tiistai 22. kesäkuuta 2010

Möllikisat!

Perrrrhana, kun ei kamera suostunut toimimaan ja materiaalia ei saatu : ( Tosiaan, oli oman seuran kisat, ja sinne mentiin sekä kisaamaan mölliluokkaan ja talkoohommiin. Kida tuli mukaan. Minna onneksi oli apulaisena ja talutteli koiria, kun itse rakentelin rataa ja autoin ratahenkilönä mini ja medi-luokkien aikana. Sitten olikin siirtyminen lämppäämään koiraa ja valmistautumaan lähtöön.

Tein jonkinlaisen kuvan radasta, mutta mittasuhteet meni takapuolelleen. Oikeasti se oli hyvin nopeatempoinen: välit olivat pieniä, kokoajan piti ajatella seuraavalle, koska välimatkat olivat erittäin äkkinäisiä ja jyrkkiä. En vaan jaksa hahmottaa niitä tuolla koneella, joten siksi vähän löysempi versio. Esteet näkee kuitenkin!

Maxi-luokka alkoi, lähdimme numerolla neljä. Kymmenkunta koiraa oli mukana. Lähtö sujui hyvin, koira pinkoi esteen ylitse ja puomille, käskystä hidasti ja kontaktit tuli hyvin. Sama toisessa päässä, hyvin muisti kontaktilla käskyn ja onnistuneen hidastuksen jälkeen pingottiin seuraavalle esteelle ja putkeen. Kun kakkosputkeen oli koira ohjattu, valssi ja esteille. Loppu sujui kuin itsestään! A:lla taas muisti kontaktin hienosti. Pituuseste minua huolestutti, sitä en ole ikinä Taran kanssa ottanut. Koirasta ehdin huomata, että epäili estettä, mutta niin tomerasti hoin hyppy-käskyä, niin ylihän tuo pomppasi ilman suurempia murheita. Onneksi on tullut hypytettyä puunrungon jos kivenkin ylitse! Muurille tiukka kaarre, sitten putkeen sukellus. Kuin sain ohjattua heti seuraavaan putkeen, takaaleikkaus ja ohjaus toiselle putkelle. Sitten vain suoraan!

Hidastelin koko radan vähän turhaan, pelasin varman päälle. Loppusuorallakin kuulin, kuinka ryhmänvetäjäkin huusi komennusta juosta kovempaa. Koira meni kyllä niin hyvin, että olisin voinut koko radan ottaa paljon nopeammin ja rempseämmin! Mahtavasti meni, Tara sai ansaittuja kehuja ja meitä yhdessäkin kovasti kehuttiin!

Minun ja Taran ihkaensimmäiset möllikisat, tulos: Aika 34:53, nollarata, LUOKAN VOITTO!

Mitallin kanssa kotiin tultiin! Möllikisojen jälkeen toimin vielä ajanottajana ykkösradalla, sitten lähdettiin. Koirat kävi uimassa, Kidakin ui tosi reippaasti ja mielellään. Nyt kotona makaa kaksi erittäin väsähtänyttä neitikoiraa. Kidakin kä'yttäytyi hienosti uudessa tilanteessa, vaikka ihmisiä ja kaikenmoisia karvaturreja pyöri joka paikassa.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Lennettiin taas!

Joo. Huomenna on mölliagit ja halusin päästä treenaamaan vähän ennen sitä. Katsomaan, kuinka hommat luistaa. Onneksi menin, koska leijailin kotiin!

Ensin Taran kanssalämmiteltiin kepeillä. Alkuun oli pelkkää suhaamista ja komentamista, kun oli niiiin hirveä into ja energiaa litratolkulla. Kun viimein sai homman luistamaan, oli yllätys melkoinen! Kädellä ei tarvinnut ohjata oikeastaan yhtään, pari kertaa näytin varmuudeksi. Meni välillä sitten taas ylikierroksille ja ryssi puolivälissä, otettiin alusta, mutta sitten tuli ni mahtavat kohdat, jossa meni kuin itsestään - kirjaimellisesti!


Tuon tyyppistä rataa sitten otettiin. Hiton ylpeä koiran työskentelystä! Kontaktit meni täysin läpi joka ikisessä kohdassa. Ei lähtenyt itse pois, jäi hyvin oikealle paikalle. Ja ai että miten mahtavasti tuo irtaantuu! Putket ja niiden välissä olevat hypyt menivät mahtavasti. Takaaleikkasen nelosen ja vitosen välistä, enkä edes juossut putkelle, annoin esteellä vaan käskyn "putki!" ja koira suhasi sinne itsekseen. Sitten kova spurtti A:lle, putken sisässä hyppy käsky niin meni este välissä ja täysillä lempparille, jossa kontakti napahti täydellisesti. Mahtava fiilis! Muutaman kerran tätä, pari kertaa otettiin erilaisia hyppyjäkin, mutta niitä en nyt jaksa laittaa.

Myös pussia otettiin. Harvinaisen inhottava pussi tuolla.... ihme jätesäkistä tehty. No, meni silti hienosti, vaikka huomasi hitaudesta että inhotti, kun luisti tassujen alla ja painavakin oli.

Ja Kida! Taas tämä neitokainen yllätti positiivisesti. Ensin ihan putkia, pientä lämppäystä ja iloisuuden nostattamista, ja riemua kyllä riittikin. Sitten pieniä hyppyjä (esteillä max. 10cm korkeutta), joilla treenattiin irtaantumista. Käskyn tuntee hyvin, hakeutuu itse esteille, tuijottaa tasan odottavaa estettä sen sijaan, että kuikuilisi minun perääni. Otettiin kolmella esteellä, pari kertaa takaaleikkausta, pari kertaa ihan ilman tanssahteluja. Hyppy - hyppy - putki - hyppy. Melkoisen haastavaa, harmi etten jaksa piirtää nyt millaista kirmustelua, ihan suoraa juoksua ei vaan aivotyötä lisättiin. Kida toimi MAHTAVASTI, katsoi tarkkaan ohjeeni, noudatti niitä itsenäisesti ja toimi kuin isompikin agitähti.

Tutustuttiin puomiin. Minna toisella puolella, minä toisella, tuin samalla. Pari kertaa meinasi tassut livetä, pelotti kovasti. Kuitenkin mentiin yli, ja kun nakin ja miljoonien kehujen saattelemana päästiin alas kontaktille, oli kummasti rohkeutta! Ylösnousut olivat jännittäviä, suoralla meinasi alkaa mennä kovaa ja alastulot ok. Tosi rauhassa otettiin, hyvin hitaasti ja kokoajan pidettiin huoli, ettei pentu vaan tule alas syystä eikä toisesta. Pari kertaa molempiin suuntiin, ja annettiin olla. Saa jäädä muhimaan!

Tutustuttiin myös renkaaseen, sen ollessa alimmillaan. Se oli helppo nakki. Läpi vaan ja hipsis hei. Molempiin suuntiin tämäkin pari kertaa, ja se siitä sitten. Hienoa työtä!

Ja sitten pussi. Minna piti pussin suuta avoinna, sitten pistettiin pienemmäksi ja irrotettiin niinkin, että painui selälle kun tuli ulos. Edelleen harmittaa, miten huono pussi on! No, ainakin on haastetta. Hyvin hakeutui pussiin (taisi luulla putkeksi..) ja hyvin meni. Joka kerta pidettiin vähän alussa auki, että tuli pientä valoa, kuitenkin musta jätesäkkimateriaali on liukas, tunkkainen ja painava, joten parempi ottaa rauhassa ja varovasti kuin liian hätäillen ja sössiä siihen. Jäi hyvä fiilis tästäkin!

Kaikinpuolin mahtavat treenit, huomenna hyvillä mielin mölleihin Taran kanssa. Vähän voisi hieroa varsinkin pikkuneitiä, ettei vaan tule mitään jumeja sun muuta. Miun hienot agiliitäjät!
_______________________________________

Vapu oli koko viikonlopun laitumella, nousi tänään taas talliin toviksi. Kävin sitten neidin juoksuttamassa, ettei heti hikeen pistetä. Hyvinhän tuo toimi, hieman laiskanpulskeammin kuin yleensä, mutta äänellähän tuo pyörii. Liinalla lähinnä heiluttelin vähän lisää vauhtia ja lisää ponnua takasiin, kun meinasi laahaukseksi mennä. Jos olen reipas, painelen tallille huomenna jo aamusella ratsastamaan..

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Takapihan esteleikkiä ja "kiva uusi kaveri"










Tultiin siis äidin riesaksi maalle, minä, koirat, Minna ja Adolf. Tänään päätimme vähän pitää hauskaa ja väsäsimme kotitekoisesti kaksi estettä ja minikokoisen puomin. Näillä esteillä ei vakavaa treeniä voinut tietenkään ottaa, mutta ajatuksena olikin saada pientä päivänpiristystä ja samalla napsia muutama kiva kuva.

Kida pääsi kuitenkin tutustumaan tähän minipuomiin, hienoa harjoittelua suurempaa versiota varten. Tarkasti katsoimme, ettei neiti putoa ja etenimme hyvin hitaasti, koska kotitekoinen ei koskaan ole mikään mestariväline. Rohkeasti tuo kuitenkin meni, joten tulos oli hyvä!

Kida on kyllä osoittanut melkoista iloa ja toimivuutta agiradalla. Vaikka esteet on pieniä, neiti hyppää niiden yli kuin kolmemetristen, on nopea, irtaantuu jo nyt ok ja tekee hommia suurella ilolla. Ei lainkaan hullumpi nuorikoira harrastusta ajatellen!

Äsken lenkillä törmäsimme varsin huutavaan vastaantulijaan. Koirat kulkivat vapaana edellä ja sadetta uhmaten minä ja Minna perässä. Yhtäkkiä alkoi kuulua aivan uskomatonta kiljumista: ensin ajattelin sen olevan kissa, mutta ääni oli liian kiljuva moiselle. Kun näin tumman läntin ojan heinikossa, ajattelin kyseessä olevan jonkin kanalinnun, kunnes näin huutajan naaman. Supikoira oli selkä köyryssä, suu auki ja huusi niin kovaa kun pienistä äänihuulistaan kykeni. Tara ja Kida pällistelivät otusta kovin hämmentyneinä, eikä kumpikaan mennyt liian lähelle aggressiivista metsäneläintä. Kävimme kääntämässä koirat paluusuuntaan ja kaksikko toimi mestarillisesti: kumpikaan ei hakeutunut supikoiran luokse takaisin vaan kulkivat paluusuuntaan, vaikka edes valjaita ei ollut mistä kiinni napata. Supikoira sai jäädä lepuuttelemaan kurkkuaan heinikkoon. Oli muuten kaunis! Ennenkin otuksia nähnyt, kerran vapaana ja lähinnä tien vierillä kuolleina, mutta näin läheltä erotti otuksen hienon maksin ja kauniin värisen turkin.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Tapsan tahtiin

"Ai taas mennään Tapsan tahtiin!" - agiohjaaja, kun huutelin Taraa sen lempinimellä

Agitreenit Nastolassa. Hieman myöhässä saavuttiin bensarahakommelluksien takia, mutta onneksi ryhmä ei ollut ehtinyt aloittaa. Alkuun otettiin vauhti-ja irtoamisharjoitus. Ympyrälle lyhyiden välimatkojen päähän oli aseteltu este - putki - este - putki - este - putki. Helppoa, joskin piti aika lailla keskeltä ohjata koiraa, mikäli irtosi hyvin. Tara olikin liekeissä ja minun ei juurikaan tarvinnut juosta mukana näyttämässä esteitä, se imi putki käskyllä itsenäisesti esteenkin yli seuraavalle, edessä odottavalle suulle. Tara saikin erikoiskehuja! Toisessa kierroksessa oma jäykkyyteni ja toispuoleisuuteni hämmensi koiraa, ja harjoitus oli huonompi. Käännän kroppaani liikaa väärään suuntaan ja ohjauksen takia koira hämmentyy. Alankin nyt treenaamaan lähinnä oikeaan kierrokseen, jotta oppisin..

Sitten kepit. Alunperin suunnitelmissa oli ottaa esteeltä kepeille, jotta katsotaan, hakeeko koira oikeasta välistä sisään. Päätimme kuitenkin Taran kanssa ottaa keppejä pelkästään molemmilta puolilta, jotta varmuus niillä kasvaisi. Käsimerkit pienennettiin minimiin, jotta koira oppisi kunnolla menemään ne itsenäisesti. Lopputulos oli ihan jees, kunhan ylienerginen neiti malttoi aivotyöskentelyyn.

Loppuun vielä puomi. Erikoiskehuja tästäkin : ) Taran lemppari A:n ohessa. Kontaktit molemmissa päissä, pysähtyi niille hyvin, ja tosi terhakkaasti matka jätkyi vapaa-käskyn annettua. Meni vauhdilla ja tosi rohkeasti, kuten aina.

Kivat treenit, ensi viikolla onkin tiedossa mölliagi ö___ö

Agitreenailua

Nopea päivitys ennen nukkumaanmenoa tämän päivän agitreeneistä. Poikkeuksellisesti vuokrasin hallin yksin, koska halusin kunnolla panostaa Kidan agiharjoituksiin. Tara oli mukana, tottakai, mutta koska neidillä on huomenna omat treenit, tein sen kanssa vain pienen radan.

Otin aluksi Kidalla vain muutaman pienen hypyn käskysanan tehostamiseksi. Kun tajusi jutun juonen, otin mukaan putken: hyppy --> putki --> hyppy. Hieman kaartuvalla uralla. Kivasti meni kuin oivalsi, haki hyvin esteille. Muutaman kerran hyppy-käsky meni ohi ja ohitti esteet, mutta pääpiirteittäin olin hyvin tyytyväinen.
Seuraavaksi putki - este - putki-kahdeksikkoa. Sohlasin itse aika rankasti alkuun josta johtui, ettei neiti meinannut mennä putkeen. Asia kuitenkin korjautui kun keskityin itse ohjaamiseen ja lempieste alkoi taas luistaa mallikkaasti.

Tässä välissä Kida pääsi lepäämään ja tuli Taran vuoro. Lähinnä kontakteja halusin taas ottaa, kuten myös keppejä. Alkuun puomi, josta suoraan putkelle. Putkelta vähän viistoon esteelle ja samalla linjalla porhallus A:lle, jossa kontaktit taas namialustalla. Siitä sitten vasemmalle kaarto kepeille. Kontaktit alkavat olla hyvin mielessä, pitää seuraavaksi alkaa pidentää aikaa siinä kontaktilla odottaen.
Putkeen sujahti vauhdilla ja esteelle sekä A:lle kaasutettiin kunnolla. Kontakti lemppariesteellä sujui hyvin. Kepeille menossa meinasi koira aina hairahtaa takaisin puomin suuntaan, mutta kyllä tuon huomion sai. Kun ylienerginen tolleri osasi keskittää energiansa oikein, meni kepit todella mallikkaasti!

Tara pääsi homman hoidettuaan lepäämään ja otin vielä Kidan. Alkuun eteen-käskyä kahdella esteellä ja namialustalla. Tämän tyttö muisti, ja porhalsi hienosti esteiden yli hakemaan palkan. Parin toiston jälkeen otettiin tämän myös putki: kahdelta hypyltä siis suoraan putkesta sisään. Hyvin toimi, uskalsin kokeilla takaaleikkaustakin, eikä se lainkaan huonosti mennyt! Hieman hämmentyi neiti kun ohjaaja tuolla tavalla vaihtoi paikkaa, mutta putkeen sen sai kuitenkin terhakkaasti.

Ihan loppuun vielä kepit sen verran, että pujotteli rauhassa namin vetoavulla oikeista kohdista, ja siinä treenit olivatkin. Jos viikon-parin päähän ottaisi uutta kokeilua!
_________________________

Ennen treenejä käväisin Vapun luona, vähän maastoilemassa kävimme. Tallikaverit varoittelivat, että maastoissa liikkui hirviporukka, joka oli viimeksi eilen bongattu.. no, tänään ei harmikseni näkynyt, vaikka samassa metsikössä rymysimme. Mukava oli polkua pitkin kulkea, kiipeiltyäkin tuli ja tamma oli kovin terhakas ja menevä. Pehmeällä tiellä sekä pellolla laukat ja toki tätä ennen verryttelimme tiellä ravissa, lopussa myös ravailimme tiluksien ympärillä menevää polkua, kunnes palasimme takaisin käynnissä tallille.

Neiti on löytänyt iihanan mahlaisen puun, jossa käy itsensä kuorruttamassa... meikälle siivottavaa.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Poni pellervoineeen

Noniin. Kastuttuani pahasti sateessa painuin vielä reippaasti tallille. Onneksi Minna kilttinä huolsi koirat! Sadetta ei onneksi saatu kun tallin pihaan kurvasin, hyvillä mielin aloin laittelemaan tammaa kuntoon karsinassa. Heti eka sain huomata, että pallo oli pitänyt oikein hauskaa tarhassa: harja oli paksun, limaisen mahlan peitossa. Sitä sitten vähän huostamaan pois, myös kaula oli tuhrittu täysin.

Koska tamma varsin paljon kiertää takasiaan kentällä (ilmeisesti ei ole tottunut noin pehmeään hiekkaan), ostin sille kunnon takasuojat ja pehmeät bootsit, jotta kulku ei tuntuisi pahalta. Hyvin ovat toimineet. Samalla ostin myös etusiin jännesuojat, ovat niin simppelimmät huoltaa ja laittaa kuin pintelit. Ensi kerran tamma hätääntyneenä ontui molempia takasiaan, kun sai oudot sukat takajalkoihin.. tottui onneksi heti, kun pihaan pääsimme. Hölmö polle!

Tänään tosiaan päätin aloittaa ihan taivuttelemalla, koska tamma ollut varsin jähmeä viimeaikoina. Simppeleitä tehtäviä, takaosan väistöä, asetusten muuttamista, todella pieniä voltteja ja kahdeksikkoja. Hyvin nöyrtyi ja suu toimi, joskin vasen on edelleen olematon ja oikealla taas ikävä paino ja asettuminen vaikeampaa. Voisi kutsua taas hierojan katsomaan, onko kaikki varmasti kunnossa.

Raviin laitoin sivuohjat, halusin työstää selkää ja takasia kunnolla. Ihan ympyrällä tahdin muutosta, kokoamista ja sitten lisäämistä kiitokseksi keventäen. Molempiin suuntiin. Sitten sama laukassa, eli mitään sen suurempaa vaikeutta ei ollut. Oikeassa kierroksessa huomasin, ettei meinaa millään ottaa ulkoapuja, joka varmasti vaikeuttaa laukkaa. Vasemmassa meni paljon paremmin.

No, sopivasti kun alettiin ottaa loppukäyntejä, tuli vettä taivaalta kuin saavista, ja siinähän kastuttiin :'D Mahtavaa.

Illalla kävin taas vähän tokoilemassa Kidan kanssa, kunnes hyttysten joukkomurhayritys alkoi käydä sietämättömäksi. Perus tehtäviä kuten viimeksi, seuruuta, kaukokäskyjä, liikkeestä seis ja maahan... oli ihan jees, hieman liikaa vauhtia aluksi, mutta loppua kohti paremmin. Myös pyllyn pyöritys etutassut alustalla alkanut luistaa mainiosti! Taralla myös aloitin oppimaan, ja hyvin ensimmäisellä kerralla oppi nousemaan etutassut alustalle.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Tokotreenit

Agilitytreenit meni penkin alle aikaongelmien takia, siirtyivät tuolle ensi viikolle. Sen sijaan käytin koirat uimassa, mutta se reissu ei hirveästi mieltä hivellyt. Päin vastoin, kyllä nousi aggressiot kun ennenkaikkea Tara poäätti olla uppiniskaisempi kuin uhmaikäisenä. Oli niin kauhea kiirus ja into! Verenhimoiset hyttyset eivät parantaneet oloa ollenkaan.

Nyt illalla käytiin parkkipaikalla lenkin päätteeksi tokoilemassa pienen tauon jälkeen. Kidan kanssa aloitin perusasennosta, jolle hakee erittäin hyvin. Sitten pari paikkamakuuta ja luoksetuloa, jotka myös erittäin hyvällä mallilla. Koira hakee hienosti sivulle saavuttuaan ja juoksee iloisesti mamman luokse, paikallaan pysyy kauniisti, vaikka häiriötekijöitä olisi. Istuen tehtiin myös harjoitusta, ja tulokset olivat yhtä mieluisat. Tauko on selvästi tehnyt hyvää!

Seuraaminen oli iloisin yllätys! Haki kontaktia ensimmäisistä askelista lähtien ja kulki ilolla. Treenattiin vähän kääntymisiä: aluksi ihan loivasti, sitten otettiin pari 90 asteen käännöstä. Oli kyllä mahtavaa työskentelyä, pidin virettä kehumalla ja koira pysyi hyvin jalan vierellä käännöksien ajan. Minnakin kehui taustalta, että näyttää tosi hyvältä. Jipii!
Muutamat kaukokäskyt loppuun: maahan, istu, maahan, up. Saavat jäädä tiedot taas muhimaan seuraavaa treeniä varten!

Taran kanssa otin nopeasti muutamat pujottelut jaloissa kävellessä ja myös kaukokäskyjä. Tara oli oikein pirteä ja päivän uppiniskaisuus oli pois pyyhitty! Teki kaikki tehtävät todella suurella ilolla ja riemulla. Hieno Tärppä!

Huomenna töiden jälkeen suuntaus tallille. Tamman poskiin oli tullut haavat hammaspiikeistä, ja raspauksen jälkeen olen antanut haavojen parantua suussa nyt muutaman päivän.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Mätsärimenestystä



Kuvat © Iitu/Hilppu. Omia kuvia ei ole, kun kamerat tällä hetkellä ei-käyttökunnossa.


Tänään oli sitten kesän (toivottavasti ei viimeiset!) mätsärit Launeen M&M:n parkkipaikalla. Järjestäjänä toimi Kennelpiirin nuorisojaosto. Aamulla sää oli kovin harmaa, raskaat pilvet verhosivat taivasta, mutta siitä huolimatta pakkasimme Minnan kanssa koirat autoon ja hurautimme paikalle. Onneksi kovaa rankkasadetta ei saatu, pikkaisen vettä ripsahti taivaalta, mutta ei tullut kylmä eikä pahasti kastuttu.

Isojen kehä alkoikin pian, ja pian porhalsin Taran kanssa kehään. Vastassamme oli nuori boxeri, mutta eipä Tarakaan miltään ikälopulta tämän vieressä näyttänyt.. Ajattelin heti kehään tullessa, että ei taivas, tänään ei kyllä pärjätä. Tauko oli tehnyt tehtävänsä ja hihnanpäässä killui ylienerginen, sinkoileva oranssi noutaja. Seisomisissa häntä viuhtoi ja kärsivällisyys oli melko tuntematon käsite, ja juoksutuksessa vauhtia meinasi olla liiaksikin. Kuitenkin antoi tuomarin tutkia itsensä kunnolla ja näytti hyvältä lopun seisotuksissa, ja ansaitsimme punaisen nauhan. Tuomarilta kysyin lopuksi, että onko sillä tietoakaan koska tolleri kasvaa aikuiseksi, ja sain naurun vastaukseksi.

Sitten Kidan kanssa pentukehään. Vastassa todella hienosti käyttäytynyt australianterrieri. Säädin vähän numeroiden kanssa, pyysin päästä aikaisemmin mukaan, että ehdin isojen punaisten kehään ja meni vähän sekaisin niin tuomari kuin itsekin, mutta tosiaan esiintymään pääsimme. : D Kida oli kuten Tara: täynnä energiaa, pinkeä paimenpallo. Juoksujen ajan on ollut sen verran rauhallista, että energiaa näemmä kertynyt kovalla kädellä, kun mitään kivaa tekemistä ei ole ollut. Kida seisoi ihan näppärästi, pidin ryhtiä vähän näyttelyiden seisotusta silmälläpitäen. Juoksussa tuo heittäytyi kerran laukalle, mitä se ei ole aiemmin tehnytkään. Oli niin kivaaaaaa. Tuomari sitten mietti pitkään kummalle antaa punaisen, ja lopulta totesi, että: "Molemmat ovat hyvin tasavertaisia. En tiedä, miksi annan nämä nyt näin, koska kumpikin ansaitsisi yhtä vahvasti punaisen." Eipä haitannut sinisen saaminen, vastustaja oli kyllä niin mainio, että ansaitsi punaisen nauhan!

Taran kanssa punaisiin! Neiti oli rauhoittunut alun hössötyksistä, ja malttoi esiintyä edukseen. Näytti oikein hyvältä omaan silmääni, ja selvästi tuomarikin piti oranssista noutajastani. Kun kehäjuoksun jälkeen alettiin ilmoittaa tuloksia, kävi niin, että Tara nappasi ykkössijan! Palkinnoksi cola-lasi ja paikka BIS-kehässä!

Sitten Kidan kanssa sinisiin. Oli jos jonkinlaista koiraa, ja myös Kida oli saanut alun kuumuudet purettua, ja jaksoi esiintyä maltillisemmin. Yhä juoksussa oli vähän turhaan vauhtia, mutta pysyi ravissa kuitenkin. Seisominen oli hienoa, vaikka vähän mielenkiinto välillä lipsui. Istumaan tuo ei kuitenkaan enää hakeudu ollenkaan. Niin sitten kävi, että Kida nappasi pentujen sinisten ykköspaikan - kohti BIS-kehää siis neitikin!

Erikoinen tapaus, kun molemmat koirat olivat yhdessä BIS-kehässä. Minna otti Taran hihnan, itse jatkoin Kidan kanssa. Kunnon välimatkat, sillä muuten koko touhu olisi mennyt perään katselemiseksi. Kidan esiintymisessä ei ollut puutteita, Minnan sanojen mukaan Tara vähän hössötti, kun oli "vieras" handleri. Minnalle kuitenkin erikoisonnittelut, ensimmäistä kertaa koiran kanssa kehässä, ja meni niin hienosti! Tytöt joutuivat tyhmästi ravaamaan peräkkäin, ja Kida kuikuili kovasti taakseen Taraa ja Tara vastapainoksi kiskoi Kidaa kohden. No, seisotuksissa otettiin välimatkaa taas. Kun kaikki tuomarit olivat tutustuneet koiriin ja katsoneet liikkeet, alkoi olla sijoittumisien paikka. Taran näin menevän edestakaisin-juoksutuksessa oikein näppärästi, ja tulokset kertoivat, että Minna pärjäsi mainiosti Tärpän kanssa!

Kida voitti muut sinisen saaneet koirat ja sijoittui BIS 4. Tara sitten nousi pykälää ylöspäin, napaten tittelin BIS 3! Molemmat saivat pokaalit, ja lisäksi tuli yhteensä 10kg ruokaa, pari suklaalevyä, Disney hihna ja panta, 2x kynsileikkurit ja pari kaulahuivia teksteillä "En ole niin pelottava miltä näytän" ja "Tottelen jos huvittaa".

Kivat mätsärit oli kyllä, ei voi kun kehua! Hyvin suunniteltu ja tuomarit olivat mukavia ja oikeudenmukaisia!

Tara PUN BIS 3 Kida SIN BIS 4

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Agilentoa

Nyt on sanottava, että emännällä oli helvetillisin päivä pitkään aikaan. 12h ravaamista ilman sen suurempia taukoja, muiden kuskaamista ja mielistelyä - kyllä ottaa pattiin. Kun illan ainoa vapaa hetki meinasi mennä netin kaatuessa, tuli jo vähän itku kun turhautuminen tuli niin palavasti esiin. Ensi kerralla kiitokset voisivat olla paikallaan, ja hemmottelut tuntuvat typeriltä, kun ei itse saa mitään vastineeksi. No, se siitä angstaamisesta!

Päivän paras juttu oli agility. Aloiteltiin Taran kanssa ihan peruspalalla, irtoamista ja eteen-käskyä, hyppy, putki, hyppy. Ihan suora pinkaisu. Tara irtosi mukavasti, putkelle haki mainiosti, takaaleikkausta treenattiin siinä sivussa. Pari kertaa pallon himo ajoi koiran ohittamaan esteen, mutta sitä pelkäsinkin, pyöreä esine kun on kovin huumaava...
Puomin kanssa samalla ajatuksella. Neiti on edistynyt hyvin! Kontaktit on tajuttu, eikä mitään ongelmia ollut. Jes!
Keppejä vähän omatoimisesti, kuumuudessa ei innostus ollut kauhean korkealla, mutta varsin nopeasti nuo sujuivat. Alkaa homma käydä varmemmaksi!
Sitten loppuun vielä radantynkää. En nyt jaksa tekaista, miltä näytti.. kuitenkin, pari hyppyä, ja siitä putkelle. Takaaleikkaus. Putken jälkeen taas pari hyppyä, siitä sitten puomille, ja puomin jälkeen vielä yksi hyppy täysillä eteen. Tara meni tämän tosi kivasti, pari kertaan otettiin, ja olin tosi tyytyvääinen! Näppärä Täpsä. Vauhtia alkaa olla mukavasti!

Loppuun otin Kidan kanssa hypyn ja putken. .....................herrajumala tuossa nuoressa on VAUHTIA. Treenikaverit katsoi heti, että jestas miten on hyvän näköinen koira, lahjoja taitaa olla. No joo, otin ensin pari hyppyä, sitten hypyn ja putken. Koira sujahti esteet, en ole koskaan joutunut noin radalla pinkomaan :'D Koko eläin pursusi energiaa ja iloa! Oli ilo seurata. Muutamat kerrat siis hyppyä ja putki, ja samaa toistepäin, jonka jälkeen lopetin. Pitää varata halli niin neitikoira pääsee kunnolla reenaamaan!

Nyt kyllä en jaksa enempää. Liian väsynytttttt.... Vapun laitsavuorot päättyivät, luvassa vähän talleilua ennen seuraavaa palaa. Raukka joutuu töihin!

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Juhlien jälkeistä kuvamateriaalia

Tara mutakuono :)


Neidit leikkivät siivosti


Seisottelin pikkuista Rosaa vähän pöydällä :)


Rosa-tytöllä toinen korva jo hienosti pystyssä!



Loppuun poseeraukset neitikoirien kanssa

Ylioppilashuumaa


Näinhän siinä kävi, että emäntä sai valkolakin päähän kolmen vuoden koulumaailman jälkeen, ja sitäpä sitten juhlittiin äidin luona. Aluksi neitikoirat saivat olla takapihalla kiinni hihnoissa, kunnes kaikki vieraat olivat saapuneet ja juhlahumu hieman rauhoittunut. Tämän jälkeen neidit pääsivät vapaaksi, ulkona olivat koko ajan ja leikkikavereita sekä ihailijoita riitti! Niin Minnan pikkuveli kuin oma, aikuinen serkkumieheni viskelivät keppiä kaveruksille, ja juosta sai siis kunnolla. Kida alkuun haukahti parit kerrat aina uusille ihmisille, mutta sitten se ei ollus moksiskaan, meni rapsuteltavaksi ja halailtavaksi. Hyvä, mahtava juttu!

Juhlissa koirat söivät kaikenmoista, ja sen kyllä huomasi, sillä maha meni pikkuneidillä hieman sekaisin. Muutenkin juoksujen loppupää on ollut ikävää Kidalle, se on ollut varsin yhteistyöhaluton ja nuhruinen. Onneksi ne ovat kohta ohitse, luvassa on jo liuta mätsäreitä, sekä myös epäviralliset tokokilpailut!

Vapu löllöili koko juhlahumun ajan kesälaitumella, huomenna luvassa olisi kengitys ja hampaiden raspaus, jos vähän ratsastelemaan pääsisi kaiken vihreän keskellä : )

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Agiliitoon

Käytiimpäs Taran kanssa ageilemassa tänään iltasella, mutta sitä ennen aamupäivästä kävi meillä erittäin mieluisat vieraat. Äiti ja siskoni tulivat paikalle sovittamaan mekkoa, jonka olivat minulle hommanneet, ja Roosa-pommi tuli toki mukana! Energinen neiti muisti niin minut kuin koiratkin, ja Minnan sekä Aatun se otti myös lämpimästi vastaan. Kovasti haki koiria ja kissaa leikkiin, leikki lattialla maanneilla leluilla ja herätteli pommikuumetta niin minussa kuin Minnassa. Myös Paroni oli mukana, mutta se sai odottaa autossa, ettei Kidan juoksuista olisi pää mennyt sekaisin. Kävimpä kuitenkin Paroninkin moikkaamassa, kun kävimme kaupungilla siskoni kanssa.

Taran kanssa tosiaan ageilemassa. Aloitettiin simppelillä tehtävällä, kolme estettä puolikkaalla ympyrällä, tehtävä ohjata koira aika lailla paikaltaan esteille. Irtoamista siis treenattiin. Tämän jälkeen otettiin sitten sylikäännöksiä vähäsen. Harjoitukset olivat aika ytimekkäitä, koska kuuma oli, ja ohjaajan idea oli tehdä muutamia intensiiviharjoituksia ja antaa tehtäviä, joita tehdä itsenäisenä. Kun sylikäännöksiä oli tehty, harjoittelin itsenäisenä käännöksiä Taran kanssa, myäskin esteen kiertoja. Näitä on kuitenkin treenattu paljon kotona, joten ne sujuivat erittäin helposti, joten se siitä.
Kepit tein muutamaan kertaan, Tara on rohkaistunut, itse pitäisi muistaa vielä näyttää matalempana, jottei koira kulje pää kenossa kättäni seuraten. Rohkaistuminen on kuitenkin havaittavissa!

Hetken hengähtämisen jälkeen oli luvassa puomi. A esteen lisäksi se on Taran ehdoton lempieste, ja sen kyllä huomaa... kontakteja on treenattu kovasti, mutta tänään ne alkuun unohtuivat ihan täysin, kun oli niin kivaa ja ihanaa ja energiaa ja ollut viime kerta jäänyt välistä ja aaaaa. Piti vähän koiraa toppuutella, mutta sitten saatiin kontaktitkin haltuun, eikä valittamista.

Ennen radan purkamista otettiin pyynnöstäni vielä putki. Minua oli jäänyt kalvamaan Taran putkinegatiivisuus viimeksi tunnilla, joten halusin varmistaa, että moinen johtui puhtaasti väsymyksestä. Otettiin este, jonka jälkeen suoraan putkelle, ja palkkaus heittäen lelulla, että koira juoksi kunnolla vauhdilla ulos. Eipä ollut putkella minkäänlaisia ongelmia, päinvastoin, energinen ja iloinen koira nautti selvästi railakkaasta lopputehtävästä!

Agilityn jälkeen nappasimme Kidan kotimatkalla Minnan kanssa autoon, ja kävimme uittamassa koirat. Kidakin ui ihan kunnolla, alkaa vahvistumaan ja uskaltaa paljon paremmin.

Huomenna olisi luvassa talleilua, mutta sitä ennen vähän tylsempää hommaa: työt.