tiistai 9. maaliskuuta 2010

Pitkästä aikaa!

Arh! Jopas unohtui tämä blogi. Yritän muistaa viimeaikaisia tapahtumia ja vähän kirjoittaa, mitään suurempia kun ei ole onneksi sattunut.


Aloitetaan Kidasta! Heti ensiksi on kerrottava, että pennusta on kehittynyt mahtava tallikoira, ja se on muutenkin osoittanut olevansa perin älykäs otus! Kida ei pelkää hevosia yhtään, mutta omistaa älliä sen verran, ettei mene jalkoihin. Kerran meinasi saada kaviosta, kun Vapu malttamattomana kuopi etusellaan maata melassiämpärin kolinan kuullessaan ja juuri silloin Kida päätti mennä hevosen edestä. Sukkelasti inahtaen tyttö pinkaisi pois jalan alta, eikä kyllä sen jälkeen mennyt lähellekään kavioita.
Kentältä Kida pysyy hienosti pois. Riittää kun komentaa, että kentälle ei tulla, ja hän napottaa Taran kanssa kentän laidalla katselemassa ratsastustani.
Käyty on myös kävelemässä tallitiellä loppukäynnit, että olen saanut käsitteen, kuinka se suhtautuu hevosiin liikenteessä. Kokemus oli erittäin positiivinen. Kida kipitti tien toisessa reunassa samassa tahdissa hevosen kanssa, vilkaisi välillä minua, eikä tehnyt elettäkään jalkoihin tullakseen. Välillä se kirmasi edellä, mutta pysähtyi itse odottamaan kun jäimme liian kauas. Viisas pieni Kidalainen!

Sitten tokoasioihin. Minun piti ilmoittaa Kida tokokurssille, mutta myöhästyimme. Huhtikuun lopussa alkaa seuraavat, joten sinne sitten. Ykköstasolle en kyllä laita, koska tuo osaa ne temput jo nyt jotenkuten ja ilmoittautumishetkellä vielä paremmin, joten kakkoselle suoraan. On kyllä todella oppivainen ja miellyttämisenhaluinen pentu. Eilen harjoiteltiin taas vierelle tuloa (tulee jo ilman suurempia apuja, pelkkä "vierelle" käsky riittää ja käsi saa levätä normaalisti), seuraamista (ilman imutusta tai hihnaa, jahu!), kääntymistä ja pysähtymistä. Myös maahanmenon on oppinut ilman suurempia apuja, paikkamakuu on parantunut huimasti (saan jo heilua kauempana ilman, että tuo nousee seisomaan) ja myös maahanmeno vierellä sujuu. Noutoa on myös treenattu, tuo pallon ja pudottaa sen jalkoihin, mutta malttaa joskus pudottaa ihan kädellekin.
Seisotus on myös sujuvaa, ja pikku temppujakin on harjoiteltu. Hihnassa kulkee nätisti ja riehumatta, joten valittamista ei ole. Olen nyt jo käynyt kevyillä hölkkälenkeillä koirien kanssa, eikä Kida ala riekkumaan vaikka juoksisinkin perässä. Se katselee minua kiinnostuneena ja hölköttää nätisti siinä edellä.






Maisa-bortsun kanssa Kidalla on aina hauskaa. Joskus Maisa on myös tallilla samaan aikaan, kuten viimeksi, ja kyllähän tytöt juoksivat. Tänään likka intoutui vihdoinkin leikkimään naapurin ison spanieluroksen kanssa. Kyseessä on aika kuriton, vahva urospentu, ja tähän asti Kida on vierastanut sitä, mutta kun vihdoin lähdimme kokonaiselle lenkille yhdessä pelkän pellolla möllötyksen sijaan, niin johan kaksikko juoksi. :--)

Näyttelyitä olisi Kidalle tiedossa toukokuussa! Ehkä myös kesäkuussa. Mätsäreitä sitten sitäkin enemmän tässä kevään mittaan.




Siirrytään Taraan. Tara on ollut vähän jukuri viimeaikoina, mutta niin tuolla on joskus tapana. Tosin eilen se oli aivan liekeissä tokoillessa, vaikka yleensä ei hommasta tykkää alkuunkaan. Agility on paaaaljon hauskempaa, kuten myös erilaisten temppujen tekeminen. Vihdoin tuo osaa pujotella askelten tahdissa jalkojen välistä ilman, että pitää haukkukonserttia.
Turkki on kasvanut hienosti takaisin, mutta Lahden KV:en en sitä kehtaa ilmoittaa. Ei vielä niin hyvä ole. Sen sijaan Sysmän näyttelyyn mennään käymään ja kesällä tiedossa parikin, jotka kiinnostaisivat! Mätsäreitä ei tietenkään unohdeta myöskään.

Ensi sunnuntaina on tiedossa agilityn alkeiskurssin tasokoe, joten peukut pystyyn, että Taralla on hyvä päivä ja keskittymiskyky kympissä!





Ja Vapu! Vaputus Vapatus. Ensinnäkin tammalla kävi hieroja pari päivää sitten. Kammolla ajattelin, minkälaisia jäykkyyksiä siitä löydetään, sillä tammaa ei, rehellisesti, ole taidettu koskaan hieroa. Kaikenlaista tuolla kuitenkin harrastetaan aktiivisesti, niin olin jo varautunut kunnon saarnaan hevosen lihaskunnosta.
No, toisin kävi! Itseasiassa päinvastoin. Oikeassa takasessa oli takareisessä jäykkyyttä, ja Vapu nosteli jalkaa sitä hoitaessa. Kuitenkin kun lopuksi hieroja kokeili paikkaa uudestaan, ei se tuntunut jäykältä enää alkuunkaan. Hieroja epäilikin, että se on saattanut vähän tärähtää hangessa, kun lunta on ollut niin paljolti. Muuten kyseessä on täysin terve, hyväkuntoinen tamma, jossa ei lihasjumia ollut! Jes!

Koulua on menty aika paljolti, mutta myös maastossa on viihdytty. Kevät vähän laiskottaa, ja esimerkiksi tänään oli niin jähmeä hevonen, että sain sormeeni valtavan vesikellon kun kinasin hevosen kanssa. No, en kikannut, mutta Vapu ei ollut parhaimmillaan. Eteenpäinliikettä ei ollut ja puri kuolaimeen ikävästi. Venyttelyllä sain tammaa vetreytymään ja vähän kääntelin sen päätä, antaen myötäyksen aina palkaksi, kun keveni. Yli tunnin hikoilimme käynnissä ja ravissa, kunnes puhjennut rakkula alkoi vaivata niin paljon, ettei laukkoja ehditty ottaa. Olisi tullut muutenkin parin tunnin kestoinen ratsastus jos ne olisin ottanut, että ihan hyvä vaan.

Tekisi hirveästi mieli ajamaan kärreillä! Ovatkohan ne kunnossa.
Pitää ottaa selvää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.