tiistai 13. heinäkuuta 2010

T niin kuin Tokotähti

Ai helkutarallaa kun jäi mahtava olo tokotreenistä! Pakko hehkuttaa samantien, äsken juuri palasin ulkoa koneen ääreen.

Kidan kanssa tosiaan lähdin tokoilemaan, sillä ylihuomenna on möllitokot, joihin osallistumista harkitsen. Lähdettiin siis kentälle treenaamaan. Jauhelihaa taskuun ja lelu, hihna mukaan ja menoksi. Kida tiesi heti mikä on homman nimi, ja haki kontaktia oikeastaan koko matkan kentälle. Tietysti palkkailin, niin hienosti kulki ja mahtavalla vireellä. Matkalla tuli sitten vastaan vanha pikkukoira. Mahtava häiriötekijä! Räksyttävä koiruus sai Kidan huomion pari kertaa herkiämään, mutta katse-käsky palautti neidin takaisin ja ohitus sujui mahtavasti, yhtään ei hakeutunut viereltäni pois.

Hihnassa seuraaminen oli täysin vaivatonta ja vire oli hyvä. Otin suoraa ja pujottelua sekä käännöksiä. Kida pysyi mahtavasti mukana, piti kontaktia ja tuntui varmalta. Jäi todella hyvä olo, ja koira sai paljon palkkaa niin namien kuin leikin muodossa.
Vapaana seuraaminen ei sekään jättänyt kylmäksi. Hyvä vire jatkui, pysähtymiset sujui ilman ongelmia. Treenin lopussa kuumuus alkoi kostautua ja huomio herpaantua, mutta viimeisen onnistuneen seuruun jälkeen lopeteltiinkin sitten, niin hyvä mieli jäi.
Maahanmeno liikkeestä on tällä hetkellä ainoa kipukynnyksemme. Ilmeisesti Maa-käsky ei ole mennyt aivan perille, tai sitten Kida ei halua sen menevän. Menee hitaasti, välillä jätti menemättä. Otinkin sitten paljon maa-käskyä muutenvain, ihan että koira oli vapaana, annoin käskyn ja palkkasin kun totteli heti.
Liikkeestä pysähtyminen näyttää olevan uusi lempiliike! Pelkkä kuiskaus olisi riittänyt liikkeen suorittamiseen. Jäi varmasti, minun ei tarvinnut hidastella, ja koira nökötti aloillaan tasan niin kauan kunnes lupa vapautukseen kävi. Yllätti äärettömän positiivisesti! Jokainen harjoituskerta oli onnistunut.
Paikkamakuu kanssa jees. Okei, kerran nousi jaloilleen, kun aloin yskimään melkoisen pahankuuloisesti, muttei liikkunut. Otettiin uudestaan, ja tällä kertaa hyppelehdin, höpöttelin ja yskin kokeeksi, eikä koira liikahtanut. Ympäristössä liikuskelevat ihmiset tai koirat eivät keskittymistä herpaannuttaneet.
Luoksetulo sujui vauhdikkaasti. Kuumuus ei hidastanut! Hyvä lopetus treeneille, yksi kerta riitti, kun nappiin meni.

Leikkien ja ilonpidon jälkeen lähdettiin sitten kotiin: koira kulki yhä vapaana. Näin sitten, että edessäpäin puistonpenkillä istuskeli kaksi ihmistä. Jälleen otin seuruuta vapaana kun ohitimme ihmiset, eikä neitikoiran huomio herpaantunut kertaakaan. Mies kehui kovasti koiran seuraamista ja nainen korosti, miten mahtavasti koira on koulutettu. Kiitin tietysti ja totesin pariskunnalle, että suurin kiittäminen Kidan älykkyyttä. Kun paljastin koiranpennun täyttävän vasta 10kk, nainen totesikin että hiton viisas otus tuo sitten todella onkin, ja vielä painotti hyvää koulutusta! Jäi niin mahtava olo kehuista ja kannustuksesta!

Leijailen tässä loppuillan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.