keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Koirapuistodraamaa ja agiliitoa

Noniin. Tänään lähdimme vähän kaupungille koirat mukana. Mentiin ensin Paavolan puistoon, muna am olemmat neidit, mutta tajusin, ettei Tara puistossa viihdy. Keppiä sille pitäisi vaan heittää, koirat eivät kiinnosta. Kida lisäksi muuttuu aina yhtä egoksi Taran läsnäollessa, joten Minna heitti Taran autoon ja Kida jäi tarhaan 8kk ikäisen koiraherran kanssa. Ensiksi Kida kovasti äksyili pojalle, mutta hetken jäätämisen jälkeen alkoi riemukas, hetken kestänyt leikkiminen ja juoksentelu. Hyvillä mielin kävimme koirien kanssa noukkimassa Kidan nappulat Musti&Mirristä ja suuntasimme sitten Launeelle ja sinne koirapuistoon.

No, siihen loppui hyvät muistot. Tara jäi autoon ja Kidan kanssa lähdimme tarhoja kohti. Molemmissa häkeissä oli tovereita: toisessa hyvin villit nuorukaiset ja toisessa saksanpaimen ja iloisen näköinen russeli. Tuumasin, että russeli olisi kivaa juoksuseuraa Kidalle ja kysyin, voinko tuoda sinne. Russelin omistaja sanoi asian olevan ok ja erittäin hämärän oloinen mies, sakun omistaja, totesi myös, että tulkaa kokeilemaan. No, avasin portin, kun sieltä syöksyi aggressiivinen saksanpaimennarttu. Suoraan Kidan kimppuun ja pentu parka rääkyi kuin kuolemaa tehdessä. Narttu päästi irti, lampsi kauemmas ja ukkeli-omistaja vaan huusi, että ottakaa kiinni ja tuokaa tänne. Kuitenkin kun ojensin kättäni, koira ei ottanut sitä järin positiivisesti vastaan.
Saksanpaimen näki taas Kidan, ja oli rynnimässä sen kimppuun. Kida potki jalallaan koiraa kauemmas ja minä yritin hätyyttää sen tarhaan samalla, kun ukkeli seisoo portilla, eikä liikauta eväänsä hakeakseen aggressiivista koiraansa pois.

No, lopputulos oli säikähtänyt puolivuotias, joka ei tosiaankaan lähtenyt enää leikkiin, vaikka veimme sen toiselle puolelle. Huomenna on onneksi treenit, niin Kida pääsee näkemään kavereita hyvissä merkeissä.

Mutta Tara! Minun mahtava, ihana Tara!
Lähdimme siis kahdeksan jälkeen kohti Hollolaa testaamaan, sovellummeko suoraan agilityn jatkoryhmään ilman alkeisryhmiä. Pienen eksymisen jälkeen paikka onneksi löytyi hyvissä ajoin. Vastaanotto oli mukava, kerroimme ohjaajalle itsestämme ja tervehdimme muita, ja sitten alkoi harjoitus. Yksilönä teimme, muut koirat odottivat aina ulkona tai autossa.

Koko Tara oli aivan liekeissä, kun pääsimme hallille: kun se näki esteet, koko olemus riemastui ja energia pursui korvistakin. Aloitimme harjoittelemalla syltteriä: oikeasta kulmasta este vasempaan kulmaan, sitten syltteri ja este, jonka jälkeen putkeen. Minä menin ihan liian lähelle esteitä ja ohjaaja lupasi, että Tara kyllä osaa mennä ilman turhia osoitteluja. Niinhän se osasi. Kun syltteri toimi, siirryttiin samaan valssin avulla, joka luonnistui mainiosti. Jälleen olin menossa liian lähelle esteitä, mutta Tara osasi asian hyvin. Ohjaaja kokeili itsekin Taraa mielenkiinnosta, ja sen jälkeen yritin vielä kerran ja tulos oli todella hyvä! Iloa riitti! Saimme paikan jatkoryhmästä!

Nyt kotona sängyssä makaa hyvin tyytyväinen, mutta väsynyt kanadalainen : )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.