tiistai 18. toukokuuta 2010

Vapun hikipalvelu ja tokoilua

Lähdinpä tosiaan tallille, ja Vapu piti huolen, että hiki tulee molemmille. Ollut viimeaikoina tosi haluton työskentelijä, joku vaihe taas menossa. Pistin apuohjat vähän antamaan tukea, mutta yhä paino meni kovasti eteen ja takajalkojen tarmo oli varsin olematonta. Aloitin lämmittelyn ilman appareita käynnissä, ravissa ja laukassa. Käynnissä samaa volttiharjoittelua kuin eilen tunnilla, ravissa kiemurauraa ja ympyröitä, paljon asetin niin sisään kuin ulos. Oli työlästä, mutta hyviäkin pätkiä oli mukavasti. Laukassa lähinnä vinouden hiomista suoremmaksi, tässä vaiheessa hiki virtasi kovasdti ja turhautumistakin meinasi tulla. Loppuun ilman appareita vielä ravia ja taivutteluja käynnissä, jolloin työskenteli jo herkkäsuinen, rentoaskelinen hevonen. Lääh. Nyt kyllä tulee taas niin kuuma, että maastossa kuljemme. Pitäisi kengitys tilata!

Pestyäni tamman vein sen takaisin kentälle piehtaroimaan, ja siellä meitä odotti tuuheahäntäinen kettu. Huomatessaan meidät tuijotti hetkisen, mutta köpötti sitten metsän suojiin.

_____________________________________

Kida oli tokossa erittäin kiva, hyvällä vireellä työskenteli! Esiteltiin ensin maahanmenoja, ja ohjaaja oli tyytyväinen nopeisiin laskeutumisiin. Liikkeessä tätä vielä pitää hioa. Itse sain moitteita äänestäni, tapani puhua on helposti hyvin kiukkuinen, tarvitsen syvyyttä ääneeni ohjastaessani koiraa.

Sivulletulo tapahtuu nopeasti, ja myös seuraaminen on hyvää. Ottaa mahtavaa kontaktia ja niistä palkitsen. Nykyisin tuo lenkilläkin saattaa joskus hakea seuruuta, ihmiset myös toisinaan ohitellaan näin harjoitukseksi. Minulle tuli taas moitteita, että otan toisinaan sivuaskeleen lopussa. Pitää opetella kävelemään suoraan!

Mutta paikkamakuu! Oli kyllä päivän paras tehtävä. Koirat perusasentoon ja maahan, josta jätettiin paikkamakuun. Sai mennä niin kauas kuin uskoi koiran aloillaan pysyvän. Otin ihan hyvän matkan, mutta en liikaa, varmuuden vuoksi. Kida pysyi kuin tauti paikallaan, eikä edes takaa mennyt traktori saanut sitä nousemaan. Sitten kuljimme koiran ohitse seisomaan n. metrin koiran taakse. Katselihan tuo perääni, mutta ei yrittänytkään nousta.
Seuraavalla kerralla otin vähän lyhyemmän matkan varmuudeksi, mutta edelleen Kida makasi paikoillaan. Kun Alma-balggari teki nousua, olin varma, että Kida tekee saman perässä - Alma on Kidan hyvä leikkikaveri. Kida kyllä huomasi koiran nousevan, muttei itse liikahtanutkaan. Kun kävelimme koirien taakse, Kidan vierustoveri nousi pystyyn, mutta Kida vain katseli. Lopulta sitä alkoi tympimään ja neiti otti rennomman asennon lonkkansa päälle, vilkuillen minun olemistani takana. Mutta eipähän mistään häiriintynyt eikä edes nouseminen käynyt mielessä!

Iltalenkillä käytin neidit rannassa kahlailemassa. Mainio päivä kaiken kaikkiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.