perjantai 23. lokakuuta 2009

Kaamoksesta aktiivisuuteen!

Hopsista, pitkä tovi ollut päivittelystä, mutta nyt taas täällä!

Taran agilitytreenit menivätkin aivan metsään omistajan möhlimisen takia. Tuli ongelmia hallin maksujuttujen kanssa, ja annoin asian olla ja päätin vuokrata hallin myöhemmin, kun muistaisin maksaa vuokran ennen eräpäivää. ;-) En tajunnut että kyseessä oli Nordean pankkitili, joten rahan pääseminen perille kestää toki vähän kauemmin kuin OP:sta OP:en..
Myös mölliagi jätettiin välistä harjoitusten puutteen takia, mutta ei se mitään, uusia kisoja tulee kyllä!

Agilitystä innostuneina intouduimme Minnan kanssa tekemään kotitekoisia esteitä. Vielä ollaan vaihessa, mutta parvekkeella saimme yhden esteen puomineen valmistettua. Sopiva agiputki löydettiin, ja se pitäisi tilata. A-esteitä sun muita emme tosiaankaan osaa valmistaa, mutta kentällä onkin ne onneksi jo val.miina, niin agilityhullu Tara pääsee vähän treenaamaan. :-)

Nyt on aika hiljaista aikaa näin harrastusten kannalta, kun mitään suurempia tapahtumia ei ole tiedossa. Nyt olemme syyslomaa viettelemässä äitini luona maalla. Kyllä Tara tykkää, kun saa ulkoilla vapaasti ja pari kertaa päivässä käydään kunnon lenkillä, että likka saa juoksennella vapaana metsissä ja pelloilla. Hauskaahan myös on, että paras kaveri, äidin pomerianianuros Paroni on nyt seurana. Kohta pitäisi mennä neidille vähän heittelemään palloa pihamaalle, katselee siihen malliin, että leikkiminen olisi hauskaa ajankulua.

Vapulle kävi vähän hassummin tässä pari päivää takaperin. Vapu on ollut tosi jäykkänä, ja koulutreeneissä tätä valmentajalle olenkin valitellut, ja hän on antanut hyviä vinkkejä jäykkyyden poistamiseen. Ilmeisesti lavoissa vähän jumissa, hierojaa pitäisi tilata tutkimaan tamman läpi sentti sentiltä. Vastalaukoilla ja väistöäillä yritetty tilannetta parantaa, ja vähän kevyemmältä tuo onkin tuntunut!

Treeneihin tuli kuitenkin pikku tauko, kun lähdettiin käymään maastossa viim. tiistaina. Tuli pientä kinastelua metsätiellä vesilammikon kohdalla, kun yritin itsepintaisesti saada hevosta lammikon yli, mutta eihän tämä sopinut. Tamma rymisti metsään, ja kun oli tarpeeksi monesti tämän tehnyt, luovutin ja lähdettiin eri suuntaan, olin vielä ilman satulaa matkassa. Loppulenkin tamma meni tosi kauniisti ja iloisesti, enkä edes uskonut, mitä taistelun tiimellyksessä oli sattunut...

Tallille tultuani Satu rääkäisi, että minä ihmettä Vapun takajalalle oli sattunut, ja toden totta, pitkä, verinen viilto kulki takasen sisäpuolella! Ilmeisesti joku oksa oli raapaissut metsään könytessä. Vapu ei kuitenkaan ontunut, mutta kuntoon haava piti saada, ettei pääsisi tulehtumaan, kun on niin mutaista. Huuhdeltuani onnekseni totesin, että mistään hillittömän syvästä haavasta ei ole kyse. Betadinihaude ja pinteli päälle, ja Satu vielä laittoi haava-ainetta ottaessaan hevoset sisään. Uusin hauteen seuraavana päivänä, ennenkuin lähdin lomalle. Sadusta ei ole kuulunut, joten eiköhän haava ole parantunut hyvin, että sunnuntaina voisi rennosti vähän jumpata pikku sairasloman päätteeksi.

Ei tänne kummempaa, tosin tänään selvisi marraskuussa saapuvan koiranpennun nimi! X-Aida aka Kida on australianpaimenkoira, jonka olisi tarkoitus muuttaa Taran pikkusiskoksi meille marraskuussa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.