lauantai 23. tammikuuta 2010

Kidan ensimätsärit

Valitettavasti kuvamateriaalia ei tullut, sillä kiire oli melkoinen! Kahden koiran esittämisessä on varjopuolensa.. :'D

Onneksi tultiin perille hyvissä ajoin, ja ilmottauduttiin heti ensimmäisten joukossa mukaan. Kamat raahattiin maneesiin, ja sitten alkoi odotus, että luokat alkaisivat. Vähän myöhässä alkoikin ensin pentujen luokka.
Kida oli erittäin hyvä, olin itse todella ylpeä siitä. Kida taisikin olla nuorin osanottaja. Se kulki kauniisti, ei kiskonut, hyppinyt tai muutenkaan sotkenut. Oli kokoajan kuulolla. Seisoi todella kärsivällisesti, pitkiäkin aikoja. Muuten täydellinen, mutta tuomarin pitkät lkynnet ilmeisesti tekivät viimeisen tepposen. Hampaat tyttö antoi tutkia todella nätisti, samoin lavat ja rinnan ja mahan, mutta kun tuomari pääsi takapuolen kimppuun.. en ymmärrä, mitä ihmettä hän siellä puuhasi! Pitkillä, punaisillaan nyppi jotenkin aivan ihmeellisesti, ja Kida sitten rähäti tälle ja yritti näykätä. Ikinä ei ole pentu käyttäytynyt näin, vaikka monet ovat sitä peräpäästäkin kosketelleet. Taisi tuntua ikävältä. Ilmeisesti tämän vuoksi Kidalle iskettiin sininen nauha. Harmitti kyllä, sillä parina ollut russelinpentu käyttäytyi huomattavasti huonommin (kiskoi, riehui, hyppi ja plydällä ei pysynyt alkuunkaan paikallaan), mutta tuomarin mieltymyksethän tässä ratkaisevat.

Kesken pentuluokan alkoi toisessa kehässä isot koirat, jonne Taran kanssa kiireellä juoksimme. Tara höseltää aina ennen kehää, mutta onneksi tositoimissa terästäytyy. Seisominen suoritettiin häntä viuhtoen, ja juoksi varsin nätisti, vaikka vähän kiire oli. Punainen nauha saatiinkin tulokseksi, jee!

Sitten alkoikin pentujen uusinnat. Siniset kokoontuivat ensiksi. Penska kulki nätisti, virkeästi ja kiltisti, minä vähän sössin siinä kun jono hidasteli. Luulin juoksun jo loppuneen! No, seisoi jälleen moitteettomasti, ja kuulin parin katsojan hämmästelevän takanani, "kuinka noin nuori koiranpentu voikaan soida noin hienosti." Hieno Kida! Jatkoon ei tuomari kuitenkaan meitä päästänyt, ei tainnut töpöhäntäinen aussi kuulua suosikkirotuihin.

Kidan selvittyä koitoksesta lähti Minna sen kanssa hakemaan lettuja, jotka olin jo varannut aiemmin. Taran kanssa lähdimme perään, että neiti pääsi tarpeilleen. Sopivasti palasimme maneesiin, sillä isojen koirien punaiset alkoi sillä hetkellä, kun astuin sisään. Kiire tuli! Vähän häsäämiseksi meni, kun piti vaihtaa valjaat hihnaan ja juosta kehään, ja se näkyi esiintymisessä. Oli kiire, leikitytti ja energiaa piisasi, ja tuomari taisi valitettavasti nähdä vain vähemmän hehkeät osiot.. Sijoituttu ei. Hyvä mieli jäi kuitenkin. Pakkasimme Taran kanssa kamat maneesissa, veimme ne autoon ja menimme Minnan ja Kidan luokse lettujamme jonottamaan. Siellä vähän (ilmeisesti) eläintenhoitajaoppilaiden kanssa jutustelimme vähän koiristani, ja letut syötyämme lähdimme kotiin.

Oli oikein mukavat mätsärit, kivoja ihmisiä oli ja pääsin tutustumaan opiskeluympäristöön. Yksi hakupaikka siis keksitty. :--) Väsynyttä sakkia palasi kotiin, ja koko jengi menimmekin nopeasti päiväunille, jonka tiimoilla nukuimmekin pari tuntia. Vähän kylmä oli mätsäreissä, mutta onneksi siihen olimme varautuneetkin!

PS. Eilisestä agilitystä! Olipahan taas mukavaa. Tara oli pieni energiapallo, ja vähän harjoittelimme kontakteja, kun kovin kiireellinen tuo oli tutuilla, ihanilla esteillä. Agility on tuolle oranssille vaan niin intohimo. Ystävänikin vähän kokeili Taran kanssa agilityn huumaa, ihan varovasti. Kida oppi putkeen menemisen, alun aristelun jälkeen juoksi pikkuputkeen ihan innoissaan. Myös pujottelua vähän harjoiteltiin. Lopulta valtavat spurttijuoksut Maisa-bortsun kanssa, joka oli mukanamme. Kyllä oli tytöillä hauskaa! Kuvamateriaalia laitan kuvagalleriaan myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.