maanantai 31. toukokuuta 2010

Tokotreeniä, vesipetoilua ja rentoa maastoilua

Tarakin pienellä avustuksella suostui edes yhteen tokotehtävään

Tiettyjen syiden takia oli aamusta iltapäivään saakka omistajalla aika paha mieli ja huono olla. Ajattelimpa sitten, että kunnon treeni voisi ilahduttaa, ja Minna lupasi myös tulla kuvaamaan vähäsen. Oikein kivaa olikin, onnistumisia tuli rutkasti, ja tein videokoosteen tehdyistä treeneistä. Sen kummemmin en jaksa kommentoidakaan, videolta näkee oleellisen!



Jostain syystä videosta tuli todella huonolaatuinen : (

Päivä oli ihanan lämmin ja kun koiria oli treenaamisen jälkeen valokuvattu voikukkapellossa, käytiin uittamassa ne. Myös ihmiset kahlasivat farkkuineen puoleen väliin fiilistelläkseen. Tara ui aina yhtä vauhdikkaasti, ja myös Kida kävi monta kierrosta voimistamassa lihaksiaan ja hiomassa tyyliään! Näyttää tykkäävän puuhasta kokoajan enemmän, vaikka ilme vielä onkin hieman.. ahdistunut. Kuvamateriaalia päivän touhotuksista!



______________

Eilen hypättiin Vapun kanssa vähän esteitä. Ensin ihan vaan puomeja ravissa, sittemmin ympyrällä kahta laukkapuomia. Ihan kivasti meni, puomeilla ei jaksanut oikein kiinnostaa, mutta laukkapuomit menivät varsin kivasti! Takakenkien kuluneisuus tosin vähän huonontaa liikettä, onneksi kengitys on pian.
Lämmittelyn jälkeen ensin ihan pikku ristikkoa rohkaisuksi, yksi aikamoinen loikka tuli kun kuski kaasutti vähän liikaa hevosta eteen... Myöhemmin pystyjä, sellaisia 70/75cm korkeita. Pari kieltoa, mutta pääasiassa meni tosi nätisti. Ratsastajan pitäisi kyllä petrata vähän istuntaansa, jälkeen meinaan jäädä! Oli kyllä mahtavaa.

Tänään käytiin sitten ihan fiilistelymaastossa. Metsään mentiin vähän varmajalkaisuutta muistelemaan, tuli pientä kiipeilyäkin ja omien reittien soveltamista, ja ihan polkua pitkin kävelyä satumetsän keskellä. Ai että! Pehmeällä tiellä hevonen laukkasi niin innokkaasti, kun oli saanut pohdiskella metsän lumoissa. Pieni tauko pellolla, jotta tamma sai syödä vihreää, ja sitten kömmimme takaisin talliin. Kovasti kiimaa pukkaa hevosella, sen verran törkeää flirttailua heiteltiin naapurikarsinan ruunalle... ; )

lauantai 29. toukokuuta 2010

Äidin pieni asukas ja estehyppyä

Suuntasin jälleen äidille koirien kanssa, mutta tällä kertaa oikein hyvästä syystä. Perjantaina nimittäin ajelimme äidin kanssa Helsinki-Vantaan lentokentälle, sillä lentokoneessa kohti Suomea lähestyi siskoni tuomana uusi asukas!
Äitini rakastaa pomeranian-koiria, ja hänellä onkin yksi uros, kolmevuotias Paroni. Nyt hän osti itselleen Saksasta pienen nartun, joka kantaa nimeä Trollgarden's Diamant Rose, eli Rosa. Pikku Rosa tyttö oli matkustanut koko päivän, niin autolla kuin lentokoneella.


Siinä kuvat ensimmäistä kertaa kotona. Kyseessä on kyllä erittäin terhakas pentu! Kova leikkimään, hampaitaan testailee ja suhtautuu isoihinkin koiriin hyvin rohkeasti. Tutustuttuaan Taraan ja Kidaan on hakenut Kidaa leikkimään, mutta eihän australianpaimen ymmärrä villasukan painoisen karvapalleron päälle... vähän pitää toisen kasvaa. Äärimäisen seurallinen ja suloinen pikkuneiti!

Kidan kanssa treenasin vähän hyppyjä takapihalla. Tekaisin pari ihan 30cm estettä, ja niillä opeteltiin hyppää-käskyä. Oikein hyvin on sen keksinyt, rohkeasti eteni esteille, ja lopulta ei tarvinnut kuin itse osoittaa mikä pitää hypätä, ei tarvinnut mennä itse mukana. Kunhan juoksut loppuvat, suuntaamme oitis agilityä hallille treenaamaan!
Myöskin tokomerkeissä otettiin hyppyä, ja sekin alkaa pikku hiljaa parantumaan. Vielä meinaa mennä vinoon esteen taakse ja on malttamaton, mutta odottaa kyllä, että pyydän sen käskystä takaisin sivulle. Muutenkin tokoilussa motivaatio vähän karkuteillä, taitaapi johtua juoksuista.

Tara on lähinnä nauttinut oloilusta. Jalkapallolla sen kanssa on leikitty ja koko päivät se viettää pihalla, iltalenkeillä rymyää pitkin ojia ja pitkiä ruohikkoja. Tyytyväisen oloinen neiti, sillä illalla suorastaan kaatuu sänkyyn nukkumaan.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Uusia tulokkaita

Tänään saapui meidän huusholliin kolme uutta asukasta. Pienet kaverukset olivat kiireellisesti vailla kotia, joten Minnan kanssa yhteistuumin otimme ne meille. Kyseessä on siis jo vanhemmanpuoleiset rottaneidit, jotka uudelleen nimesimme Ainoksi, Louhiksi ja Näkiksi.

Louhi


Näkki


Aino


Taran reaktio oli varsin huvittava, kun rottien häkki kannettiin sisään. Häntä heilui hulluna ja koira yritti hakea otuksia leikkiin. Adolf-kissa on keskittynyt lähinnä tuijottamaan otuksia kaapin päältä ja välillä tunkemaan varovasti tassua sisään häkkiin. Välillä se tympääntyy ja jättää otukset omassa rauhassaan elämään, kun painelee itse nokosille. Kida ei tiennyt yhtään, kuinka suhtautua jyrsijöihin: se tuijotti niitä tajuamatta, mitä otuksia nuo oikeasti ovat. Kävi katsomassa, poistui, kävi katsomassa, poistui... illasta se istui pitkän aikaa häkkiä tuijottamassa, ja kävipä Aino antamassa Kidalle pusunkin kaltereiden raosta.

Aino osoittautui koko jengin rohkeimmaksi. Se tulee uteliaana tutkimaan, on vauhdikas ja tykkää kiipeillä sylissä. Näkki kipuaa nopeasti olkapäälle, jossa lähinnä istuu. Louhi on porukan arin, se tulee syliin ja pysyy, mutta sohvalla se menee selän taakse selkänojan viereen ja kuikuilee sieltä maailmaa. Hyvin kilttejä ovat kuitenkin kaikki kolme.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Pirpanasta tulee nainen!








Kaikki kuvat © Laura Pitkänen

Noniin, viikonloput vietetty Joensuun tienoolla, väsynyttä sakkia palasikin Etelä-Suomeen. Perjantaina Kida stressasi kovasti uutta paikkaa, koiria, ihmisiä ja meteliä, mutta lauantai ja sunnuntai sujuivat oikein mallikkaasti. Uimassa lilluivat koirat ja keppiä heiteltiin. Mietittiin, että paikalla ollut Armas-brassi oli kovin kiinnostunut australialaisen peräpäästä - josko juoksut olisivat lähellä. No, sunnuntaina äidille päästyäni äitini tuumasi, että aika vahvasti pikkuneiti lemahtaa. Maanantaina kotiin palattuamme oli neiti hieman kyyryilevä, ja kun tuo nousi peiton päältä päiväunien jälkeen niin paljastui syy. Veritippoja! Juoksut siis alkoivat tosiaankin.

Äsken iltalenkillä päätin vähän treenata Kidan kanssa tokoa, nyt kun huominen viimeinen tokotreeni jää väliin. Taran kanssa otin myös muutaman käskyn ja tempun, jottei ihan ulkopuoliseksi jäänyt.

Perusasento on keksitty kunnolla. Eipä tuo enää sivuun istu, paitsi alkutöhinöissä voi jäädä vähän väärään kohtaan, mutta korjaa nopeasti.
Seuraaminen on kyllä tosi kivaa katsottavaa! Kontakti on hyvää ja hakee seuraamista ihan ilman käskyjäkin treeneissä. Toimii niin hihnassa kuin vapaana, molempia harjoiteltu kovin, tänään kuitenkin vapaana. Laskeutuu perusasentoon pysähtyessä yleensä aina, kerran jäi seisomaan, hieman liian tiiviisti tapitti namia silmieni sijaan. Pitäisi alkaa treenaamaan kääntymisiä, en ole paljoa pitkää pätkää ottanut, jotta nuoren koiran vire ja innostus säilyy, ja jotta varmuutta tulisi vieläkin lisää.
Maahanmenoa on treenattu tosi kovasti, ja tulosta on näkynyt. Laskeutuu nopeasti maahan-käskystä alas ja jää odottamaan vapautusta ilman hiippailuja.
Liikkeestä maahanmeno oli alkuun ruosteista. Meinasi käydä istumaan. Lopulta toistojen jälkeen tajusi mitä haetaan ja meni nopeasti maahan, jääden paikoilleen vaikka oma matkani jatkui tasaisessa vauhdissa eteenpäin. Otin pari onnistunutta kertaa, jotta sai sitten jäädä hautumaan.
Liikkeestä seisomaan jääminen on myös painunut mieleen hyvin! Alkuun otin varmuudeksi namin avustuksella, mutta lopulta käsky riitti seisauttamaan penskan aloilleen. Ensin yritti hiippailla, mutta uudestaan kun otettiin odotti hienosti paikallaan seisten, kun palasin vapauttamaan ja palkkaamaan.

Käytiin myös koirien kanssa päivällä pyörälenkillä. Jumpahuti tuon pienen liikettä! Tara laukkaa pyörän vierellä, mutta Kida sen sijaan pysyy vauhdissa ihan ravaten. Ajelimme uimarannalle, jossa Tara sai uida oikein kunnolla muutaman kerran kepin perässä, myäs Kida otti muutaman uintikierroksen oman noudettavansa perässä. Ohittelimme niin koirat, rullaluistelijat, pyöräilijät kuin lenkkeilijät ongelmitta pyörän kanssa, kunhan ikää ja kuntoa karttuu niin voidaan alkaa tehdä ihan pitkiäkin lenkkejä Kida mukana!

___________________________________________

Minun piti mennä Vapua liikuttamaan tänään, mutta olin niin väsynyt 700 km:n ajamisen jälkeen, että jäin suosiolla kotiin lepäämään. Viimeiset 100km äidiltä kotiin ajelin lähinnä silmät kiinni... Menin torkkumisien jälkeen ratsastustunnille, joka sattui olemaan toiseksi viimeinen. Tai saa nähdä, jos viimeinen tunti kulutetaan maastossa, en paikalle mene. Maastotunti seitsemän ratsukon litaniassa lähinnä käynnissä ei paljoa kiinnosta, kun itse voi Vaåpulla mennä mielin määrin.

Jälleen kerran Jetti oli ratsunani, eikä tunnissa ollut valittamista! Hieman laiskalla päällä oli ruuna, mutta kiva muuten. Tehtiin väistöharjoituksia, niihin yhdistettiin myös laukannostot, ja muutenkin tunnin teemana oli suustaan herkkä hevonen, joka ei hötkyile alta tai paina kädelle. Hyvin onnistui meillä ainakin tämä, Jetti kun on helposti hyvinkin menevä hevonen, ja nyt se toimi joka askellajissa miellyttävän rauhallisessa vauhdissa. Väistöissä meinasi hieman hermo mennä, kun laukannostot innostivat, mutta pienellä muistutuksella pysäyttämisen muodossa ruuna malttoi mieltään.

Vähän takapään väistätystä oli myös ja taivuttelua sekä asettelua ravissa. Mukavaa oli.

torstai 20. toukokuuta 2010

Extempore mätsärit



Lähdimme koirapuistoon kolmelta iltapäivällä huumaavassa aurinkoisessa kelissä, ja puolisentoista tuntia siellä jumitimme. Vähän tuo leikkiä yritti tiibetinspanielin ja sekarotuisen kanssa, ja kuuma tuli! Onneksi vettä oli varattu paljon mukaan. Mittari näytti joillain kohdin varjossa 27 astetta ja auringossa jopa 32!

Jokimaalla järjestettiin mätsärit Päijät-Hämeen eläinsuojeli RY:n toimesta, ja ilmoittautuminen alkoi klo 17. Päätimme sitten, että perhana, mennään mukaan kun on näin kiva sää! Tultiin paikalle ja ilmotin molemmat mukaan. Kaikki kehät tuomaroi Anne Väisänen. Pelkäsin, että johan me viellä keskiyöllä istutaan paikanpäällä, mutta olikin reipastahtinen tuomari ja siniset eivät kehään kokoontuneet ollenkaan, joten aika kului joutuisasti!

Pennut olivat ensimmäisenä, Kidalla oli parinaan pikkuriikkinen chihu. Neiti seisoi kuin vanha tekijä ja ravasi erittäin kauniisti, käytös oli kaikenkaikkiaan moitteetonta. Antoi tuomarin katsoa hampaat, eikä aristanut kosketteluissa, joten saimme punaisen nauhan! Ensimmäinen punainen. Kauaa ei mennyt, kun punaiset sitten kokoontuivat yhteen. Pennut seisotettiin ja otettiin ympäri, tuomari puntaroi vaihtoehtoja tarkasti ja kävi katselemassa lähempää. Lopulta sitten kävi niin, että muut oli jo joko pyydetty poistumaan tai sijoitettu, ja Kida pönötti odottamassa, että kuulutettiin luokan voittajaksi australianpaimenkoira Kida! Hienosti PUN1!

Kidan kaveri belggari-Alma oli myös paikalla, osallistui junnuihin, ja selvisi hienosti luokkansa voittajaksi!

Kävin sitten Taran kanssa pyörähtämässä isoissa aikuisissa, heti toisina olimme. Tara käyttäytyi tapansa mukaan mallikelpoisesti seisoi kuin tatti, ravasi kivasti ja antoi tuomarin hiplata niin paljon kuin jaksoi. Tuomari oli kuitenkin selvästi paimenpainotteinen, joten parina ollut holsku sai punaisen nauhan. Eipä silti haitannut, Tara tietää kyllä olevansa kaikkein paras ;) Siniset eivät näissä mätsäreissä enää kokoontuneet, joten palkinnoksi Tara sai muutaman herkkutikun, jotka se söi nurmikolla oikein tyytyväisenä.

Sitten BIS-kehä! Kida sinne meni oikein hyvänoloisena, ja kuten pentukehässä, se käyttäytyi nytkin moitteetta. Seisoi rohkeasti ja kärsivällisesti, pari kertaa istui maaten, mutta todella pitkän seisotuksen päätteeksi. Alkoi kuuman ilman vaikutus näkyä. Ravaamisia ei enää suoritettu, tuomari kävi kaikkia koiria katselemassa, ja luotteli sitten sijoittuneet neljännestä ylöspäin. Alma sijoittui mahtavasti BIS2 tittelille, ja kaikkien hämmennykseksi Kida BIS1! Mahtava, hieno tyttö! Käyttäytyi kyllä niin edukseen ja rauhallisesti, että voitto oli todellakin ansaittu!


Kida PUN BIS 1
Tara SIN ei sij.

Kida sai palkinnoksi kaksi punaista ruusuketta, ison pokaalin, SEY:n paidan ja pipon, SEY:n kirjan (sata vuotta eläinsuojelua), laukun, ihme jutun jonka käyttötarkoitusta en tiedä, kupin, ruokaa, herkkuja, pehmolelun, vetolelun, pari postikorttia ja lehden.

Olipa hyvä, että käytiin kääntymässä. Vielä olisi luvassa iltalenkki, jonka jälkeen uni varmasti maittaa. Huomenna lähdemme koirien ja Minnan, sekä Helsingistä saapuvan toverimme kanssa, Joensuuhun tapaamaan niin ihmis-kuin koiraystäviä mökkeilyn merkeissä!

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Agilöntystelyä

Liitäminen oli tänään todellakin enempi löntystämistä, sillä kuumuus vei kaikki mehut ja innon yleensä pinkeästä novascotiannoutajasta. Hyvissä ajoin tulimme paikalle, käytin Taran pissoilla ja silloin oli vielä ihan pirteä. Vasta esteillä tajusin, että koiraa ei kiinnosta, ei sitten yhtään. Eipä sillä, paikalla ollut toinen koira oli yhtä haluton hommaan kuumana iltana.

Aluksi eteen-harjoitusta. Alkuun ei yhtään kiinnostusta, mutta lopulta kolmen esteen suora ylitettiin kivassa vauhdissa ja palkkion antoi lelun kanssa odottava ohjaaja. Putki piti ottaa sitten vielä suoran päätteeksi, ja mitä kummaa. koira meni sisään erittäin nihkeästi! Yleensä Tara sujahtaa ilman ongelmia,. nyt sai suurinpiirtein osoittaa putken sisään ja haluton koira sujahti. Myös toinen koira ei intoutunut putkeen kovinkaan energisesti menemään. Otimme kuitenkin putkiharjoitusta, kahdeksikkona kahta putkea ja estettä. Alku oli tahmeaa, mutta pienien kikkailujen jälkeen tuli pari täydellistä menoa, joten se riitti. Loppuun vielä kepit, ja emme kiusanneet koiria sen enempää. Vettä meni litran verran!



Käytin neidit uimassa vielä illan päätteeksi, ja nyt kotona nukkuu tyytyväisiä neitikoiria.

_____________________________________

Aiemmin päivällä kävin Vapun kanssa metsässä maastossa tutkimassa paikkoja, onhan siellä puiden suojassa paljon viileämpää. Hihattomalla menin ja oksat raapivat ihoa rikki niin olkapäistä, käsivarsista kuin selästä, mutta tulipahan metsäiltyä kunnolla tamman kanssa! Tyytyväiseltä hevonen vaikutti, vaikka pääosin menimme käyntiä. Pienet ravi-ja laukkapätkät hiekkatiellä mielenvirkistykseksi, mutta hyvää treeniä on kyllä pelkkä kävely vaikeakulkuisessa maastossa.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Vapun hikipalvelu ja tokoilua

Lähdinpä tosiaan tallille, ja Vapu piti huolen, että hiki tulee molemmille. Ollut viimeaikoina tosi haluton työskentelijä, joku vaihe taas menossa. Pistin apuohjat vähän antamaan tukea, mutta yhä paino meni kovasti eteen ja takajalkojen tarmo oli varsin olematonta. Aloitin lämmittelyn ilman appareita käynnissä, ravissa ja laukassa. Käynnissä samaa volttiharjoittelua kuin eilen tunnilla, ravissa kiemurauraa ja ympyröitä, paljon asetin niin sisään kuin ulos. Oli työlästä, mutta hyviäkin pätkiä oli mukavasti. Laukassa lähinnä vinouden hiomista suoremmaksi, tässä vaiheessa hiki virtasi kovasdti ja turhautumistakin meinasi tulla. Loppuun ilman appareita vielä ravia ja taivutteluja käynnissä, jolloin työskenteli jo herkkäsuinen, rentoaskelinen hevonen. Lääh. Nyt kyllä tulee taas niin kuuma, että maastossa kuljemme. Pitäisi kengitys tilata!

Pestyäni tamman vein sen takaisin kentälle piehtaroimaan, ja siellä meitä odotti tuuheahäntäinen kettu. Huomatessaan meidät tuijotti hetkisen, mutta köpötti sitten metsän suojiin.

_____________________________________

Kida oli tokossa erittäin kiva, hyvällä vireellä työskenteli! Esiteltiin ensin maahanmenoja, ja ohjaaja oli tyytyväinen nopeisiin laskeutumisiin. Liikkeessä tätä vielä pitää hioa. Itse sain moitteita äänestäni, tapani puhua on helposti hyvin kiukkuinen, tarvitsen syvyyttä ääneeni ohjastaessani koiraa.

Sivulletulo tapahtuu nopeasti, ja myös seuraaminen on hyvää. Ottaa mahtavaa kontaktia ja niistä palkitsen. Nykyisin tuo lenkilläkin saattaa joskus hakea seuruuta, ihmiset myös toisinaan ohitellaan näin harjoitukseksi. Minulle tuli taas moitteita, että otan toisinaan sivuaskeleen lopussa. Pitää opetella kävelemään suoraan!

Mutta paikkamakuu! Oli kyllä päivän paras tehtävä. Koirat perusasentoon ja maahan, josta jätettiin paikkamakuun. Sai mennä niin kauas kuin uskoi koiran aloillaan pysyvän. Otin ihan hyvän matkan, mutta en liikaa, varmuuden vuoksi. Kida pysyi kuin tauti paikallaan, eikä edes takaa mennyt traktori saanut sitä nousemaan. Sitten kuljimme koiran ohitse seisomaan n. metrin koiran taakse. Katselihan tuo perääni, mutta ei yrittänytkään nousta.
Seuraavalla kerralla otin vähän lyhyemmän matkan varmuudeksi, mutta edelleen Kida makasi paikoillaan. Kun Alma-balggari teki nousua, olin varma, että Kida tekee saman perässä - Alma on Kidan hyvä leikkikaveri. Kida kyllä huomasi koiran nousevan, muttei itse liikahtanutkaan. Kun kävelimme koirien taakse, Kidan vierustoveri nousi pystyyn, mutta Kida vain katseli. Lopulta sitä alkoi tympimään ja neiti otti rennomman asennon lonkkansa päälle, vilkuillen minun olemistani takana. Mutta eipähän mistään häiriintynyt eikä edes nouseminen käynyt mielessä!

Iltalenkillä käytin neidit rannassa kahlailemassa. Mainio päivä kaiken kaikkiaan.

Sunnuntain agilitytuokio ja maanantainen hikitreeni

Vuokrasimme Korkeavireeltä hallia agilityyn viime sunnuntaina ja lastasimme Minnan kanssa Taran ja Kidan autoon. Niina tuli myös Maisan kanssa. Huolimatta heikoista ohjeista löysimme paikalle hienosti ja hallin omistajat olivat erittäin mukavia tyyppejä! Tunnin ajan treenasimme rauhassa.



Taran kanssa keskityin lähinnä keppeihin ja kontakteihin, eikä kyllä ollut lainkaan huonot treenit! Aluksi neiti energisyyksissään söhötti ja meinasi kepit mennä miten sattuu, mutta hetken rauhoittumisen jälkeen alkoi homma luistaa. Neiti on keksinyt keppien idean hienosti ja vauhtia pujotteluun on alkanut tulla kivasti! Hakee oikeasta kohdasta sisään, mutta vielä tarvitsee pientä ohjausta ettei yksikään keppi jää välistä.

Kontaktit oli kiva yllätys! Laitoin aina namialustan, ja hienosti Tara seis-käskystä jäi syömään namit ja katsoi silmiin sen jälkeen, vapaa-käskystä matka jatkui. Molempiin suuntiin tätmä tehtiin, sitten myös putkesta A:lle ja pari hyppyä vielä päätteeksi. Hyvin keksinyt idean, jota on haettu. Hieno Tara!


Kida ei olekaan ollut agilityssä sitten vauvaviikkojen! Neidiltä meinasi hermo palaa, kun piti odottaa Taran treenaus ensin, ja sitten kun pääsi itse touhuun oli energiaa niin mahdottomasti, että meinasi koko pentu haljeta. Hienosti toimi, eikä ottanut häiriötä Maisan aktiivisesta haukunnasta. :-)
Aloitettiin kepeillä. Ihan pikkuisen on sitä harjoiteltu, mutta alku meni energisyydessä säheltäessä. Aikalisän jälkeen alkoi homma luistaa. Tein vähän lyhyempää treeniä ensin, ja sitten pidensin pujottelua. Alkoi mennä ihan itsenäisesti lopulta, eikä vetoni paljon hyödyttänyt, neiti halusi osata ihan itse. Parin onnistuneen kerran jälkeen jätin homman hetkeksi hautumaan ja siirryimme putkeen.


Aluksi kokeilin lyhyttä putkea, ja Minna laittoi namialustan odottamaan toiselle puolelle. Neiti meni kiireesti syömään lihapullat, ja pian pistettiin putki ihan oikeaan mittaansa. Hyvin tuo putkeen livahti, ja nopeutta alkoi tulla kokoajan lisää. Selvästi kiva juttu! Lopulta jätin namialustan pois ja putkeen-käskyllä ohjasin Kidan oikeaan suuntaan, sinnehän tyttö juoksi ja palkkasin, kun tehtävä oli suoritettu onnistuneesti. Pari kertaa putkessa piti käydä ilman ohjauksiakin.

Kepit otin vielä kerran, ja ne sujuivat paljon paremmin, joten otin vähän eteen-harjoitusta. Kaksi estettä ehkä 6 sentin korkeuteen ja namialusta odottamassa esteiden takana. Neiti tajusi oikein kivasti juosta namialustalle, ja tehtävä toistettiin pariin kertaan, kunnes oli aika lopettaa. Paljon touhua pienen mielelle!

Agilityn jälkeen pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme vielä uimaan. Tara ui kuin hylje melkein järven keskelle saakka, kun rakas lelu upposi pohjaan, vaikka oletimme sen jäävän killumaan pintaan. Onneksi saatiin koira rantaan, vaikka paljon pyytelyä se vaatikin. Maisa oli melkoinen vesipeto, mutta Kidalla kesti kauemmin lämmetä. Lopulta se kuitenkin ui lelun ja ihmisen perässä uimaan kunnollakin, eikä heti pärskinyt rantaan suojaan. Myös paska-aarteen neiti löysi metsän kätköistä, ei pussattu sinä iltana.


Paljoa kuvia ei tullut akun loppumisen takia : (

_______________________________________

Eilen, maanantaina, oli taas ratsastustunti Uusmattilassa. Tällä kertaa ratsunani oli unelmieni mies, pv-r. Get. Ai ai, kun rakastan tuota hevosta, sovimme niin mainiosti yhteen ja meillä synkkaa!

Aluksi ihan hevosen pehmittämistä käynnissä, ravissa ja laukassa. Ennen olin pulassa Jetin ison laukan kanssa heikon istuntani kanssa, mutta nyt yhteistyö sujuu joka askellajissa, ja tuloksena pehmeästi, pyöreänä kulkeva hevonen. Ei kaahannut yhtään ja oli kokoajan hallinnassa. Otettiin käynnissä oikeaan kierrokseen pitkillä sivuilla pienet ympyrät oikeaan suuntaan. Pikkuympyrät olivat hieman haasteellisia isokokoiselle hevoselle, mutta kauniisti tuo niihin taipui. Ravissa sama tehtävä, ja olin ylpeä, hevonen kulki sopivassa tempossa mukavan pehmeänä. Laukassa tehtävä olikin hieman haasteellisempi. Oikeassa kierroksessa taipui herra oikein kivasti, mutta lopussa alkoi kärsivällisyys vähän keittää ja ulkoavut unohtua, uusin ympyrän aina jos meni pieleen ja onnistuneen suorituksen jälkeen siirryttiin käyntiin. Nämä tehtävät tehtiin myös vasempaan kierrokseen, että voltit tuli oikealle. Laukat olivat tähän suuntaan paljon haasteellisemmat, virtaakin kun olisi ollut, ja vatsalihakset pinkeinä sai ratsastaja tehdä töitä niin, että hiki valui.

Loppuun vielä laukkaa uralla, isoja ympyröitä ravissa ja vielä vähän taivuttelua käynnissä. Oikein miellyttävä tunti, harmi, että kesä tulee ja tunnit menevät kesätauolle. : ( Onneksi on Vapu, jonka kanssa näitä treenata! Itseasiassa ajattelin nyt lähteä koulua vääntämään puten kanssa, illalla olisi toko luvassa Kidan kanssa.

torstai 13. toukokuuta 2010

Menestystä kehäkentillä!


Tänään oli luvassa Hollolan pentunäyttelyt, jotka järjesti Amerikanakitat RY. Alkuun sää oli mukavan viileä, ja koiriakin oli varsin kiitettävästi, aussieita tosin vain pari. Tuomarina toimi Teija Salmi-Aalto.

Vitsailimme Minnan ja Minnan kaverin kanssa, ettei tästä mitään tule. HYL:n kanssa jos kotiin lähdetään, ja puhuimme jo, että hyvä kokemus tämä tulee olemaan! Vielä kun näimme Kidan kilpakumppanin, erittäin karvaisen blue merlen pennun, otimme koko asian jo kevyellä huumorilla. Yhdentoista jälkeen menimme sitten kehään numerolla 20.


Kida oli kiva! Esiintyi kauniisti, ei hösännyt, seisoi erittäin hyvin ja antoi minun parantaa vähän ryhtiä pitämällä pannasta. Aluksi Kida ei piitannut tuomarista, joka piipitti lelua taskussaan, vaan keskittyi kädessäni olevaan juustoon. Hieman säikähtikin kun tuomari tuli iholle, mutta antoi hienosti katsoa hampaat ja tunnustella. Ei edes niiannut, mikä on lottovoitto! Koskettelun jälkeen katsoi uteliaasti tuomarin lelua.

Juoksi todella kivasti, oikein lisäsin vauhtia ja hienosti venyi askellus. Sitten jäätiin poseeraamaan tuomarille, ja ilmassa vilahtelevat sanat hämmensivät minua. Ne kehuivat minun paimenkoiraani! Käteen saimmekin punaisen nauhan, ja sitten seurasi parhaan narttupennun tittelin haaliminen. Otimme muutaman kerran ympäri, lopputuloksena tuomarin lämmin hymy ja ykköspaikan sekä KP ja ROP-tittelin myöntäminen! Taisin olla typerän näköinen, kättelinkin ihan hölmistyneenä ja hain palkinnon. Arvostelu kuului näin!


”7kk. Eritt. hyvän tyyppinen. Narttumainen kokonaisuus. Hyvät mittasuhteet. Kaunis nartunpää, jossa hyvä vahvuus. Alaleuka voisi olla aavistuksen voimakkaampi. Purenta OK. Hyvä kaula. Ylälinja saa vielä tasoittua. Hieman luisu lantio. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä vahvuus rungossa, eturinta saa vielä täyttyä. Sopiva luuston vahvuus. Luonnontöpö. Liikkuu hyvin ja yhdensuuntaisesti, hyvä askelpituus. Ryhdikäs. Kaunis turkki. Mukava luonne ja olemus.” – Teija Salmi-Aalto


1 KP ROP


Tästä on hyvä jatkaa! ROP-kehään oli vielä monta tuntia, joten kävimme syömässä ja Kida sai levätä autossa. Pari tuntia nökötimme kuitenkin tyhjän päällä näyttelypaikalla. Aurinko tuli esiin ja lopputuloksena hervoton kuumuus! Kidasta näki kuinka se alkoi väsymään ja ahdistumaan auringonpaisteessa. Kävin lenkittämässä sitä metsässä ja heittelin vähän keppiä, juotin paljon, mutta koko pentu väsähti. Kehässä se oli aivan nuutunut, ei edes katsonut minua, oli jähmeä ja kaikinpuolin tympääntynyt, joten en edes pyytänyt siltä suuria, ja karsiuduimme heti pois. Eipä haitannut!


Kotona kävin nappaamassa Taran autoon ja vein tytöt polskimaan. Tara oli aivan innoissaan, tottakai. Tänään myös kannoin Kidan vähän syvemmälle, annoin sen hetken polskia käsieni suojassa ja sitten se uiskenteli rauhassa rantaan. Koko pentu riehaantui kehuja saadessaan! Se kävi pienen polskinnan perässäni, sitten vielä pallon perässä, mutta loppu meni kahlaillessa.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Kouluvalmennusta, tokomaratonia ja agiliitoa

Netti on ollut sökönä pari päivää ja blogini on pahasti myöhässä! Jopa pari päivää.. Mutta asia korjaantuu näin kertarykäisyllä!
______________________________

Maanantaina olin niin tuhannen tulimaisen kipeä, että Minna sai lähinnä hoitaa koirien lenkittämisen. Mutta koska minulla oli kouluvalmennus ryhmässä opetushevosella, en kehdannut perua sitä, kun niin monta kertaa olen ollut poissa. Lääkkeiden vaikutuksen alla menin sitten suoristamaan kouluväännön! Pitäisi kai mennä kipeänä toistekin.

Ratsukseni sain sh-r. Norkulla Akun, ja tuskailinkin ekana, että tappelu on tulossa. Kovin kova menijä kyseinen poika on. Onneksi ruuna oli lämmitelty edellisellä tunnilla, joten kapusin selkään ja ei kun aloittamaan.
Tunnin tehtävät oli simppeleitä - ja jumprahuitti, hevonenhan kulki! Muoto oli kiva ja ryysännytkään ei yhtään. Takasen väistätystä pienillä volteilla, vähäsen askellajivaihteluita, laukkaa ja loppuun pari avoa käynnissä ja ravissa. Volteilla jätkää ei kiinnostanut yhtäääääään mikään takasen väistätys, ja lähinnä tuo jumitti paikoillaan, mutta tuli sieltä pari onnistumista.

En pyörtynyt ja hyvä mieli jäi.
______________________________

Tiistaina oli iltasella toko Kidan kanssa, jonka veti poikkeuksellisesti Johanna Siljander. Olipahan..... menevä kerta. Tehtävät olivat varsin kivoja, kylläkin.

Aloitettiin ihan reippaasti maahanmeno-ja paikkaharjoituksilla. Kiva, koska Kida aina yrittää fuskata maahanmenossa, eikä ole niin nopea kuin haluaisin sen olevan. Paikallaan oli kyllä nätisti, kävelin koiran ympärillä, astuinpa ylikin, eikä siinä sen kummempaa.
Sitten luoksetulo. Kida päätti osoittaa tuittupäisyyttä ja pinkoi Alma-belggarin luokse tuon luoksetulossa, kun kakara ajatteli että naapuri aikoo leikkiä hänen kanssaan. Hain otuksen pois ja pistin hihnaan sitten. Luoksetulon otin hihna roikkuen koiran perässä, eikä vauhti ollut kovaa (kääntyi katsomaan mikä peeeeeelottava naru perässä tulee), mutta kivasti tuli sivulle ja iloinen oli. Sai kehujakin!

No sitten seuruuta, mikä meni kivasti. Ihan suoralla linjalla ensin hihnassa ja sitten irti, eikä valittamista ollut. Otettiin seuruut myös limittäin, ja kumman hyvin meni, vaikkei aiemmin tuollaista oltu tehty!
No sitten oli tehtävä, joka ei kyllä ihan toiminut. Koirien tuli olla irti, kaikki ottivat tilaa ja sitten piti vain kävellä merkkejä antamatta ja odottaa, että koira hakisi itse kontaktia ja palkata. Meni ihan jees, kunnes eräs uros keksi lähteä juoksemaan pitkin kenttää. Se otti silmätikukseen shelttinartun, joka kiljuen lähti karkuun ja juoksuun innostui myös toinen uros, joka ei tule toimeen ensimmäiseksi lähteneen kanssa...... Mietin että ei helvetti, Kida kiinni, ja olinkin saamassa, kun pennun päässä napsahti. "Nuo leikkii, minäkin haluan!" ja sinne se sinkaisi juoksuun. Ei kyllä tajunnut yhtään meininkiä, juoksi vain leikkimielellä, enkä saanut huudettua sitä kun ääntä ei lähtenyt flunssan takia. Juostuaan kierroksen se palasi takaisin luokseni hyvin syyllisen oloisena.

No ystävyyden nimissä otettiin loppuun vielä pujottelua, perusasentoa ja maahanmenoa, ja sitten olikin treenit aika lopettaa. Kida pääsi vetämään vielä spurtit Alman kanssa, ennenkuin iskettiin koirat autoihin.
______________________________

No sitten, agi oli äsken Taran kanssa! Kuuma oli, mutta se ei neitikoiraa estänyt olevasta kovinkin tarmokas. Lämmiteltiin ihan neljällä esteellä, ennenkuin alkoi harjoitus.


Vähän valssiharjoitusta. Kivasti meni, Tarakin oppinut pysähtymään kontakteille ottaakseen namin alustalta, odottaa kun vapautan ja kiireesti seuraavalla esteelle. A:lle meni turhan jyrkästi, ennakoi ja oikoi omia aikojaan, ja piti pari kertaa ottaa uudestaan niin meni paremmin ja vähän isommalla kaarrolla. Valsseissa pysyin jopa pystyssä, vaikka luulin meneväni solmuun tuhat ja kaksi kertaa.

Pari kertaa putkella ohjasin huonosti kun väsähdin auringossa, mutta pienen epäröinnin jälkeen neiti pinkaisi putkeen tuulispäänä.

Seuraavana sitten vielä kepit mukaan!



Tosi kivasti Tara kyllä oppinut kepit! Ottaen huomioon että olemme harjoitelleet niitä kunnolla vain muutaman kerran. Vauhti on vielä hidas, mutta hakee oikeasta välistä ja idea on keksitty. Tiukat kaarrokset olivat tässä radassa mukava lisä, muuten meno olisi ollut aika paljon helpompaa. Kun koirat sujahti putkeen, sai kunnolla pinkoa ottamaan vastaan, koska kohta se koira on tulossa jo. Tämä meni kyllä mahtavasti, otti kunnon kaarteen A:llekin eikä vaan ryysännyt suoraan, otti kontaktit ja viimeiset hypyt tein eteen-käskyllä. Viskasin ensimmäisen jälkeen lelun, jotta koira juoksi oikein nopeasti seuraavankin ylitse. Hieno Tara!

Vettä kului ja kuuma tuli, kävin nappaamassa Kidan mukaan ja käytiin järvessä vähän vilvoittelemassa. Mölliagiin kannustettiin ilmottautumaan, voisi kai sitä mennä kokeilemaan :'D

Huomenna näyttelyt! Iiks.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Viikonloppua äidin luona

Kävipä niin, että perjantaina tajusin koirien papereiden olevan äitini luona, joten mätsäreihin meno jäi väliin. Onneksi harmitus ei ollut aivan mahdottoman valtaisa, sillä sääkin oli mitä ikävin, vettä tuli perjantai-iltana varsin muikeasti. Seuraavana lauantaina uusi yritys, tosin Kidalla on sitä ennen pentunäyttelyt torstaina Hollolassa. IIK!

Lähdimme heti aamusta tyttöjen kanssa äidilleni, Minna ja Adolf jäivät kotiin. (puoli)Siskoni oli äitini luona käymässä parivuotiaan tyttönsä kanssa, joten heitä mentiin morjestamaan äitienpäivä-visiitin yhteydessä. Mietin vähän, miten Kida mahtaa suhtautua uusiin ihmisiin, mutta pentu yllätti meidät kaikki iloisesti! Se meni oitis uteliaana tutustumaan siskooni, nuuski tätä ja myös lapseen suhtautui nätisti, tervehti kiltisti. Lapsen leipä kiinnosti niin Taraa kuin Kidaa suuresti, mutta molemmat arvostivat pientä taaperoa. Osasi tyttö kyllä puolensakin pitää, näpäkästi käski koiria pois tuijottamasta hänen ateriaansa.
Paras oli, kun siskon kanssa istuimme sohvalla, ja Kida tuli väliimme. Se meni nuuhkimaan vierasta, ja sitten töpö iloisesti heiluen asettui mukavasti makaamaan siskoni päälle, kuin nämä olisivat kaksi vanhaa tuttua. Jee!
Ulkoillessa pentu ravasi uteliaana pikkutytön kintereillä, pysyen kohteliaana kuitenkin pienen välimatkan päässä, ettei ihan liiveihin tunkeutunut.

Koko päivän neidit rellesivät, riehuivat ja leikkivät pihalla ja iltalenkin jälkeen oli sisällä kyllä väsynyttä porukkaa. Harjoittelin Taran kanssa vähän keppien pujottelua takapihalla, kun survoin pitkiä oksia merkeiksi. Myös Kidan kanssa kokeilimme. Nameiksi ottamani vasta valmistetut lihapullat olivat hieman liian huumaavia, mutta molemmat suoriutuivat tehtävästä lopulta mallikkaasti.

Päivän paras sattumus kuitenkin oli, kun istuimme ruokapöytään tyyttöjen ollessa ulkona. Näin pöydästi ikkunan kautta pihalle ja mietin, mitä kummaa Kida makasi kovin.. terhhakkaan oloisena pienen puskan takana. Tiirailin siinä ja kuvittelin jo pennun syövän jotain, ja nousin lähemmäs ikkunaa tarkistaakseni tilanteen.
....eipä ollut ruoka, mitä Kida pyöritti, sillä elossa oleva otus näytti uljaan paimenkoiran paimennuksen tielle eksyneen.
Puskan takaa lyllersi (tai lähinnä kieri pieneen alamäkeen) musta otus, jonka neljä raajaa sätkivät ja vaaleanpunainen nenä väpätti. Nopeasti tajusin otuksen kontiaiseksi! Kida pomppi otuksen perässä järkyttävän riemuissaan, tökki tuota tassuillaan ja kiersi otuksen ympärillä kuin suurempikin lammaspaimen. Kävin rääkäisemässä pennun pois kontiaisen luota, ja äidin mies meni vielä tarkistamaan, ihanko oikeasti mullan asukas olisi esiin kaivautunut. Olihan se, ja pennun leikistä huolimatta otus oli aivan kunnossa, ja Matti päästikin otuksen jatkamaan matkaansa.

Oikein mahtavaa on ollut, jos ei lasketa kurkkukipua, joka päätti äityä minulle illan mittaan : ( Nyt sitten mokoma on pahentunut kunnon nuha.yskä-kurkkikipu-heikotukseksi.

torstai 6. toukokuuta 2010

Ensiuinti hop, hop!

Tänään oli niiiiin kuuma, että päätettiin lähteä käymään koirien uimarannan kuntoa katsastamasta, kun kotiuduin elukkapuolen pääsykokeista. On kyllä mahtava koulu tuo, toivotaan, että sinne pääsen! Mahtavia, samanhenkisiä ihmisiä joka puolella, jotka tajusivat eläinten päälle. Samoilla linjoilla hyvinvoinnista, huolenpidosta, harrastivat samoja ajatuksia, vastustivat tehtailua sun muuta - ihana jutella sellaisten kanssa, jotka tietävät asioista jotain!

Se siitä hehkutuksesta, takaisin oikean aiheeseen.

Ajeltiinpa autolla, koska Minna on hieman kipeä ja kävellä ei jaksanut, mutta mukaan halusi kovasti. Tara nyt sinkasi vinkuen heti vettä lutraamaan, piti vähän lelua sille viskellä, mutta kovin paljoa ei veden kylmyyden takia vielä kehdannut. Loput rannalla sitten.
Kida ei ole järvellä ollutkaan, ja se pälyili valtavaa vesimäärää hyvin epävarmasti, kävi vähän rantaviinaa nuuhkaisemassa. Menin neidin kanssa veteen (nilkkani heittivät talviturkin!), ja kun vähänkin uskalsi tassut kastaa, hirveästi kehuja.

No, sitten avasin namipussin, ja "veteen" käskyn saattelemana heitin namin rantaveteen. Kun Kida tajusi, etteä vesi syö sen jalkoja, kävi neiti varovaisesti hakemassa namin. Taas kehuja sateli, ja pikkuneidin ilme alkoi muuttua riemukkaaksi! Tämä oli kivaa! Namin avulla Kida meni lopulta niin pitkälle, että vesi kosketti mahaa, ja se riitti minulle ensimmäiseksi kerraksi. Heittelin vähän palloa rannassa, ja kun oli aika lopetella, meni Kida ihan itse veteen - kerran pallon kanssa, jolloin se pudotti pallon veteen ja koitti napata kelluvan esineen takaisin, ja sitten vielä ilman sitä meni kahlaamaan. Ilmeisesti vesi oli kiva juttu!

Kotona huuhtelin kaksikon lämpimällä vedellä ja kuivasin. Nyt molemmat nukkuvat oikein tyytyväisinä.

Pari todistuskappaletta Kidan vesihetkistä, Tarasta en saanut kun kamerasta loppui akku :(




Huomenna aamupäivällä talleilu ja illalla tyttöjen kanssa mätsärit!

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

TokoAgiKoulu


Noniin, treenailtua on tullut. Tiistaina, eli eilen, oli Kidan kanssa toinen tokokerta. Ohjaaja otti jokaisen kerrallaan käsittelyynsä, puhuttiin aiheista joihin haluaa parannusta ja ohjaaja antoi vinkkiä ja opastusta. Itse olimme ensimmäisiä, otin esille Kidan maahanmenon: se joskus menee vasta toisesta käskystä ja saattaa yrittää fuskata, eli ei kokonaan maahan mene. Sain vinkkejä kuinka tehostaa maate-käskyä. Muuta ongelmaa ei oikein ollut, ja ohjaaja siirtyi jatkamaan. Pitkää odotusta, mutta sitten otettiin vähän perusasentoa ja seuraamista. Ohjaaja sanoi Kidan seuraavan oikein hyvin, joten ei valittamista!

Lähistöllä asuva Kidan kaveri Alma-belgi on samassa ryhmässä, ja nyt kun Kida tajusi tämän läsnäolon, inisi se aina hiljaa Almaa katsellessaan. Tokon jälkeen pikkulikka oli räjähtämäisillään, se olisi kovasti halunnut leikkimään kuten viimekerralla. Leikkimään ei kuitenkaan jääty, Alma pakattiin autoon, itse tein Kidalle saman kauempana. Nopeasti neiti kuitenkin syöksähti ulos autosta, ja pinkoi autoa kohti, jonne Alma oli pistetty - ikinä ei ole moista tehnyt, saatika ollut kääntämättä takaisin kun sitä huusin! Kida kävi vähän ympyrän heittämässä, näytti todella hämmentyneeltä kun Almaa ei löytynytkään ja häpeävän näköisenä antoi sitten ottaa itsensä kiinni, ja eikun takaisin autoon. ; )
Tänään sitten oli pitkästä aikaa agility Taran kanssa, nyt se sitten alkaakin olla viikottain. Minulla on kyllä hirveät paineet ja stressi, sillä olemme niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon muita ryhmäläisiä jäljessä.... ihan kivasti meni silti! Aluksi vähän irtautumisharjoitusta ja eteen-käskyn treeniä, joka sujui mukavasti pallon avustuksella. Kepit olikin jännempi homma, sitä ei olla treenattu kuin pari kertaa. Itse meinasin sekoilla askelissani, mutta Tara meni varsin rohkeasti ja nopeasti puomeja, selvästi tajunnut jo mikä niiden ideana on. Viisas Tapsa! Pitää vielä vähän treenata.

Ennen pientä rataa harjoiteltiin puomilla kontaktia. Namialusta odotti puomin toisessa päässä ja treenattiin, että koira pysähtyy siihen namille käskyn saattelemana. Kun pari kertaa oltiin tehty tämä, otettiin harjoitus vielä kahden esteen jälkeen. Hienostihan Tara oivalsi, se osasi pysähtyä namikipolle ja kun herkku oli syöty, jatkui matka putkeen ja vielä yhdelle esteelle. Itse meinasin pinkoa kovempaa kuin itse koira putkella, ja piti vähän malttaa antaa sen neidin mennä edelle. Kai me kuitenkin hyvin pärjäsimme. :'D
_____________________________________

Vapun kanssa taidan pitää pienen kenttätauon, oli varsin haluton tamma, kun eilen ratsastin. Pukkejakin päästi, puski vaan kovalla suulla ja laukata olisi halunnut. Käytin tilannetta sen verran hyväksi, että harjoittelimme laukassa kiemurauraa ja vielä vastalaukkaa siihen päälle. Sitten malttoi tamma jo vähän ravissakin kulkea - ei kuitenkaan lainkaan pehmeänä. Maastoloman luulisi tekevän terää, ehkä esteitäkin voisi joku päivä mennä!

Woaa! Kuvaa ei ole muokattu.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Pienen tauon jälkeen

Kaikenlaista on toki tapahtunut, mutta itse pidin pientä taukoa bloggaamisesta laiskuuttani. Jos nyt tiivistäisin viimepäivien tapahtumat.

Kidan kanssa aloitimme tokoilun Päijät-Hämeen kennelkerhon toko 2- kurssilla. Kiittäminen tästä itseasiassa Maisan emäntää Niinaa, joka luovutti tokopaikkansa meille Maisan juoksujen takia. Ikävää, ettei Maisa pääse treenaamaan, mutta itse iloitsen tottakai mahdollisuudesta! Alunperin emme mahtuneet ryhmään mukaan.
Ensimmäisellä kerralla ihan perusasentoa ja pujottelua, lähinnä tavoitteisiin ja koirakoihin tutustumista. Ohjaaja osoittautui mahtavaksi, joten luvassa varmasti hyvää tokovääntöä seuraavan viiden viikon ajan.

Taran kanssa aloitamme agilityn keskiviikkona!

Vapu on kotiutunut hyvin, ja on kuin olisi aina asunut uudessa tallissa. Pesukarsina tuottaa vähän jännitystä, sinne mennessä pysähdellään ja pöristään, mutta kun ollaan perillä ja kiinnitettynä rentoutuu koko hevonen. Ei valittamista siis!
Ensimmäisellä maastoretkellämme pomppasi kettu viereemme metsän suojista. Repolainen istui siinä ja odotti, että menisimme ohi, mutta sen sijaan jäimme patsastelemaan puskasta pompannutta otusta. Kettu lähti turhautuneena takaisin ryteikköön ja huomasin tuon vilistävän hiekkatietä vähän kauemmas, tulevan jälleen pellolle ja ylittävän sen toista kautta. Mietin mihin tyyppi suuntasi, kunnes huomasin pellon takana odottelevan toisen ketun... ; )

Kotisivujakin olen alkanut uusimaan, josko ne ennen kesää auki saisi!

Vapun koirat olivat äidilläni, jossa siskoni piti ne aktiivisina, kun itse olin Helsingissä. Leikkivät kovasti, Tara oli uinut joessa ja Kida käynyt sotkemassa itseään lähellä olevassa, liejuisassa maassa. Nyt onkin todella väsynyt koirakaksikko kotona.