tiistai 26. tammikuuta 2010

Hurja tamma


Sunnuntaina mentiin tallille Minnan, Kidan ja Taran kanssa. Tarkoitus oli vähän valokuvata minun ja Vappusen menoa - harmi, että Minna katsoi kameransa kanssa muualle juuri silloin, kun ihan oikeasti sattui ja tapahtui..
Tammalla oli vissiin vähän huono päivä. Toki seisotustakin on pakkasen vuoksi tullut, ja siksi varmaan energiaa kertynyt liikaakin. Ainakin hevonen muistutti, että osaa yhä pukitella: harrasti sitä enemmänkin silloin alkuaikoina.. minä olin jo unohtanut!

Peruuttaessa Vapu päätti, ettei jaksa. Vängätessään vastaan näpsäytin tammapahasta raipalla persauksille, ja sitten alkoi rodeo. Peppu heitti monta kertaa ylöspäin. Vänkeäminen ei loppunut, kohta pukkeja tuli uudestaan (ja miltein suistuin selästä) ja sitten vielä vähän laukkaa väkisin, kun ärsyttää. Eipä auttanut kuin pistää hevonen linkkaan ja vähän tulla alaskin paasaamaan nenät vastakkain. Lähdin sitten pellolle ensin purkamaan turhat energiat hevosesta, ja muutaman nelistyksen jälkeen kentälle takaisin ja apuohjat kiinni. Ensin apuohjillakin neiti hieman hankoili vastaan, punkesi lapaansa ja oli törppö, mutta sitten alkoi kulkea nätisti.


Kävin sitten maanantaina uudestaan kentällä tunnin verran ratsastelemassa. Ilman apuohjia toki. Aloitettiin kunnon kulmista, neliötä käynnissä ja lämmittelyravien jälkeen myös vähän ravissa. Hevonen oli paljon parempi, ei pungennut ja oikeassakin antoi vähän myöten, vaikka jäykkä aina onkin. Ohjalle ei painanut. Aika rennosti otettiin, kiitokseksi aina lepokäyntiä. Pohkeenväistöt ja sitten koottiin ja lisättiin ravia molempiin suuntiin. Lopuksi ihan rento laukannosto ja pari kierrosta laukkaa, jonka jälkeen loppuravit ja kiitos. Oikein paljon parempi, nöyrä ja kuuliainen, tuttu Vapu. :--) Vähän himottaisi päästä hyppäämään joku päivä...

Kidalla olisi sisarustreffit näillä näkymin lauantaina! Ja agilitykuvat sain koneelle, suurinosa todellista blurria, mutta enköhän muutaman saa muokattua. Esimakuna Taran muikea ilme: neiti on hieman liekeissä, kun kyse on esteistä ja juoksemisesta..


PS. Adolf on omistuksenhaluinen. Herra kissa kanniskelee koirien luunpalasia kovaan ääneen muristen. Tara tuijottaa tätä hitusen hämillään.. Meidän perheen mieskin vaatii oman omaisuutensa. :-) Äsken käytiin koirien kanssa iltalenkillä, ja neitikoirat pinkoivat pakkasessa energiansa, jotta yöunet maistuisivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.