perjantai 2. huhtikuuta 2010

Mätsärihuumaa

Kidan toiset mätsärit tulivat kuvioihin tänään, 2.4, kun Hollolassa Laumanvartijat RY järjesti match shown kauppakeskus Kompassin parkkihallissa. Tilanne oli erikoisen jännittävä, sillä tunnetusti halleissa kaikuu ja on ahdasta, mutta pikku-Kida osoitti olevansa erittäin fiksusti käyttäytyvä ja reipas paimenkoira! Maallista tuomista ja sijoitusta ei valitettavasti saatu, mutta palaute ja käytös sitäkin parempaa!

Koiria oli paljon. Hävyttömän paljon! Pentuja oli vähintään 70. Me kisasimme numerolla 41m joten odotusta riitti. Onneksi seuranamme oli Maisa bordercollie, joten oli seuraa ja Kidallakin kaveri pissityksillä käydessä. Kida ilmoittautumisjonossa vähän haukahti, kun takana ölissyt vartijakoira pelotti hieman, mutta muuten käyttäytyi hyvin asiallisesti. Odotusaikana se lähinnä lepäsi vieressäni, ja otti torkkujakin.

Pentukehässä vastassamme oli hyvin asiallinen pystykorvapentu, ja oletinkin, että häviämme ihan 6-0. Kida esiintyi todella edukseen. Se ravasi hyvin kauniisti, ei hötkyillyt tai mitään muutakaan, oli aktiivinen ja reipas. Seisotukset olivat tänään priimaa, pennun jalat menivät itsekseen oikeille paikoilleen ja katse oli ihanassa nakissa, jota tarjosin palkaksi. Onneksi tuomari oli aivan mahtava! Kun hän tuli tarkastamaan Kidan, kerroin hänelle, että viimemätsäreistä jäi traumat tuomarin kivuliaan käsittelyn takia. Tuomari pyysi, että saisi antaa Kidalle nakinpalan ja tutustua vähän. Pentu otti namin, nuuski ja heilutti töpöäänkin. Hampaat se antoi katsoa todella kauniisti ja kosketellakin sai, vaikka jännittikin. Juoksu ensiluokkaista, kuten seisotus.
Tuomari katseli hyvin kauas meitä kahta, ja lopulta antoi Kidalle sinisen nauhan. Sanoi perusteluksi, että parivaljakko oli aivan tasaväkinen, mutta vastustaja (vanhempi ja kehittyneempi pentu) jaksoi seistä kauemmin. Jaksamisen saralla mokasin Kidan kanssa, koska seisotin sitä silloinkin, kun tuomari tutki parin koiraa. Koska pentu seisoi koko sen ajan naulittuna, alkoi jo väsyttää, kun piti oikeasti olla edukseen, ja pieni nopeasti sitten istahti pyllylleen. No, eipä tuo haitannut! Kehuja sateli kovasti ja tuomari sanoi, ettei Kida ole läheskään paha kuin suurin osa muista tuomaria aristavista koirista.

Maisa sai myös sinisen nauhan, ja jäimme yhdessä odottamaan sinisten alkamista. Valtava määrä pentuja ahtautui yhteen kehään, mutta Kida ei siitä välittänyt. Se osasi ottaa rennosti. Annoin sen istua ja levätä kun ei ollut katse meissä, jotta seisomisessa olisi enemmän kärsivällisyyttä.

Sinisten pentujen tuomarointi oli tehty typerästi. Henkilö, joka ei ollut tuomari, kävi itse pennut läpi, jokaisen henkilökohtaisesti. Tarkisti, juoksutti, kysyi numeron ja kirjoitti oman mielipiteensä, kuinka pentu oli käyttäytynyt. Kida seisoi paremmin kuin koskaan, juoksi paremmin kuin koskaan, mutta sitten kuului arvioijalta inhoava ääni: "Onko sillä luonnontöpö?" No on. Tuossa vaiheessa tajusin, että peli on menetetty, sillä hän ei kysynyt edes numeroamme.
Kun kys. nainen oli käynyt kaikki pennut läpi, saapui oikea tuomari. Arvioija kertoi mielipiteensä kustakin pennusta, kun me seisotimme piskejämme. Oikea tuomari ei juoksuttanut, vaan otti pennut sen mukaan kuinka ne seisoivat ja miten arvioija niiden käyttäytymisestä kertoi.
No, vaikka Kida seisoi kuin patsas, kaikki jalat lähekkäin ja jäätyneenä, paikkaa ei herunut. Kolme oikeasti hyvin käyttäytyvää pentua sai jatkopaikan ja yksi pahemman luokan höseltäjämalamuutti. Sillä paikalla olisi voinut olla Kida! Mikä kumma tuossa töpössä on, kun se niin kovasti mätsäreissä inhottaa?

No, eipä haitannut meitä, sillä olen ihan hirmuisen ylpeä pienen pennun käytöksestä ja panostuksesta! Maisan emäntä Niinakin kehui, ettei hän ymmärrä miten 6kk ikäinen pentu voi olla noin.. asiallinen! Rento ja käyttäytyvä, vaikka stressiä paikalla oli hyvin paljon. Rinta rottinkilla siis kuljen tuo pentu vierelläni.
Maisa ei myöskään päässyt jatkoon, joten tuumasimme Niinan kanssa, että suuntaamme eräälle koirakentälle, jotta tytöt saavat hetken leikkiä ennen kotiinmenoa. Näin tehtiin, ja kylläpä juoksuenergiaa riitti jännittävän mätsärikokemuksen jälkeen! Kaksikko pinkoi pitkin hiekkakenttää niin paljon kuin kintuista lähti.

Taralle lupasin, että se pääsee syntymäpäivänään 18.4 järjestettäviin mätsäreihin loistamaan. Kidankin otan, jos en itse pysty molempia esittämään, Minna yrittää ensimmäistä kertaa kehähuumaa vanhakonkari Taran kanssa. Tara oli riemuissaan kun palasimme kotiin ja toimme mukanamme vieraan, Minnan kummitädin, jonka kaappasimme juna-asemalta. Olipa ihanaa kun sai rapsutuksia ja hellittelyä, varsinkin kun eilen käymässä oli ystäväni, joka myös lelli Taraa koko illan.

Huomenna luvassa Vapuilua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.