keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Paranemaan päin

Tara voi paljon paremmin! Palasimme eilen kotiin, ja käyttöön tuli liikuntaa mahdollisimman vähän-kuuri. Eli nelisen kertaa päivässä vain pikku pissatuslenkki, muu aika vietetään lähinnä paikallaan. Turvotus on laskenut varpaista ja puremakohdasta, polvi on vielä melkoinen jötkäle, eikä Tara taivuta kohtaa. Silti sisätilat pursuavat korvista ja neiti olisi kovasti ravaamassa ja laukkaamassa kipeälläkin jalalla...
Syö ja juo (juo itseasiassa, koska keksin lempitavan juoda: suihkepullosta vesi on paljon parempaa!) normaalisti, lääkepöhnäys on karissut ja neiti on suhteellisen virkku, vaikka jumitus sisätiloissa masentaakin.

Perjantaina mökille ja saa kaikki kyyt pysya poissa lähipiiristä! Mutta siellä saa Tarakin köllötellä ulkona.

Kida taas on varsinainen söhöttävä energiapallo. On kuuma, on tylsää, ja Tarakaan ei ole ulkona seurana! Eilen treenattiin kapulan kanssa taas, ja neiti piti sitä paljon paremmin! Otin koiran viereen, annoin kapulan, pyysin pitämään suussa ja nappasin nopeasti irti-käskyn kanssa kapulan pois koiran suusta, ennenkuin pudotti sen maahan. Ja rutkasti kehua ja palkkaa!

Agia ajattelin lähteä treenaamaan, jahka pääsen mökiltä ja Kuopion reissultani kotiin. On kyllä niin kuuma, että ajatuskin esteillä juoksemisesta väsyttää! Kida on kuitenkin niin mahtavassa vaiheessa ikäänsä nähden, ettei kyllä ole stressiä.

28.8 on tiedossa viralliset tokokisat, jos uskallan mennä! 11.8 lähden mätsäreihin ainakin Kidan ja äidin Rosa-pommin kanssa, Tarakin tulee jos tassu on kunnossa.

Oli pieni tauko canicross-harjoittelussa, eilen taas käytiin, mutta meni penkin alle. Kida vaan hidasteli, itse olin väsynyt ja äkäinen ja homma meni lähinnä hössötykseksi. Jospa tänään paremmin!

___________________________________

Vapun kanssa hikoilimme eilen 1½-tunnin koulutreenin. Olin kyllä tyytyväinen! Alkuun venyttelyä, jumppailua, jos saisi lavat irtoamaan ja samoin takapään. Kun jumppatuokio oli ohi, otin sivuohjat, koska tamma kulkee taas turkasen vinossa. Alun jähmeilyn jälkeen tuli kauniisti liikkuva, suora hevonen, ja takapääkin alkoi tehdä töitä, kun päänasettelun sijaan sain täysillä keskittyä pohkeisiin! Hienolta tuntui, varmasti myös näytti. Hiki tuli molemmille, sillä ravia ja laukkaakin mentiin runsaasti käyntivääntelyiden jälkeen. Vapu saikin tallissa kylmän pesun ja melassivedet, itse jouduin kestämään hikeä vielä kotiin saakka.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Kesäheinikoiden vaaniva peto

Päivä oli kuuma. Koirat olivat aikamoisen väsähtäneitä koko päivän, sillä lämpömittari kohosi yli kolmeenkymmeneen. Äidin luona ollaan käymässä, ja aika lailla varjossa neidit köllöttelivät. Illalla ennen kahdeksaa oltiin leivottu, ja sitten alkoi ovelta kuulua Taran ininää, että hän haluaa sisään. Päättelimme, että ahmatti oli haistanut keksien huumaavan tuoksun ja kaipasi sisätiloihin osingoille. Ihan heti en koiraa sisään ottanut, mutta kun ininä jatkui, menin ottamaan neidin sisään. Ja vastaan köpötti hieman ontuva neitikoira, joka pisti hälytyskellot soimaan.

Takajalka oli turvonnut kaksinkertaiseksi, ja äitini epäili ampiaista. Totesin, ettei amppari noin pahaa turvotusta tee, ja käskin etsiä lekyrin numeron valmiiksi. Kohta löysinkin sen, mitä ajattelin: toinen, hieman vuotava puremakohta löytyi suuremman vierestä. Kyy oli pistänyt.

Eikun soitto päivystävälle ja pakkautuminen autoon kohti lekuria. Tara oli todella reipas, käveli itse (vaikka tätä ei tosiaan suositeltu) eikä edes juurikaan ontunut. Oli normaali, reipas itsensä. Lääkärissä lekuri katsoi ikenet, sitten antoi jalkaan samantien piikillä vahvan särkylääkkeen ja alettiin pistämään kaulanahkaan nesteytystä. Vahva lääke pisti koiran pään aivan sekaisin, ja koko nesteytyksen ja myöhemmin ajomatkan kotiin Tara itki kovaan ääneen. Kotipihassa se oli aivan pihalla: jokainen ääni kammotti, silmät muljahtelivat ja koira oli kirjaimellisesti aivan aineissa.

Lekurin mukaan tilanne on ihan ok, jalka tosin voi olla kauankin turvonnut, ja ainoaa liikuntaa on sallittu vain pissitys pihalla. Katsomme tilannetta, juotava on mutta jos alkaa vettä kulumaan litratolkulla, voi munuaisissa olla vikaa. Raportoin kyllä, kuinka tilanne kehittyy.

Kovasti pidän käärmeistä, mutta tulipahan konkreettinen muistutus siitä, ettei kys. otukset tosiaan ole koirien kavereita. Epäillään, että Tara astui käärmeen päälle, koska puremakohta sen verran alhaalla tassussa.

Loppuun kuvat jalasta:




lauantai 24. heinäkuuta 2010

Vanhaa ja uutta

Netti teki lakon, ja siksi päivitykset vähän jääneet. Laitetaan ensiksi viime tiistain merkintä:

20.7

Tänään tein Hong Kongissa ihastuttavan ja ok-hintaisen löydön: canicross valjaat! Olen aina pitänyt juoksemisesta ja koiran kanssa se on tuplasti hauskempaa, joten en voinut vastustaa vaan ostin setin. Johan tässä olisikin aika kohentaa kuntoa ja kaventaa vyötäröä... Tara ei juurikaan ihmisen kanssa pitkän matkan juoksemisesta välitä, mutta ajattelin, että Kida voisi tykätä.

Lähdettiin sitten Kidan kanssa kokeilemaan, kun yö oli tullut ja viileys sen mukana. Aluksi neiti sai kulkea vapaana, jotta sai rauhassa käydä pissalla ja verrytellä. Neiti pysähtyi yllättäen erääseen mutkaan tuijottamaan ja haukahti, niin tajusin jonkun tulevan. Kutsuin Kidan sivulle perusasentoon, ja mutkan takaa tulikin naapuritalossa asuva nainen saksanpaimenkoiransa kanssa. Nainen kysyi, kuinka olen koiran noin tottelevaiseksi kouluttanut ja pyysi minua opettamaan häntäkin. Huvittuneena totesin, että tämä nyt on ollut aina tällainen. Tuskastunut nainen piteli kiskovaa saksalaisnuorta ja totesi, että kyseessä oli hänen kolmas sakemanninsa ja lohdutteli itseään, että ”onneksi tämä on vasta 9kk niin on ymmärrettävää”. Enpä viitsinyt viiltää haavoja sydämeen kertomalla, että eipä omakaan koirani täytä kuin vasta 10kk huomenissa........

No, juoksemiseen! Kida onkin pyörällä oppinut eteenpäin-käskyn, joten en odottanut suurta hämmästelyä hihnankaan osalta. Ja neiti tajusikin heti! Kulki hienosti hihna kireällä, ja kun pyysin hidasta-käskyllä, koira hidasti vauhtia ja pysähtyi. Palkkailin alussa ja kehuin paljon. Heitettiin pikku lenkki hölkäten, koska molempien pitkänmatkanjuoksukunto vaatii parantamista ja pitäähän hpomma pitää hauskana. Vasen-käskyä opeteltiin myös käännösten aikana. Kivasti koira ravasi edessä, näytti tykkäävän hommasta! Kun koira alkoi osoittaa väsymisen merkkejä, päästin sen hienon suorituksen jälkeen vapaaksi jäähdyttelemään ja haistelemaan hajuja.

Kesä on verottanut koiralta turkkia. Kida vaihtaa vanhaa karvaa kokonaan uuteen, ja Tarakin pudottanut karvaa kovalla kädellä. Luulin, että neideillä olisi matoja ja karvan huono kunto johtuisi siitä, mutta uloste on normaalia eikä laihtumistakaan ole. Madotin kuitenkin, madotan uudestaankin jos kovasti epäilyttää. Uiminen ja kuuma kesä ilmeisesti kuivattavat ihoa ja kiihdyttävät karvanlähtöä. Koirat saavatkin joka päivä lohiöljyä, ja nyt ostin vielä megaderm-ravintolisää, joka on tehty juurikin vaikeistakin iho-ja karvaongelmista kärsiville koirille. 4 viikon kuurin luulisi tekevän hyvää!


Taralla kaulasta paljastui hot spot. :(

Aamuisin neidit saavat Profine merkkistä Chicken&Potato energy-nappulaa, Tara 2dl ja Kida 2,5dl. Tässä seassa megaderm. Iltapäivällä saavat pari kauhallista lihaa (jauheliha, possunsuikale...) ja sitten joko pari kauhallista kaurapuuroa tai riisi-kasvis-sekoitusta. Tässä seassa lohiöljy.

Vapulla on ollut takakengät hitusen kuluneet, huomenna kengitys niin päästään paremmin liikkumaan. Lauantaina tamma kuitenkin sai liikutusta, kun ystävä tuli käymään ja pidin hänelle pikku estetuntia. Myöskin kinttuja pääsi hevonen nostelemaan ravipuomien avulla. Su oli vapaata, ma kävin hyppäämässä tammalla itse rataa. Kolmen esteen sarja kahdella laukka.askeleella, korkeutta 50cm ja kentän keskellä vielä yksi este, jolla korkeutta 75cm. Tamma hyppäsi ihan jees, vauhtia meinasi olla liian vähän, mutta kyllä se siitä kun vähän hoputti. Pientä kesämahaa on neidillä, mutta toisaalta kylkiluut tuntuvat, eli vatsa vain pudonnut alaspäin.


------

Sitten uudempiin!

Eilen oli porukalla tokotreenit, joihin menin Kidan kanssa. Alkuun neidin oli pakko vähän haukahdella saapuville, mutta kun työt aloitettiin, oli ihan sama vaikka ympärillä pörräsi miljoona koiraa. Teki työtä kyllä hyvällä vireellä! Seuraamiset jees, otettiin käännöksiä ja pysäytyksiä. Neitillä aluksi oli kontakti hakusessa, mutta vire parani kun työnteko jatkui. Maahanmenot liikkeestä oli priimaa, samoin seisomaan jäämiset. Ei valittamista.

Hyppyä treenattiin, se oli vielä aika hakusessa. Siihen keskitytään. Hyppäsi kyllä kivasti (joskin pari kertaa käskyn jälkeen katsoi minua ja hölmistyneenä pisti etutassut esteelle ja poseerasi siinä :D), mutta vielä pitää muistuttaa, että hypyn jälkeen jäädään odottamaan esteen taakse. Ei tarvitse ottaa askelta vastaan.

Noutoa kapulalla myös treenattiin. Hakee hyvin, mutta vielä ei osaa a) pitää kapulaa suussa (kun ojennan käteni ottaakseni kaoulan, päästää heti irti) ja myöskään sivulle ei ihan kunnolla osaa kapulan kanssa asettua.

Yksi päivä treenattiin myös namialustaa hyvällä tuloksella. Neiti on keksinyt, että alusta tietää ruokaa!

~~

Vapukin sai kengät jalkaan, mutta tänään huomasin, että takapää on aivan jumissa. Paivana kädelle, ja hyvin jähmeä takaa: tuntuu kuin hevonen suorastaan polkisi paikallaan suossa! No ei muuta kuin pyllyä treenaamaan. Maastossa pari päivää on käyty ilman satulaa, oikein kunnolla metsissä samottu ja hauskaa pidetty. Elokuussa onkin tammalle tiedossa kesäloma, kun itse poistun mökille.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Möllitokot!






Tunti ennen kisoja jyrähteli taivas uhkaavasti ja vettäkin ripsahti, mutta kun oli aika lähteä möllikisapaikalle, aurinko jo tervehteli. Taran käytin kivalla kepinheittelylenkillä ennen kun lähdimme Kidan kanssa, jotta tolleri jaksaisi odotella meitä kotona. Matkalla meinasin jo pari kertaa, että jos möllien sijaan menisinkin sinne mätsäreihin.. jännitti kyllä paljon!

Järjestäjänä toimi SRY Päijät-Hämeen alaosasto ja paikkanas Lahden koirienkoulutuskenttä. Heti tuli hyvä olo järjestäjistä, hyvin iloinen nainen otti meidät vastaan ja vieressä ollut nainenkin vitsaili, kun yskin yhä ikävästi flunssani jäljiltä. "Mukavan kesäflunssan olet saanut, näillä helteillä oli varmasti mukava sairastaa!"

Siinä sitten odoteltiin pitkä tovi ennen kisojen alkua, ja jännitys tiheni. Seuraksemme ilmestyikin cottonin omistava nainen, joka pyysi lupaa tervehtiä Kidaa. Nainen kertoi unelmoivansa itsekin paimenlinjaisesta aussiesta ja kysyi, että mistä ihmeestä näitä saa. Nainen oli äärimäisen mukava ja vietimme kisat hänen seurassaan. Rakensimme yhdessä pilvilinnoja, vitsailimme ja sovimme, että jos Kidalla koskaan pentuja teetän, hän on ensimmäisenä ottajana listassa. Onnea koirakolle oman luokkansa voitosta!

Kisat alkoivat. Mölliluokkia oli kaksi: toisessa arvosteltiin max 8 pistettä, toisessa normaalisti max 10. Koska itseäni jännitti kovasti, menin ensimmäiseksi mainittuun. Kokoonnuimme kentällä ja tuomari tuli tervehtimään ja tarkistamaan koiran luoksepäästävyyden. Melkoinen persoona oli tuomari, sai hymyilemään ja asenne oli ihanan rento! Hän oli sitä mieltä, että hyvät kokemukset on tärkeämpiä kuin täydellinen suorittaminen. Joka tapauksessa, tervehtiessä Kida pysyi kauniisti perusasennossa, ja saikin heti alkajaisiksi täydet pisteet. Laitampa tähän paremmin mielipiteet liikkeistä:

Luoksepäästävyys 8: Pysytteli aloillaan, ei arastellut tai muutakaan. Kohteliaasti käyttäytyi.
Paikkamakuu 8: Kertaakaan ei noussut, tuijotti lähinnä kokoajan suuntaani. Välillä vilkaisi mätsärissä juoksentelevia koiria, mutta skarppina odotti kun pääsin vierelle ja annoin luvan perusasentoon.
Seuraaminen kytkettynä 8: Todella eloisa ja varma. Piti kontaktia hyvin, eikä ollenkaan jätättänyt, pelkäsin että hakisi sitä iiihanaa pysähtymistä itsekseen. Käännöksissä oli ihan hyvin mukana, vähän lisää skarppiutta saisi puolestani olla, mutta tuomari tykkäsi.
Seuraaminen vapaana 8: Sama juttu. Kontakti pysyi, oli varma, eloisa ja vire hyvä. Kehuja sateli.
Maahanmeno liikkeestä 8: Vastoin kaikkia odotuksia neitikoira teki liikkeen todella hyvin. Varmuudeksi hieman painotin käskyä, jottei seisoskelemaan jäisi. Odotti kärsivällisesti, kun palasin koiran luokse.
Liikkeestä pysähtyminen 8: No, tämän nyt arvasin onnistuvan ilman ongelmia. Eipä mitään, koira jäi aloilleen, odotti paluutani ja perus-käskyä. Todella tyytyväinen olin!
Luoksetulo 8: Jees. Jäi istumaan rauhassa, sitten käskyn saatuaan kiiruhti perusasentoon. Tästäkin tuomari tykkäsi tosi paljon.
Estehyppy 8: Tästä olisin odottanut pienempiä pisteitä, mutta tuomari oli täysin myyty Kidalle. En ollut tätä harjoitellut kuin pari kertaa, ja siitäkin on aikaa. Kuitenkin, käskyn saatuaan koira hyppäsi kyllä tosi kivasti esteen, jääden odottamaan esteen taakse. Ainoa moka oli, että kun lähdin koiran luokse, neiti lähti minua vastaan iloisesti askeleen verran. Tuomari kuitenkin antoi ohjeita tehtävän parantamiseen ja treenaamiseen.
Kokonaisvaikutus 8: Tuomari tykkäsi menosta ja koirasta.

Lopputulos täydet 72p. sijoitus 1/8!

Ihan mahtava olo jäi! Hyvä etten itkuun revennyt kun sihteeri katsoi meitä, hymyili ja totesi: "Ja voittaja on meidän australianpaimenkoiranuoremme Kida." Ja minä kun olin menossa vain kokeilemaan. Tuomari kehui paljon ja totesi, että minun olisi pitänyt olla normaalissa mölliluokassa. Hän myös kovasti patisti meitä virallisiin kisoihin, kunhan hyppy on saatu varmemmaksi. Häkellyin ihan, kun vielä sihteerikin tuli kehumaan ja patistelemaan kisakentille. Suurkiitos rohkaisusta!

tiistai 13. heinäkuuta 2010

T niin kuin Tokotähti

Ai helkutarallaa kun jäi mahtava olo tokotreenistä! Pakko hehkuttaa samantien, äsken juuri palasin ulkoa koneen ääreen.

Kidan kanssa tosiaan lähdin tokoilemaan, sillä ylihuomenna on möllitokot, joihin osallistumista harkitsen. Lähdettiin siis kentälle treenaamaan. Jauhelihaa taskuun ja lelu, hihna mukaan ja menoksi. Kida tiesi heti mikä on homman nimi, ja haki kontaktia oikeastaan koko matkan kentälle. Tietysti palkkailin, niin hienosti kulki ja mahtavalla vireellä. Matkalla tuli sitten vastaan vanha pikkukoira. Mahtava häiriötekijä! Räksyttävä koiruus sai Kidan huomion pari kertaa herkiämään, mutta katse-käsky palautti neidin takaisin ja ohitus sujui mahtavasti, yhtään ei hakeutunut viereltäni pois.

Hihnassa seuraaminen oli täysin vaivatonta ja vire oli hyvä. Otin suoraa ja pujottelua sekä käännöksiä. Kida pysyi mahtavasti mukana, piti kontaktia ja tuntui varmalta. Jäi todella hyvä olo, ja koira sai paljon palkkaa niin namien kuin leikin muodossa.
Vapaana seuraaminen ei sekään jättänyt kylmäksi. Hyvä vire jatkui, pysähtymiset sujui ilman ongelmia. Treenin lopussa kuumuus alkoi kostautua ja huomio herpaantua, mutta viimeisen onnistuneen seuruun jälkeen lopeteltiinkin sitten, niin hyvä mieli jäi.
Maahanmeno liikkeestä on tällä hetkellä ainoa kipukynnyksemme. Ilmeisesti Maa-käsky ei ole mennyt aivan perille, tai sitten Kida ei halua sen menevän. Menee hitaasti, välillä jätti menemättä. Otinkin sitten paljon maa-käskyä muutenvain, ihan että koira oli vapaana, annoin käskyn ja palkkasin kun totteli heti.
Liikkeestä pysähtyminen näyttää olevan uusi lempiliike! Pelkkä kuiskaus olisi riittänyt liikkeen suorittamiseen. Jäi varmasti, minun ei tarvinnut hidastella, ja koira nökötti aloillaan tasan niin kauan kunnes lupa vapautukseen kävi. Yllätti äärettömän positiivisesti! Jokainen harjoituskerta oli onnistunut.
Paikkamakuu kanssa jees. Okei, kerran nousi jaloilleen, kun aloin yskimään melkoisen pahankuuloisesti, muttei liikkunut. Otettiin uudestaan, ja tällä kertaa hyppelehdin, höpöttelin ja yskin kokeeksi, eikä koira liikahtanut. Ympäristössä liikuskelevat ihmiset tai koirat eivät keskittymistä herpaannuttaneet.
Luoksetulo sujui vauhdikkaasti. Kuumuus ei hidastanut! Hyvä lopetus treeneille, yksi kerta riitti, kun nappiin meni.

Leikkien ja ilonpidon jälkeen lähdettiin sitten kotiin: koira kulki yhä vapaana. Näin sitten, että edessäpäin puistonpenkillä istuskeli kaksi ihmistä. Jälleen otin seuruuta vapaana kun ohitimme ihmiset, eikä neitikoiran huomio herpaantunut kertaakaan. Mies kehui kovasti koiran seuraamista ja nainen korosti, miten mahtavasti koira on koulutettu. Kiitin tietysti ja totesin pariskunnalle, että suurin kiittäminen Kidan älykkyyttä. Kun paljastin koiranpennun täyttävän vasta 10kk, nainen totesikin että hiton viisas otus tuo sitten todella onkin, ja vielä painotti hyvää koulutusta! Jäi niin mahtava olo kehuista ja kannustuksesta!

Leijailen tässä loppuillan.

Esteiden ylitystä kerrakseen!

Kuuma on! Tosi kuuma. Koirat köllivät viikonlopun äidin luona maalla kun olin itse Joensuussa, varjosta varjoon kiersivät ja siskoni ahkerasti turkkeja kasteli, jotta olo pysyisi viileänä. Maanantaina kaverukset saapuivat takaisin kotiin, ja uitu on ahkerasti: eivät nuo muuten meinaa jaksaa! Paitsi yöllä, jolloin kunnolliset lenkit tehdään. Kotona maataan tuulettimen alla viilenemässä.

-----

Eilen alkoi estekoikkelu Vapun kanssa. Menin tekemään kolmen hypyn jumppasarjan, mutta se ei.. ihan onnistunut. Vaatii harjoittelua. Eka ja toka este oli ok, mutta kolmas tipahteli, kun tamma ei tajunnut ponnistaa samantien alas tultuaan. Otin sitten keskimmäisen esteen pois, ja kahden esteen väliin mahtui näin kaksi laukka-askelta. Huomattavasti parani! Paarmoja oli sata ja hetkessä läkähdyimme molemmat hiestä märiksi, mutta viileä pesu teki terää! Ei kyllä hevoset nauti ollenkaan ulkoilusta näillä säillä, vaan kärkkyvät kuumimpaan aikaan kovinkin innokkaasti talliin pois paarmojen valloilta.

-----

Illalla kahdeksalta painuimme sitten Korkeavireen hal.lille agiliitämään. Tunti oli vähän turhankin pitkä aika näillä säillä, meni niin että ensin Kidan kanssa hetki, sitten Tara, Kida ja vielä Tara. Mitään ihmeellisyyksiä ei tehty.

Kidan kanssa ensin puomi, joka otettiin viimeksi ensimmäistä kertaa. Aluksi koiraa jännitti, Minna käveli toisella puolella, minä kävelin ja tuin toisella. Päästiin kuitenkin yli, ja toisella kerralla koira haki jo itse puomille. Hetki tehtiin muuta, ja otettiin sitten puomi vielä pari kertaa. Minna jäi kokonaan pois, ja Kida oli vapaana, minä kuljin kuitenkin rinnalla varmistaen, ettei mitään satu. Hyvin neiti uskalsi! Ekalla kerralla kulki hitaammin, toisella jo varmemmin. Tässä video ensimmäisestä yksin ylityksestä:




Otettiin myös eteen-harjoitusta. Kaksi estettä suoralla, sitten putki. Kida muisti käskyn oikein hyvin! Se viipotti suoraan esteiden yli ja putkelle liukkaasti. Suoralla meno on kivaa kun saa juosta! Korkeutta esteillä ei ollut nimeksikään, alimmassa olivat, mutta neiti tuppaa vähän liioittelemaan hyppyjä kunnon pompuilla.. esittelee, että ponnua löytyy.



Loppuun vielä pikku seuraamispätkä ja keppiharjoittelu. Kepit olivat kivat kun niissä oli apuputki! Ja tosiaan vain muutama, hyvä aloitus vasta-alkajalle.



-----

Taran kanssa tein pientä rataa. En jaksanut muokata omintakeista rataa ja siksi käytin valmiina olevia esteitä ja.. noh, luovuutta. Aloitettiin ensin puomilla, jonka jälkeen kahdelle suoralle esteelle ja putkeen. Putkesta suoraan mustaan putkeen, joka vei aivan A:n vierelle. Kutsuin koiraa luokseni "kädelle", ja sitten pinkaisu A:lle. Tämän jälkeen otin vähän keppejä (malttamattomuus yllättäen tässä kohtaa nollassa, teki vain mieli juosta).

Sitten vähän muutosta rataan: A, jolta mustalle suoralle putkelle. Putkilta kepeille (tässä kohtaa feilasin tiessä, mutta otin joka tapauksessa koiran seis kun tuppaa tosiaan kepit vielä hösöttämään) ja niiltä kahdelle esteelle. Putkeen, josta heti seuraavaan putkeen ja sieltä puomille.



Tara oli jees! Jotain omaa se radoilla vähän pörhelsi, kun kuumuus oli paahtava, mutta muuten. Oli innokas ja kuuliainen. Kun sanoin ettet syö nakkeja kontakteilta ennen radalle pääsyä, ei syönyt vaan tassutteli mukanani. Kun pyysin odottamaan, että saan vähän etumatkaa, odotti eikä hiippaillut yhtään. Tosi kiva!

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Laiskottelua






Tuli kesä ja tuli loma! Työt tosiaan tulivat päätökseen, joten olen alun pyhittänyt ihan vaan löllimiselle: joskin sain tänään myös flunssan kaverikseni. Lähinnä olen kuvannut kamalasti, sillä sain vihdoin järjestelmäkameran, jota jo pitkään olen odotellut. Kuvamateriaalia on PALJON, ja tavoitteena iskeä ne kuvagalleriaan jotta voin linkittää kaiken kansan nähtäville! Moista reippautta odotellessa.

Tarkoitus olisi ottaa agitreenit tässä pian, kunhan tänään kotiudumme äidiltäni. Tänään oli tarkoitus mennä tokotreeneihin Kidan kanssa, mutta flunssa estää moiset ajatukset.

Vapukin on saanut lähinnä levätä, toki aina käyn sitä ratsastamassa ja juoksuttamassa, mutta nyt ei ole mitään suurta päivitystä siltäkään saralta.

Pidempää päivitystä jälleen kun suurta ja ihmeellistä tapahtuu!