisevästä vierailijasta oli pidetty erittäin paljon.

Sitten tähän päivään ja Taraan! Kävimme vierailemassa taas mätsäreissä, joissa ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin viimekerralla. Punainen nauha saatiin, mutta jatkoon ei ollut asiaa - tuomarilla näytti olevan mieltymys kaikenlaisiin paimentaviin ja metsästäviin koiriin, sillä vaikka Tara seisoi erittäin hienosti, ei löyhöttänyt eikä mitään muutakaan, pääsi jatkoon neidin sijasta alati istumaan laskeutuva ja kiskova bordercollie. Noh! Sää oli kuitenkin hyvä, ja tuttuja oli paljon. Tavattiinpa tutun pikkutollerikin, joka oli ensimmäistä kertaa mukana "kauneuskilpailussa".
Paikalla oli myös putki, jota oli pakko kokeilla. Pari kertaa Minna kutsui Taraa putken toisella puolella, mutta sitten Tara tajusi jutun juonen, ja "putki" käsky riitti ponkaisemaan Taran matkaan ja kulkemaan putken läpi hienosti.

Tällaista tällä kertaa, nyt Tara nukkuu pikkukissan kanssa autuaana sohvalla, päät vastakkain. Vähän väsyttää, kun palkinnoksi hyvästä työskentelystä ja kauniin sään kunniaksi käytin Taraa viimeisellä järviuinnilla tämän kesän osalta. Nyt alamme jännittämään aussie-pentueen syntymistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.