maanantai 30. marraskuuta 2009

Loppuviikko täynnä hauskuutta!

Lara saapui Joensuusta luoksemme seuranaan Minttu sheltti, mikä tarkoitti, että tekemistä riitti viimeviikkona niin Taralle kuin Kidallekin. Minttu osoittautui mitä mukavimmaksi leikkikaveriksi pikku Kidalle, sillä paimenet löysivät varsin nopeasti yhteisen sävelen leikeissään. Tara käyttäytyi myös hyvin asiallisesti shetlantilaisen kanssa. Viime kerralla kaksikon tavatessa Tara kohteli Minttua aikamoisella diktaattorin vallalla, mutta nyt tuttua koiraa ei viitsitty komentaa, vaan tytöt tulivat oikein hienosti toimeen keskenään.

Tytöt tykkäsivät juosta keskenään pelloilla, ja koirapuistossakin kävimme pyörähtämässä, vaikka meno olikin varsin jäistä. Tara sai perskärpäsekseen itseensä ihastuneen whippet-uroksen, mutta muuten suurtakaan toimintaa ei saatu aikaiseksi, sillä tyttöjä leikkiminen ei kiinnostanut laisinkaan. Tulipahan kuitenkin käytyä. Sen sijaan agilityradalla vauhtia irtosi koirista senkin edestä!

Vuokrasimme agilityradan tunniksi perjantai-iltana. Mukaan lähti Taran, Kidan ja Mintun lisäksi ystäväni bordercollie Maisa, joka pääsi tutustumaan putkiin ja muihin ei-hypättäviin esteisiin. Ennen tätä suurta urheiluepisodia olimme käyneet Minnan ja Laran kanssa RAXissa syömässä, ja toteuttaneet suuren kuningassuunnitelman, jonka ohjaamina varastimme koirille tarjottavat palkintonamit ravintolan nakkikulhosta. Olipahan nauruntäyteinen keikka, olimme paljastaa itsemme hihityksellämme. :-) Nakit kuitenkin maistuivat, jo niiden pelkkä haju sai koirat suorastaan lentämään radallla!

Tara oli hyvin innokas, sillä varsin pitkä aika oli viime kerrasta ehtinyt vierähtää. Putket sujuivat erittäin hienosti, samoin pussi. Rengas hypättiin vanhana tekijänä. Uutuutta olivat pujottelukepit ja keinu, joista jälkimmäinen oli erittäin pelottava ja tähän tutustuimmekin hyvin hitaasti, kädestä pitäen. Minulle riitti, että koira uskalsi tulla siitä, ja enempää emme ensimmäisellä kerralla esteeseen kiinnittyneet. Pujottelut Tara oppi yllättävän nopeasti. Huomaa, että koira rakastaa lajia, niin suurella intohimolla se kuuntelee ohjeita ja tekee parhaansa!

Kidakin pääsi kokeilemaan pikkujuttuja, ettei tarvinnut vain katsella isompien tekemisiä. Pujottelu namin perässä onnistui mukavasti, ja pienen tutustumisen jälkeen Kida meni jopa putkesta, kun sitä houkutteli putken toisessa päässä. Tosin juuri ennen lähtöä pentu jotenkin eksyi pitkään putkeen, jonka läpi se sitten sipsutti hieman hämmentyneenä. ;-) Myös Minttu ja Maisa olivat viihtyneet hallilla, ja Niinan kanssa ajattelimmekin vuokrata sitä useammin!

Nyt olemme vietelleet rauhaisaa arkieloa, joka jatkuukin aina viikonloppuun.Perjantaina on luvassa metsäilyä Maisan kanssa, lauantaina illalla lähdemme koko porukka käymään Pornaisissa ja sunnuntaina suuntaamme Taran ja Minnan kanssa Hollolaan mätsäreihin! Kida ja Aatu jäävät hoitoon äidilleni, ja hän palauttaa eläimet meille iltasella. :-)

Myös Vapun kanssa tuli tehtyä! Eppu kävi pitämässä valmennusta la aamupäivällä. Niin hyvin Vapu ei mennyt kuin edelliskerralla vääntäessämme kentällä ilman opetusta, vaan oli hieman jähmeämpi. Silti tuli oikein hyviäkin pätkiä, ja olin oikein tyytyväinen tamman työpanokseen.

torstai 26. marraskuuta 2009

Hehkutusta ja kompastelua

Noniin. Aloitetaan kertomalla, että Kida on kasvanut melkoista vauhtia, ilman, että edes itse meinaa tajuta. Johan se kohta Aatun kokoinen pallero, ja vauhtia alkaa neidissä olla varsin ruhtinaallisesti. Tallilla on käyty kovasti, ja yksinoloa esimerkiksi autossa opeteltiin, kun pidin Minnalle "ratsastustuntia", ja siksi ajaksi pääsi pikku neiti takapenkille siankorvan kanssa. Kun menin ratsastuksen jälkeen hakemaan pentua, ei Kida odotellutkaan enää takapenkillä, vaan oli lykännyt korvan jalkatilaan ja kömpinyt itse kuskin paikalle. :-)

Tänään neiti meni vähän mukkelis makkelis, kun tuli liian hauskaa Taran ja naapurin Maxin kanssa leikkiessä. Jalkaanhan siinä kompuroidessa sattui, ja itkien tultiin mamman jalkoihin lohtua hakemaan. Siinähän tovi jalkaa hoidettiin ja sylissä istuttiin, ennen kuin takaisin maahan päästin. Vähän ontui, mutta nyt pitkien unien jälkeen ei linkkauksesta ole enää tietoakaan. Rauhallisemmin pitää ottaa, kun on vielä niin kovin pieni...

Vapu sitten yllätti iloisesti itsensä tänään. Kentällä pulleasta suomipollesta paljastui melkoinen koulutähtönen. Oli tänään harvinaisen pehmeä ja hyväntuulinen. Alkukäyntien jähmeyden ja takaosakäännösten jälkeen otti tamma erittäin hyvin tukea kuolaimesta ja suu alkoi vaahdota jo ennen ensimmäisiä raveja. Talliomistaja tuli ratsastamaan samaan aikaan kentälle, ja kehui kovasti hevosen työskentelyä sekä ratsastustani. Ai että lämmittikin mieltä! Olen kehuja kovasti kaipaillutkin ylentämään itsetuntoani.
Käynnissä ympyröitä ja pohkeenvöistöjä, ravissa ympyröitä, kahdeksikkoja ja temponvaihteluita, lopulta laukannostoja ympyrällä ja vastalaukatkin.

Tara on jatkanut normieloa, lenkkeilty ja palloteltu on paljon. Vieläkään ei karvat ole alkaneet kasvaa (odotan sitä kuin kuuta nousevaa) vaikka järkikin jo sanoo, että aikaahan se vie. Matokuurin koiruli sai ja silmätulehdus parantui. Tänään illalla luoksemme tulee viikonlopuksi kylään ystäväni shelttinarttunsa Mintun kanssa. Ageilemaan olisi tarkoitus mennä huomenna illalla (jos sain sen vuokrattua, täytyy katsoa onko vastausta kuulunut!) ja varmasti kaikenlaista puistoilua ja lenkkeilyä on luvassa.

Siitä myöhemmin lisää!

Ja kuvia yritän saada laitettua lähiaikoina :-)

torstai 19. marraskuuta 2009

Kida toi mukanaan syksyn!


Heh, eli heti kun Kidan kotiin saimme, alkoi armottomat vesisateet. Nyt lumi on muisto vain, harmillista. No, joka tapauksessa!

Pikkuneiti on kotiutunut oikein mainiosti. Aluksi Tara hieman yrisi pienelle, eikä millään halunnut ottaa tätä vastaan, mutta nyt kaksikko tulee oikein hyvin toimeen. Leikkivät kovasti yhdessä. :-) Aatuun Kida ihastui oitis, ja välillä kaksikko painii niin rajusti, että on pakko mennä väliin. Kida on todella tottelevainen ja kiltti tyttö, aina pyrkii pissille lehdelle ja tietää, että ulos mennessä pitää ensiksi tehdä tarpeet. Aika oppivainen myös, kun noin pienenä jo alkaa esim. tajuamaan seisomisen käskyn! Ihastuttava tyyppi, lempipuuhaa on aamulla syöksyä pussaamaan naama totaalisen märäksi. Tallilla kävimme myös nuuskimassa tuoksuja, ja Kida tuntui varsin rennolta. Se taapersi pitkin tallia ja uskalsi hevostakin nuuhkia, kun nostimme sen syliin Vapua katsomaan.

Vapu oli eräs päivä niin jäykkä, että uhkasin jo myydä sen ratsastuskouluun. Taistelu tamman kanssa tuotti kuitenkin tuloksia, sillä seuraavana päivänä humma oli erittäin kuuliainen ja rento. Alun pohkeenväistöt teki kuin itsestään, ja ravissa pienen hiomisen jälkeen kulki kovin kauniisti, ennen kaikkea apuohjilla meni kuin vaativan tason kouluratsu. ;) No ei sentään, mutta todella mukava oli. Laukannostot olivat jähmeämmät, mutta nousivat nätisti kuitenkin. Pari tuntia me melkein kentällä puuhasimme, ja hiki tuli kyllä molemmille. Nyt torstaina Vapu sai vapaapäivän, itse kävin vain tallila putsaamassa karsinat.

Taralle kävin hakemassa parempilaatuista nappulaa, että se saisi karvansa takaisin! Tammikuussa syötätän sille tujun kalaöljykuurin, jos ei muuten tulosta synny. Luulisi kuitenkin. Aika hiljaista on ollut Taran elämässä, mutta ensi pe menemme agilityä pyörimään hallille kun Lara saapuu meille Mintun kanssa, ja sitten tulossa ovat myös mätsärit itsenäisyyspäivänä. Uusia temppuja sille vähän opetin ja kokeilin, onko näyttelykäytöstavat yhä mielessä. Olivathan ne!

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Kida täällä hei!



Noniin! Eilen sitten kotiutui Kida-neitokainen Kajaanista, sisaruksiensa ja emon turvallisesta lämmöstä uuteen kotiin!

Matka alkoi puoli seitsemältä, kun tankkauksen ja eväiden ostamisen jälkeen lähdimme Minnan kanssa ajamaan Lahdesta 600km Kajaaniin. Aluksi meitä hieman jännitti matkasta selviytyminen, kun minä siis itse ajelin koko matkan. Pisin ajomatkani on tähän mennessä ollut Joensuuhun ja muutaman päivän jälkeen takaisin, mutta tämä Kajaanin reissu tehtiin yhden päivän aikana, eli 1200km kertyi ajoa. Onneksi väsymys ei iskenyt, paluumatkalla pariin kertaan, mutta pakkasessa käväiseminen pikkukoiran kanssa piristi niin, että jaksoi seuraavaan pissitaukoon.

Perille löysimme ilman eksymisiä, ja meitä olikin vastassa kasvattaja ja tervetulohaukahdukset esittävät koirat. Kida suhtautui meihin hieman varauksella, mutta tuli kohteliaasti antamaan pusuja ja heiluttelemaan töpöhäntäänsä. Virallisuuksien ja teen jälkeen pakkasimme tavarat ja Kidan autoon ja aloitimme paluumatkan. Erittäin reipas matkalainen oli, nukkui/lepäili rauhassa koko matkan Minnan sylissä, ja kotona pienen varautuneen tutkimisen jälkeen alkoi jo innoissaan höykyyttämään lattialla lojuvia pehmoleluja.

Tämä päivä meni tutustuessa Taraan ja Aatuun, jotka palasivat äitini luota Pornaisista. Hyvin ovat tulleet toimeen, Aatua neiti on jo vähän kutsunut leikkiin, mutta valitettavasti kissa ei ymmärtänyt pennun pyyntöjä. Tara on hieman hankalampi, mutta illalla tuo jo huiskutteli häntäänsä ja vähän oli leikkimielisyyttä katseessa.

Taralla on silmätulehdus toisessa silmässä, joten lääkettä huomenna hankkimaan. Pitää toivoa, ettei tuo ehtisi tarttumaan Kidaan, tulehdus on vasta alkava kuitenkin.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Lumi tuli!

Lumi tuli ja sen myötä tylsyys!
Hevosella on turha mennä, kun tilsat ovat mahdottomat. Tänään pääsin tallille asti, kun tallin omistaja tuli varoittamaan, että tilsakumillakin hänen hevosensa kavioiden alle kertyi melkoiset luistimet, joilla ei juuri eteenpäin sotkettu. Annoin ratsastuksen olla, huomenna yritys uudestaan. Torstaina olisi Eppu tulossa pitämään valmennusta, katsotaan onnistuuko, vai onko kenttä huonossa kunnossa. Pe taas pitäisi lähteä maastoon, jos kelit silloin antaisivat periksi!

Ärsyttää tekemättömyys koiran kanssa! Koiraseuraa meillä ei vielä ole, joskin ystäväni tallilla omistaa pienen bordercollie-pennun ja lupautui lenkkiseuraksemme iloisin mielin, kun asiaa häneltä kysäisin. Pitää laittaa kyselyä menemään, koska nähtäisiin. :-) Seuraava agilityn alkeiskurssi alkaa keväällä, joten sinne asti on reippaasti odoteltava... Mätsäreitä ei ole luvassa, paitsi viimeiset 6.12. Tallilta löysin isokokoisen, käyttämättömän "hevarihäkin", joka minulle luvattiin käyttöön tarpeettomana! Joku pikku rikkouma siinä on kuulemma, mutta se on korjattavissa. Nyt on käyty pitkiä lenkkejä Taran kanssa, äskenkin oltiin lumessa leikkimässä ja kohta tarkoitus lähteä lenkille ystäväni seurassa. Maastolenkit hevosen kanssa ovat olleet nyt pannassa naapurin aiheuttamien ongelmien takia, mutta pitää kysellä, keksisinkö jonkun reitin, mihin Tara pääsisi mukaan eikä naapuri pääsisi räksyttämään.

Lauantaina Kidaa hakemaan! Uusi kuva kasvattajalta. Kuva (c) Mielonen Anne

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Pitkän iltalenkin päätteeksi

Palasimme tovi sitten Taran kanssa pitkältä lenkiltä, niin ajattelin kirjoitella kuulumisia vähäsen. Ai että tuntui kivalta kulkea tuolla kirpeässä alkutalven säässä, pitänee alkaa joka ikinen päivä pyrkimään tunnin lenkille, oli kiirettä kuinka paljon tahansa. Tekee hyvää niin itselleen kuin koiralle, kun tuokin nauttii niin vapaana pelloilla juoksennella mamman seurassa. Näin arkipäivisin kiirettä on kuitenkin sen verran, että meinaa päivisin lenkittäminen jäädä valitettavasti Minnan kontolle...

Huomenna ajattelin soitella P-HAU:lle ja tiedustella, miten on alokaspaikkoja tulossa agilityyn! Peukut pystyyn, että päästäisiin harrastamaan!

Vapu on keventynyt mukavasti suitsien vaihdon ja hampaiden raspausten myötä. Kentällä on kyllä pakko pari tuntia kuluttaa, kun ensimmäinen tunti meinaa mennä hevosen lämmittelyssä ja venyttelyssä ennen "tositoimia". Ainakin ratsastajakin, eli minä, saan kunnon reeniä. Eppu on käynyt uskollisesti meitä joka toinen viikko valmentamassa, ja mukavasti on saatu kehitystäkin aikaan! Hieno hevonen tuo Vappeli on.

Kida lähdetään hakemaan viikon päästä, ja Tara sekä Aatu pääsevät pariksi päiväksi äidilleni hoitoon. Lahti-Kajaani-Lahti verottaa aikaa ja energiaa sen verran, että paremmassa hoidossa nuo ovat äidin hellässä huomassa maalla lapsosen hakureissun ajan.
Jännittämään alkaa nyt kovastikin! ...

Loppuun pari kuvaa tulevasta pienokaisesta, kuvat ovat (c) kasvattaja Anne Mielonen.