sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Viikonloppua äidin luona

Kävipä niin, että perjantaina tajusin koirien papereiden olevan äitini luona, joten mätsäreihin meno jäi väliin. Onneksi harmitus ei ollut aivan mahdottoman valtaisa, sillä sääkin oli mitä ikävin, vettä tuli perjantai-iltana varsin muikeasti. Seuraavana lauantaina uusi yritys, tosin Kidalla on sitä ennen pentunäyttelyt torstaina Hollolassa. IIK!

Lähdimme heti aamusta tyttöjen kanssa äidilleni, Minna ja Adolf jäivät kotiin. (puoli)Siskoni oli äitini luona käymässä parivuotiaan tyttönsä kanssa, joten heitä mentiin morjestamaan äitienpäivä-visiitin yhteydessä. Mietin vähän, miten Kida mahtaa suhtautua uusiin ihmisiin, mutta pentu yllätti meidät kaikki iloisesti! Se meni oitis uteliaana tutustumaan siskooni, nuuski tätä ja myös lapseen suhtautui nätisti, tervehti kiltisti. Lapsen leipä kiinnosti niin Taraa kuin Kidaa suuresti, mutta molemmat arvostivat pientä taaperoa. Osasi tyttö kyllä puolensakin pitää, näpäkästi käski koiria pois tuijottamasta hänen ateriaansa.
Paras oli, kun siskon kanssa istuimme sohvalla, ja Kida tuli väliimme. Se meni nuuhkimaan vierasta, ja sitten töpö iloisesti heiluen asettui mukavasti makaamaan siskoni päälle, kuin nämä olisivat kaksi vanhaa tuttua. Jee!
Ulkoillessa pentu ravasi uteliaana pikkutytön kintereillä, pysyen kohteliaana kuitenkin pienen välimatkan päässä, ettei ihan liiveihin tunkeutunut.

Koko päivän neidit rellesivät, riehuivat ja leikkivät pihalla ja iltalenkin jälkeen oli sisällä kyllä väsynyttä porukkaa. Harjoittelin Taran kanssa vähän keppien pujottelua takapihalla, kun survoin pitkiä oksia merkeiksi. Myös Kidan kanssa kokeilimme. Nameiksi ottamani vasta valmistetut lihapullat olivat hieman liian huumaavia, mutta molemmat suoriutuivat tehtävästä lopulta mallikkaasti.

Päivän paras sattumus kuitenkin oli, kun istuimme ruokapöytään tyyttöjen ollessa ulkona. Näin pöydästi ikkunan kautta pihalle ja mietin, mitä kummaa Kida makasi kovin.. terhhakkaan oloisena pienen puskan takana. Tiirailin siinä ja kuvittelin jo pennun syövän jotain, ja nousin lähemmäs ikkunaa tarkistaakseni tilanteen.
....eipä ollut ruoka, mitä Kida pyöritti, sillä elossa oleva otus näytti uljaan paimenkoiran paimennuksen tielle eksyneen.
Puskan takaa lyllersi (tai lähinnä kieri pieneen alamäkeen) musta otus, jonka neljä raajaa sätkivät ja vaaleanpunainen nenä väpätti. Nopeasti tajusin otuksen kontiaiseksi! Kida pomppi otuksen perässä järkyttävän riemuissaan, tökki tuota tassuillaan ja kiersi otuksen ympärillä kuin suurempikin lammaspaimen. Kävin rääkäisemässä pennun pois kontiaisen luota, ja äidin mies meni vielä tarkistamaan, ihanko oikeasti mullan asukas olisi esiin kaivautunut. Olihan se, ja pennun leikistä huolimatta otus oli aivan kunnossa, ja Matti päästikin otuksen jatkamaan matkaansa.

Oikein mahtavaa on ollut, jos ei lasketa kurkkukipua, joka päätti äityä minulle illan mittaan : ( Nyt sitten mokoma on pahentunut kunnon nuha.yskä-kurkkikipu-heikotukseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.