tiistai 23. helmikuuta 2010

Paikkamakuu, seuraa, seis!

Tokoiltu on! Jännittävää, en koskaan ole touhusta piitannut, kun Tara ei ole koskaan osoittanut kovinkaan suurta innostusta ja osaamista ko. lajissa. Kida taas on täysin päinvastainen! Se on niin oppivainen ja työtätekevä, että ihan pelottaa. Tämän takia päätinkin ilmoittautua Päijät-Hämeen kennelyhdistyksen keväällä aloittamalle toko-kurssille. Toivottavasti mahdumme mukaan!

Tänään iltalenkin ohessa vähän tokoilimme. Minna temputti ja treenasi Taraa, minä keskityin vähän vakavemmin Kidan kanssa. Pari kertaa neiti pinkaisi kauempana olevan Taran luokse, joskin perille päästyään kääntyi heti takaisin ja tuli luokseni kun kutsuin. Loppuaikana lähti Taran luokse, mutta pysähtyikin kesken kaiken ja palasi luokse, ja lopulta ei hakeutunut kaverin luokse enää ollenkaan. Palkkaa sai aina kun tuli luokse pyynnöstä.
Aloitettiin viereen istumiselle ja seuraamisella. Nuohan se jo osaakin, nyt vähän meinasi hypähdellä seuraamisessa, mutta heti alun moisen jälkeen lopetti ja teki töitä kiltisti. Pysähdyksissä lipsahti vähän eteen, mutta kääntymiset osaa aika kivasti jalan vierellä pysyen.
Tämän jälkeen maahanmenoa ja paikkaa. Yhä pitää sormella antaa apu maahanmenon kanssa, pelkällä äänellä ei vielä laskeudu. Paikkamakuu taitaa olla tuon uusi pravuuri! Asettuu makaamaan ja odottaa tosi kärsivällisesti. Tänään nousi ensimmäisellä harjoituksella kerran hieman maantasalta, kun Tara hössötteli, mutta kävin laittamassa takaisin maate ja paikalla pysyi. Vähän itse pyörin siinä joutessani, eikä liikkunut. Pelottavat pamauksetkaan taustalla eivät häirinneet, eikä myöskään taaempana asuntoon kulkenut ihminen. Vapautus ja palkkausta hirmuisten kehujen kera. Vähän loppuun vielä jalkojen pujottelua ja vierelle tuloa, sitten pari luoksetuloa ja se riitti. Loistava Kida!

Taraa ei tokoilu kuulemma kiinnostanut niin paljoa, ja vähän pelkään, että juoksut tuolle neidille on tulossa.. kun eivät agilityn koepäivälle pamahtaisi! Tosiaan, 14. päivä menemme P-HAU:n agikokeeseen, pitäkäähän peukkuja meille!
Jalkojen pujottelun Tara on oppinut vihdoin tekemään ilman innostunutta ininää tai haukahtelua. Muutenkin temppuja tuo tekee mieluummin kuin tokohitsausta, mutta kuten aiemmin sanoin, siitä hommasta tuo ei ole tykännyt penskanakaan. Otin itse pari paikallaanoloa, vähän sxeuraamista ja vierelle tulon Minnan temppuilun päätteeksi, ja vähän haluton tuo tosiaan oli. Ajatukset taisivat olla enemmän namissa kuin tehtävässä. Kuitenkin, pikku sanaharkan jälkeen teki tehtävät mukiinmenevästi ja se riitti. Palkinnoksi leikkiä ja iloisuutta!

Vapua kävin tänään juoksuttamassa koulun päätteeksi. Tamma oli erittäin mukavassa kunnossa! Kulki erittäin kauniissa muodossa ja askelsi tarmokkaasti. Alkuun piti hieman hoputella, mutta lopulta kulki itse halukkaasti eteen hyvässä temmossa. Ei mitään valitettavaa! Huomenna aion vääntäytyä itse selkään ja treenata kouluratsastusta ennen kuin joudun pinkaisemaan koululle yhden kuvistunnin takia. Julmaa on elo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.