torstai 13. toukokuuta 2010

Menestystä kehäkentillä!


Tänään oli luvassa Hollolan pentunäyttelyt, jotka järjesti Amerikanakitat RY. Alkuun sää oli mukavan viileä, ja koiriakin oli varsin kiitettävästi, aussieita tosin vain pari. Tuomarina toimi Teija Salmi-Aalto.

Vitsailimme Minnan ja Minnan kaverin kanssa, ettei tästä mitään tule. HYL:n kanssa jos kotiin lähdetään, ja puhuimme jo, että hyvä kokemus tämä tulee olemaan! Vielä kun näimme Kidan kilpakumppanin, erittäin karvaisen blue merlen pennun, otimme koko asian jo kevyellä huumorilla. Yhdentoista jälkeen menimme sitten kehään numerolla 20.


Kida oli kiva! Esiintyi kauniisti, ei hösännyt, seisoi erittäin hyvin ja antoi minun parantaa vähän ryhtiä pitämällä pannasta. Aluksi Kida ei piitannut tuomarista, joka piipitti lelua taskussaan, vaan keskittyi kädessäni olevaan juustoon. Hieman säikähtikin kun tuomari tuli iholle, mutta antoi hienosti katsoa hampaat ja tunnustella. Ei edes niiannut, mikä on lottovoitto! Koskettelun jälkeen katsoi uteliaasti tuomarin lelua.

Juoksi todella kivasti, oikein lisäsin vauhtia ja hienosti venyi askellus. Sitten jäätiin poseeraamaan tuomarille, ja ilmassa vilahtelevat sanat hämmensivät minua. Ne kehuivat minun paimenkoiraani! Käteen saimmekin punaisen nauhan, ja sitten seurasi parhaan narttupennun tittelin haaliminen. Otimme muutaman kerran ympäri, lopputuloksena tuomarin lämmin hymy ja ykköspaikan sekä KP ja ROP-tittelin myöntäminen! Taisin olla typerän näköinen, kättelinkin ihan hölmistyneenä ja hain palkinnon. Arvostelu kuului näin!


”7kk. Eritt. hyvän tyyppinen. Narttumainen kokonaisuus. Hyvät mittasuhteet. Kaunis nartunpää, jossa hyvä vahvuus. Alaleuka voisi olla aavistuksen voimakkaampi. Purenta OK. Hyvä kaula. Ylälinja saa vielä tasoittua. Hieman luisu lantio. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä vahvuus rungossa, eturinta saa vielä täyttyä. Sopiva luuston vahvuus. Luonnontöpö. Liikkuu hyvin ja yhdensuuntaisesti, hyvä askelpituus. Ryhdikäs. Kaunis turkki. Mukava luonne ja olemus.” – Teija Salmi-Aalto


1 KP ROP


Tästä on hyvä jatkaa! ROP-kehään oli vielä monta tuntia, joten kävimme syömässä ja Kida sai levätä autossa. Pari tuntia nökötimme kuitenkin tyhjän päällä näyttelypaikalla. Aurinko tuli esiin ja lopputuloksena hervoton kuumuus! Kidasta näki kuinka se alkoi väsymään ja ahdistumaan auringonpaisteessa. Kävin lenkittämässä sitä metsässä ja heittelin vähän keppiä, juotin paljon, mutta koko pentu väsähti. Kehässä se oli aivan nuutunut, ei edes katsonut minua, oli jähmeä ja kaikinpuolin tympääntynyt, joten en edes pyytänyt siltä suuria, ja karsiuduimme heti pois. Eipä haitannut!


Kotona kävin nappaamassa Taran autoon ja vein tytöt polskimaan. Tara oli aivan innoissaan, tottakai. Tänään myös kannoin Kidan vähän syvemmälle, annoin sen hetken polskia käsieni suojassa ja sitten se uiskenteli rauhassa rantaan. Koko pentu riehaantui kehuja saadessaan! Se kävi pienen polskinnan perässäni, sitten vielä pallon perässä, mutta loppu meni kahlaillessa.

2 kommenttia:

  1. Hienoa Kida neiti!! Niin se vaan harjoitus tekee mestarin ja neiti on kuin kotonaan vieraissakin tilanteissa :-)

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.