torstai 1. lokakuuta 2009

Likipitäen täydellinen maastolenkki

SYKSY!
Voiko ihanampaa olla?

Tänään pääsin niin aikaisin koulusta, että päätin ilahduttaa itseäni maastolenkillä. Sää oli mitä mainioin, pieni kylmyys tuntui vain hyvältä, aurinko pilkahteli aamuisella taivaalla ja tuoksu oli raikas. Kun pääsin tarhalle, olin aivan varma, että Vapulla on jokin hätänä. Yleensä se tulee rauhallisesti ulos tarhasta, mutta nyt kulki jähmeästi, pysähdellen ja taaksepäin vilkuillen. Pelästyin, että sen muutaman päivän takainen kompurointi olisi satuttanut jalkaa jotenkin. Tallissa Vapu oli kuitenkin normaali, ja aloin jo miettiä, kuvittelinko omiani.

Paljastui, että kuvittelenhan minä, onneksi! Vapu piristyi silminnähden heti, kun sai varusteet päälleen. Kun pääsin pihalla selkään, neiti oli jo menossa. Pitkään aikaan se ei ole ollut noin ilolla maastoon lähdössä - huomaa kyllä, että on emännällä ja hevosella sama lempivuodenaika.
Lenkki olisi muuten ollut täydellinen, ellei lonkkani olisi pasahtanut jumiin jo ensimmäisellä laukkasuoralla, pannahisen iskias. Muuten oli täydellistä, hevonen oli koko matkan erittäin reipas ja mukava, eikä pahemmin näyttänyt välittävän minun jäykästä olemuksesta, jonka kipu aiheutti.

Hyvä fiilis, hyvä fiilis, nyt kun vielä kinttu paranisi, että pystyn huomenna juoksemaan agihallissa ja ratsastamaan valmennuksessa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.