sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Vanhempaa kuvamateriaalia

Toinen ratsastuskerta uudella tallilla.


Tara PUN4 Launeen menneissä mätsäreissä


Kidan juoksemista Launeen mätsäreissä, SIN ei sij.



Liikkeestä seisomaan jääminen


Asiallinen perhepotretti

Mitäs, tällainen päivitys tänään. Mitään suurempia ei nyt ole sattunut. Kida on käynyt paljon leikkimässä muiden koirien kanssa, Taran kanssa on tehty ties millaista temppua ja tekemistä, ja Vapulla käyty ahkerasti. Vapun kanssa ensimmäisellä maastoretkellä bongasimme kaksi kettua, joista toinen hyvin närkästyneenä istahti muutaman metrin päähän meistä, kun tukimme hänen menoreittinsä.
Tänään Tara lähti tallille, mutta Kidan jätin kotiin, kun oli neiti jo niin paljon tehnyt päivän aikana: aamulla leikki itsensä läköhdyksiin Alma-nimisen belgianpaimenkoiran kanssa, ja koirapuistossa sai leikkiseuraa seropiuros Milosta ja sittemmin bisoni-Vallusta. Huonosti päättyi yksinjäämisharjoitus: ulvoi neiti kun palasimme, ja oli tehnyt vaurioita minun vihreään takkiini. Pitänee alkaa harjoitella yksin jäämistä... Tara ei aina voi olla tukena ja turvana.

Ei tässä kuitenkaan sen suurempia. Agility alkaa Taran kanssa 5.5 ja saa nähdä, pääsemmekö Kidan kanssa tokoilemaan tiistaina, jos Niina joutuu peruuttamaan paikkansa Maisan alkavien juoksujen takia!

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Tokotreeniä, kouluratsastusta ja ikäviä yömaistiaisia

Aloitetaan aikajärjestyksessä, eli Vapulla. Vapu tosiaan asunut kaksi päivää uudessa tallissa, ja alkanut sopeutumaan vallan mainiosti. Se on ottanut tarhakaverinsa, suokkitamma Tellan, sydänystäväkseen, ja kaksikko on jo toisiaan pihalla kupsutelleet. Lähimaastoja käytiin vähän tonkimassa parin hevosen opastamina, mutta kentällä ollaan lähinnä ratsastettu vielä. Tänään Minna oli mukana ja ajattelin jumpata vähän tamman takasia. Aluksi tuo ei muuta tehnyt kuin hirnunut: yksin pelottavalla, aidatulla kentällä, eikä yhtäkään uutta ystävää turvana! Apuaaa! Ei tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun tamma pörisi kuin varsansa menettänyt äiti.
Kun vihdoin hirnunta lakkasi, alkoi työnteko. Lapa jälleen lensi ihan eri suuntaan kuin pää ja pehva, ikävämmin kuin eilen. Muutenkin tamma oli hieman keskittymiskyvytön ja raskas, mutta käynnissä ja ravissa toimi ihan tahdikkaasti. Hidasta harjoitusravia otettiin, pistettiin takaset töihin ja palkinnoksi keventäen kunnolla eteen. Muutaman harjoituksen jälkeen molempiin suuntiin alkoi ilmeisesti lihakset väsyä, kun vielä eilinenkin treeni oli lähinnä lihaskuntoa. Laukka oikeaan oli ihan ok, mutta paljon huonompaa kuin eilen. Vasen laukka oli lähinnä nykivää laahausta, kintut eivät jaksaneet enää, ja lopuksi otinkin kunnolla laukassa eteen ihan kevytistunnassa. Se riittikin tälle päivälle, haki muotoon kuitenkin kauniisti suurimman osan ajasta (paitsi laukassa rohkeus ja tasapaino ei vielä moiseen riitä).
Olipa luksusta, kun vesarissa sain viilennettyä kinttuja ja huuhtaistua hikiä hevosesta!

---

Kidan kanssa menin tokoamaan, kun Minna lähti Taran kanssa leikkimään kahdestaan. Aloitin ihan iloisesti keppiä viskomalla, jotta kakara sai hieman juosta ja leikkiä alkuun. Kivasti toi joka kerta takaisin, nouto on mennyt niin mainiosti päähän ja likka selvästi tykkää hommasta! Kepin kanssa pudottaa sen jalkoihin, mutta pallon neiti antaa hienosti käteen asti.

Seuraaminen oli kivan energistä ja hyvin otti kontaktia. Pari kertaa meinasi mennä jalan elelle, mutta rykäisy riitti palauttamaan pennun kontrolliin. Lyhyitä pätkiä pysähdysten kanssa, hienosti asettui perusasentoon pysähtyessä. Palkkasin paljon. Katsekontakti meinaa karata polveeni, mutta hiukan lirkuttelemalla kohoaa katse kirkkaana silmiini asti.

Perusasento tulee luontevasti, välillä hieman väärään paikkaan, mutta Kida korjaa sen pyydettäessä oitis. Otin vähän kääntymisiä, namilla avustin, jotta pentu pysyisi mahdollisimman tiiviisti kääntymisien aikana. Varsin mallikkaasti sujuu tämä, voisi kokeilla jo välillä ilman namin suurta vetovoimaa.

Paikkamakuu oli kyllä tänään ehdottomasti paras! Lapset pitivät mukavasti häiriötä läheisen kerrostalon pihassa. Asetin Kidan perusasennosta makaamaan ja kävelin sitten pois päin. Vähän matkan päässä käännyin pentua kohti ja kävelin lähemmäs. Katsoi tiiviisti, muttei yrittänytkään nousta. Kiersin pennunn ympäri koetellakseni hieman, ja sitten vielä kävelin kauemmas, ennenkuin käännyin Kidan puoleen. Kaksi kertaa sama, ja molemmilla harjoituksilla pentu pysyi kuin naulattuna maassa! Luokse saapui mahtavalla riemulla ja heti hakeutui täydelliseen perusasentoon. Paljon sai kehua ja palkkaa, hieno likka!

Väliin otin hieman leikkimistä kepin kanssa, ja vielä sen jälkeen lopuksi kokeilin pari kertaa liikkeestä seisomista. Tuore liike hieman hämmensi, mutta silti Kida ymmärsi pointin, jota hain tempulla. Se jäi seisomaan kun itse hiljensin tahtia, ja pysytteli seisaallaan kun otin askeleen pari ennenkuin annoin vapaa-käskyn. Eiköhän sekin siitä lähde!

----

Nyt käytiin illalla (yöllä..) vielä Taran ja Kidan kanssa kunnon metsälenkillä, ajettiin autolla erään lenkkimestan luokse, jossa on kivoja reittejä. Tunti meillä meni, kun koluttiin pimenevää metsikköä kuun valaistessa. Hiekkatiellä oli onneksi lamput, oli loppuvaiheessa jo sen verran pimeää. Molemmat neidit tonkivat hajuja tohkeissaan, Kida sai myös legendaariset "aussisätkyt" ja pinkoi mielettömiä ympyröitä itsekseen, etutassut lyöden minne sattuu, koko olemus kippuralla ja naama niin virneessä kuin juoksevalla pennulla voi olla!

Oltiin sitten jo melkein autolla, kun Tara hävisi jonnekin metsikköön. Huutelin sitä, mutta eipä tullut esiin. Menin sitten katsomaan mihin se on jumiutunut, ja metsästä saapui maiskutteleva eläin. Olin jo menossa kaivamaan, mitä siellä suussa on, mutta haju karkoitti minut. Suoraansanottuna paskaahan tuo koira veti menemään! Haju oli niin kuvottava, että tuskin koiran kakka oli kyseessä. En kyllä varmasti pussaa tuota eläintä pariin päivään, sormenikin haisivat ihan hirveälle, vaikka tuskin koskin suun seudulle! Yök. Onneksi Kida ei löytänyt kätköä.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Mätsäripäivä part 2

Tara ja eiliset PUN4 palkinnot

Kidan tämän päivän saalis


Mätsäreihin lähdettiin vielä uudestaan sunnuntaina 18.4, kylmästä viimasta huolimatta. Järjestäjänä Amerikancockerspanielit RY. Kun saavuimme paikalle, osallistujia oli vain pari lisäksi, mutta onneksi juuri ennen ilmoittautumisajan loppumista tuli rysä lisää kilpailijoita. Melko pieniksi kisat jäivät kuitenkin, viima karkoitti monet tulijat. Mutta mukavaa oli silti!

Kida siirtyi heti ensimmäisenä pentukehään, jossa sai vastaansa hellyyttävän chihu-penskan. Tuomari kommentoi kaksikkoa hyvin tasaväkiseksi. Molemmat saivat hyvää palautetta koiristaan ja kehuttiin oikein hyvin koulutetuiksi molempia. Chihu vei punaisen nauhan söpöyspisteillä, näin tuomari ilmaisi, sillä Kida käyttäytyi koskettelunkin hyvin! Se näytti hampaat, antoi tunnustella ja niiasi hyvin vähän takasia ja takamusta kosketellessa. Parin kerran päästä niiaus voi jäädä kokonaan pois. Mainio pentu!
Sinisten kehässä oli kolme pentua, ja Kida voitti kaksikon käyttäytymällä erittäin edukseen ja asiallisesti. Tuloksena siis SIN1! BIS-kehään meni punaisen ja sinisen kehän voittajapennut, ja valittiin näistä pentujan BIS1 ja BIS2. Palkinnot olivat muuten samat, mutta ruusukkeen väri eri. Hyvin asiallinen, vanhempi tanskandoggipentu vei BIS1 tittelin, mutta eipä tuo haitannut! Poseerasimme vielä yhdessä kuvaajalle. Palkinnoksi ruusukkeen ja sylkykupin lisäksi monta säkillistä murkinaa.

Tara ei pärjännyt yhtä hyvin kuin eilen, mutta sijoittui siitä huolimatta! Parikseen se sai komean sinisen tanskandoggin, joka nappasi punaisen nauhan. Mietin hieman, miten kummassa Tara sai huonomman kuin hihnassa hieman riehunut, suuri koira, mutta taisi syy paljastua sinisten kehässä: yhtä berniä lukuunottamatta olivat kaikki noutajia. Tara käyttäytyi yhtä itsevarmasti kuin aina, mutta leikkimielisyyttä ei ollut mukana kuten eilen. Siitä huolimatta Tara kiskaisi tuloksen SIN2 - voittajaksi ylsi erittäin komea ja iloinen, keltainen labradoriuros Rede. Palkinnoksi irtosi nahkahihna ja murkinaa.

Näyttäytymisien päätteeksi pääsi kakara vielä juoksemaan Maisan kanssa, joka oli ollut tokotreeneissä samalla alueella. Hieman neidit juoksentelivatkin, ja varsinkin Kidaa kummastutti raviradalla hiittailevat lämminveriset: nuo kun juoksiessaan pitävät varsinaista pauketta kavioillaan. Hyvä vaan nähdä kaikkea outoa, jotta tottuisi.

Mätsäreistä siirryimme kaupan kautta kotiin, ja sitten tulikin puhelinsoitto: nyt siirrettäisiin hevonen! Ei muuta kuin autoon ja lastaamaan. Traileri oli pienoinen järkytys tammalle, tuo kun ei kovin usein moisella matkustele. Liinalla hieman avustettiin Vapua. Se asteli rampille, mutta sisään traileriin meneminen oli haastavampi ja pelottavampi tehtävä. Hetken kuikuiltuaan sisään astui suomentamma lopulta kyytiin, ja matka uuteen talliin saattoi alkaa. Matkan hevonen oli erittäin rauhallisesti, joskin ulos se tuli turhankin kiireesti: vapaudenkaipuu iski heti, kun puomi sen takaa aukesi.

Hetkisen Vapu sai tarhailla ja tutustua uuteen tarhakaveriinsa, mutta ulkona tamma lähinnä hermoili uutta tilaa ja hirnui perään. Vieraasta hevosesta se ei piitannut. Talliin tamma asteli varmasti ja karsinassa se alkoi tutustua naapureihinsa, pärski jo tyytyväisempänä sekä alkoi maistella heiniä, jotka sen eteen tuotiin. Varmistin osaako Vapu käyttää vesiautomaattia, ja kun näytin laitteen toiminnan keksi tamma käyttää sitä mainiona leikkikaluna. Hyvin tuntui neiti ympäristöön rauhoittuvan, rauhassa se jäi heiniensä kimppuun. Huomenna luvassa ensimmäinen liikutuskerta uusissa tiloissa.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Mätsäripäivä




Kuvien © Heidi. Minna seisotti Kidaa kisojen päätteeksi kameralle, minä olin tuolloin Taran kanssa kehässä. : )

Tänään Launeen M&M:n parkkipaikalla järjestettiin Päijät-Hämeen Ajokoirayhdistys ry:n toimesta mätsärit. Möllitokoakin olisi ollut tarjolla, mutta ajattelin, ettei Kida siellä vielä pärjää, joten jätin väliin. Myöhemmin sain kuulla, että koe oli ollut todella helppo ja arvostelu löyhää, joten pikkuneiti olisi voinut loistaa siellä. Mutta ensi kertaan.

Ilmoitin sekä Taran että Kidan koitokseen. Kidan kanssa pääsin esiintymään ensiksi. Tavalliseen tapaan pikkuneiti seisoi ja ravasi erittäin mallikelpoisesti, ei mitään virheitä, mutta tuomarin arastelu nitisti mahdollisuudet punaisesta nauhasta. Onneksi tuomari oli erittäin mukava ja antoi kaikenlaisia vinkkejä pennun esittämiseen. Sininen nauha saatiin, eikä sinisten jatkossakaan päästy palkinnoille. Kuitenkin jaksan aina miettiä tuon pennun kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Se ei lainkaan stressaa kisapaikalla, torkkuu odotusaikana ja suhtautuu ympärillä viliseviin koiriin ja ihmisiin, kuin näitä ei olisi olemassakaan. Erään nuoren sheltin kanssa penska innostui vähän häntää heiluttelemaan ja kiipeilemään lumikinokselle. Tulos tosiaan SIN ei sij.

Tara sai parikseen ensimmäistä kertaa mätsäreissä olleen jonkin sortin staffin, jonka kuulin olevan 1½-vuotias. Erittäin hyvin käyttäytyi koira ensikertalaiseksi! Tara oli kuitenkin aivan liekeissä: se seisoi kuin patsas, antoi tuomarin mukisematta katsoa hampaat ja tunnustella ja juoksi todella hienosti vieressä. Tara tuntui omistavan koko kehän sipsuttaessaan ego paisuneena kehää ympäri. Tuloksena punainen nauha ja tuomarin sanat: "Pari kulki erittäin hienosti ensikertalaiseksi, mutta harvoin tulee tällaista koiraa, joka esiintyy näin rohkeasti ja itsevarmasti." Nakin voimalla Taran luontainen rohkeus selvästi paisuu uudenlaisiin mittoihin.
Punaisten kehässä mittelö oli melkoisen tasaväkinen! Tuomari otti neljän sijasta 5 jatkoon, kun ei osannut päättää. Tara oli näistä yksi. Juoksuttamisen ja seisottamisen jälkeen sai Tara ansioksi neljännen sijan. Ruusukkeiden sijaan jaettiin koirille ruusukkeiden väriset vetolelut, joten riemuissamme sitä kiskoen hypimme vihreän tötsän viereen paikallemme. Palkinto oli varsin luksustavaraa: todella kätevä sinimusta laukku, flexi, panta (joka kylläkin aivan liian iso), ilmaisnäytteitä, koirankakkapussisetti + kotelo, purutikkuja ja muuta sellaista. Tulos PUN4

Aurinko paistoi, mutta tuuli oli kyllä melkoinen, ja lämmintä ei meinannut olla paitsi seinän vieressä. Tuttujakin tapasimme! Oli kyllä mukava reissu, jonka jälkeen syötyämme suuntasimme vielä Nastolaan pakkaamaan Vapun tavaroita huomista muuttoa varten.

Huomenna luvassa Jokimaan mätsärit ja sitten kauan odotettu päivä: MUUTTO!

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Naksutintreeniä, kengittömyyttä ja kovaa juoksemista

Aloitetaanpa tämä koko päivitys ratkiriemukkaalla videolla, jonka MovieMakerilla väsäsin kolmesta neidistäni. Alunperin tein koko roskan Minnalle koulutyöksi (olin ihan liian avulias, sillä videoiden näperrys on erittäin mukavaa!), mutta sitä ei sitten tarvittukaan, niin tein tällaiseksi hupivideoksi tyttöjen kustannuksella. Nauttikaa:



Aloitetaan päivitys Vapulla. Kovin suurta informaatiota ei nimittäin ole, sillä neiti on ollut kengättä jo yli viikon, eikä olla tehty oikeastaan mitään. Kerran käyty maastossa, kerran kentällä ja kerran ajamassa. Eilen katsottiin tallikaverin kanssa kaviota ja yhteistuumin todettiin, että alkaa olla kavio niin kulunut, että kengän laittamisella on nyt kiire! Koska kaverin hevoselta puuttui etusesta myös mono, käytiin vähän kävelemässä, jonka jälkeen laitoin hätäistä viestiä kengittäjälle. Jollain ihmeellä kenkääjä sai kiireelliseen aikatauluunsa sopivan raon, että tulee laittamaan Vapulle kesämopot kavioiden alle huomenna! Mahtava juttu!

Sitten Kida. Heti ensiksi sanottakoon, että neiti on vielä vähän kasvanut: korkeutta löytyy 48,5cm. Olen kovasti harjaillut neitiä, ja tänään tuo jopa tarjosi mahaa kupsutettavaksi, eli ilmeisesti on keksinyt homman ihanuuden. Olemme treenailleet nyt paljon naksuttimen kanssa, ja tulos näkyy selvästi. Varsinkin seuraaminen on hyvää, kuten käännökset ja pysähdykset. Naksautan aina hyvillä pätkillä ja lopuksi paljon kiitosta ja palkkaa. Vähän on harjoiteltu myös paikkamakuuta muiden koirien kanssa: välillä paikka-käsky unohtuu jos toinen koira lähtee liikenteeseen, mutta esimerkiksi tänään lenkillä makuutettiin Kidaa ja Maisaa valokuvaa varten, eikä pentu parina kertana noussut oitis, vaikka Maisa kyllästyikin hommaan.
Tänään tosiaan Kidan ja Taran kanssa kulutimme 2h aamulenkillä Maisan ja Niinan kanssa. Kida ei kuitenkaan ollut kovinkaan leikkisä, mieluummin se kiusasi Taraa ja puri keppejä. Syynkin keksin: eilen treenien päätteeksi paikalle pelmahti lähellä asuva setä belgianpaimankoiranuorikkonsa, Alman, kanssa. Kida joutui juoksemaan nartun perässä kaikella teholla pysyäkseen pitkäkinttuisen neidin perässä, ja nuo leikkivätkin todella pitkän tovin aivotyön päätteeksi. Kun saavuimme kotiin, oli pentu kuolemanväsynyt juoksemisesta (olimme myös käyneet koirapuistossa leikkimässä aiemmin päivällä) ja ilmeisesti väsymystä riitti vielä aamulle asti. :'D

Taran vuoro! Tärppänän kanssa vähän tokoilin ja tein temppuja. Se ei kulke sääressä kiinni, mutta pitää katsekontaksia kaikissa tekemisissä erittäin mainiosti. Näyttelykäyttäytymistä ollaan myös treenattu, mutta joka kerta Tara muistuttaa kyllä osaavansa homman, ja ravaa sekä poseeraa seisoen aina erittäin kauniisti. Temppuja tykkään neidille opettaa, koska käytöksestä ja ilmeestä huomaa, että Tarakin pitää siitä puuhasta. Jalkojen pujottelu kävellessä on jo laatutavaraa, välillä iskee kuumeneminen ja vähän haukkua eksyy mukaan. Eilen tuo myös hyppäsi vihdoin käsistä tehdyn "renkaan" lävitse. Lisäksi neiti sai kovasti kehuja ulkonäöstään Niinalta tänään, kun niin hienosti tuo aina jaksaa oranssin värinsä kanssa poseerata kameralle maastossa. Mutta Tara onkin kaunein tollerityttö!

Vähän kuvamateriaalia eilisestä treenistä ja tämän päivän lenkkeilystä:


lauantai 10. huhtikuuta 2010

Muutto edessä!

Kevätretken päätepiste - joutsenlampi


Jopas tuli puun takaa ja varsin ripeällä tahdilla päätös: Vapu muuttaa uuteen talliin tässä piakkoin! Sattui olemaan tallipaikka vapaana aivan hävyttömän kivalta yksityistallilta, joka sijaitsee 7km:n päässä kotoani. Onhan tuo hieman vähemmän kuin 25km suuntaansa.. Joten! Trallalallala.


Käytiin tänään Minnan kanssa Tampereella Hevoset 2010-messuilla, ja koirat olivat äidilläni. Jäätiin itsekin tänne yöksi. Käväistiin tyttöjen kanssa lenkillä ihailemassa joutsenia, jotka olivat asuttaneet lainehtivan lähipellon, ja räpsäisin muutaman kuvan samalla äidin pokkarilla. Isken ne esille, ettei päivitys jää aivan kuivahkoksi.


PS. Naksutinkoulutuksen aloitin Kidan kanssa, ja neitihän loistaa! Siitä lisää.. joskus.




Neiti parin viikon päästä 7kk


Neiti parin viikon päästä 4v

Taran oli pakko päästä heti tulvivaan ojaan uimaan, oli vesi kuinka kylmää tahansa.



Loppuun Taran uljas lintukoira-reaktio joutsenten tajuamisesta:

torstai 8. huhtikuuta 2010

Tallipäivä on kärrypäivä

Iloiset koiralaiset!

Miten ihana kevätilma tänään olikaan! Sen kunniaksi pirautin tallikaverilleni ja kysyin, onko kärryt kunnossa, jos voisi lähteä hevosen kanssa vähän ajelulle. Olivathan ne ajovalmiina, joten tuumasta toimeen. Minna lähti mukaan, joten nappasin koiratytötkin messiin: yksin en niiden kanssa kärryillä lähde kovinkaan mielelläni, kun on vähän turhan paljon hihnoja, katseltavaa ja hallittavaa. Ratsailla on paljon helpompi.
Eipä muuta kuin Minna kyytiin koulun pihasta ja koirat takakontissa tallille.


Näyttää kuin Vapu olisi keskellä työmaata :-) Traktorit siivousvermeineen taka-alalla.

Uljas, karvaa tiuhasti pudotteleva tamma haettiin tarhasta. Kenkähän neidiltä yhä puuttuu, mutta onneksi se ei haitannut kävelyä lainkaan. Tosi siististi on kenkä kyllä irronnut, kavio näyttää kuin olisi ollut ilman kenkää aina.
Vapu ei ole vuoteen nähnytkään kärryjä, mutta muisti välineet selvästi. Nätisti se oli valjastuksen ajan, ja osasipa pihassa kääntyä hienosti ympäri perässä roikkuvasta jättilaatikosta huolimatta. Alkumatkan koirat kulkivat hihnassa, kun menimme asutusten ohitse, mutta myöhemmin ne päästettiin vapaaksi. Että minulla on hyväkäytöksisiä eläimiä! Kida osasi kulkea hienosti niin vapaana kuin hihnassa: ei ollut tiellä, osasi pysyä hevosen reitiltä poissa ja ravasi joutuisasti. Välillä se hassusti juoksi Vapun rinnalla ja tuijotti hevosen kasvoja kuin yrittäen haastaa juoksukisaan.. Vapu ei onneksi koirista piittaa. Tara on tässä hommassa jo varma konkari ja seurasi joutuisasti perässä.

Vapu on kyllä mitä mainioin kärryttelypolle, siinä missä ratsunakin. Hevosella ei ole ravitaustaa, ja kun ostin sen, ei minulla ollut hajuakaan tamman ajokokemuksista. N. 2v jälkeen, kun olin ostanut Vapun, laitoin kärryt ensimmäistä kertaa sen perään. Ongelmia ei ollut, joten päättelen jonkun antaneen mahtavan kärryopetuksen tammalle. Vapu on todella nöyrä ja kuuliainen, eikä säpsy mörköjä. Vähän epäilimme hevosta, kun parissa kohtaa vesi oli tehnyt valtavan isot lätäköt menoreitillemme, mutta eipä Vapu niistä piitannut. Vilkaisi vettä ja marssi reippaasti ylitse - kotimatkalla ei ravikaan hidastunut moisten lätäköiden takia!

Mahtava reissu, kivan mielen ja liikuntaa sai niin hevonen kuin koiratkin. Vapulle reissu ei ollut rankka, oikein mieluisa (ja sen huomasi ravista kun sai kulkea reippaastikin..) ja kaksi tyytyväistä koiraa makaa tällä hetkellä hyvinkin väsyneinä täällä makkarissa. Mainiota kerrassaan!

Karvaa lähtee PALJON.


Uljas ajohevoseni



Ja vielä kuvat koiruuksista, jotka jolkottivat tosi kiltisti koko matkan:


keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Koirapuistodraamaa ja agiliitoa

Noniin. Tänään lähdimme vähän kaupungille koirat mukana. Mentiin ensin Paavolan puistoon, muna am olemmat neidit, mutta tajusin, ettei Tara puistossa viihdy. Keppiä sille pitäisi vaan heittää, koirat eivät kiinnosta. Kida lisäksi muuttuu aina yhtä egoksi Taran läsnäollessa, joten Minna heitti Taran autoon ja Kida jäi tarhaan 8kk ikäisen koiraherran kanssa. Ensiksi Kida kovasti äksyili pojalle, mutta hetken jäätämisen jälkeen alkoi riemukas, hetken kestänyt leikkiminen ja juoksentelu. Hyvillä mielin kävimme koirien kanssa noukkimassa Kidan nappulat Musti&Mirristä ja suuntasimme sitten Launeelle ja sinne koirapuistoon.

No, siihen loppui hyvät muistot. Tara jäi autoon ja Kidan kanssa lähdimme tarhoja kohti. Molemmissa häkeissä oli tovereita: toisessa hyvin villit nuorukaiset ja toisessa saksanpaimen ja iloisen näköinen russeli. Tuumasin, että russeli olisi kivaa juoksuseuraa Kidalle ja kysyin, voinko tuoda sinne. Russelin omistaja sanoi asian olevan ok ja erittäin hämärän oloinen mies, sakun omistaja, totesi myös, että tulkaa kokeilemaan. No, avasin portin, kun sieltä syöksyi aggressiivinen saksanpaimennarttu. Suoraan Kidan kimppuun ja pentu parka rääkyi kuin kuolemaa tehdessä. Narttu päästi irti, lampsi kauemmas ja ukkeli-omistaja vaan huusi, että ottakaa kiinni ja tuokaa tänne. Kuitenkin kun ojensin kättäni, koira ei ottanut sitä järin positiivisesti vastaan.
Saksanpaimen näki taas Kidan, ja oli rynnimässä sen kimppuun. Kida potki jalallaan koiraa kauemmas ja minä yritin hätyyttää sen tarhaan samalla, kun ukkeli seisoo portilla, eikä liikauta eväänsä hakeakseen aggressiivista koiraansa pois.

No, lopputulos oli säikähtänyt puolivuotias, joka ei tosiaankaan lähtenyt enää leikkiin, vaikka veimme sen toiselle puolelle. Huomenna on onneksi treenit, niin Kida pääsee näkemään kavereita hyvissä merkeissä.

Mutta Tara! Minun mahtava, ihana Tara!
Lähdimme siis kahdeksan jälkeen kohti Hollolaa testaamaan, sovellummeko suoraan agilityn jatkoryhmään ilman alkeisryhmiä. Pienen eksymisen jälkeen paikka onneksi löytyi hyvissä ajoin. Vastaanotto oli mukava, kerroimme ohjaajalle itsestämme ja tervehdimme muita, ja sitten alkoi harjoitus. Yksilönä teimme, muut koirat odottivat aina ulkona tai autossa.

Koko Tara oli aivan liekeissä, kun pääsimme hallille: kun se näki esteet, koko olemus riemastui ja energia pursui korvistakin. Aloitimme harjoittelemalla syltteriä: oikeasta kulmasta este vasempaan kulmaan, sitten syltteri ja este, jonka jälkeen putkeen. Minä menin ihan liian lähelle esteitä ja ohjaaja lupasi, että Tara kyllä osaa mennä ilman turhia osoitteluja. Niinhän se osasi. Kun syltteri toimi, siirryttiin samaan valssin avulla, joka luonnistui mainiosti. Jälleen olin menossa liian lähelle esteitä, mutta Tara osasi asian hyvin. Ohjaaja kokeili itsekin Taraa mielenkiinnosta, ja sen jälkeen yritin vielä kerran ja tulos oli todella hyvä! Iloa riitti! Saimme paikan jatkoryhmästä!

Nyt kotona sängyssä makaa hyvin tyytyväinen, mutta väsynyt kanadalainen : )

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Vaihteeksi päivitystä, tällä kertaa tallilta

Mulla on ihme himo purkaa kirjoitushimoja tähän blogiin. Mutta pikäs siinä! Pysyypähän aktiivisena.

Tänään lähdimme tallille tyttöjen kanssa. Vapulta puuttuu yhä takakenkä, ja ajattelin että käymme ensin pikku maastolenkin ja sitten menisin vielä kentälle vääntämään lopuksi. Koiratkin pääsisivät vähän lenkille. Tallielämä alkoi perusteellisella harjauksella, sillä Vapusta sai kirjaimellisesti kuoria karvaa pois. Sitä vain tuli, tuli, tuli ja tuli! Kasat olivat melkoiset kun vihdoinkin lopetin, ja lisää olisi tullut vielä reilusti.
No, kamat kasaan ja kävelylle. Naapurin eräs "koiranrakastaja" on pitänyt hirveää haloota jos koirat ovat vapaana ratsastuslenkeillä - käyttäytyivät kuinka hyvin tahansa - niin "julkisella" ajotiellä talutin hevosen, koirien juostessa vapaana. Metsänreunassa nousin itse satulaan. Tytöt kulkivat oikein kauniisti: Vapuhan ei yleensäkään koirista piittaa, ja Kida osasi hienosti Taran kanssa kulkea tamman edellä jäämättä jalkoihin norkoamaan. Ravissa ja laukassa ensin rähjäsin Kidalle, kun tuo loikkasi heti retuuttamaan Tara-paran korvia, eikä oranssi neiti sanonut vastaan mitään. Aikani räyhättyä kokeiltiin uudestaan, ja aivan uudenlainen ääni oli kellossa. Kida suorastaan juoksi kilpaa Vapun kanssa, joka kaartoi kaulaansa ja laukkasi silkasta riemusta todella kevyesti ja melkoisen.. nopeasti. Koirat jäivät taka-alalle, mutta hauskaa niillä näytti olevan. Ratsastelimme sitten pellon kautta takaisin, niin ei tarvinnut taluttelemaan ruveta.

Vapun kanssa kentällä työskentelin lähinnä käynnissä. Taivuttelin sitä, vähän väistöjä teimme ja pyrin ratsastamaan niin, että hevonen kulkisi suorassa ja mahdollisimman tarmokkaasti, Vapu kun tuppaa olemaan aika laiska kävelijä. Hienosti meni! Loppuun sai laukata ihan vapaasti niin, että olin vain kevyessä istunnassa, ja sitten vapaat ravit molempiin suuntiin. Hyväntuulinen hevonen oli, kun kävimme vielä kävelemässä tienpätkän koirien seuraamina.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Päivän piriste

Näiden sanojen myötä Kida toivottaa hyvää pääsiäistä ja kevään saapumista kasvattajalle, lukijoille ja kaikenkarvaisille kavereille!




sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Kesäriehaa luvassa

Prääh! Tulipahan päiviteltyä tulossa-kalenteria ja tutkittua, minkälaisia näyttelyitä olisi kesällä tiedossa. Pari mukavaa sentään tarttui niin Kidalle kuin Tarallekin!
Mätsäreitä myös, mutta ne lukevat kaikki kalenterissani joka unohtui kotiin, joten lisään ne myöhemmin. Olemme siis tällä hetkellä yötä äitini luona, kun kävimme Minnan kanssa Helsingissä vähän Minnan tätiä tervehtimässä ja lapset jäi äidilleni hoitoon.

Taran juoksut loppuivat, jes!

Mutta mitäs Vapu. Kävin ilman satulaa neidin sekä Eijan ja Terin kanssa maastossa, sillä tammapahanen oli pudottanut kenkänsä. Oli kylläkin mukava reissu! Mahdottoman pitkää emme menneet, mutta pääsimme ravaamaan ja laukkaamaankin, sillä tiet olivat toella pehmeät sateen jäljiltä. Hyvältä tuntui istua ilman satulaa, ja Vapukin oli rento, kun istuin tekemättä yhtään mitään. Tiistaina soittelen kengittäjälle, jos saisi uutta monoa jalkaan, sillä kesäkenkiin vaihto tapahtuu vasta kuun lopussa.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Mätsärihuumaa

Kidan toiset mätsärit tulivat kuvioihin tänään, 2.4, kun Hollolassa Laumanvartijat RY järjesti match shown kauppakeskus Kompassin parkkihallissa. Tilanne oli erikoisen jännittävä, sillä tunnetusti halleissa kaikuu ja on ahdasta, mutta pikku-Kida osoitti olevansa erittäin fiksusti käyttäytyvä ja reipas paimenkoira! Maallista tuomista ja sijoitusta ei valitettavasti saatu, mutta palaute ja käytös sitäkin parempaa!

Koiria oli paljon. Hävyttömän paljon! Pentuja oli vähintään 70. Me kisasimme numerolla 41m joten odotusta riitti. Onneksi seuranamme oli Maisa bordercollie, joten oli seuraa ja Kidallakin kaveri pissityksillä käydessä. Kida ilmoittautumisjonossa vähän haukahti, kun takana ölissyt vartijakoira pelotti hieman, mutta muuten käyttäytyi hyvin asiallisesti. Odotusaikana se lähinnä lepäsi vieressäni, ja otti torkkujakin.

Pentukehässä vastassamme oli hyvin asiallinen pystykorvapentu, ja oletinkin, että häviämme ihan 6-0. Kida esiintyi todella edukseen. Se ravasi hyvin kauniisti, ei hötkyillyt tai mitään muutakaan, oli aktiivinen ja reipas. Seisotukset olivat tänään priimaa, pennun jalat menivät itsekseen oikeille paikoilleen ja katse oli ihanassa nakissa, jota tarjosin palkaksi. Onneksi tuomari oli aivan mahtava! Kun hän tuli tarkastamaan Kidan, kerroin hänelle, että viimemätsäreistä jäi traumat tuomarin kivuliaan käsittelyn takia. Tuomari pyysi, että saisi antaa Kidalle nakinpalan ja tutustua vähän. Pentu otti namin, nuuski ja heilutti töpöäänkin. Hampaat se antoi katsoa todella kauniisti ja kosketellakin sai, vaikka jännittikin. Juoksu ensiluokkaista, kuten seisotus.
Tuomari katseli hyvin kauas meitä kahta, ja lopulta antoi Kidalle sinisen nauhan. Sanoi perusteluksi, että parivaljakko oli aivan tasaväkinen, mutta vastustaja (vanhempi ja kehittyneempi pentu) jaksoi seistä kauemmin. Jaksamisen saralla mokasin Kidan kanssa, koska seisotin sitä silloinkin, kun tuomari tutki parin koiraa. Koska pentu seisoi koko sen ajan naulittuna, alkoi jo väsyttää, kun piti oikeasti olla edukseen, ja pieni nopeasti sitten istahti pyllylleen. No, eipä tuo haitannut! Kehuja sateli kovasti ja tuomari sanoi, ettei Kida ole läheskään paha kuin suurin osa muista tuomaria aristavista koirista.

Maisa sai myös sinisen nauhan, ja jäimme yhdessä odottamaan sinisten alkamista. Valtava määrä pentuja ahtautui yhteen kehään, mutta Kida ei siitä välittänyt. Se osasi ottaa rennosti. Annoin sen istua ja levätä kun ei ollut katse meissä, jotta seisomisessa olisi enemmän kärsivällisyyttä.

Sinisten pentujen tuomarointi oli tehty typerästi. Henkilö, joka ei ollut tuomari, kävi itse pennut läpi, jokaisen henkilökohtaisesti. Tarkisti, juoksutti, kysyi numeron ja kirjoitti oman mielipiteensä, kuinka pentu oli käyttäytynyt. Kida seisoi paremmin kuin koskaan, juoksi paremmin kuin koskaan, mutta sitten kuului arvioijalta inhoava ääni: "Onko sillä luonnontöpö?" No on. Tuossa vaiheessa tajusin, että peli on menetetty, sillä hän ei kysynyt edes numeroamme.
Kun kys. nainen oli käynyt kaikki pennut läpi, saapui oikea tuomari. Arvioija kertoi mielipiteensä kustakin pennusta, kun me seisotimme piskejämme. Oikea tuomari ei juoksuttanut, vaan otti pennut sen mukaan kuinka ne seisoivat ja miten arvioija niiden käyttäytymisestä kertoi.
No, vaikka Kida seisoi kuin patsas, kaikki jalat lähekkäin ja jäätyneenä, paikkaa ei herunut. Kolme oikeasti hyvin käyttäytyvää pentua sai jatkopaikan ja yksi pahemman luokan höseltäjämalamuutti. Sillä paikalla olisi voinut olla Kida! Mikä kumma tuossa töpössä on, kun se niin kovasti mätsäreissä inhottaa?

No, eipä haitannut meitä, sillä olen ihan hirmuisen ylpeä pienen pennun käytöksestä ja panostuksesta! Maisan emäntä Niinakin kehui, ettei hän ymmärrä miten 6kk ikäinen pentu voi olla noin.. asiallinen! Rento ja käyttäytyvä, vaikka stressiä paikalla oli hyvin paljon. Rinta rottinkilla siis kuljen tuo pentu vierelläni.
Maisa ei myöskään päässyt jatkoon, joten tuumasimme Niinan kanssa, että suuntaamme eräälle koirakentälle, jotta tytöt saavat hetken leikkiä ennen kotiinmenoa. Näin tehtiin, ja kylläpä juoksuenergiaa riitti jännittävän mätsärikokemuksen jälkeen! Kaksikko pinkoi pitkin hiekkakenttää niin paljon kuin kintuista lähti.

Taralle lupasin, että se pääsee syntymäpäivänään 18.4 järjestettäviin mätsäreihin loistamaan. Kidankin otan, jos en itse pysty molempia esittämään, Minna yrittää ensimmäistä kertaa kehähuumaa vanhakonkari Taran kanssa. Tara oli riemuissaan kun palasimme kotiin ja toimme mukanamme vieraan, Minnan kummitädin, jonka kaappasimme juna-asemalta. Olipa ihanaa kun sai rapsutuksia ja hellittelyä, varsinkin kun eilen käymässä oli ystäväni, joka myös lelli Taraa koko illan.

Huomenna luvassa Vapuilua!