tiistai 27. lokakuuta 2009

Vapustelua

Noniin, Vapun kinttu on kunnossa, ja on aika aloittaa taas työnteko. Aloitimme ratsastelut pikkuisella maastolenkillä ennen pimeän tuloa, ja erittäin energinen hevonen oli seityään muutaman päivän. Myös Tara pääsi mukaan! Maastolenkki oli tuikitavallinen, mutta sen sijaan eilinen, nopea ratsastus ennen hampaiden raspausta sai minut todella hyvälle mielelle. Tauko teki selvästi hyvää, koska vaikka hevonen oli hyvin jähmeä, se oli nöyrä ja halusi miellyttää minua. Yhteistyömme oli harmonista, kuten Minna kuvaili. Oikein miellyttävä kokemus! Katsotaan mitä tänään tulee, toivottavasti vielä parempia tunteita, kun tammalla on hampaat kunnossa.

Taraa vähän katselin, että taitaa olla likka jäykkä takakintuistaan. Pitänee ottaa operaatioksi koiran hierominen! Hyppeleminen ja kova juoksu laittavat kenen tahansa paikat juntturaan.

Mutta ei tänään tämän kummempaa, pitihän jotain raapustella. ;-)

perjantai 23. lokakuuta 2009

Kaamoksesta aktiivisuuteen!

Hopsista, pitkä tovi ollut päivittelystä, mutta nyt taas täällä!

Taran agilitytreenit menivätkin aivan metsään omistajan möhlimisen takia. Tuli ongelmia hallin maksujuttujen kanssa, ja annoin asian olla ja päätin vuokrata hallin myöhemmin, kun muistaisin maksaa vuokran ennen eräpäivää. ;-) En tajunnut että kyseessä oli Nordean pankkitili, joten rahan pääseminen perille kestää toki vähän kauemmin kuin OP:sta OP:en..
Myös mölliagi jätettiin välistä harjoitusten puutteen takia, mutta ei se mitään, uusia kisoja tulee kyllä!

Agilitystä innostuneina intouduimme Minnan kanssa tekemään kotitekoisia esteitä. Vielä ollaan vaihessa, mutta parvekkeella saimme yhden esteen puomineen valmistettua. Sopiva agiputki löydettiin, ja se pitäisi tilata. A-esteitä sun muita emme tosiaankaan osaa valmistaa, mutta kentällä onkin ne onneksi jo val.miina, niin agilityhullu Tara pääsee vähän treenaamaan. :-)

Nyt on aika hiljaista aikaa näin harrastusten kannalta, kun mitään suurempia tapahtumia ei ole tiedossa. Nyt olemme syyslomaa viettelemässä äitini luona maalla. Kyllä Tara tykkää, kun saa ulkoilla vapaasti ja pari kertaa päivässä käydään kunnon lenkillä, että likka saa juoksennella vapaana metsissä ja pelloilla. Hauskaahan myös on, että paras kaveri, äidin pomerianianuros Paroni on nyt seurana. Kohta pitäisi mennä neidille vähän heittelemään palloa pihamaalle, katselee siihen malliin, että leikkiminen olisi hauskaa ajankulua.

Vapulle kävi vähän hassummin tässä pari päivää takaperin. Vapu on ollut tosi jäykkänä, ja koulutreeneissä tätä valmentajalle olenkin valitellut, ja hän on antanut hyviä vinkkejä jäykkyyden poistamiseen. Ilmeisesti lavoissa vähän jumissa, hierojaa pitäisi tilata tutkimaan tamman läpi sentti sentiltä. Vastalaukoilla ja väistöäillä yritetty tilannetta parantaa, ja vähän kevyemmältä tuo onkin tuntunut!

Treeneihin tuli kuitenkin pikku tauko, kun lähdettiin käymään maastossa viim. tiistaina. Tuli pientä kinastelua metsätiellä vesilammikon kohdalla, kun yritin itsepintaisesti saada hevosta lammikon yli, mutta eihän tämä sopinut. Tamma rymisti metsään, ja kun oli tarpeeksi monesti tämän tehnyt, luovutin ja lähdettiin eri suuntaan, olin vielä ilman satulaa matkassa. Loppulenkin tamma meni tosi kauniisti ja iloisesti, enkä edes uskonut, mitä taistelun tiimellyksessä oli sattunut...

Tallille tultuani Satu rääkäisi, että minä ihmettä Vapun takajalalle oli sattunut, ja toden totta, pitkä, verinen viilto kulki takasen sisäpuolella! Ilmeisesti joku oksa oli raapaissut metsään könytessä. Vapu ei kuitenkaan ontunut, mutta kuntoon haava piti saada, ettei pääsisi tulehtumaan, kun on niin mutaista. Huuhdeltuani onnekseni totesin, että mistään hillittömän syvästä haavasta ei ole kyse. Betadinihaude ja pinteli päälle, ja Satu vielä laittoi haava-ainetta ottaessaan hevoset sisään. Uusin hauteen seuraavana päivänä, ennenkuin lähdin lomalle. Sadusta ei ole kuulunut, joten eiköhän haava ole parantunut hyvin, että sunnuntaina voisi rennosti vähän jumpata pikku sairasloman päätteeksi.

Ei tänne kummempaa, tosin tänään selvisi marraskuussa saapuvan koiranpennun nimi! X-Aida aka Kida on australianpaimenkoira, jonka olisi tarkoitus muuttaa Taran pikkusiskoksi meille marraskuussa!

torstai 1. lokakuuta 2009

Likipitäen täydellinen maastolenkki

SYKSY!
Voiko ihanampaa olla?

Tänään pääsin niin aikaisin koulusta, että päätin ilahduttaa itseäni maastolenkillä. Sää oli mitä mainioin, pieni kylmyys tuntui vain hyvältä, aurinko pilkahteli aamuisella taivaalla ja tuoksu oli raikas. Kun pääsin tarhalle, olin aivan varma, että Vapulla on jokin hätänä. Yleensä se tulee rauhallisesti ulos tarhasta, mutta nyt kulki jähmeästi, pysähdellen ja taaksepäin vilkuillen. Pelästyin, että sen muutaman päivän takainen kompurointi olisi satuttanut jalkaa jotenkin. Tallissa Vapu oli kuitenkin normaali, ja aloin jo miettiä, kuvittelinko omiani.

Paljastui, että kuvittelenhan minä, onneksi! Vapu piristyi silminnähden heti, kun sai varusteet päälleen. Kun pääsin pihalla selkään, neiti oli jo menossa. Pitkään aikaan se ei ole ollut noin ilolla maastoon lähdössä - huomaa kyllä, että on emännällä ja hevosella sama lempivuodenaika.
Lenkki olisi muuten ollut täydellinen, ellei lonkkani olisi pasahtanut jumiin jo ensimmäisellä laukkasuoralla, pannahisen iskias. Muuten oli täydellistä, hevonen oli koko matkan erittäin reipas ja mukava, eikä pahemmin näyttänyt välittävän minun jäykästä olemuksesta, jonka kipu aiheutti.

Hyvä fiilis, hyvä fiilis, nyt kun vielä kinttu paranisi, että pystyn huomenna juoksemaan agihallissa ja ratsastamaan valmennuksessa..