keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Energiapallero

Kida on energiapalleromöllerö! Olen käyttänyt sitä parina päivänä koirapuistossa, kun tuo pursuaa energiaa. Ulkoillessa juoksee, leikkii, hyppelee ja on niin mahdottoman onnellinen, että joka suuntaan pitäisi vain juosta nenä edellä. Iso plussa, ahkeran koirapuistokäymisen johdosta neiti on rohkaistunut. Se ottaa uudet koirat vastaan rohkeammin ja lähtee innokkaammin leikkiin. Puistoilusta on tullut mukavaa puuhaa!

Tara pääsi eilen mamman kanssa kahdestaan lenkille. Tai seuraani saapui ystäväni, mutta Kidaa en ottanut, sillä lenkistä uumoilin melko pitkää: ja oikein arvasin, 2h kävelimme reippaasti. Olisi ollut vähän liikaa pienelle neidille kaiken juoksemisen, riekkumisen ja rellestyksen lisäksi, kun minullakin oli paikat jumissa lenkin päätteeksi. Oli neiti niiiin onnellinen, nautiskeli tuoksuista ja omasta rauhasta.

Pe olisi tiedossa mätsärit Kidan kanssa. Jännityksellä odottakaamme.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Koirapuistovoimaa & perhetapaamisia

Valitettavan pieni kuva : ( Klikatkaa suuremmaksi. Piirtelin vähän sarjisblogimatskua Kidan puistopäivästä.

Noniin, mitäs tässä on ehtinyt tapahtua. Taralle ei mitään, kun juoksut yhä estävät mielenkiintoisen toimimisen. Tara-parka : ( Leikitty on kuitenkin tytön kanssa, ja olen tehnyt sille aktivoinniksi namin etsintää sisätiloissa. Kida sen sijaan on saanut opetella runsaasti itsenäistä toimimista.

Lauantaina hieman märästä ja kurjasta kelistä huolimatta suuntasimme kirsumme kohti Paavolan koirapuistoa, jonne odotimme muutamaa tuttua saapuvan. Maisa lähti riemuksi, onneksi, sillä odotettua porukkaa jäi valtavasti pois. Kidalla ja Maisalla oli kuitenkin mahtavat leikit, johon myös puistoon eksynyt russeli otettiin riemulla mukaan: voi sitä juoksemisen määrää!





Tänään sitten suuntasimme Nikkilään morjestamaan Järvenpäästä saapuvaa Esko-veljeä isäpapan Edun ja "velipuolen" Geren kotiin. Esko saapui emäntänsä kanssa pian saapumisemme jälkeen, ja odotellessamme Edun emännän saapumista saivat sisarukset riekkua hangessa keskenään. Edu suhtautui Kidaan välinpitämättömästi, mutta poikaansa alisti isommalla otteella, ja joutui autoon odottamaan pentulenkin ajaksi. Gere tunsi hieman olonsa ulkopuoliseksi rellestävien kuusikuisten kanssa, mutta kyllä pikku bortsu otettiin myös huomioon. Sen verran tuli juostua, että uni maistuu meidän pikkuneidille : )






Lisää kuvia tapaamisesta löytyy albumistani, osoitteesta http://redtolling.jalbum.net/Tara/Kida,%20Edu,%20Esko%20ja%20Gere/index.html

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Petsiemiitti ja pyörään tutustumista

Viime keskiviikkona, eli pari päivää sitten, suuntasimme Minnan ja Kidan kanssa autolla Hollolaan, jossa pidettiin petsien Lahti-yhteisön treenimiitti. Tara parka joutui taas jäämään kotiin, mutta onneksi juoksut eivät kestä ikuisesti!
Tapaus oli oikein mukava ja sai vähän totutella vieraiden koirien keskellä olemista. Bella nimiseen pomeranien neitiin Kida rakastui palavasti: se olisi niin mielellään leikkinyt pienen karvapallon kanssa, vaikka toinen vaan räksytti ja käski menemään pois. Brasilianterrierien Aidan ja Dinan kanssa Kida sai pientä leikkiä aikaiseksi, mutta labradorinnoutaja Rinja ja valkoinenpaimenkoira Jetta olivat neidin mielestä aivan kamalan pelottavia. Kuitenkaan jaloissa pikkuneiti ei kokoajan nyhjännyt, vaan uskalsi lähteä vähän omille teilleen, mutta palasi huudettaessa.

Tokoilu oli vähän ponnetonta, kun oli höiriötä, tai itseasiassa seuraaminen oli ruminta. Paikkamakuu oli hyvä, kerran nousi seisomaan itse, mutta painui takaisin maahan kun annoin käskyn kauempaa. Vierelletulot, pysähdykset ja käännökset olivat suht mallikkaita, olin tyytyväinen penskan työskentelyyn. : )

Lähtiessä Kida vielä yllätti loikkaamalla itse ilman pyyntöjä takakonttiin! Äimänkäkeni tuijotettiin sekunnin murto-osa penskaa, joka tyytyväisenä istuskeli takakontissa. Sitten mieletön kehuryöppy, ja kotonas kokeiltiin vielä, hyppääkö itse uudestaan. Kyllähän se meni!

No tänäääään. Tai itseasiassa äsken. Pikku tihkusateen kunniaksi kaivoin pyörän varastosta ja opettelimme pikkuisen pyörän vierellä kulkemista. Kida on ammattilainen! Poljin ensin asvaltilla niin, että neidit olivat vapaina, jotta Kida sai tutustua pyörään. Sitten koirat hihnaan ja ajeltiin vähän. Kida meni kuin vanha tekijä, aivan oikein, hihnakin sopivan kireänä. Pari kertaa meinasi tulla pyörän eteen, mutta terävä komennus palautti takaisin ruotuun. Ohitimme ihmisenkin ilman onnettomuuksia! Taraa ei juttu paljoa kiinnostanut, hyvä etten kiskomaan joutunut, mutta Kida jolkotti oikein riemuissaan pienen harjoituksemme ajan. Sitten veimme pyörän takaisin varastoon ja loppulenkki suoritettiin normaalisti kävellen, että tytöt saivat kulkea vapaana.

Huomenna luvassa koirapuistoilua ja Vapun valmennus : )

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Koirapuistodraamaa

Kun olimme kotiutuneet maalaisepisodin päätteeksi, kävin leikkimässä Taran kanssa pallolla pihalla, ja tämän jälkeen lähdimme reissuun Kidan kanssa. Tara sai jäädä rauhassa lepäämään, mukaan ei juoksujen takia voinut ottaa. Suuntasimme nimittäin koirapuistoon! Ensimmäiseksi kotiparkkiksella opeteltiin vähän takakonttiin tuloa. Minun autossani on varsin korkea takakontti, ja tähän mennessä Kida on pelännyt konttiin menoa, aina alistuu kun sinne nostetaan. Halusimme tehdä tästä vähän mukavempaa. Minna meni takakonttiin ja kutsui sieltä, itse taas avustin Kidaa maasta käsin. Kun Kida nousi takajaloilleen asettaen etutassut konttiin, sai palkkaa ja kehuja. Minna tuli ulos ja kokeilimme, nouseeko pikkuneiti yksinään. Kyllähän se! Takakonttiin ei vielä osaa hypätä, eikä tarvitsekaan, mutta nyt loikkaa konttia vasten ja kevyt nosto takasista riittää, ja hyppää konttiin itse.

Mentiin Launeen koirapuistoon, joka on varsin.. suuri ja enkea, mutta siellä on usein paljon porukkaa. Näin oli nytkin. Valitettavasti Kida oli todella pelokas, viimekerrasta oli aikaa. Se äyskähteli, irvisteli ja pakeni, ei ottanut minkäänlaista myönteistä kontaktia muihin - varsinkaan kun ei ollut Tarakaan tukena. Lopulta alkoi vähän rauhoittua, mutta sitten äyskähti suurelle seropinartulle, jolta paloi samantien käpy: se alisti Kidan aivan täysin ja pentuparka itki peloissaan koiran käsittelyssä. Tämän jälkeen oli aivan turha odottaa, että kontaktia muihin otettaisiin sitäkään vähää, mitä aiemmin.

Vaihdoimme vähän rauhallisempaan, parempaan puistoon, jossa onneksi oli muutama koira. Eräällä miehellä oli todella pahan näköinen doppari typistettyinä korvineen ja töpöhännän kera, mutta mies lupaili, että kyseessä on lauhkea mies, joka rakastaa pentuja. Tottahan tuo oli. Uros oli todella kohtelias, se väisti kun Kida peloissaan haukahti ja pyysi vain leikkiin selkein elein. Lopulta jää suli, ja kaksikko vähän yritti leikkimästä, lopulta ne juoksivat peräkanaa ympäri tiluksia!
Dopperi lähti, ja siirryimme toiselle puolelle, jossa juoksenteli riemukas havanese-koira. Tämän kaverin kanssa Kida sitten repesi: koirat juoksivat riemuissaan yhdessä kierros kierroksen perään, eikä Kida edes tuntenut toista! Lopulta porukkaan tuli vielä westie, beagle ja russeli, ja koko jengi juoksi aivan riemuissaan, eikä Kida pelännyt tai vierastanut ketään, vaan otti uudetkin heti avosylin riemumielellä vastaan.

Onneksi jäi hyvä mieli puistoilusta ja illalla kotona makasi väsähtänyt koiranpentu. : )

PS. Minulle ja Taralle tuli hyviä uutisia agilityn suunnalta! Lisätietoja myöhemmin!

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Pikkuneiti 6 kookoo!

Kuvien ja videoiden copyright Minna P.



Miten 6kk hurahti näin nopeasti! Vastahan minä puolisen vuotta sitten ratsastustunnin päätteeksi sain tietää, että maailmaan on putkahtanut pieni lauma australialaisia, joista yksi voisi olla se minun omani. Ja tässä me nyt olemme, isoja tyttöjä jo!

Korvat ovat olleet liimassa, ja nyt ne ovat olleet aisoissa- tätä päivää lukuunottamatta. Tuuli puhalteli korvia alituiseen höröön ja näyttää siltä, että vielä on vähän korvia avustettava, kärjet osoittavat vain maata kohti.

Joka tapauksessa, Kida, Tara ja Aatu päätyivät la-su väliseksi yöksi äidilleni hoitoon, kun omistajat rilluttelivat viettämään viikonloppua stadiin. Palasimme sunnuntaina ja päätimme olla yötä, että tänään ma aamuna olisi lähdetty kohti kotia aikaisin. Hyvä suunnitelma muuten, paitsi että koko talven auliisti käyttäytynyt autoni päätti pilata nerokkaan ajatuksemme, ja jäätynyt käsijarru piti huolen, että luvassa on lintsauspäivä maalla.

Tokoiltiin sitten! Kiva aurinkoinen päivä kun on, vaikkei niinkään lämmin. Tänään on luvassa vielä vähän leikkiä molemmille tytöille. Taraa en tokotuttanut, se ei siitä paljoa piittaa, ja juoksuisena on tavallistakin tympääntyneempi moisille kotkotuksille.

Otettiin kuvia ja videoita, ja eilisen merkkipäivän johdosta jaetaan ne teidän mahdollisten lukijoiden kesken!


Onnentoivotukset myös Eskolle, Roxille, Lucalle, Shetalle ja Wannille!




Seuraamisessa Kida oli vähän.. haluton, mutta eipä se onneksi ulospäin niin pahasti näy.


Tätä pujottelua harjoittelimme nyt ihkaensimmäistä kertaa. Vähän jännittää, kun hetkeä ennen vahingossa astuin vähän pienen neidin varpaalle, eikä voinut tietää, käykö niin uudestaan.


Paikkamakuuta. Tuulenpuuska pölläytti korvatkin pystyyn : D

Asetusvirhe

Tällainen ilmoitus, että blogin asetuksissa oli joku kummallinen valinta, joka esti kommentoinnin, ellei omista omaa blogspot-tiliä.
Asia on kuitenkin nyt korjattu, joten kaikki riemukielellä pistämään kommentteja ja tervehdyksiä, oli tili missä hyvänsä, tai ei tiliä ollenkaan!

Tänään tulossa iso 6kk päivitys myöhemmin, lähdemme ottamaan vähän videota ja kuvaa Kidasta.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Tokoilua

Aika ankeaa elo ollut viimeaikoina, kun ei meinaa aika riittää. Taran juoksut estävät myös tavoitteellisen touhuamisen, eli lähinnä lenkkeillessä ja palloaviskellessä aika kulunut. Kidallakaan ei nyt ole asiaa tallille madotuksen takia, kun tuota kakkaa sattuu suuhun aina eksymään. : D No. Heti kun Taran juoksut loppuvat, varaan hallin, että päästään pitkästä aikaa agittamaan. Agipaikasta ei ole vieläkään vastausta, ja vähän jo masentaa valmiiksi.. Kidan tokokurssi taas alkaa vasta huhtikuussa.

Mutta onneksi on Niina ja Maisa! Heistä saa lenkkiseuraa ja myös yhteisistä tokotreeneistä vähän keskusteltiin. : )

Hajamielisenä unohdin ilmoittaa Taran Sysmän näyttelyihin, mutta se ei auta kuin kestää. Kökkö. No, Kidan ilmoituksen pistin menemään, ja tuleehan noita näyttelyitä, kun vaan metsästän sopivan!
Mätsäreitä on onneksi tulossa, kun kevät vähän edistyisi.

Kida on tokoillut mainiosti. Se ottaa todella hyvin kontaktia ja seuraa tiiviisti. Perusasento löytyy ilman suurempia apuja, välillä vielä menee pylly vähän vinoon, mutta huomauttaessa osaa korjata asian. Maahanmeno ok, samoin paikkamakuu. Vieraat koirat ohittaa ilman kiskomisia, luoksetulo on aina kovinkin iloista ja tehokasta ja noutamisen ilon on pikkuneiti keksinyt. Pitäisi vähän lueskella, mitä seuraavaksi. : ) Mukava puuhastella vähän jo ennen tokokursseja kaikenlaisia perusasioita.


Tässäpä video tokoilutuokiosta!
Pyörimistä. Piti laittaa seuraamis-video, mutta se oli huono. Pyydän Minnaa kuvaamaan esimerkiksi huomenna tai ylihuomenna, niin voin laittaa parempilaatuisia. Tässä me.. pyörimme. Treenattiin perusasentoa ja kontaktia.





Loppumuokkaus Vapusta!
Teimme eilen "hevosmiestaitoja" ilman satulaa ja suitsia, kun kylmän takia ratsastus ei suuremmin innostanut. Laitoin siis pelkän riimun ja narun, ja vielä toisen riimun kaulalle, että sain siitä tarvittaessa kiinni. Alussa oli hankaluuksia neidin ymmärtää pohkeita täysin, mutta lopulta tehtiin kahdeksikkojakin ilman minkäänlaista ohjasapua, pelkällä painolla.
Ravit ja laukatkin sujui ilman varusteita! : )

Lopuksi tein vielä maastakäsin-harjoituksia. Vapu pysähtyy kanssani samaan aikaan, kääntyy, lähtee liikkeelle, nostaa ravin ja tattadaa - peruuttaa! Ennen painoin vähän ryntäitä selälläni saadakseni tamman peruuttamaan, nyt lähti itse kun otin itse askeleita vierellä taaksepäin.
Myös jää seisomaan paikalleen (tuota tehnyt tosin kauan, varusteet laitetaan irti ollessa pihalla ja voin hakea kypärän sisältä kun tamma odottaa valmiina) ja luoksetuloa, ja hyvin tuo tuli painaen turpansa kämmenelle.

Kun homma oli hoidettu, vein Vapun suoraan tarhaan. Mietin sitten miksi Vapu jäi portilla nyhjäämään, vaikka yleensä menee suoraan piehtaroimaan. Nyt nöpkötti siinä korvat hörössä. Sitten tajusin, että eihän hemmetti, tuo on tottunut saamaan melassivedet palkkioksi liikutuksen jälkeen. Menin sitten hakemaan mellaa, ja kun tulinm takaisin tarhalle, odotti neiti samalla paikalla lämpimästi höristen. Laitoin ämpärin tarhan ulkopuolelle ja avasin portin, ja tamma köpsötteli juomaan mellansa itsekseen. Juotuaan pistin takaisin tarhaan, ja rennosti lähti kavereiden luokse vaeltamaan. Hassu heppanen!

torstai 11. maaliskuuta 2010

Tallipäivä

Aloittakaamme tämän päivän blogipostaus karmaisevalla huudolla:
TARALLA ALKOI JUOKSUT!!! Eihän siinä mitään, normaalia narttukoiran elämää, mutta ajoitus oli ankarin ikinä. Sunnuntainahan olisi ollut tiedossa agilityn alkeiskurssin koe... no. Sinnehän ei ole mitään asiaa, kun neiti tiputtelee verta minkä kerkiää.
Onneksi tiedossa on toinenkin seura, johon ei ole pääsykoetta. Pitää laittaa mailia, pääsisikö sinne. Phiih.

No. Seuraavaan asiaan, joka liittyy Kidaan. Kidalla oli varsinainen "tallikoiran tasokoe", jonka pikkuneiti läpäisi kirkkain pistein. Lähdin nimittäin pikku maastolenkille koirat seuranani. Asiallisesti talutin niin koirat kuin hevosen autotiellä, mutta metsässä päästin koirapahaiset irti ja kapusin selkään. Vapu on koirien kanss maastoiluun tottunut, eikä hetkahda vilistävistä karvapalloista. Tarakin on vanha konkari, mutta Kidalle tilanne oli aivan uusi. Sitä tosin ei ulkoåpuolinen varmasti olisi uskonut.
Kidaa ei jännittänyt yhtään. Sillä oli kivaa! Kapealla metsäpolulla se humputti Taran kanssa Vapun edellä, ja jos neiti jäi nuuskimaan maata, vain kevyt kehoitus eteenpäin liikkumisesta riitti ja matka jatkui, eikä jalkoihin jääty. Ravissa pikkuneiti hölkötti iloisesti hevosen kanssa samaa tahtia, sopivan välimatkan päässä tien toisella puolella. Sama laukkapätkän kohdalla: penska viiletti kuin vinttikoira ja ilmeestä näki, ettei ollut riemulla rajaa!
Pari kertaa energiapäissään intoutui Taraa puremaan, eikä meinannut päästää tätä liikkeelle leikkihimoissaan. Komensin pennun kuitenkin jättämään oranssin neidin rauhaan, ja tottelihan tuo.

Lenkki ei ollut pitkä, pituudeltaan ehkä 20min, mutta olipahan vähän väsähtänyt pikkupentu autossa kotimatkalla.
Ja kun lähdimme lenkillä tulemaan kotiin päin, viereisen ratsastuskoulun hevosia talutettiin käyntimaastoon aloittelijoiden kanssa. Kohteliaina jäimme kauas taakse odottamaan, että maastolaiset pääsevät menemään ensiksi, eikä kumpikaan koirista edes yrittänyt pinkoa tutkimaan vieraita hevosia. Mun ihanat, fiksut tyttöset!

Vapulla olisi energiaa ollut pidemmällekin lenkillä, mutta se korjaantuu huomenna. : )

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Pitkästä aikaa!

Arh! Jopas unohtui tämä blogi. Yritän muistaa viimeaikaisia tapahtumia ja vähän kirjoittaa, mitään suurempia kun ei ole onneksi sattunut.


Aloitetaan Kidasta! Heti ensiksi on kerrottava, että pennusta on kehittynyt mahtava tallikoira, ja se on muutenkin osoittanut olevansa perin älykäs otus! Kida ei pelkää hevosia yhtään, mutta omistaa älliä sen verran, ettei mene jalkoihin. Kerran meinasi saada kaviosta, kun Vapu malttamattomana kuopi etusellaan maata melassiämpärin kolinan kuullessaan ja juuri silloin Kida päätti mennä hevosen edestä. Sukkelasti inahtaen tyttö pinkaisi pois jalan alta, eikä kyllä sen jälkeen mennyt lähellekään kavioita.
Kentältä Kida pysyy hienosti pois. Riittää kun komentaa, että kentälle ei tulla, ja hän napottaa Taran kanssa kentän laidalla katselemassa ratsastustani.
Käyty on myös kävelemässä tallitiellä loppukäynnit, että olen saanut käsitteen, kuinka se suhtautuu hevosiin liikenteessä. Kokemus oli erittäin positiivinen. Kida kipitti tien toisessa reunassa samassa tahdissa hevosen kanssa, vilkaisi välillä minua, eikä tehnyt elettäkään jalkoihin tullakseen. Välillä se kirmasi edellä, mutta pysähtyi itse odottamaan kun jäimme liian kauas. Viisas pieni Kidalainen!

Sitten tokoasioihin. Minun piti ilmoittaa Kida tokokurssille, mutta myöhästyimme. Huhtikuun lopussa alkaa seuraavat, joten sinne sitten. Ykköstasolle en kyllä laita, koska tuo osaa ne temput jo nyt jotenkuten ja ilmoittautumishetkellä vielä paremmin, joten kakkoselle suoraan. On kyllä todella oppivainen ja miellyttämisenhaluinen pentu. Eilen harjoiteltiin taas vierelle tuloa (tulee jo ilman suurempia apuja, pelkkä "vierelle" käsky riittää ja käsi saa levätä normaalisti), seuraamista (ilman imutusta tai hihnaa, jahu!), kääntymistä ja pysähtymistä. Myös maahanmenon on oppinut ilman suurempia apuja, paikkamakuu on parantunut huimasti (saan jo heilua kauempana ilman, että tuo nousee seisomaan) ja myös maahanmeno vierellä sujuu. Noutoa on myös treenattu, tuo pallon ja pudottaa sen jalkoihin, mutta malttaa joskus pudottaa ihan kädellekin.
Seisotus on myös sujuvaa, ja pikku temppujakin on harjoiteltu. Hihnassa kulkee nätisti ja riehumatta, joten valittamista ei ole. Olen nyt jo käynyt kevyillä hölkkälenkeillä koirien kanssa, eikä Kida ala riekkumaan vaikka juoksisinkin perässä. Se katselee minua kiinnostuneena ja hölköttää nätisti siinä edellä.






Maisa-bortsun kanssa Kidalla on aina hauskaa. Joskus Maisa on myös tallilla samaan aikaan, kuten viimeksi, ja kyllähän tytöt juoksivat. Tänään likka intoutui vihdoinkin leikkimään naapurin ison spanieluroksen kanssa. Kyseessä on aika kuriton, vahva urospentu, ja tähän asti Kida on vierastanut sitä, mutta kun vihdoin lähdimme kokonaiselle lenkille yhdessä pelkän pellolla möllötyksen sijaan, niin johan kaksikko juoksi. :--)

Näyttelyitä olisi Kidalle tiedossa toukokuussa! Ehkä myös kesäkuussa. Mätsäreitä sitten sitäkin enemmän tässä kevään mittaan.




Siirrytään Taraan. Tara on ollut vähän jukuri viimeaikoina, mutta niin tuolla on joskus tapana. Tosin eilen se oli aivan liekeissä tokoillessa, vaikka yleensä ei hommasta tykkää alkuunkaan. Agility on paaaaljon hauskempaa, kuten myös erilaisten temppujen tekeminen. Vihdoin tuo osaa pujotella askelten tahdissa jalkojen välistä ilman, että pitää haukkukonserttia.
Turkki on kasvanut hienosti takaisin, mutta Lahden KV:en en sitä kehtaa ilmoittaa. Ei vielä niin hyvä ole. Sen sijaan Sysmän näyttelyyn mennään käymään ja kesällä tiedossa parikin, jotka kiinnostaisivat! Mätsäreitä ei tietenkään unohdeta myöskään.

Ensi sunnuntaina on tiedossa agilityn alkeiskurssin tasokoe, joten peukut pystyyn, että Taralla on hyvä päivä ja keskittymiskyky kympissä!





Ja Vapu! Vaputus Vapatus. Ensinnäkin tammalla kävi hieroja pari päivää sitten. Kammolla ajattelin, minkälaisia jäykkyyksiä siitä löydetään, sillä tammaa ei, rehellisesti, ole taidettu koskaan hieroa. Kaikenlaista tuolla kuitenkin harrastetaan aktiivisesti, niin olin jo varautunut kunnon saarnaan hevosen lihaskunnosta.
No, toisin kävi! Itseasiassa päinvastoin. Oikeassa takasessa oli takareisessä jäykkyyttä, ja Vapu nosteli jalkaa sitä hoitaessa. Kuitenkin kun lopuksi hieroja kokeili paikkaa uudestaan, ei se tuntunut jäykältä enää alkuunkaan. Hieroja epäilikin, että se on saattanut vähän tärähtää hangessa, kun lunta on ollut niin paljolti. Muuten kyseessä on täysin terve, hyväkuntoinen tamma, jossa ei lihasjumia ollut! Jes!

Koulua on menty aika paljolti, mutta myös maastossa on viihdytty. Kevät vähän laiskottaa, ja esimerkiksi tänään oli niin jähmeä hevonen, että sain sormeeni valtavan vesikellon kun kinasin hevosen kanssa. No, en kikannut, mutta Vapu ei ollut parhaimmillaan. Eteenpäinliikettä ei ollut ja puri kuolaimeen ikävästi. Venyttelyllä sain tammaa vetreytymään ja vähän kääntelin sen päätä, antaen myötäyksen aina palkaksi, kun keveni. Yli tunnin hikoilimme käynnissä ja ravissa, kunnes puhjennut rakkula alkoi vaivata niin paljon, ettei laukkoja ehditty ottaa. Olisi tullut muutenkin parin tunnin kestoinen ratsastus jos ne olisin ottanut, että ihan hyvä vaan.

Tekisi hirveästi mieli ajamaan kärreillä! Ovatkohan ne kunnossa.
Pitää ottaa selvää.