tiistai 23. maaliskuuta 2010

Koirapuistodraamaa

Kun olimme kotiutuneet maalaisepisodin päätteeksi, kävin leikkimässä Taran kanssa pallolla pihalla, ja tämän jälkeen lähdimme reissuun Kidan kanssa. Tara sai jäädä rauhassa lepäämään, mukaan ei juoksujen takia voinut ottaa. Suuntasimme nimittäin koirapuistoon! Ensimmäiseksi kotiparkkiksella opeteltiin vähän takakonttiin tuloa. Minun autossani on varsin korkea takakontti, ja tähän mennessä Kida on pelännyt konttiin menoa, aina alistuu kun sinne nostetaan. Halusimme tehdä tästä vähän mukavempaa. Minna meni takakonttiin ja kutsui sieltä, itse taas avustin Kidaa maasta käsin. Kun Kida nousi takajaloilleen asettaen etutassut konttiin, sai palkkaa ja kehuja. Minna tuli ulos ja kokeilimme, nouseeko pikkuneiti yksinään. Kyllähän se! Takakonttiin ei vielä osaa hypätä, eikä tarvitsekaan, mutta nyt loikkaa konttia vasten ja kevyt nosto takasista riittää, ja hyppää konttiin itse.

Mentiin Launeen koirapuistoon, joka on varsin.. suuri ja enkea, mutta siellä on usein paljon porukkaa. Näin oli nytkin. Valitettavasti Kida oli todella pelokas, viimekerrasta oli aikaa. Se äyskähteli, irvisteli ja pakeni, ei ottanut minkäänlaista myönteistä kontaktia muihin - varsinkaan kun ei ollut Tarakaan tukena. Lopulta alkoi vähän rauhoittua, mutta sitten äyskähti suurelle seropinartulle, jolta paloi samantien käpy: se alisti Kidan aivan täysin ja pentuparka itki peloissaan koiran käsittelyssä. Tämän jälkeen oli aivan turha odottaa, että kontaktia muihin otettaisiin sitäkään vähää, mitä aiemmin.

Vaihdoimme vähän rauhallisempaan, parempaan puistoon, jossa onneksi oli muutama koira. Eräällä miehellä oli todella pahan näköinen doppari typistettyinä korvineen ja töpöhännän kera, mutta mies lupaili, että kyseessä on lauhkea mies, joka rakastaa pentuja. Tottahan tuo oli. Uros oli todella kohtelias, se väisti kun Kida peloissaan haukahti ja pyysi vain leikkiin selkein elein. Lopulta jää suli, ja kaksikko vähän yritti leikkimästä, lopulta ne juoksivat peräkanaa ympäri tiluksia!
Dopperi lähti, ja siirryimme toiselle puolelle, jossa juoksenteli riemukas havanese-koira. Tämän kaverin kanssa Kida sitten repesi: koirat juoksivat riemuissaan yhdessä kierros kierroksen perään, eikä Kida edes tuntenut toista! Lopulta porukkaan tuli vielä westie, beagle ja russeli, ja koko jengi juoksi aivan riemuissaan, eikä Kida pelännyt tai vierastanut ketään, vaan otti uudetkin heti avosylin riemumielellä vastaan.

Onneksi jäi hyvä mieli puistoilusta ja illalla kotona makasi väsähtänyt koiranpentu. : )

PS. Minulle ja Taralle tuli hyviä uutisia agilityn suunnalta! Lisätietoja myöhemmin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.