torstai 30. joulukuuta 2010

Agelityilyä ja vuoden 2011 aloittelua

Varsinainen sanahirviöinen otsikkona.

Lähdimme parin kaverin kanssa treenaamaan taas Korkeavire OY:n hallille. Kida kyllä tykitti kuin isompikin maailmanmestari ja odotukset pikkuvintiön suhteen nousivat tähtilukemiin sillä hetkellä! Otin tänään ensimmäistä kertaa korkeampia estekorkeuksia, koiran itsevarmuutta tarkkaillen kokoajan, tottakai.

Alkuun otin Kidan kanssa pari kertaa simppelin tehtävän. Este, jolta suoraan putkelle. Hyppäsi esteen ilmavasti ja irtosi putkeen ilman kummempaa ohjaamista kuin torpedo. Seuraavaksi muistelimme keppejä, ja hyvin ovatkin mieleen painuneet. Haki itse hienosti, mutta rytmi pitää vielä oppia, kädellä ei kuitenkaan tarvinnut kuin alussa hieman avustaa, muuten meni hienosti molemmilta puolilta ohjattuna. Aika ylpeä olin, keppejä on kuitenkin harjoiteltu älyttömän vähän!
A:n kokeilin, meni rohkeasti ja vauhdilla ja kontaktit otti hienosti. Samoin puomilla: puomilla etenee vielä vähän hitaasti, varman päälle, mutta kontaktit muistaa erittäin hyvin.

Ensimmäistä kertaa uskalsin kokeilla Kidan kanssa keinua. Johanna laski pään hitaasti ja turvallisesti alas. Otti alkuun kontaktin hyvin, kiipesi rohkeasti keinulle, avustuksella pysähtyi oikeaan kohtaan käskyn saattelemana ja odotti rauhassa, kun keinun pää laskettiin alas. Sitten rauhassa pois keinulta. Ei aristellut yhtään ja suoriutui tehtävästä erittäin hyvin!

Eteen-käsky on loistava. Otin kolmella esteellä eteen käskyn, irtoaa hyvin ja menee itse. Muutenkin tuo neiti on hyvin helppo ohjata. Se rakastaa puuhaa selvästi, on energinen muttei kiihdy hösöttäväksi, vaan pysyy hallinnassa. Palkkaus tapahtuu pallolla ja nakeilla sekä valtavilla rapsutuksilla ja kehumisilla!

Otin sitten vähän ohjaustakin, esteen kiertämistä. Se takkusi alkuun, mutta lopulta sain muutaman todella hyvän kierron ja niistä kun sain annettua kunnolla kehua, teki myöhemmin tehtävän erittäin onnistuneesti.

Mahtava agipakkaus minulla!

---

Tara nyt oli taitavaan tapaansa hieno. Niin kisakunnossa olisi kyllä, että pakko alkaa tosissaan miettimään. Mölleihin ajattelin sen kanssa mennä 9. päivä. Otin vähän rataa, mikä sisälsi putkea, hyppyjä, puomin, A:n, renkaan. Renkaalla hyppäsi ohi pari kertaa, mutta korjauksella meni loput hienosti. Kontaktit ottaa hyvin, minun hösökoirani! Esteillä ja putkilla ei ongelmaa, kuunteli kivasti ohjauksenkin vaikka energiaa oli kaupungin tarpeiksi. Aivan, ja kepit kokeiltiin myös. Ne on oppinut erittäin hyvin, ei vielä hae oikeasta kohdasta, mutta kun auttaa oikeaan väliin niin kepit menee taitavasti loppuun saakka, ohjasipa kummalta puolelta tahansa.

Keinu kokeiltiin myös taas ja hyvin on jäänyt päähän. Hakee sinne varovaisesti, mikä on aika uutuutta Tapsalta. Ottaa kontaktit, malttaa ja ei pelkää. Mainio!

---

Eilen kävin ratsastamassa koulun asettamien tallitöiden jälkeen Vapulla hangessa. Johanna lähti koirien kanssa mukaan ja pääsimä Johanna Vapun selässäkin käymään. Tamma ei paukkeesta välitä, ei lotkauttanut korvaansakaan vaikka raketteja alettiin taivaalle ampumaan. Puolisen tuntia yli polven korkuisessa hangessa käynnissä, ravissa ja laukassa oli kyllä mainion mahtavaa treeniä pullaponilleni!

Puoleayötä ennen käytettiin koirat pihalla paukkeessa. Tara ei välittänyt mistään, tietenkään, Kida sen sijaan arkaili. Minun väsymykseni ei kyllä auttanut asiaa yhtään, hermo paloi, mutta minkäs teet. Sisällä paimen ei kuitenkaan piitannut äänistä tai valoista tuon taivaallista, niin en sitten tiedä aiheuttiko epävarmuutta ennemmin ihmisten mölinä ja tulenkatkuinen haju ilmassa.

Jännittäviä seikkailuja ontaatusti luvassa myös vuodelle 2011!

maanantai 27. joulukuuta 2010

Tokotreenit ja tavoitesuunnitelmaa 2011

Taas kirjoittelen ennen tallille menoa! Tämä alkaa olla melko koira-painotteinen blogi, Vapu paran tekemiset jääneet ihan taustalle, mutta valittakaa jos se häiritsee teitä, arrrvon lukijaiseni!

Koirien kanssa otin lenkin yhteydessä treenit. Kidan kanssa päätin vähentää palkkausta, vapaudessa kehuin ja rapsutin mielettömästi, mutta herkkupalkkaa tuli vasta kokonaissuorituksen jälkeen. Se vähän aiheutti vireen katoamista, mutta ei mennyt lainkaan niin huonosti kuin ajattelin. Itseasiassa tämä ns. huononeminen näkyi vain seuruussa, muu sujui erittäin hienosti.

Paikkamakuussa nousi kerran istumaan, kun lähellä olevasta talosta alkoi yhtäkkiä kuulua rumpujen pärinää. Uudestaan kun otettiin, ei mitään ongelmia. Lenkkeilijät saivat mennä sauvoineen taustalla, eikä koira ollut moksiskaan.
Seuraaminen vapaana oli hyvää, paitsi, että kontakti hieman rakoili. Meni oikeassa kohdassa kuitenkin. Oppinut täyskäännöksen, kääntyy vasempaan ja oikeaan ja saan nostaa tempoa hölkäksi ja hiipimiseksikin.
Maahanmeno liikkeestä sujui kuin ajatus. Heti heittäytyi maahan ja odotti niin kauan, kunnes annoin käskyn nousta sivulle. Kymppisuoritus.
Pysähtyminen liikkeestä myös kympin arvoinen. Reagoi heti ja odotti ohjeita.
Luoksetulo olikin astetta vauhdikkaampaa! Kida on sivulle tullessa alkanut tehdä aina sellaisen pupuloikan (joka näkyi jo ensimmäisessä kokeessa), että olen päättänyt opettaa luoksetulon niin, että kiertää selkäni takaa sivulle. Harjoiteltiin sitä tänää. "Luokse" käsky, oikealla kädellä näytin ja avustin kiertämään, selkäni takaa osasikin jo ihan itse hakeutua sivuun istumaan. Muutaman kerran tätä kokeiltiin ja onnistui hyvin, joten hyppyongelma ratkaistu.

Kokeiltiin myös maahanmenoa liikkeen yhteydessä, joka sujui oikein hyvin. Kunnon tehotoistoja, maahanmeno on kyllä äärimäisen vahva, tottelee hyvin nopeasti ja makuulleen meno on ripeää.

Kisat olisi sitten tammikuussa. Jännitys tiivistyy...

-----

Taran kanssa tokotreeni on aina yleinen hupinumero, eikä sitä voi tosissaan ottaa. Naurattaa vaan. Ihan kivasti meni kuitenkin, kontakti on seuruussa melkein parempaa kuin Kidalla, ainoa ettei kulje tarpeeksi lähellä. Sivuun istuu aina vinoon tai liian kauas, sitä hiottiin. Paikkamakuussa lähti pari kertaa liikkeelle ennen aikojaan luokseni, mutta onnistui sekin. Jalkojen pujottelut on parasta, mitä Tara tietää! Ja myös Tapsan kanssa maahanmenoja liikkeestä, toimi yllättävän hyvin (joskin liukujarrutuksella.. mun rodeoponi)

---

Petsieen tein listauksen tavoitteista vuodelle 2011 ja asetan listan tännekin näkyville! Mitään suurta ja ihmeellistä en laittanut, vaan ihan toteutettavissa olevia, suurimman osan kuin koirat osaavat jo ja pidän vain yllä vanhaa tai vien eteenpäin. En halua asettaa liian suuria tavoitteita, ettei sitten pety.

TARA

  • Starttaaminen virallisilla agiradoilla
  • Mätsäreissä vieraileminen
  • Tokotreenin aloittaminen
  • Sterilointi
KIDA
  • Virallisissa tokoissa käyminen, ALO1 tuloksia edes yksi bliis
  • Agitreenin aloittaminen, ensimmäiset möllit vähintäänkin
  • Terveystulokset
  • Näyttelyissä vähintään parin H:n saaminen
  • Mätsäreitä ja muuta kivaaa
  • AVO-liikkeiden harjoittelu ja yksittäisesti miksei vaativampienkin
  • Paimentamaan pääseminen
  • Mätsäreissä pärjääminen
Ja terveenä jos pysyisivät molemmat, hyvässä lihassa ja tyytyväisinä!

VAPU
  • Hyvö terveystilanne pysyköön entisellään
  • Estehyppytekniikan kohentaminen
  • Kesäihottuma kuriin ennenkuin pahaksi äityy
  • Varusteiden uusintaa








torstai 23. joulukuuta 2010

Aatonaaton pakkanen

Huomenna se on sitten täällä! Team Redtolling pakkaa kimpsunsa ja pakenee joulun ajaksi Uudellemaalle Pornaisiin, mutta se on vasta huomenna. Aamulla ehdimme käydä joululenkillä Erikan ja käppänöiden Riesu&Remus sekä Annen ja Sera-kultaisennoutajan kanssa. Myös joulutalli on luvassa, sillä pitäähän Vapunkin saada joululahjansa: maukkaat punaiset jouluomenat melassisiirapilla täytettynä! Koiria en myöskään ole unohtanut, sillä paketoin niille herkulliset luut huomisillaksi. Saavat riemua jo siitä, kun repivät lahjansa esiin.

Äsken palasimme hyvin kylmältä tallireissulta. Koska muita ei ollut, saivat Tara ja Kida hengailla käytävällä kun pukaisin loimen Vapun selkään ja iskin suitset päähän. Miten idyllisen ihana iltalenkki: hanki natisi, tähdet tuikkivat pimeällä taivaalla ja kelmeää valoa muodosti otsassani oleva lamppu. Alle 30min talsimme ja täytyy sanoa, että jäässä olivat niin hevosen turpakarvat kuin ratsastajan varpaat sekä koirien anturat! Olin laittanut kätevänä tyttönä koiraneideille sukat jalkaan, mutta kolme niistä pudotettiin karusti matkan varrelle... ei sukkia pakkasenkaan takia, siis.

Joulupäivityksiä luvassa pyhien jälkeen! Kaikenkarvaista ja ennenkaikkea herkullista Joulua kaikille uskollisille lukijoille!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Joulunodotusta!

Tällainen kortti lähti kasvattajalle, joten tulkoon se blogiakin koristamaan kunniaksi joulun!

Jouluun ei ole kuin muutama hassu päivä! Sen kunniaksi päivitystä tästä päivästä ja vähän suunnitelmia. Kävin tänään Kidan, Taran ja Jetan kera valokuvauslenkillä: normaalia reittiä jäälle, jossa piskit saivat temmeltää ja sitten kotia kohti. 1½h viihdyimme ulkona, ja takaisin tullessa alkoi konkreettisesti tuntea, kuinka pakkanen on alkanut taas kiristymään. Mutta olipahan mukava lenkki ja kuvia tuli otettua, vielä kun jaksaisi muokata!

Kida on kyllä varsinainen lihaskimppu kohta leikkimisestä Jetan kanssa. En tajua, miten kaksikko jaksaa! Nytkin koko puolitoistatuntia meni hullusti spurttaillessa, painiessa, lumessa kieriessä, rällätessä ja riekkuessa. Hangessa juokseminen on parasta viihdettä. Hyvä kun tykkäävät, väsyttävät toinen toisensa ja ihmispuoli saa vain vihellellä taustalla lusmuillen. Tänään Tarakin intoutui jäällä ottamaan spurttia ja pientä painia paimenkaksikon kanssa. Niin se hyvä tuuli tarttuu.

Eilen käytiin crossailemassa Kidan kanssa, ja aina yhtä hyvin tuo menee. Ei valittamista. Vauhtia on niin paljon, ettei enempää voisi ollakaan ja riemu on korkealla kun näkeekin vetovyön. Mieluisaa puuhaa, joka kohottaa kuntoa ja tuhoaa mainiosti energiaa.

Nyt olen suunnitellut, että osallistun tokokisoihin Pornaisissa tammikuussa. Myös Helmikuussa olisi kisat, katsitaan niitä sitten. 16. päivän ryhmiksiin on Kida ilmoitettu, ja keväällä olisi myös mukavia agikisoja, jonne voisi suunnata Taran kanssa!

Jos sitä lähtisi vielä juoksuttamaan Vapun liinassa niin olisi "päivä pulkassa"!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Paras treenikoira!

Pakko kirjoittaa hyvä fiilis ylös ennen tallille lähtöä. Jos mainio päiväni jatkuu ja Vapu menee hienosti, kirjoitan sitten illalla lisää viestin perään!

Kidan kanssa päätin ottaa tokotreenit. Palkkaukset, naksutin, kapula ja lapanen lähti messiin, panta kaulaan ja hihna mukaan varmuudeksi. Ai että oli neiti liekeissä heti ovelta asti, tiesi oikein hyvin, mitä olemme menossa tekemään. Likka kävi tarpeilla, ja sitten menimme tokoilemaan pulkkamäen viereen, jossa laski kovaäänisiä lapsia. Yhtään ei häirinnyt, koira keskittyi minuun ja suoritukseen.

Seuraaminen vapaana oli parasta vähän aikaan! Leikkimielinen harjoittelu lenkeillä on tehnyt tulosta. Otin pidempää pätkää, joka sisälsi suoraa, pari pysähdystä perusasentoon, käännöksiä oikeaan ja vasempaan sekä suunnanvaihdoksia. Palkkaus lopussa, ja ai että! Kontakti pysyi kokoajan ja hyvä vire ja on oppinut suunnanvaihdoksenkin niin hyvin, ettei oikeastaan tarvitse enää avustaa. Kun minä käännyn jyrkästi vasempaan, kierähtää Kida "takaani" omalle paikalleen sivulle.
Katsekontakti on kestävä. Kovaääninen täti ohitti meidät saksanpaimenkoiransa kanssa, ja otin Kidan perusasentoon ja pyysin pitämään katseensa minussa. Pari kertaa laski ja piti kurkata, mitä saksalainen oikein örisee, mutta muuten piti kontaktin. Kehuin ja palkkasin hyvästä, kestäneestä katseesta ennen vapautusta.
Liikkeestä maahanmeno oli hyvä. Alkuun otin ihan seuraamisen yhteydessä maahanmenon niin, että pysähdyin itsekin, naksautin ja palkkasin. Lopulta ihan "oikeaoppisesti", ja nopeasti hakeutui maahan ja jäi odottamaan. Kävelin koiran taakse, sitten palasin vierelle, odotin ja annoin sivu-käskyn. Nappisuoritus.
Liikkeestä pysähtyminen suoritettiin samoin kuin maahanmeno. Pari valmistelevaa harjoitusta, seuruu, käsky, naksautus, palkka. Sitten pari kertaa onnistuneesti oikeaoppisesti.
Paikkamakuun otin hyvin lyhyenä, ikäänkuin lämmittelynä treenin alussa. Eipä tuo piitannut mäenlaskijoista, ihan leppoisasti makoili siinä, pysyi maassa kun meni sivulle ja nousi vasta sivu-käskystä.
Luoksetulo oli vauhdikas! Pari kertaa otin uusintana, kun teki innokkaan loikan päästyään luokseni ja kääntyessään perusasentoon. Kolmas kerta ilman palkkausta saman tien uusittuna muistutti mikä meni väärin, ja sitten tuli pari huipputulosta joista isoa kiitosta.

Noutoa treenattiin myös! Kapula vei kyllä koiran niin liekkeihin, ettei tosikaan. Ensin muistutin kapulan pitoa suussa, ja hyvinhän tuo pysyi, vaikka taukoa nouto-harjoituksista on paljon. Sitten perusasentoon, kapulan heitto ja lähetys. Ampaisi kyllä kuin nuoli hakemaan! Hienosti osasi hakea, tuli sitten perusasentoon kapula suussa ja odotti niin kauan esinettä pitäen, kunnes otin pois. Hieno Kidetti! Harjoiteltiin myös eteentuloa, ja oivalsi nopeasti naksuttimen ja palkkauksen avulla mitä hain takaa. Sitä tehokkaammin myöhemmin.

Sitten käytin vielä neidit lenkillä, hain siis Taran sisältä jolkottelemaan lumeen. Hyvä fiilis! Aiempi estetuntini koululla meni tänään myös mainiosti ja nyt toivon, ettei kouluvääntö Vapun kanssa pilaa päivän hyvää putkea. Pianhan se selviää!

maanantai 13. joulukuuta 2010

Kukapa koiraa kehuisi jos ei omistaja

Tuntuu, että viimeaikoina on tullut pääasiassa vain valitusvirttä ja mongerrusta elosta koirien kanssa. Jokohan olisi aika muuttaa sävyä ja aloittaa päivä koirainylistyksellä? Tänään kuitenkin mietin, että loppujen lopuksi minullahan on hirmuisesti tuuria, kun kanssani seikkailee kaksi niin hyväpäistä ja -tapaista koiraa.

Molempien kanssa voi mennä minne vain ilman ongelmia. Kidakin on pienestä asti osannut käyttäytyä moitteettomasti esimerkiksi mätsäripaikoilla, ilman huutamista tai rimpuilemista. Kaksikko rauhoittuu vieraisiin paikkoihin nopeasti ja käyttäytyvät hyvätapaisesti ilman rikkomisia tai kohotusta. Kida murrosiän kahinoissaan harrasti mätsäreissä pientä haukkumista, mutta muutoin sitä ei ole ollut, Tara taas ei ole koskaan harrastanut metelöintiä kisapaikoilla. Eivät hihnassa kisko jokaisen luokse, vaan huoletta voi ohittaa niin koira-kuin ihmislaumoja. Myös itse kisoissa ainakin Tara keskittyy täysillä omistajaan ja palkkaukseen, agilityradalla ei häiriinny minkäänlaisista häiriötekijöistä radan ulkopuolella. Kidalla on kokemusta lähinnä mätsäreistä ja parista näyttelystä, mutta tokokisoissakin se keskittyi olennaiseen eli omistajaan. Jopa virallisissa, vaikka paineistuminen oli jotain niin suurta ja ulkopuoliset enemmän kiinnostivat.

Autolla pääsee mihin vain, eikä auton koolla ole väliä. Tara on matkustanut jopa auton lavalla! Se istuukin missä vain, asiallisesti niin etupenkillä, takana kuin takakontissa. Suurimman osan matkasta hiljaa, mutta tutulla reitillä päästelee piippauksia innostuksissaan, mutta yleensä hiljenee muistutuksella. Kida taas ei harrasta autossa huutamista. Se istuu mieluiten omalla paikallaan takapenkillä, mutta kyllä tuon saa laitettua niin jalkotilaan kuin takapenkillekin, ja siellä neiti hiljaa matkustaa. Autoon hypätään innokkaasti, molemmat tietävät, että autolla mennään yleensä johonkin hauskaan paikkaan.

Kumpikaan koirista ei ole remmirähjä tai harrasta suurempaa kiskomista. Innostuksissa hihna kiristyy kuin huomaamatta, mutta kun taluttaja muistuttaa omasta asemastaan, palautuvat neidit ruotuun. Kida kulkee lenkkiä vapaana vilkkaamallakin alueella, kuuntelee käskyt, tulee luokse ja kulkee sivulla ohituksissa kun näin vaadit ja sitten kiittäen palkkaat. Tarakin kulkee vapaana, sen voi jättää kauemmaskin, sillä aina se palaa luokse. Jääräpäisenä otuksena käskyjen meno korvien väliin voi kuitenkin kestää, ja siksi pidänm neidin mieluiten kiinni, jos vaadin "nopeaa toimintaa". Tara kun voi jäädä vaikka keskelle autotietä miettimään, kannattaako tuon luokseen rääkyvän naisen luokse mennä vai ei!

Kida on onneksi lopetellut tuhoamisen, pureskelun ja repimisen, Tara harrastaa moista vain roskiksia kohtaan. Älämölöä nuo voivat pitää, jos jäävät tuntemattomaan paikkaan ilman omistajaa, mutta kyllä ne hiljenevät kun tajuavat, ettei se huuto täälläkään auto. Kotona ovat siivosti ja hiljaa. Muutoinkin sisätilat tarkoittavat koirille lepoa, ja molemmat ovat oppineet varsin hyvin, että ulkona riekutaan, sisällä ei. Toki poikkeuksen asettavat kyläilijät, jotka tykkäävät leikkiä koirien kanssa, eikä se minua häiritse. Kun olemme keskenämme, koirat nukkuvat sisällä eivätkä tarvitse aktivointia kuin vasta seinien ulkopuolella. Tietyt säännöt hallitsevat järjestystä: kun sängyssä on ruokaa tai ruuhkaa, sinne ei ole asiaa. Kida koettelee enemmän käskyä yrittämällä pehmoiselle pedille, mutta lähtee alas kun käsky käy. Kun nukun yksin tai esimerkiksi vain dataan, on pääsy vapaana. Kida nukkuu mieluiten enemmän jalkotilassa, Tara kainalossa, ja jos minulle on yöseuraa, olen suonut Kidalle luvan tulla jalkoihini, mutta ei muualle. Se nukkuukin sängyn reunan puolella ja vie mahdollisimman vähän tilaa, Tara ei edes yritä änkeytyä sekaan.

Molemmat keskittyvät tehtäviinsä mainiosti. Taralla tämä tarkoittaa agilityä, Kidalla sen lisäksi tokoa. Mahtavia harrastuskoiria molemmat, joiden kanssa on kiva puuhata ja kehittyä. Vielä kun kisapuolelle uskaltautuisi!

Tara on dominoivampi koirista ja saattaa provosoida Kidaakin vähän äksympään käyttäytymismalliin. Kidaa kutsuisin enemmän sisäänpäinkääntyneeksi. Vieras koira otetaan kuitenkin asiallisesti vastaan. Kida voi koetella hierarkiaa haukahduksin ja pikku irveellä, mutta yleensä se alistuu kahakan tullen. Tara keskittyy nuuhkaisemaan viileän tyylikkäästi. Sillä ei ole tarvetta lähteä alistamaan toista maahan, ellei yritetä kajota sen tavaroihin/ruokaan tai jos kemiat kolisevat pahasti vastakkain. Kida lämpenemisen jälkeen ottaa koirat yleensä riehakkaan leikkisästi tai huomiotta jättäen vastaan.

Josko tämä riittäisi tälle päivälle, en keksinyt enempää jalustalle nostettavaa!

perjantai 10. joulukuuta 2010

Elämää kolmen koiraneidin kanssa ja yhden hevosen

Minun ja kahden karvaturrin iloksi Jetta.valkkari on elämäämme piristämässä nyt ilman omistajaansa. Johannan ollessa talliviikolla olen vastuussa myös valkoisesta. Hoitopäivien kunniaksi sovimme treffit Erikan ja Riesu&Remus käppänöiden kanssa ja lähdimme heti aamutuimaan yhdeksän jälkeen kunnon lenkille. Alkuun Kida isotteli tutuille pojille, mutta kyllä se hepuleissaan otti pienemmät räksyttäjätkin huomioon. Mukkulan polkuja ja metsää pitkin lenkkimme suoritimme, kävimme piipahtamassa jäälläkin, mutta ikävä, terävä tuuli ajoi meidät takaisin metsän suojiin värjöttelemään.

Allekirjoittanut kävi shoppailemassa ja käyttämässä koirat iltapäivälenkillä, jonka jälkeen suuntasin tallille. Sen voin tiivistää kahteen sanaan: oli kamalaa. Ei siitä sen enempää.

Iltalenkille otin naksuttimen ja vähän palkkaa mukaan, sillä ajattelin kokeilla, kuinka hyvin meillä pelaa kemiat Jetan kanssa tokopuolella. Ja Kidalle oli luvassa ainutlaatuista harjoittelua: odottamista. Sidoin sen ja Taran valopylvääseen ja otin Jetan kanssa nopeasti muutaman perusjutun: sivulletulot, katsekontaktia, seuruupätkät, hyvin lyhyen paikkamakuun, luoksetulon ja nopeat maahanmenot. Kida katseli Taran kanssa hyvin intensiivisesti, siitä huomasi, että se haluaa myös mukaan, mutta ääntäkään ei päästänyt. Palkaksi pääsi remuamaan Jetan kanssa heti, kun hihna irtosi valjaista. Loppu lenkillä tuo sitten tarjoili itse hienoa katsekontaktia seuraamisen yhteydessä ja palkkasin lapasella. Huomenna ajattelin ottaa aamusta kivaa hyvänmielen treeniä jokaisen koiran kanssa.

Hieno treeni sai vähän nurjan lopun, kun tummiin pukeutunut nainen sukelsi salamyhkäisesti ääntäkään päästämättä treenipaikalle. Siinä pelästyi niin koirat kuin minäkin, ja melkoisen älämölön paimenkoirat pitivät. Minä aiemman kurjan oloni kanssa rääyin koirat ärräpäiden kera takaisin luokseni, enkä edes anteeksi tajunnut pelästyneeltä naisraukalta pyytää. Toivottavasti ei tullut traumoja.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Toktoktoktok

Pääsin tänään aikaisemmin koulusta ja sitä juhlistaakseni oli luvassa runsaasti ulkoilua koiraneitien kanssa. Lähdettiin alkuun ihan lenkille, valjaat päälle ja hihnat olalle, namiakin taskuun. Suunnitelmissa oli lenkin vaiheessa treenata Kidattimen kanssa ja suunnata lopuksi vielä koirapuistoon, jonne kaveri tulisi käppänäpoikansa kanssa.
Niin Tara kuin Kida olivat melkoisen liekeissä. Ne kulkivat todella kauniisti vapaana (Tara varmasti haistoi taskussa olevat herkut..) ja totesin, että Tapsasta olisi sittenkin voinut saada kelvon tokokoiran, niin hyvää katsekontaktia ottaa seuraamisissa! Vastaan tuli ensin kaksi lenkkeilijää, ja pyysin koirat tien vierelle lumihankeen istumaan paikka-käskyn saattelemana. Siinähän neidit odottivat ja saivat ohikulkeneilta kehuja käytöksestään. Vapaa-käskyn jälkeen jatkettiin matkaa. Tulipa vielä hiihtäjä, ja sama uudestaan: koirille käsky mennä odottamaan tiensivuun ohikulkijan siirtymistä eteenpäin. Nätisti odottivat taas sievässä rivissä hangessa.

Tokoilussa treeninamit loppuivat tykkänään kesken, mutta suoritimpa palkkaamisen leikkimällä lumella, kirkkaalla, kehuvalla äänellä ja suurilla huomionosoituksilla. Seuruuta, liikkeestä makuuta ja pari luoksetuloa. Makuullemenoissa epäröi, meinaa jatkaa seuruussa, mutta kaikki muu mahtavan hienoa! Ei voi kun kehua pitkästä aikaa täysillä.

Metsän kautta mentiin sitten puistoon odottamaan Erikaa ja Remusta. Alkuun seuraksi tuli sharpei-uros, jolle Kida ei lämmennyt ollenkaan. Remuksen kanssa neiti innostuikin leikkimään oikein kovastikin! Tara ei tykännyt, se sanoi pari aika kovaa sanaa kun Remus tuli hänen lumileikkiin kovasti räksyttäen. Kidan iloksi vielä ihana Alma-belggari tuli puistoon ja neiti juoksi torpedon lailla itsensä kunnolla väsyksiin. Eipä onneksi tarvinnut kotiin kävellä, kun pummasimme Erikalta kyydin. Emme toki laiskuuttamme, emäntä oli vain unohtanut hanskat ja kahden tunnin ulkoilun jälkeen olivat sormet tunnottomina ja mieli lämpimään oli kovin voimakas...

Näin pikaisesti tuli tämän päivän tarina kerrottua, nyt sinkaisen tallille! Luvassa on hampaiden raspaus. Huomenna kouluvääntöä!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Ulkoasunvaihdos!

Talven ja päivä päivältä lähestyvän joulun kunniaksi ulkoasunvaihdos, jonka takia keskeneräisyys saa raastaa silmiänne!

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Tokotreeniä ja wnb-kuutamoratsastusta

Tokoiltiin taas eilen, kivasti tuli häiriötä Jetasta ja Johannasta ja eräästä ohikulkeneestä nuorukaisesta!

Kida oli liekeissä. Ensin koko lenkki vapaana, mentiin ostarin ohitse, ylitettiin autotie ja ihmisiä. Mahtava likka, haki kontaktia, seurasi kontaktilla. Ohituksissa meinasi lipsua, mutta parani muistutuksella. Jos meni liian kauas, palasi kutsusta, odotti sivulla lupaa ylittää tietä.. Mahtava likka! Jopa varisten perään kun tuo oli sinkoamassa, terävä kielto pysäytti hyökkäyksen ja palautti koiran takaisin luokse.

Itse treenatessa oli vire hyvä, joskin menimme kauemmaksi kun Jetan pallo kiinnosti omaa enemmän. Otettiin seuruupätkiä ja liikkeestä pysähdystä. Piti ihan pohjalta aloittaa käsimerkin avulla, mutta lopulta tuli kaksi oikein hienoa, itsenäistä jättöä. Luoksetulossa tuli ensin vinoon, toisella kerralla täysin oikein. Täyskäännös mennyt jakeluun hienosti. Paikkamakuu on vaikea, kaikki kiinnostaa ja meinaa nousta ylös ja piti ärähtää kerran, kun kyynerpäät nousivat ilmaan. Loppuajan makasi aloillaan hienosti, ja kävipä tilanne, että Kidaa lähestyi nuori poika jääkiekkokamojen kanssa. Poika ohitti Kidan mailoineen ja kasseineen n. metrin päästä, eikä likka hätkähtänytkään!

Himottaisi 23.1 tokoilut Hämeenlinnassa, saa nähdä........

-----

Illalla vielä koirien ja hevosen yhdistetty liikutus. Jälleen kaksi naista hevosen selkään, koirat huomioliiveissään vapaana juoksemaan ja otsalamppu kiinni kypärään. Hienosti onnistui lenkkeily lumisessa, pimeässä metsässä. Reitti oli hevoselle tuttu ja toimi autopilotilla lumisella reitillä ja naiset saivat keskittyä pohtimaan syntymäsyviä. Pari kertaa säpsähteli totutellessaan pimeään, mutta viimeinen laukkapätkäkin onnistui ilman yhtäkään sivuloikkaa tai epäilystä.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Hienoin teini! Hehkutusta, kertomusta ja vähän suunnitteluakin

Kidaa pitää vähän hehkuttaa, on se hieno tyttö nyt kun ollaan edistytty! Ainoa miinus on, kun tuo on keksinyt haukkumisen ihanuuden. Ulkona jos on vähän tylsää, voisi vaikka haukkua, tai jos summeri soi niin haukutaan vähän tai jos avaimella tulee joku sisään kun itse olen kotona niin jos vähän haukkuisin. Liian innokas talovahti. Ei onneksi hauku kun olen poissa tai kun itse tulen sisään, mutta ärsyttää silti.

Mutta hehkutukseen! Eilen päästiin aivan hiljaisesti ulos, palkkailin kun oli niin rauhassa ja iisisti sitten päästiin lähtemään. Tänään tuli vähän piippailua, mutta aika vähän kuitenkin. Käytävässä on jo hiljaa, vähän jos inisee niin pieni shh-ääni riittää yleensä muistuttamaan, että nyt ollaan hiljaisella alueella.

Kidan kanssa olen mennyt nyt lenkkejä vapaana laiskuuttanu, ja mahtavaa treeniä on ollut! Tänään ohitettiin pari pelottavaa lasta pimeässä - lapset raahasivat vielä pelottavia pulkkia perässään! Hyvin pysyi vierellä kun teimme ohitukset vaikka vähän jännitti. Iltalenkillä taas edellä kulki koira kytkettynä, ja aina kun Kida meni mielestäni liian pitkälle pois päin minusta, kutsuin luokse je heti totteli. Eilen iltalenkillä myös haki itse katsekontaktia kun kutsuin luokse ja otti seuruuta, niin toki palkkasin mahtavasta käytöksestä. Harvan vuoden vanhan koiran kanssa voi tällä tavoilla lenkeillä kulkea!

---

Taran kanssa on ollut vähän hiljaiseloa, kun agilitystä on ollut taukoa. Tänään sain vihdoin aikaiseksi siistiä neidin tassu-ja korvakarvat edustavampaan kuntoon. Jos sitä sunnuntaina menisi mätsäreihin! Itseasiassa lupailin Taraa Kiialle JH-kehään, katsotaan miten kaksikon käy!

---

Vapulla on ilmeisesti piikit hampaissa, oli sen verran outo suustaan kun koulua väännettiin eilen. Muuten on neiti kivassa kunnossa, heinämahaa on, mutta kylkiluut tuntuvat normaalisti. Pömppistamma. Käytiin tänään lyhyt, luminen kävelylenkki - lyhyt siksi, että hanskani pettivät minut ja sormet olivat niin jäässä, että kipeää teki. Huomenna menenkin kaverin kanssa Vapuun tutustumaan, aikomuksena jos alkaisin toverilleni pitää vähän ratsastustunteja.

---


PS!. Muutama päivä takaperin päätimme Johannan kanssa yhdistää koirien ja hevosen liikutuksen, joten piskilauman kera suuntasimme tallille. Laitettuamme hevosen kuntoon kapusimme molemmat selkään ja lähdimme pellon ympäri kulkevalle radalle ratsain. Taralle homma on tuttuakin tutumpaa, Kidakin oli kuin vanha tekijä, onhan tuo pari kertaa ratsain ollut liikutettavana. Jetta mietti alkuun ja haukkui hevosta, mutta onneksi Vapu on varma eikä välittänyt valkoisen louskutuksista. Kivasti saivat neidit pinkoa, vaikka lähinnä käyntiä menimme: hienosti Vapu kantoi meidät molemmat myös ravissa ja laukassakin. Ihana harrastaa eläinten kanssa, joihin voi luottaa! Eipä tällainenkaan toiminta onnistuisi säikyllä, epävarmalla hevosella, puhumattakaan jalkoihin hyökkivistä tai karkailevista koirista.

PPS!. Näyttelyitä olisi ensi vuodelle ainakin pari tiedossa, mihin menen Kidan kanssa jos uskallusta ja turkkia riittää. Tammikuinen näyttäytyminen on varma, mutta siihen se jääkin. Kysymysmerkin alla siis.

16.1 Lahti - tuomarina Rainer Vuorinen
7.5 Mikkeli - tuomaria ei tiedetä (?)
30.7 Porvoo - tuomaria ei tiedetä (?)

KV:t ovat liian isoja tapahtumia meille, joten ryhmänäyttelyitä katselen sillä silmällä. Kovin kauas en jaksa kulkeutua, ellei satu olemaan superhyvää tuomaria. Kuitenkin H:ta tässä kalastellaan, ei sen kummempaa. Taraa en taida uskaltaa näyttelyihin ilmoitella!

Tokokalenteriakin voisi alkaa miettimään, mutta tietenkään ei nyt toiminut sivusto, josta moisia kyttäisin, niin menköön ensi kertaan.

Agilityäkin voisi alkaa kisaamaan Taran kanssa! Eli potentiaalinen agikalenteri voisi olla tämänmoinen (jos saan treenit kulkemaan..):

23.1.2011 Hyvinkää (viim. ilm. 12.1.2011) (?)
6.2.2011 Helsinki (viim. ilm. 1.2.2011) (?)

Taso 1 on meillä, ekoja kisoja odotellessa....

Kuinka kaikki suunnittelu, ideat ja motivaatio ajoittuukin aina yölle? Pakko myöntää, minulla on itsetunto harrastamisen (niin hevosten kuin koirien kanssa) suhteen niin matalalla, että pakko hankkia joku personal-tsemppari ryhmä, jotta jaksaisin alkaa taas uskomaan itseeni. Tällä hetkellä tunnen olevani maailman kurjin kouluttaja ja ennenkaikkea kisaajaehdokas! Huoh.

torstai 25. marraskuuta 2010

Nyt menee paremmin

Tittidii! Kidan kanssa sujuu niin paljon parempi. Ehkä ikä olikin suuri tekijä, enkä olekaan ihan niin paska koiranomistaja! Mikä riemu!

Lenkeillä tuo menee kivasti. Nyt on tehty lenkkejä niinkin, että pikkuneiti menee kokonaan vapaana - eli myös ohitukset tehty irti (tai sitten otettu istumista katsekontaktilla tiensivussa aloillaan) tai heittämällä hihna kevyesti kaulalle mukamas pannaksi. Mahtavasti mennyt! Ei lähde irti edes muiden koirien luokse, katselee vain. Takaisin-tai tänne-käsky palauttaa neidin luokse ja on keksinyt, että katsetta hakemalla voikin saada palkaksi iloisen vapautuksen.

Ulosmeno on yhä äänekästä, mutta paljon hiljaisempaa aiempaan verrattuna. Olen myös palkkaamisen ottanut mukaan. Jos koira on aivan sekaisin ja häätö uhkaa metelin takia, pidän hetken kainalossa kanniskellen, ettei oma hermo napsahda. :D Muuten palkkailen hiljaisuudesta ja pyrin tekemään lähdöt mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.

Vähän tuo on juoksujen myötä nirsoillut aamiaisnappuloista, mutta nyt on mennyt alas taas paremmin. Puolitin annoksen ja korvaan sen suuremmalla lihamäärällä. Raaka liha maistuu, vatsakaan ei mene enää sekaisin. Eilen kanankoipi oli suuri herkku ja sitä vartioitiin, mussutettiin ja kanniskeltiin onnesta soikeana.

Ei tämän suurempaa tänään, oli vain pakko riemuita!

PS. Ainiin! Neiti ei tuhoakaan enää oikeastaan mitään minun poissaollessani. Olkkariin ja keittiöön (sekä vessaan toki) on pääsy kielletty, ja puhdasta on ollut kun olen takaisin palannut.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Kuutamoratsastus

Ai, minä sitten rakastan täysikuuta yhdistettynä pieneen pakkaseen ja lumeen! Oli kyllä mahtava olo kun hipsin illan tultua tallille, täydelliseen rauhallisuuteen, kun muita ei ollut paikalla. Hevoselle varusteet ja hyväkuntoiselle, pehmeälle kentälle koulua vääntämään taivaalla möllöttävän loistepallon valoon. Vapu oli kyllä kiva, vaikka lähinnä keskityin istuntaani, jonka kanssa taistelin koko viimeperjantaisen ratsastustunnin opettajan käänneltävänä. Ihan hyvää tulosta tulikin, mutta kyllä hevonenkin pääsi töitä tekemään.
Kulki käynnissä ja ravissa kivassa muodossa hyvässä temmossa, vaikkakin ravissa meinasi olla laiskempi ja oikea kierros on aina yhtä jäykkä kuin yleensä. Notkistelulla parani. Pohkeenväistöt olivat alkuun jäykkää, mutta nekin sujuivat hetken vinkuroinnin päätteeksi. Ravia vähän aktivoin, sitten laukannousuja, jotka sujuivat kuin tanssi. Puhtaasti ja kauniisti käynnistä ilman raviaskeleita, molempiin suuntiin. Oikea on kyllä huomattavasti parempi. Loppuun sitten vielä kahdeksikkoa ja ravaamista eteen, hevonen oli mukavan herkkä ja hyvä. Mahtava fiilis jäi!

Suoraan tallilta lähdinkin sitten Kidan ja Taran kanssa iltalenkille. Luminen frisbeegolf-kenttä oli satumainen kuutamossa! Koirat tykkäsivät pörrätä pikkupakkasessa ja Kidakin käyttäytyi hyvin. Tuossa muutama päivä takaperin tuli testattua, että Kidan kiihtyminen liittyy lähinnä Taraan: menin Kidan kanssa kaksin ulos ja Johanna seurasi Jetan ja Taran kanssa perästä, ja Kida meni todella kauniisti ja hiljaisesti pihalle. Hihnassa käyttäytyy hyvin, ja hienosti on kyllä oppinut yli-käskyn, jota käytän autotietä ylittäessä. Ei kyllä hidastele lainkaan vaan nopeasti kiiruhtaa suorinta tietä tien ylitse. Takaisin-käskystä palaa vierelle ja ottaa katsekontaktin saadakseen luvan hakeutua pois, ennen vapaa käskyä ei moista yritä (tai jos yrittää, rykäisy riittää palauttamaan ruotuun). Jospa minun varmuuteni koiranomistajana alkaisi palautua pikkuhiljaa..

Aivan, ja Kida pitäisi ilmoittaa tammikuun ryhmiksiin, vaikka minua pelottaakin. Tuomari on kuitenkin niin mainio, että pakko!

Treenien palauttelua ja crossaamista



Noniin. Kida tarvitsee aivotyötä, minä tarvitsen motivaation nousemaan, joten olen päättänyt aloittaa taas tokotreenit pitkän laiskottelun päätteeksi. Tottakai etenemme rauhassa ja alkuun pienissä pätkissä, mutta nyt kerran pari on työskennelty vähän asioita mieleen takaisin.

Seuraaminen menee kivasti, kun kontaktia on harjoiteltu erittäin paljon tavallisilla lenkeilläkin. Meinaa vähän edistää, mutta muuten oikein passeli. Tosin pitkää seuruuta en uskalla ottaa putkeen, kun kontakti alkaa rakoilla. Käännökset menee hyvin, samoin täyskäännöksen oppinut kivasti.

Maahanmeno on taas vahvoilla! Liikkeestäkin. Eipä ollut valittamista reeneissä.

Paikkamakuu olikin haastava, kun käskin Johannan taustalla pitää häiriötä oikein kunnolla Jetan kanssa. Lumella leikkivät, ja pari kertaa meinasi neiti nousta, mutta komennus muistutti mitä oltiin tekemässä ja pysyi maassa.

Luoksetulo on kivaaihanaaparasta! Vauhdilla tulee ja kauniisti sivulle.

Tänään käytiin pitkästä aikaa crossaamassa. Siinä on kyllä puuha, jota Kida rakastaa! Käytin ensin Kidan ja Taran tavallisella iltakävelyllä, ja pikkuneiti sai odottaa autossa, kun vein Taran sisään ja pukaisin juoksuvälineet. Mikä riemu ja ininä, kun pääsi autosta ja tajusi päälläni olevat vermeet! Hölkkäilin rennosti tielle Kida vapaana, ennenkuin otin piippailevan, innokkaan paimenen hihnaan. Oli kyllä poweria ja voimaa! Käskyt on mainiosti perillä (eteen, hidasta, seis), käännöksetkin (oikea, vasen) alkaa löytyä pikkuhiljaa. Tätä neiti jaksaisi vaikka kuinka paljon, mutta rauhassa pitää nostattaa kuntoa ja suorituskykyä.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Yleisökyselyä ja vakavaa pohdintaa koulutusmetodeista

Aloitetaan eniten lukijoita koskevasta. Haluaisin ihmisten ilmoittautuvan! Kuka/ketkä lukevat blogiani säännöllisesti tai säännöllisen epäsäännöllisesti? Kommentoikaa, sillä uteliaisuuteni on syvä. Minua kiinnostaa myös, millaisia asioita ihmiset blogiltani toivovat, millaisia asioita, mihin eläimeen liittyviä, kuinka syvällistä, jne... Koettuja asioita, ajatuksia, metodeja? Mitä vain! Lukijoiden henkilöllisyys taas kiinnostaa, jotta tiedän, miten paljon eri asioita pitää kuvailla. Ovatko kaikki tuttuja, löytyykö tuntemattomampia.. kaikki vaikuttaa kaikkeen!

Sitten tämän illan (yön) iltalenkin valaistumiseen!

-------

Kidan kanssa on tosiaan näin murkkuiässä paljon asioita palautettavana ja korjattavaa on myös. Minun väsymykseni, äkkipikaisuuteni ja stressini ovat varmasti aiheuttaneet monia asioita, mistä pitää pikku hiljaa kitkeytyä eroon. Kidan ja minun pitää taas oppia, että koulutuksen tulee olla hauskaa ja antoisaa! Niin tokon kuin arkikulkemisen. Kirjoitan listaa, millaisia tapoja aion nyt käyttää tulevaisuudessa. Jos lipsun näistä, toivon läheisten ihmisten muistuttavan minua: pistäkää minut ruotuun, muistuttakaa minua rauhoittumaan ja yrittämään uudelleen! Kida ei ole Tara, se minun pitää muistaa ja toimia vain ja ainoastaan tämän koiran tarpeiden mukaan.

Omien tunnetilojen hallinta
Mikäli olen ärsyyntynyt/väsynyt, minun pitää antaa itselleni hetki aikaa rauhoittua. Treeneihin en koskaan mene äkäisellä mielellä, mutta saman tulee päteä ihan tavallisilla lenkeillä. Koirat jaksavat kyllä odottaa ylimääräisen tunnin, jos käytän sen itseni toppuutteluun ja rentoutumiseen esimerkiksi musiikin avulla. Ovesta ulos meneminenkin tulee paremmaksi, kun minulla on kärsivällisyyttä odottaa ja yrittää uudestaan.

Ulosmeno
Kida tosiaan kiihtyy paljon kun tajuaa pääsevänsä ulos. Meno on pahaa varsinkin energisenä, eli arkisin varsinkin päivälenkki koulun jälkeen on piippauksen ja vinkumisen täyteistä. Kiihtyminen tosiaan paljastuu vinkunalla, piippaukselle, pyörähtelyllä ja yleisellä hössötyksellä. Tänä iltana sain hyviä tuloksia. Asetin molemmille koirille valjaat ennen pukeutumistani ja parhaani mukaan ignoorasin Kidan innokkaat äännähdykset. Tämän jälkeen painuin takin ja kenkien kanssa vessaan. Vessassa asioin rauhassa, myöskin pukeuduin siellä ulkovaatteisiin. Kida sai aikaa rauhoittua ulkopuolella, kunnes astuin ulos. Lähtökohta oli rennompi.

Jos Kida piippaa, pysähdyn. Kaikki liikkeet seis. Parhaimmissa tapauksissa käännän selkäni. Jos meno on ihan holtitonta, poistun paikalta ja uusi yritys vasta, kun koira on rauhallisempi. En koske koiraan, koska kaikki nyppäykset ovat aivan hyödyttömiä. En myöskään käytä ääntäni paitsi kiitoksiin. Palkkaus tulee myös mukaan, mutta aina en palkkausta anna. Äänensävyn käyttö palkkauksena nousee korkeaan tärkeyteen.

Ovesta ei saa mennmä ilman lupaani. Myöskään paikka-käskystä ei poistuta ilman vapaa-käskyä. Jos Kida huutaa käytävään päästyään, pyydän sen takaisin sisään. Katsekontakti täytyy olla jokaisessa tehtävässä ennen vapautusta. Kun hissillä ollaan mahdollisimman hiljaa, päästään jatkamaan matkaa ulos.

Katsekontakti
Katsekontaktin pitää olla Kidalle hauska asia ja samalla tapa päästä vapaaksi tehtävistä. Kesken lenkin voin kutsua koiraa perusistuntaan tai lyhyeen seuraamiseen, ja katsekontaktista tulee kehua ja vapautus. Samaten palkkausta. Seuraamiset eivät ole pitkiä: katse on tärkein. Jos koiran katse karkailee, yritän ensin äänellä palauttaa ruotuun, koska Kida kyllä tietää, mitä katso-käsky tarkoittaa. Jos tämä ei toimi, noudatan tokokouluttajan ohjetta ja nyppään vaikka vähän korvaa huomion saamiseksi. Tara on mainio apu lenkeillä: voin päästää sen vapaaksi ja vaatia Kidan huomiota, vaikka ihana kaveri hilluukin vapaana toisaalla.

Hihnakäyttäytyminen
Vähintään yhden lenkin päivässä alan suorittamaan lyhyemmällä normihihnalla. Flexillä meno on vapaampaa ja suurimman osan matkoista Kida kulkee vapaana. Tara saa kulkea flexissä, jolloin Kida joutuu keskittymään minuun. Kun hihna kiristyy, liikkeeni hidastuu ja paino muistuttaa koiraa, että jokin on väärin. Kun hihnassa kuljetaan ns. normaalisti, etenemme normaalisti. Jos vetoa tai kiinnostuksen puuttumista minuun on paljon, takaisin-käsky palauttaa koiran hieman taakseni tai sivulle kulkemaan. Luota pääsee pois katsekontaktilla vapaa-käskyn jälkeen.

Seuraa-käsky tarkoittaa tokoseuraamista katsekontaktilla. Muussa tapauksessa takaisin-käskyn jälkeen voin rykäistä, jos lupaa poistumiseen ei ole. Tämä yleensä riittää, Kida tietää homman nimen. Pysy lähellä-sanoa voin myös. Katsekontaktia tässä ei tarvita, paitsi jos haluaa pois tehtävästä vapaa-käskyn toivossa.

Palkkausta joka ikisessä tehtävässä pitää olla myös, jotta kiinnostus hommaan nousisi.

Myös paikka on tärkeä, neiti meinaa lipsua kyseisestä käskystä. Tätä pitää harjoittaa arjessakin. Treenejä pitää alkaa lisäämään pikku hiljaa koiran ja oman motivaation mukaan.

Olisikohan siinä jotain tälle yölle? .... Hyvää yötä!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Verijälkeä ja agilityn huumaa

Aloitetaanpa aikajärjestyksessä perjantaista, kun suuntasimme Johannan ja Jetan kanssa Korkeavireen hallille ageilemaan. Kida jäi paitsi tästä hauskasta juoksemisien takia, mutta Taralle tauon loppuminen näytti tulevan oikein hyvään väliin. Varsinkin, kun tavallisten namien sijasta palkkana olikin pääasiassa pallo! Pari kertaa piti allekirjoittaneen ottaa koirasta ja pidellä paikallaan, ärjäistäkin aika rumasti, kun meni touhu niin piippaukseksi ja komentamiseksi.

Itse treenit olivat kuitenkin hyvät. Kontaktit vauhdissa meinasivat jäädä ja ääntä sai korottaa, että muisti pysähtyä. Putkit imi tavalliseen tapaan hyvin. Yksi poikkileikkausharjoitus yllätti kivasti ja kiersi myös esteet hyvin. Pitkällä vauhtisuoralla (kolme estettä, rengas ja putki) kiirehdin itse liikaa koiran edelle ja pudotti pari puomia, mutta kun muistin itse antaa koiran mennä jääden vähän taka-alalle, meni kovaa ja korkealta ilman turhaa panikointia. Kepit olivat hyvät, heti kun malttoi keskittyä niihin. Ja keinu on edistynyt paljon! Osaa jo hakea pysähtymispaikkaa, eli tietää sen kippaavan eteenpäin kuitenkin. Vähän keinu tuntuu arveluttavan, mutta menee niin reippahasti silti!

---

Lauantaina sitten saavuimme maalle äitini luokse loisimaan. Ja tänään, sunnuntaina kaivoin jääkaapista sulamasta uuden kivan kaverin naudan veren, johon kastelin pienen pyyhkeen. Sieni olisi ollut passelimpi, mutta pyyhe kelpasi paremman puutteessa. Kiersin pienen kierroksen metsässä verirättiä perässäni raahaten. Yhteen kohtaan laitoin palkkauksen, mutta jahdin huumassa niitä ei paljoa huomioitu.

Tara käytti nenäänsä hyvin, mutta kuten arvelinkin oli turhan malttamaton ja eksyi useasti (Vaikka alkuun eksyin vähän minäkin! iten olisi merkkaaminen ensi kerralla...), mutta kovalla innolla se nenä maassa verijälkeä seurasi. Pari kertaa otin, ja aika lailla samoissa kohdissa eksyi jäljeltä, löytäen sen kuitenkin lopulta uudestaan.

Kida oli positiivinen yllättävä! Pienen koiran innolla se ryntäsi jäljelle ja nenä maassa alkoi tehdä töitä kunnon innostuksella. Pari kertaa se nuuski vähän tarkkaavaisemmin maata, ja yllätykseksi ei eksynyt kertaakaan jäljeltä! Eli jos agility ei urkene, tässä seuraava harrastusvaihtoehto, hah!

Jos ensi kerraksi löytyäisi vähän tasaisempaa maata jäljelle, voisi pistää pidemmän kaavan mukaan. Oli kuitenkin hauskaa näin pienessäkin mittakaavassa!

torstai 11. marraskuuta 2010

Maalaistolloilua

Viikoksi joutui Tara yksin kahden pommin seuraksi äidin luokse maalle, kun minä pakkasin kamani ja otin vielä Kidan kainalooni. Suuntana oli Asikkalan koulu, jonne muutin viikoksi talliviikon ajaksi. Kämppikseksi sain Johannan ja Jetta-valkkarin, joten luvassa oli varmasti hauskaa puuhaa seuran puolesta.

Hienosti neiti olikin! Ensimmäinen yö oli levoton, mutta nopeasti oppi neiti tavoille. Ei tuhonnut mitään, kerran yllätin ulvomasta, mutta syykin selvisi: raasu ei ollut käynyt kakalla aamulenkillä, ja hätä oli melkoisen suuri, niin piti tuskaansa vähän ulista..
Agilitytreenit meni päin mäntyä maneesissa, ja se kyllä tuntui ikävältä. Sen sijaan toko nyt meni ihan ok, kun ottaa huomioon, että häiriönä oli ihanasupermahtavajeejee Jetta. Ruutua treenattiin ja pientä perusmenoa. Muuten sai neiti juosta valkoisen kaverinsa kanssa sydämensä kyllyydestä Asikkalan laitumilla.





Juoksut Kidalla alkoivat! Nätisti heti Taran perään.

Tara oli käyttäytynyt mallikkaasti äidin luona (ja huomaa taas, kuinka paljon avokätisempi ruokkija tuo äitini on.. melkoisen tanakka matami palasi maalaisreissulta). Ekat päivät oli selvästi ikävöinyt ja tuijotellut kaukaisuuteen auton toivossa, mutta sitten oli rentoutunut. Äiti käytti Taraa metsälenkeillä ja muuten neiti sai vahtia pihalla taloa. Mutta oli kyllä riemuinen neiti, kun kotiin pääsi! Koko loppuillan makasi tolleri sängyllä ketarat ojossa ja yönkin vietti tiiviisti kainalossani.

Vapu oli kiva! Kiia kiltisti hoiti neitiä viikon ajan ja tänään pääsin oman ratsun selkään vähän koulua vääntämään pimeydessä tihkusateessa. Oli kivan herkkä, kuuliainen ja reipaskin, ei tarvinnut pohkeet verillä hutkia eteenpäin. Hieman hiekasta muodostuneet tilsat ahdistivat, mutta nöyrästi toimi silti. Laukannostoissa vähän tökki, mutta pienen palaverin jälkeen nekin sujuivat kivasti.

Viikonloppuna luvassa agilityä ja verijälkeä!

tiistai 2. marraskuuta 2010

Surullisen päivän Lahti KV

No, penkin allehan nuo näyttelyt menevät, harmittaa pirusti. En kyllä kansainvälisiin enää lähde, oli kyllä liian riskaabeli teko joka kostautuikin ikävästi. Katsotaan, jos saan rohkeuteni ja koiran kehäkäytöksen parantumaan tammikuuhun mennessä, niin voisi ilmota tuon Lahden ryhmikseen tammikuun 16. päivä. Se H olisi kuitenkin tarpeellinen tulevaisuutta silmällä pitäen..

Lähdettiin aamulla häkin ja kamojen kanssa, ja Kida käyttäytyi kyllä hienosti näyttelypaikalla. Kulki hihna löysällä lähellä, ei änkenyt vieraiden koirien tai ihmisten jalkoihin ja kun sain häkin kasaan, meni sinne ja asettui lepäilemään tutulle peitolle. Tottakai tyttöä ahdisti melu ja hälinä suuressa hallissa, mutta kertaakaan ei haukkunut tai muuten ääntä pitänyt, eikä myöskään läähätellyt. Tuttuja tuo moikkasi iloisesti töpöä heilutellen, kun pääsi ulos häkistä.

Oikein olin Kidan turkin laittanut, mutta ei se riittänyt. Kehään mennessä tajusin heti, että koira vaikutti hyvin ahdistuneelta. Seisoi kyllä hyvin, mutta kädessä olevat namit eivät kiinnostaneet alkuunkaan ja lähinnä kuikuili ympärilleen. No, liikkeessä oli oikein kiva - harmi vaan, että tuomari (Robert Lott, Australia) käski esittämään koirat aika hitaassa liikkeessä, kovassa vauhdissa tuo olisi kyllä näkynyt tosiaankin edukseen..

No, tuomarin tutkailu oli katastrofi. Vieras mies ahdisti, ja Kida alkoi murisemaan sille. Tuomari käski minun ottaa kaksin käsin kiinni koiran päästä, jottei varmasti neiti purisi - tottelin, vaikka tajusin heti, että pieleen menee kaikki. Jos minä otan Kidaa kaksin käsin pään seudulta, se on vahva rankaisu ja Kida tietää tehneensä jotain pahasti väärin. Ja kun otin Kidasta kiinni, alkoi mies tutkia Kidan takapäätä, ja se riitti. Koko koira valahti lattialle. No, liikkeessä oli taas ihan kiva, vire nousi heti, mutta peli oli jo menetetty.

Tulokseksi JUN T ja arvostelu lyhyesti kiteytettynä on, että kaikki on liian kevyttä rungosta päähän asti. Liikkeet oli peräti ok.

----

Vapu sai uuden, synteettisen koulusatulan! Sopii hyvin ja liikkuminen paljon rennompaa ja vapautuneempaa. Voisi vaihtaa vielä leveämmän kaaren, niin tulisi varmasti tilaa selälle! Tosi mahtavaa, nyt seuraava viikko menee Kidan kanssa Asikkalassa koululla talliviikolla (Tara pääsee hoitoon äidin luokse), niin sen jälkeen alkaa kunnon koulutuuppaus Vapun kanssa! Nyt Kiia-ystäväni saa nautiskella viikon Vapun ihanaisesta seurasta. :-)

perjantai 29. lokakuuta 2010

Kaamoksen jälkeen

Viime päivityksestä onkin hurahtanut "hieman" pidempi tovi. Jos näin yön tunteina koittaisin tiivistää tapahtuneita asioita, vaikka tuntuukin, että treenielämä on ollut melkoisessa jäässä. Ei ole oikein napannut, taukoa ollut.



Syyslenkiltä

Kidan kanssa käytiin tokon kolmoskurssi, hienoja vinkkejä ja palautetta! Hyvin meni varsinkin viimeinen treenikerta, joka sisälsi paljon kontaktiasiaa. Lopulta ohjaaja sai nakkia heilutella, palloa ja tanssia tiputanssia ilman, että Kida käänsi katsettaan piiruakaan minusta, Neidin takapään käyttö on myös melko vähäistä, joten on treenattu peräpäätä ohjaajan antamilla tokotehtävillä. Hyvin onkin parantunut työskentelynlaatu! Ollaan otettu kotona pieniä, lyhyitä treenejä, jotta vire pysyisi ja homma olisi hauskaa.

Ollaan käyty paljon ryhmälenkeillä, ja Jetan kanssa Kida saakin leikkiä useasti. Tänään puistossa katselin, että kivasti on kyllä neiti sosiaalistunut. Puistoon tuli yhtäaikaa tuntematon, musta uroskoira, mutta ilman epäluuloja paimenneiti singahti samantien leikin huumaan tapauksen kanssa. Myös ihmisiin suhtautuu paremmin ulkomaailmassa. Sisälle tulevat vieraat haukkuu kyllä melkoisella volyymilla, mutta rauhoittuu sitten, kun tilanne tasaantuu. Myös mätsäreissä oli haukuntaa, liekö oppinut käppänäkavereiltaan, että haukkuminen on hauska juttu... puutun kyllä haukkumiseen joka kerta.

Kaverilenkiltä



Mätsäreissä käväisimme eilen. Päijät-Hämeen eläinruojeluyhdistys järjesti, ja melko extempore meiningillä paikalle suuntasimme. Pimeää oli, ja kylmä, mutta hukkareissu ei ollut. Kida oli suurten koirien nuorten luokassa PUN3! Esiintyi kyllä niin mallikelpoisesti, etten valita yhtään. Esitin myös Jetta-valkkarin, jonka tuloksista voi lukaista neidin omasta blogista. Sunnuntaina taas on luvassa ensimmäiset viralliset näyttelyt Lahden KV:ssa junnuluokassa! Ai jännittääkö?


1v 1kk. Mätsäreiden PUN3. © Johanna M

Taralla alkoi juoksut, joten agiliitely on jäänyt väliin. Myös Kidalla olen pitänyt taukoa, jotenkin oma innostus oli jäissä. Nyt kuitenkin himo taas heräillyt, ja olisi kova hinku päästä virallisiin vihdoin pöyrimään... Katsotaan kuinka käy, kun Taran juoksut loppuvat. Kuitenkin viimeinen "ongelmaeste", keinu, on viimeisimmässä harjoituksessa sujunut äärimäisen hyvin!

Myös Tara on pitänyt kovin ryhmälenkeistä ja muusta metsäilyaktiviteetista, vaikka kaikki kiva onkin nyt tauolla noiden mokomien juoksemisten takia. Taran steriloimista olen kyllä harkinnut vakavasti, ennen kevätjuoksuja ajattelin moisen teon toteuttaa. Sitä ennen pitäisi saada Kida kuvattua.

------

Vapusta sen verran, että ontuminen loppui, tuloksena terve hevonen! Hienon talviturkin on kasvattanut neiti itselleen. Uudeksi ongelmaksi muodostui epäsopiva satula, johon toivottavasti tulee ratkaisu mahdollisimman pian. Sitä odotellessa. Perusmeininkiä ollut elämä ilman suurempia tapauksia, niin jätän Vapun päivityksen väsymyksissäni nyt näin lyhyeksi.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Syystunnelmaa

Okei, murkkuiän tuhoja on vähän saatu tasaantumaan. Pienellä kikkailulla tuon Kidaneidin kanssa pääsee suht asiallisesti pihalle, eikä naapurien illalla tarvitse kuunnella oopperalaulantaa oveltamme, ei koiran eikä omistajan huudon muodossa. Sänkynikin on jäänyt rauhaan, kun isken makkarin oven kiinni poistuessani taloudesta.

Agiliitämässä tosiaan käytiin muutamia päiviä takaperin. Kidan kanssa pientä pyöritystä, ohjausharjoituksia, vähän takaaleikkausta ja sellaista simppeliä. Esteen kierto-käsky mennyt liian hyvin päähän, neiti nimittäin kiersi esteen, mutta hyppy unohtui. Se korjattiin kuitenkin onnistuneeksi pari kertaa. A-testattiin, meni hienosti arkailematta. Putkeen irtoamisharjoituksia, kaukaa sain lähettää ja innokkaasti juoksi sisään.
Taran kanssa otettiin pientä rataa, joka sisälsi hyppyjä, kepit, puomin, A:n. Vähän kiertoa, poikkileukkaista, ohjausharjoituksia. Kepit menee äärettömän hyvin, kun osuu oikeasta kohdasta sisään niin hienosti menee! Sen sijaan ohjausta pitää treenata paljon. Myös pussi otettiin, hyvin ryömi. Keinua myös harjoiteltiin, kolmannella kerralla oppi jo, että keinu muuten putoaa alas ja vähän arkaili, heittäytyi mahalleen siihen. Muuten meni ihan hyvin, ilman hihnaan namin avulla.

Sunnuntaina oli Kidan kanssatokotreenit, kolmosryhmässä. Aloitettiin tutustumalla ohjaajaan, sitten oli paikkamakuu ryhmässä. Kida oli äärettömän hienosti, tosin kävin sitten palkkaamassa sitä kesken makuun ohjaajan pyynnöstä, ja tottakai silloin neiti nousi istumaan, kun palasin paikalleni. Ei ole tottunut, että käyn enää palkkailemassa kesken makuun. Loppuun makasikin aloilleen häiriintymättä, vaikka vierustoveri lähti liikkeelle ja yksi vähän haukkuikin.
Sitten oli seuraamista. Kida oli hösö. Tepsutteli, yritti näykkiä, oli levoton. No, syykin selvisi, sillä heti tehtävän lopuksi neiti kipitti pusikkoon kunnon stressikakalle... :'D Kaksi kaveria samassa tokoryhmässä, niin kovat paineet kun leikkikaverit puuhaa jotain ihan muuta kuin painii pellolla pikku paimenen kanssa. Loput seuruut meni hienosti!
Treenattiin myös nopeita maahanmenoja, ja lopulta takkuillut liikkeestä maahanmenokin sujui hienosti.
Viimeiseksi vielä tokohyppy, ongelmana ollut, ettei koira jää odottamaan, joten sitä harjoiteltiin. Pari kertaa meni vinoon, mutta kun ohjasin koiran kauempaa esteelle, niin hyvin meni!

Ollaan myös käyty porukalla lenkillä, kuvamateriaalia olisi, jos laiska omistaja muokkaisi...

Vapusta vielä! Liikaa eläimiä... Jalka on voinut hyvin, viikonloppuna hypättiinkin neidillä, minä huonosti, toinen ratsastaja sitten paljon paremmin. Maastossa on nautittu syysilmasta ja sänkipellolla ja koulua väännelty. Normielämää, ja karvakin kasvaa siihen malliin, että talvi on tulossa.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Se saatanan murkkuikä

Kida murkkuilee oikein olan takaa. Tämä ihan ihmeellinen käytös on tuonut melkoisia hankaluuksia elämään, joita nyt kitketään olan takaa pois. Ajattelin listata nämä kaikki, jotta voin itsekin myöhemmin vertailla tilanteita.

1) Kontaktin puuttuminen. Kaikki kiinnostaa enemmän kuin omistaja. Jos namia ei ole, huomion saaminen esimerkiksi ohitustilanteessa vaatii melkoista mielikuvitusta. Meinaa kiskoa hihnassa varsinkin juuri ohituksissa. Näykki aiemmin, sen nyt lopettanut. Motivaatio tokoon 0, katsotaan mitä huomenna alkava kurssi tuo tullessaan.

2) Kiihtyminen ulosmenotilanteessa. Hirmuinen vonkuminen, pyöriminen ja hössötys. Olen usein laittanut koiran makkariin, laittanut kaiken valmiiksi, pistänyt valjaat makkarissa ja sitten menty ulos (ovella odotettu se hetki, että istuu hiljaa vinkumatta)

3) Järsiminen. Vaikka neiti liikkuu melkein enemmän kuin koskaan kiitos koirakavereiden, aina on tylsää. Alkanut järsiä sellaisiakin asioita, joihin ei ole ennen ikinä koskenut. Uhreja ovat olleet ystäväni kirja, Minnan laukku ja takki sekä sänkyni.

Tänään luvassa agilityä, siitä lisää myöhemmin!

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Kida vuodessa!



Kida 8 vkoa



Kida 12vkoa


Kida 16 vkoa


Kida 5 kk 2 vkoa


Kidan eka sijoitus mätsäreissä, pentujen BIS 2


Kida 9 kk


Kidan ensimmäiset möllitokot, sijoitus 1/8!


Kida 10 kk 3 vkoa


Kida 11 kk ja rapiat


Kida 1 vuotta, ja kaikki vuoden aikana kerätyt palkinnot!

tiistai 21. syyskuuta 2010

Hyvää syntymäpäivää!

Bordetella's:n X-pentue tänään 1v!

Kida onnittelee veljiään Roxia, Eskoa ja Lucaa sekä siskojaan Shettaa ja Wannia!

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Koko mätsärin toiseksi parhain!



Tänään oli siis oman sueran järjestämät mätsärit, Nastolan koiraharrastajien siis. Menin sinne jo aamutuimaan laittamaan kehiä pystyyn ja olin ilmoittautumisissa ottamassa koiria Piritan kanssa. Kun homma oli saatu purkkiin, olikin samantien pentukehän vuoro, jossa oltiin Kidan kanssa ensimmäisessä parissa. Kidan viimeinen pentuluokka mätsäreissä! Kahden päivän päästä on nääs pirskeet luvassa.

Meni HYVIN! Seisoi kivasti, vaikka viimeksi oli vähän pöljä kun vaan kyyryili, nyt ei moisesta tietoakaan. Antoi tuomarin katsoa hampaat ja oli freesi. Juoksutus oli eritysihyvä, päästelin aika vauhdilla ja koira sai kunnolla venyttää askeltaan, ei edes laukalle nostanut. Saatiin punainen nauha ja tuomarilta hirmu paljon kehuja koiran liikkeestä. Punaisten kehässä sitten sama meno jatkui, hyvällä fiiliksellä, edelleen hyvällä ravilla, ja napsahti ykkössija! Ja jälleen kerran tuomari päivitteli Kidan mahtavaa ravia ja että jo senkin takia ykkössijan antoi meille. Hyvä tietää, ehkä meillä on mahdollisuus saada H KV:ssa liikkeen ansiosta!

Tara oli taas.. söhömpi. Energiaa oli, kun joutui autossa odottamaan ja sieltä suoraan kehään. Meni ja palloili miten sattui, mutta sai punaisen nauhan. Tuomari totesi, että vauhtia saisi olla vähän vähemmän.. :-D No, punaisten kehässä sama meno jatkui ja toivoin jo, että päästään pois söhläämästä. Päästiinkin, pun ei sij!

No BIS-kehässä alkoi Kida olla väsyneempi. Olisi pitänyt tajuta juottaa se, mutta kiireessä vaan pinkoilin. No, seisoi kuitenkin tosi hienosti, vaikka kiinnostus olikin vähän nolla, ja juoksi hyvin vähän hiljaisemmalla vauhdilla. Kun toinen tuomari kävi hiplaamassa, ei hän meinannut uskoa kun sanoin Kidan olevan vuoden vanha. "Miten se on näin lihaksikas!" Lopulta sitten tulos BIS2 (kuulin pentutuomarin kehuvan keskellä taas Kidan liikettä :-D)! Hienolle kyllä hävittiin, BIS1 oli 10-vuotias veteraanisnautseri, jota itsekin luulin kolmen vanhaksi! Älyttömän komea koira, onnittelut sinne päin!

Kida PUN BIS 2
Tara PUN ei sij


Loppuun vielä poseeraus vuoden aikana saatujen pystien kanssa!

lauantai 18. syyskuuta 2010

Kuvapäivitys!








Eilen ehdittiin juuri ennen sadetta näppäämään parit valokuvat sänkipellolta Vapun ja koiraneitien kanssa. Minna oli kamerani takana. Oli kyllä todella kiva antaa hevosen päästellä, kunnon pukituksetkin sain osakseni, kun energiaa yli viikon sairasloman jälkeen oli kertynyt aika tavalla. Kida juoksenteli ihan innoissaan mukana, Tara taas keskittyi lähinnä uimaan vieressä olevassa, todella suuressa ojassa.

Tänään moikkaamaan Jetta-valkkaria ja Xena-käppänää, huomenna taas luvassa mätsärit! Ja illalla ajattelin käydä kentällä piipahtamassa Vapun kanssa.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Läähätän ja läkähdyn..

...minä, omistaja. Koirat ei missään tapauksessa. Läkähtyisivätkin joskus!

Palasin tallilta jahka olin hoitanut normaalit rutiinit ja juoksuttanut Vapun (joka ei onnu enää, JES!) ja lähdin hetimiten juoksulenkille Kidan kanssa. Neitihän oli ihan menossa kun näki minun pukevan crossivyön ja hetkinen piti odotella, että töpinä rauhoittuisi. Alkuun neiti sai kulkea vapaana, kävi hoitamassa tarpeensa ja sitten hihna kiinni. Ehdin sanoa e--- kun koira jo sinkosi eteenpäin. Jestas mikä vauhti! Jestas mikä vetovoima! Sain juosta kintuillani minkä pääsin. Onneksi "pysähdy" ja "hidasta" käsky ovat hanskassa, niin emäntä saa lepotaukoja välillä..

Kun olin kotiutunut Kidan kanssa, nappasin heti Taran tilalle ja hölkkäämään uudestaan. Taran vauhti on kyllä niiin hidas Kidaan verrattuna, että lönköttely oli hyvää loppuverryttelyä minulle. Kunto on kyllä tollerilla huonontunut, eli juoksutreenejä todellakin oranssi pallero tarvitsee!

maanantai 13. syyskuuta 2010

Taito-Tapsa!



Mölliagipäivä! Kun olin käyttänyt koirat lenkillä ja leikkimässä, pakkasin ne ja kaikenmaailman tavarat autoon ja hurautin koululle. Opiskelen siis hevosenhoitajaksi Asikkalassa, ja samassa paikassa on myös pieneläinhoitajat tiloineen - koirahäkkejä löytyy, ja varasin tytöille sellaisen koulupäiväksi, kisat kun käytiin meidän maneesissa. Hyvin jäivät neidit sinne, häkin kasasin ja pureksittavat jätin, avasin myös luukun, josta pääsi ulkohäkkiin. Hyvin olivat neidit viihtyneet, sillä kun puoli neljän aikaan menin neitokaiset hakemaan, istuskeli Kida ulkona ja Tara torkkui sisäpuolella.

Pari tuntia piti tappaa aikaa ennen kisoja. Minna tuli bussilla paikalle ja Millakin kaverinsa kyydissä. Kisat jäivät hyvin pienimuotoisiksi, osallistujia oli yhdeksän mölliluokassa. Ilmoitin Taran kisaamaan mölleihin, ykkösen otin harjoitusratana.

Rata oli aika helppo. Jännitin lähinnä sössiväni käskyissä, jolloin koira menisi hämilleen ja ohittaisi omiaan. Vaan eipä käynyt näin! Nollarata ja vielä aivan mahtavalla ajalla, tuloksena LUOKAN VOITTO! Paras Tara!

Otin sitten vielä ykkösluokan radan. Alkoi mahtavasti (kontaktit oppinut hiton hyvin!) ja tiukka kurvi kepeille sujui mahtavasti. Rauhotin koiran varmuudeksi ja kepeille - TÄYDELLISET! Meni niin hyvin, että pakko oli palkata, harjoituksenahan rataa mentiin. Renkaalla ei ongelmaa, mutta putkella sössin minä. Meinasin sanoa puomi, tulikin pupupu... kun en keksinyt mitä sanon, ja loppuun lause: "Putki hitto mikälie!" Tara oli jo menossa putkeen, mutta palasi katsomaan mitä ämmä oikein sekoilee. : D Kuitenkin, loppu sujuikin kuin tanssi!

Koska kisat olivat pienet, Kida pääsi kokeilemaan vieraasssa hallissa vieraiden ihmisten keskellä toimimista. Minien mentyä otin Kidalla suoralla hypyn, puomin ja hypyn (hypyt tosiaan minikorkeudella) ja sitten kaarsimme kolmelle putkelle. Putkilla irtosi äärettömän hyvin, mutta puomin ohitti ensin, koska ohjaaja unohti, ettei kyseessä ollutkaan Taran kaltainen konkari. Korjasin, annoin kunnolla käskyn, meni hienosti. Kontaktit hanskassa mun taitopaimenellakin!

Eipähän ollut turha reissu!

perjantai 10. syyskuuta 2010

Tulevaisuuden liitokoira

Tänään pääsin koulusta jo aamupäivällä, niin olin sitten varannut hallin kahdeksi agitreenejä varten. Myös Niina ja Maisa tulivat, niin treenit jäivät vähän lyhyemmiksi, mikä oli itseasiassa hyvä. Vireys pysyi, liian pitkäksi ei mennyt, oli hauskaa ja jäi hyvä mieli, kun mentiin vielä lopuksi Jokimaan hiekkaisille parkkipaikoille koirien kanssa vapaana liikuskelemaan pienen leikkimisen toivossa.

Kida oli aivan mahtava. Niin mahtava, et meinas sydän haljeta ylpeydestä.

Ensin kokeilin, kuinka puomi on jäänyt mieleen. Hyvin! Meni oikein vauhdikkaasti, ei arkaillut, muisti kontaktit käskyllä. Sitten laitettiin hihna ja panta ja kokeiltiin ensimmäistä kertaa A:ta. Neiti vähän mietti, nosti etujalat esteelle ja tuumaili, sitten otettiin uudestaan ja hupsis, yli mentiin! Kontakti jäi ensimmäisellä yrityksellä, toisella kokeilulla otti hienosti. Myös ilman hihnaa testaus, tuntui tykkäävän, imi esteelle kuin konkari. Otettiin tähän väliin sitten juoma-ja lepohetki, ennenkuin kokeiltiin rataa:

Ai ai. Lämmittää muistelukin. Melkoisen simppeliä, kun tosiaan nuori koira kyseessä ja aikaa rajoitetusti + taukoa ollut. Otettu ihan rauhallisesti, kasvu kuitenkin kun on kesken, nytkin esteet olivat matalia. Lähti hirveän hienosti, tosi helppo koira ohjata! Irtoaa jo nyt hyvin. Osasi kierrä-käskyn, eikä esteen takaa meneminen yksin tuottanut ongelmia. Puomilla palkkasin kontaktilla, jonka otti superhyvin. Siitä matka jatkuu ilman ongelmia, vauhti hyvä, irtosi vitoselta kutoselle itse ja sain hakeutua jo A:n välittömään läheisyyteen. A ei aristanut yhtään, sinne sinkosi ja kontantit otti äärimäisen hienosti kun pyysin tarpeeksi aikaisin. No ei mitään, putkelle ilman ongelmia, sitten kaksi estettä. Eteen-käsky on mennyt jakeluun: juoksi eteenpäin ja loikki esteet, vaikka itse tulin perässä, sitten huimat suosionosoitukset ja namia naamaan. Aivan mahtavaa!

----

Tara oli myös oikein jees. Minä yritän harjoitella hiljaista ohjaamista, edelleen tuo kiertäessä tekee ylimääräisen voltin, mutta ehkä se siitä. Kontakteilla ei minkäänlaisia ongelmia, kerran pudotti puomin tullessaan esteelle liian tiukassa kurvissa. Maanantaina meillä on epikset, katsotaan miten meillä siellä menee!

---

Kun selvisimme treeneistä, pasahdin tallille koirien kera. Tytöt odottivat tunnin nätisti autossa, sillä kengittäjä tuli laittamaan Vapulle uudet monot. Tamma on nyt ontunut takastaan muutaman päivän, ja kengittäjä epäili sen johtuvan ihan kengättömyydestä. Tosiaan, askel parani monojen tultua, mutta yhä aristaa hieman varsinkin tallin pohjalla. Mentiin kuitenkin pehmeälle tielle kävelylle yhdessä koirien kanssa. Hevosen askel oli paljon pidempää, vapaampaa ja voimakkaampaa, ja pieni pätkä ravattiinkin (minun hölkätessä vieressä) ja meno näytti paljon paremmalta. Jei!

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Hemmetin hyvä koira


Tarapostaus!

Jopas tuli hyvää palautetta Tarasta tänään agilitykurssilla! Ohjaaja otti lopussa Taran kanssa rataa ympäri ämpäri improvisoiden, kun vitsailin, että hänellähän on varmaan energiaa kuluttamaan virta koirastani, kun omasta jo hoiti. No ohjaaja suostui, ja oli mahtava katsoa Taran menoa osaavan ohjaajan kanssa! Kun neitikoiraa sitten kehuttiin, nousi rinta rottingille vähän huomaamatta - mehän emme Taran kanssa ole käyneet ollenkaan alkeiskurssia, vaan yhdessä opetelleet agilityn saloihin tiemme. Joten mukava nähdä, etten ihan pieleen ole koiraani opettanut! Jee!

No, itse olin ihan palikka. Miten se onkin, että kun koira on hyvä, ohjaaja on huono? Pidänkö mä yllä jotain tasapainoa? No, vielä mä virheeni korjaan ja sit lähtee! Tänään onnistuin kauniisti mm. kompastumaan esteeseen ja unohtamaan ohjaukseni kesken radan kun jumituimme kepeille odotettua pidemmäksi ajaksi, ja myös tulen ohjaajan mukaan ihan liian lähelle ja annan koiralle liian vähän tilaa. Mun pitäisi luottaa koiraan, kyllä se menee yli. Eli muistilista mulle: anna tilaa ja luota koiraan! Lisäksi ohjaaja huomasi, että koiraa ei oikein äänellä tarvitse ohjata, kehonkieli riittää. Antoikin vinkiksi kokeilla luopua äänestä, niin voin keskittyä kunnolla käyttämään kehoani. Tätä testaamaan!

Rataa en jaksa taaskaan tehdä, mutta se sisälsi varsinaista pyöritystä. Valssia, takaaleikkausta, A:n, kepit ja pari putkea. Kyllähän se siitä, paljon paremmin meni kun sain itse sumplia itselleni sopivan radan. Kun tein ohjaajan neuvomana, miten rata olisi nopein, olinkin jo ihan solmussa! Mutta meillä on aikaa, eikä tässä ole kuin alle vuosi kunnon rataa treenattu.

Pe menemme kokeilemaan ohjaajan neuvoja hallille, la lupasin vetäistä pikku treenit miitin merkeissä ja ma koirat pääsevät kouluun mukaan, sillä siellä on illalla epikset, joihin osallistun Taran kanssa. : )

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Kyynel

Tänään oli tosiaan ensimmäiset viralliset tokokisat Hollolassa P-Hau:n hiekkakentällä, järjestäjänä SCY. Tuomarina toimi Anne Nokelainen.
Kida on mennyt todella kurjasti viimeisimmät treenit, täysin epä-Kidamaisesti. Haluttomasti, osaamattomasti, laiskasti. Pari päivää takaperin porasin jo tulevaisuutta, mutta lauantain pidin kokonaan taukoa ja tänään puhkuin tarmoa kisoihin mennessä. Kaikki vaikutti hyvältä: koira oli rauhallinen, innokas ja hyvällä vireellä, ja ehdin jo odotella hyvää tulosta kentältä. Valitettavasti.

Luoksepäästävyys 10 - Ei ongelmaa, paitsi että vieressä ollut labukka vei Kidan koko huomion. Sitä neiti tuijotti ja piippaili, mutta ei kuitenkaan väistänyt tuomaria tai peruutellut, joten.
Paikkamakuu 10 - Ei ongelmaa, hienosti meni makuulle, paikallaan odotti ja käskystä perusasentoon.
Seuraaminen kytkettynä 8 - Kaikki alkoi mennä pieleen. Heti kun radalle astuttiin, meni plörinäksi. Ei kontaktia, haisteli maata, jätätti..
Seuraaminen taluttimetta 7 - Varmimmat liikkeet täyttä plörinää. Ei kontaktia, keskittyi kaikkeen muuhun, jäi kierroksissa, pysähdyksissäkin jäi seisomaan.
Liikkeestä maahanmeno 0 - Pahenee vaan. Vasta kolmannesta käskystä haluttomasti maahan, seuraamista jatkoi vaan.
Luoksetulo 7 - Kolmas vahvin liike kustu! Nousi seisomaan ennen käskyä paikallaan ja perusasentoon tullessa teki jonkun ihme viiden metrin hypyn.
Liikkeestä seisominen 8 - Hyvin haluttomasti pysähtyi. Ainakin odotti lupaa peruskäskyyn.
Estehyppy 6 - Joo-o, treeneissä osannut täydellisesti, mutta tottakai tänään kyllä hyppäsi hienosti esteen, mutta sen sijaan että olisi jäänyt seisomaan, juoksi tämä samantien minun luokseni esteen ohi töpö heiluen. AaaaaAAAaaargh..
Kokonaisvaikutelma 7
Pistemäärä 140, ALO2

Harmitti. Harmitti niin pirusti. Ja harmittaa yhä. Tajuaisin, jos kisa olisi kussut jännitykseni takia, mutta minua en jännittänyt! Olin tosi mahtavalla fiiliksellä! Olisin myös ymmärtänyt, jos Kida olisi jännittänyt, mutta se oli täysin rauhallinen ja radan ulkopuolella niin hyvässä vireessä. Yhden tehtävän jälkeen kokeessa neiti lähdi randomisti vaan pois kehästäkin, mitä ei ole KOSKAAN tehnyt...

Ilmeisesti olen pissannut jotain pahasti treenatessa, ja nyt se kaivelee tytön hampaankolossa. Nyt alkaakin tokotauko, seuraavan kerran treenataan vasta kun kurssi alkaa syyskuun lopussa, seuraavat kisat lienee vasta 6.12. Keskitymme nyt "omaan lajiin", agilityyn.

Kiitos heille, jotka kannustivat radan ulkopuolella! Onhan tuo vielä älyttömän nuori ja varaa kehittyä on paljon, mutta kaivaa tosiaan se, että jostakin tyytymättömyydestä treeneissä tämän on tultava. Kyseessä kuitenkin koira, joka tähän asti on rakastanut hommaa ja voitti möllinsäkin kirkkaasti, vaikka ikää oli vielä vähemmän.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Hevostokoa



Vapun ihottumat heittäytyivät sen verran ärtyisiksi, että hankasi jouhet pois. Siisteyden ja nopeamman paranemisen vuoksi leikkasinkin Vapulle tykkänään uuden syyslookin.


Tänään menin tallille suoraan koulusta, ja aikataulu oli tiukka, koska agility oli luvassa illalla (jonne en sitten kiireen takia enää lähtenytkään). Koska vaatteetkin olivat hitusen ratsastukseen epäsopivat ja valtava sadepilvi hönkäili horisontissa, päätin astioiden putsaamisen ja hevosen huoltamisen jälkeen tehdä jotain kivaa. Tähän vaikutti myös se, että Vapu oli juuri syönyt rehunsa, niin ei mitään superliikuntaa voi ottaa täydellä vatsalla.

Pilkoinpa vähän omenaa ja lähdimme tekemään pientä temppuilua Inkku-friisiläisen hiekkatarhaan. Aluksi Vapun piti tietysti tutkia koko tarha, kun se oli aivan vieras paikka. Sitten pyysin vähän käyntiä ympärillä ja treenattiin käskystä luokse tulemista. Naksuttimeen opetin myös samalla, aina naksautus kun haki omenan, jotta yhdistäisi äänen siihen. Vähän pyytelin ravia ja laukkaakin ympärillä, mutta koska en ollutkaan kovin uskottava, pysyimme lopulta pelkässä temppuilussa.

Jalan Vapu osaa suht hyvin nostaa käskystä jo nykyisin, mutta nyt treenattiin sitä lisää naksuttimella. Sitten otettiin vielä kumartamista, johon kaivataan vielä hitusen lisää varmuutta. Tällaista simppeliä, juuri sopivasti lähdimme talliin, koska kun hevonen pääsi vesikarsinaan haavojen puhdistusta varten, repesi taivas yläpuolella.

tiistai 31. elokuuta 2010

Tittitidiiii... mainosta ja ruokalistaa

Noniin. Sunnuntaina, 5.9, starttaamme ensimmäistä kertaa virallisessa ALO-luokassa. Jännittää kovasti, mutta suuria paineita kisan suhteen en ota, treeni-asenteella mennään. Kida on ollut suhteellisen häslä tokotreeneissä, esim. yleensä täysin varma liikkeestä pysähtyminen onkin nyt aivan unohtunut, joten katsotaan miten käy. Kokemuksena nuorelle koiralle aivan mahtava, ja minulle tekee hyvää, koska 6.12 olen lupautunut starttaamaan uudestaan Hollolassa ihan tosimielellä. : D

Kidalla on vieläkin todella köyhä turkki, ja koska LahdenKV lähestyy, yritän saada turkin vähän paranemaan. Kida syö aamunappuloiden (3dl) seassa 2tl Nutrolin-öljyä ja 2 mittaa Megaderm ravintolisää. Lisäksi iltapäivällä koirat saavat kaksi kolme kertaa viikossa kalaa.

Tara syö aamuisin nappulaa 2dl, ja saa silloin tällöin nutrolin-öljyä sekin. Tara pudotti taas turkkinsa ennen juoksuja, ja kytevä ajatus leikkauttamisesta on vahvistunut valtavasti... Lihaa/kalaa/kanaa neiti popsii samalla lailla illalla kuin Kidakin. Luita tytöillä on aina nakerrettavana lattialla.

torstai 26. elokuuta 2010

Tokoilu paranee ja renkaat voi myös alittaa

Jos aloitetaan Tarasta? Joo! Eilen, keskiviikkona, oli jälleen agitreenit neidin kanssa. Suhteellisen pitkä ja kiva rata oli, ja neiti sai vähän miettimistä. Tarkoitukseni oli piirtää rata, mutta olen nyt koulussa, niin en ihan onnistu. Katsotaan jos kotona vielä reippaana sen väsäisin..

Rata alkoi renkaalla. Suoraan siitä oli A, mutta sinne ei heti menty, vaan piti mennä putki, joka oli A:n vas. puolella vähän sitä ennen. A:lta vähän vasempaan viistoon este, ja sitten takaisin hyppypyolelle ja toisen esteen yli, joka sijaitsee ensimmäisen vieressä. Siitä suoraan toiselle hypylle. Tämä oli ensimmäinen treenaus, mutta sitten siihen liitettiin toinen vaihe, joka ensin myös otettiin yksittäisharjoituksena: suoralla oli kepit, putki, muuri ja hyppy. Ja lopulta siis koko paketti.

Tara oli aika jees. Renkaan se pari kertaa alitti (!!) ja yritti juosta suoraan lempparilleen A:lle, mutta kova karjaisu pysäyttää huonokuuloisimmankin. Hypyillä teki vähän ihme pyöräytyksen itsekseen, mutta meni kuitenkin jees. Ja kepit! Aaa! Ne meni hyvin, haki oikeasta kohdasta sisään ja meni nätisti. Pari kertaa meni hermo ja lopetti omia aikojaan, mutta pääasiassa tosi mahtavasti. Putkelle juoksi päätä pahkaa, muuria vähän ihmetteli ja ensi kerralla hidasti ennen hyppyä, mutta muuta ongelmaa ei ollutkaan. A:lla kontaktit oli vähän haussa, kun kiire oli, mutta hienosti nekin meni kun vaati ne oikeasti eikä vaan sinne päin.

Vähän vähemmän räjähdysaltis oli neiti kuin yleensä. Liekö syy sitten lähestyvät juoksut vai kakkahätä, sillä ennen treeniä ei suostunut käymään, mutta niiden jälkeen oli jo kova kiire ;)

----

Kidalla tokoilin tiistaina, ja koira oli ihan kamala. Hösötti, temppuili, edisti, istui vinoon - kaikki meni väärin! Energiaa oli paljon, keskittymiskykyä ei yhtään. Aluksi leikittiin ja purettiin virtaa, mutta ehei, kun ei kiinnostanut. Alun temppuilun jälkeen tuli pari hyvää pätkää, ja siihen lopetettiin. Eilen sitten agitreeneistä palattuani ajattelin, että käyn ottamassa lyhyen treenin ja testaan, millainen mieli tänään. Muisteltiin samalla taas canicrossin saloja. Kida on kyllä todellakin oivaltanut, mitä kys. vyön kanssa tehdään. Heti innoissaan lähdössä kun huomaa minun laittavan vyön päälleni.

Juokseminen meni hyvin. Käskystä vetää kunnolla eteen, ja pysähtymiskäskystä pysähtyy. Palkkailin tietyin väliajoin ja pidin koiran tyytyväisenä. Juostu ei paljon, n. 5min ja oltiin kentällä (Kida oli käynyt tätä ennen kunnolla pallottelemassa Minnan kanssa kun olimme lähteneet Taran kanssa treeneihin) Tokotreeni oli ehkä 10min ja meni PALJON paremmin! Seuruu oli hyvää, vähän piti harjoitella vasemmalle kääntymistä imutuksella, oikealle meni mainiosti. Perusasento suora, työskentely tehokasta. Pari kertaa liikkeestä seis kun ennakoi perusasennon ja kerran liikkeestä maahan. Oli kiva! Juostiin vielä takaisin kotiin (loppukävelyt sai toki, eli ei ovelle asti pingottu) ja homma luisti hyvin. Pikku murkku osaa onneksi olla hieno tyttö : )

Illalla harjasin molemmat koirat kunnolla ja tuli kynnetkin taas leikattua. Kidan töpö vaihtaa karvaa urakalla!

tiistai 24. elokuuta 2010

The Vapu

Tänään palautettuani Johanna the kimppakyytiläiseni turvallisesti torille koulun jälkeen, hurautin samantien tallille. Satyeli vähän, mutta sehän ei pesunkestävää ratsunaista haittaa! Täytyy myöntää, että itku meinasi tulla, kun hevosen ihottumat/ruvet/mitkä lie senkun lisääntyvät. Vapulla ei kummoista kesäihottumaa ole koskaan ollut, mutta tänä kesänä kaikki on karannut käsistä. Koska tamma hankasi harjanjuurtaan ja siksi sai jouhet erittäin huonoon kuntoon, jouduin tällaisenkin toimenpiteen tekemään:



No, rasvailua, puhdistusta, haava-ainetta... kaikkea mahdollista. Kun ne oli hoidettu ja normaalit toimenpiteet (kuppien pesu, hevosen harjaus ja varustus), niin paineltiin ensin maastoon rymyämään. Ai niin, melassinkin neiti nautti ennen lähtöä! Kuitenkin, tamma oli erittäin kiva, pirteä, tykkäsi rymytä maastossa mielikuvituspolkuja pitkin, kun kaatuneet puunrungot ovat valloittaneet oikeat reitit. Kiipeiltyämme ja rymyttyämme siirryimme vielä kentälle ennen sateen saapumista.

Aloiteltiin hakemalla hyvää muotoa ja takajalkoja alle. Sitten jyrkkää väistöä, että takapää pääsi kunnolla töihin. Tamma erittäin kevyt ja kulki fiinisti! Sitten harjoitusravia, pieniä väistöharjoituksia, kokoajan piti kulkea kevyenä muodossa takaset alla. Oli tosi kiva tässäkin! Vöistä on vielä vaikea juttu, ja hakeutuu helposti painamaan kuolaimelle, mutta muutama askel suoraan ennen seuraavia väistöaskelia helpotti, eikä painamista tullut. Ehdittiin vähän ravilla ottaa ympyrääkin, mutta sitten kaatosade rämähti niskaan ja otimme loppuravit ja kävelyt.

Hieno tamma ja hyvä mieli ♥

maanantai 23. elokuuta 2010

Harjulle nousemista







Lähdettiin tänään seiskalta autoon Kidan ja Taran kanssa, suuntanamme Venetsia (!) Lahdessa. Kyseiseen paikkaan huristimme, koska meitä omisti sielä Jetta valkkari omistajansa kera, sekä Aidan-flatti omistajansa ja tämän ystävän kanssa. Tarkoitus oli tällä kokoonpanolla lähteä lenkille. Aluksi pysäköinti aiheutti hankaluuksia, koska oiva parkkipaikka ei ollutkaan sitä vieressä asuvan perheen mielestä.. juoppunaisen rääyttyä asian, siirsimme autot toiseen paikkaan, ja matka saattoi alkaa.

Hetkinen kuljettiin hihnoissa, kun mentiin yleistä lenkkitietä pitkin. Kida veti kovasti, ja sain pistää sen kunnolla ruotuun, että kulki kiskomatta. Oli vaan niin kivoja kavereita mukana! Tara meni tosi hienosti. Kun päästiin metsään pienemmälle polulle, päästettiin koirat irti. Leikki oli hauskaa katseltavaa, joskin Tara pysyi siitä erossa ja keskittyi metsän tuoksuihin. Metsikkö nousi yläviistoon, ja lopulta pääsimme mahtavalle hiekkaharjulle, josta näkyi koko Lahti! Koirat juoksentelivat rauhassa ennen paluutamme. Kida varsinkin sai hepuleita milloin missäkin, ja oli onneksi kaksi innokasta leikkijää mukana. Tara koitti keppiä kantaa heittäjän toivossa, mutta opastin koiran keskittymään ihan muihin asioihin.

About 1½h lenkki tuli tehtyä, oli mahtavaa! Vähän nappasin kuviakin, jotka viestin alussa. Kiitos paljon seuralle!

5.9 tokokoe on nyt 50/50 tilanteessa. Se on ensisijaisesti tarkoitettu collieille, mutta jos paikkoja jää yli, pääsemme me mukaan kisaamaan! : )