tiistai 31. elokuuta 2010

Tittitidiiii... mainosta ja ruokalistaa

Noniin. Sunnuntaina, 5.9, starttaamme ensimmäistä kertaa virallisessa ALO-luokassa. Jännittää kovasti, mutta suuria paineita kisan suhteen en ota, treeni-asenteella mennään. Kida on ollut suhteellisen häslä tokotreeneissä, esim. yleensä täysin varma liikkeestä pysähtyminen onkin nyt aivan unohtunut, joten katsotaan miten käy. Kokemuksena nuorelle koiralle aivan mahtava, ja minulle tekee hyvää, koska 6.12 olen lupautunut starttaamaan uudestaan Hollolassa ihan tosimielellä. : D

Kidalla on vieläkin todella köyhä turkki, ja koska LahdenKV lähestyy, yritän saada turkin vähän paranemaan. Kida syö aamunappuloiden (3dl) seassa 2tl Nutrolin-öljyä ja 2 mittaa Megaderm ravintolisää. Lisäksi iltapäivällä koirat saavat kaksi kolme kertaa viikossa kalaa.

Tara syö aamuisin nappulaa 2dl, ja saa silloin tällöin nutrolin-öljyä sekin. Tara pudotti taas turkkinsa ennen juoksuja, ja kytevä ajatus leikkauttamisesta on vahvistunut valtavasti... Lihaa/kalaa/kanaa neiti popsii samalla lailla illalla kuin Kidakin. Luita tytöillä on aina nakerrettavana lattialla.

torstai 26. elokuuta 2010

Tokoilu paranee ja renkaat voi myös alittaa

Jos aloitetaan Tarasta? Joo! Eilen, keskiviikkona, oli jälleen agitreenit neidin kanssa. Suhteellisen pitkä ja kiva rata oli, ja neiti sai vähän miettimistä. Tarkoitukseni oli piirtää rata, mutta olen nyt koulussa, niin en ihan onnistu. Katsotaan jos kotona vielä reippaana sen väsäisin..

Rata alkoi renkaalla. Suoraan siitä oli A, mutta sinne ei heti menty, vaan piti mennä putki, joka oli A:n vas. puolella vähän sitä ennen. A:lta vähän vasempaan viistoon este, ja sitten takaisin hyppypyolelle ja toisen esteen yli, joka sijaitsee ensimmäisen vieressä. Siitä suoraan toiselle hypylle. Tämä oli ensimmäinen treenaus, mutta sitten siihen liitettiin toinen vaihe, joka ensin myös otettiin yksittäisharjoituksena: suoralla oli kepit, putki, muuri ja hyppy. Ja lopulta siis koko paketti.

Tara oli aika jees. Renkaan se pari kertaa alitti (!!) ja yritti juosta suoraan lempparilleen A:lle, mutta kova karjaisu pysäyttää huonokuuloisimmankin. Hypyillä teki vähän ihme pyöräytyksen itsekseen, mutta meni kuitenkin jees. Ja kepit! Aaa! Ne meni hyvin, haki oikeasta kohdasta sisään ja meni nätisti. Pari kertaa meni hermo ja lopetti omia aikojaan, mutta pääasiassa tosi mahtavasti. Putkelle juoksi päätä pahkaa, muuria vähän ihmetteli ja ensi kerralla hidasti ennen hyppyä, mutta muuta ongelmaa ei ollutkaan. A:lla kontaktit oli vähän haussa, kun kiire oli, mutta hienosti nekin meni kun vaati ne oikeasti eikä vaan sinne päin.

Vähän vähemmän räjähdysaltis oli neiti kuin yleensä. Liekö syy sitten lähestyvät juoksut vai kakkahätä, sillä ennen treeniä ei suostunut käymään, mutta niiden jälkeen oli jo kova kiire ;)

----

Kidalla tokoilin tiistaina, ja koira oli ihan kamala. Hösötti, temppuili, edisti, istui vinoon - kaikki meni väärin! Energiaa oli paljon, keskittymiskykyä ei yhtään. Aluksi leikittiin ja purettiin virtaa, mutta ehei, kun ei kiinnostanut. Alun temppuilun jälkeen tuli pari hyvää pätkää, ja siihen lopetettiin. Eilen sitten agitreeneistä palattuani ajattelin, että käyn ottamassa lyhyen treenin ja testaan, millainen mieli tänään. Muisteltiin samalla taas canicrossin saloja. Kida on kyllä todellakin oivaltanut, mitä kys. vyön kanssa tehdään. Heti innoissaan lähdössä kun huomaa minun laittavan vyön päälleni.

Juokseminen meni hyvin. Käskystä vetää kunnolla eteen, ja pysähtymiskäskystä pysähtyy. Palkkailin tietyin väliajoin ja pidin koiran tyytyväisenä. Juostu ei paljon, n. 5min ja oltiin kentällä (Kida oli käynyt tätä ennen kunnolla pallottelemassa Minnan kanssa kun olimme lähteneet Taran kanssa treeneihin) Tokotreeni oli ehkä 10min ja meni PALJON paremmin! Seuruu oli hyvää, vähän piti harjoitella vasemmalle kääntymistä imutuksella, oikealle meni mainiosti. Perusasento suora, työskentely tehokasta. Pari kertaa liikkeestä seis kun ennakoi perusasennon ja kerran liikkeestä maahan. Oli kiva! Juostiin vielä takaisin kotiin (loppukävelyt sai toki, eli ei ovelle asti pingottu) ja homma luisti hyvin. Pikku murkku osaa onneksi olla hieno tyttö : )

Illalla harjasin molemmat koirat kunnolla ja tuli kynnetkin taas leikattua. Kidan töpö vaihtaa karvaa urakalla!

tiistai 24. elokuuta 2010

The Vapu

Tänään palautettuani Johanna the kimppakyytiläiseni turvallisesti torille koulun jälkeen, hurautin samantien tallille. Satyeli vähän, mutta sehän ei pesunkestävää ratsunaista haittaa! Täytyy myöntää, että itku meinasi tulla, kun hevosen ihottumat/ruvet/mitkä lie senkun lisääntyvät. Vapulla ei kummoista kesäihottumaa ole koskaan ollut, mutta tänä kesänä kaikki on karannut käsistä. Koska tamma hankasi harjanjuurtaan ja siksi sai jouhet erittäin huonoon kuntoon, jouduin tällaisenkin toimenpiteen tekemään:



No, rasvailua, puhdistusta, haava-ainetta... kaikkea mahdollista. Kun ne oli hoidettu ja normaalit toimenpiteet (kuppien pesu, hevosen harjaus ja varustus), niin paineltiin ensin maastoon rymyämään. Ai niin, melassinkin neiti nautti ennen lähtöä! Kuitenkin, tamma oli erittäin kiva, pirteä, tykkäsi rymytä maastossa mielikuvituspolkuja pitkin, kun kaatuneet puunrungot ovat valloittaneet oikeat reitit. Kiipeiltyämme ja rymyttyämme siirryimme vielä kentälle ennen sateen saapumista.

Aloiteltiin hakemalla hyvää muotoa ja takajalkoja alle. Sitten jyrkkää väistöä, että takapää pääsi kunnolla töihin. Tamma erittäin kevyt ja kulki fiinisti! Sitten harjoitusravia, pieniä väistöharjoituksia, kokoajan piti kulkea kevyenä muodossa takaset alla. Oli tosi kiva tässäkin! Vöistä on vielä vaikea juttu, ja hakeutuu helposti painamaan kuolaimelle, mutta muutama askel suoraan ennen seuraavia väistöaskelia helpotti, eikä painamista tullut. Ehdittiin vähän ravilla ottaa ympyrääkin, mutta sitten kaatosade rämähti niskaan ja otimme loppuravit ja kävelyt.

Hieno tamma ja hyvä mieli ♥

maanantai 23. elokuuta 2010

Harjulle nousemista







Lähdettiin tänään seiskalta autoon Kidan ja Taran kanssa, suuntanamme Venetsia (!) Lahdessa. Kyseiseen paikkaan huristimme, koska meitä omisti sielä Jetta valkkari omistajansa kera, sekä Aidan-flatti omistajansa ja tämän ystävän kanssa. Tarkoitus oli tällä kokoonpanolla lähteä lenkille. Aluksi pysäköinti aiheutti hankaluuksia, koska oiva parkkipaikka ei ollutkaan sitä vieressä asuvan perheen mielestä.. juoppunaisen rääyttyä asian, siirsimme autot toiseen paikkaan, ja matka saattoi alkaa.

Hetkinen kuljettiin hihnoissa, kun mentiin yleistä lenkkitietä pitkin. Kida veti kovasti, ja sain pistää sen kunnolla ruotuun, että kulki kiskomatta. Oli vaan niin kivoja kavereita mukana! Tara meni tosi hienosti. Kun päästiin metsään pienemmälle polulle, päästettiin koirat irti. Leikki oli hauskaa katseltavaa, joskin Tara pysyi siitä erossa ja keskittyi metsän tuoksuihin. Metsikkö nousi yläviistoon, ja lopulta pääsimme mahtavalle hiekkaharjulle, josta näkyi koko Lahti! Koirat juoksentelivat rauhassa ennen paluutamme. Kida varsinkin sai hepuleita milloin missäkin, ja oli onneksi kaksi innokasta leikkijää mukana. Tara koitti keppiä kantaa heittäjän toivossa, mutta opastin koiran keskittymään ihan muihin asioihin.

About 1½h lenkki tuli tehtyä, oli mahtavaa! Vähän nappasin kuviakin, jotka viestin alussa. Kiitos paljon seuralle!

5.9 tokokoe on nyt 50/50 tilanteessa. Se on ensisijaisesti tarkoitettu collieille, mutta jos paikkoja jää yli, pääsemme me mukaan kisaamaan! : )

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Yövierailija Kidan silmin

Olen alkanut pitää petsiessä blogia, jossa kerron vähemmän asiallisesti päivän tapahtumista Kidan omin silmin. Treenaukset sun muut lisätään ihan tänne blogiin, ja tämä sisältää enemmän höpsöttelyä pikkuneidin näkökulmasta. Blogi on täällä ja uusin postaus tässä:

"Aamu alkoi ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin aamut. Äiti heräsi, ja kun tajusin sen avanneen silmänsä, mä räjähdin ilosta ja osoitin rakkauttani suureen ääneen miljoonien pusujen muodossa. Äiti ärtyisänä aamu-unisena hätisti mut lattialle, ja Tarakin marisi väsyneenä, että voisin hillitä itseäni. En ymmärrä tuollaisia aamumurisijoita, herääminenhän on ihanaa! Ja mulla on aamuisin kova nälkä. Usein ruoan saatuani mä käöpötänkin takasin pötköttämään, jos lenkille lähdöllä ei ole kova kiire. Tara on opettanut sen mulle: se sanoo, että ihaninta on nukkua rauhassa puoleenpäivään täydellä masulla. Mä en (tätäkään) ajatusmaailmaa ole ihan sisäistänyt, koska musta on todella tylsää maata möllöttää aloillani, kun uusi aamu huutaa luokeen miljoonien uusien hajujen syleilyyn! Meidän aamulenkit on arkisin suht lyhyitä, koska mammalla on aina hirveä kiire kouluun, mutta lyhyempikin ulkoilu riittää tarjoamaan hyvät päiväunet. Ompahan katsastettu uuden päivän uutiset ja saatu mielenrauha!

Varamamma vei meidät sinä aamuna aamulenkille, ja kun me päästiin takaisin sisälle, äiti sanoi, että kohta meille tulee vieras. Mä tietenkin meinasin ratketa liitoksistani, sillä vieras oli yleensä äidin äiti. Se aina rapsuttaa, antaa herkkuja,pitää sylissä ja paijaa! Pieni miinus on sen mukana tulevat karvapallot nimeltään Paroni ja Rosa, joista ensin mainittu on kamala tiukkapipo ja toinen roikkuu kokoajan mun korvassa ja nuolee suupieliä. Mut se on pieni paha! Tosi iloisena mä sitten odotinkin vierasta saapuvaksi, ja kohta me lähdettiin mamman, varamamman ja Taran kanssa ulos vastaan. Mä menin tosi riehakkaana, ja sitten kylmä totuus lävähti mun kuonolle: kulman takana, auton suojassa nökötti nimittäin valtavan iso koira, jota mä en ole koskaan tavannut! Sen nimi on Olle ja se on musta isovillakoira. Se vaikutti tosi kiltistä, mutta mä tiesin, että sen lammasmaisen trimmin alla voi piilotella tosi pahansisuinen äijä, joten ojensin sitä vähän heti alkuunsa. Tara oli tapansa mukaan tosi cool ja ignoorasi koko tyypin, ja mä taas ajattelin miten fiksu Tara onkaan! Mä kokeilin vähän samaa, mut sit Olle toi mustan kirsunsa lähemmäs, ja mun oli pakko äyskähtää.

Olle tuli meille yöksi! Ja oli se sittenkin ihan kiva. Tara suuttu heti, kun päästiin sisään: sen mielestä Olle oli tullut anastamaan vallan, ja että siltä piti saada luulot pois heti alkuunsa. Mä mieluummin väistin ja katselin kauempaa. Musta Olle oli kuitenkin kiva, se ei tunkenut lähelle, antoi olla rauhassa ja oli tosi kiltti. Mutta vähän hassu se oli, se nimittäin rakastui meidän kissaan ihan totaalisesti. Mä yritin kertoa, että kissaa kuuluu purra ja riepottaa, mutta se vaan tökki kuonollaan, heilutti häntää ja piippasi, ja Aatu oli tosi onnellinen saamastaan huomiosta. Tara ei ihan tykännyt tyypistä, ja se on ollut tosi kärttynen. Mullekin murisi, kun oli varma, että liittoudun Ollen kanssa!

Äiti tosiaan lähti mun kanssa treenaamaan illalla, mutta se kertoi, että sillä on paha mieli ja treeneistä tulisi helpot. Koska mä olen äidin oma ihana tyttö, mä ajattelin piristää äitiä. Mä sain hirveän piippaus-kohtauksen ulos mennessä, piippasin ja vinguin tosi kovaakin ja osoitin tosi selkeästi olevani ihan hullun riemuissani, kun me mennään ulos. Sen sijaan et äiti olisi ollut iloinen, se näytti pitkää naamaa ja ärisi taas, ettei meinaa sietää mun murkkuilua. On se kumma kun mikään ei kelpaa. Meidän ovesta ulos meneminen kesti tosi kauan, kun se halusi, että olen hetken hiljaa aina ennen eteenpäin menemistä. Jos aloin piipata, pysähdyttiin tai palattiin alkuun. Ihan supertylsää, mähän olin vaan innoissani!

No tänään se teki toisen tempun: se laittoi mulle ja Taralle valjaat, ja taas mä olin ihan innoissani, et me lähdetään ulos! Juoksin jo ovellekin, mut mitä ihmettä: äiti käänty ja menikin vessaan! Kun se tuli vessasta, riemastuin taas lähdöstä, mutta sitten se tulikin istumaan koneelle! Tara tuumasi, että se haluaa osoittaa mulle, että pitää olla nätisti, mut eihän se ole reilua! Mä vähän piippasin ja hypähtelin sillä aikaa, kun Tara meni Ollen kanssa tavallisesti nukkumaan lattialle. Lopulta mun piti luovuttaa, kun ei toi nouse, ja nyt mä mökötän sohvalla sen vieressä. Äiti sanoi, et jos pysyn rauhassa, lähtö tulee nopeammin. En kuulemma saa vetää hepuleita, vaikka hän hakisikin jääkaapista juotavaa. Ihan tylsä äiti!

Syvästi loukattu, Kida"

------

Otin tosiaan pientä tokotreeniä Kidan kanssa, ja voi peijooni, oli kyllä pieni niin muissa maailmoissa ja yritti päästä mahdollisimman helpolla. Tarvitaan aktiivisempaa treeniä lusmuilun jälkeen! Lopulta aika meni siihen, että yksinkertaisesti otettiin perusasentoa, koska kokoajan meni joko vinoon tai jäi vain tuijottamaan minua hoopona. Kun se oli ok, seuraamista. Yritti edistää ensin kokoajan, joten mentiin ihan suuuperhitaasti pätkiä. Pallolla palkitsin kaikki temput. Lopulta olin tyytyväinen tähän.

Kerran pari liikkeestä seis ja maahanmeno, samoin luoksetulo. Ei valittamista. Loppuun vielä kokeiltiin todella lyhyellä matkalla kerran luoksetulosta maahanmeno, joka meni hienosti. Hitaasti lähti Kida liikkeelle kun yritti ennakoida maahanmeno-käskyä, mutta onhan epävarmuus ymmärrettävää, kun oli vasta toinen harjoittelukerta.

Pistin vähän kyselyä, onko ALO-luokassa vapaata paikkaa 5.9 järjestettävässä tokokokeessa.... vastausta odottaessa.....

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Hurjaa agilitytohotusta ja hiekkajuoksua


Jeejeejee! Pitkästä aikaa ryhmätreeneihin! Odotin valtavaa kaaosta Taran osalta, kun energiaa on kertynyt lajin osalta niin paljon, mutta meni se sitten kai ihan hyvin. Kai, tosiaan.

Kepit yllätti. Pari kertaa meni väärästä kohdasta tai hakeutui pois liian aikaisin, mutta sitten taas tuli muutama ihan loistava meno! Hyvällä nopeudella, ilman ohjaamista, rohkeasti, osaavasti, alusta loppuun. Olin ylpeä! Töhö osaa kun vähän miettii.

Hyppyjä ei ollut yhtään, mutta sen sijaan keinua harjoiteltiin. Sehän onkin aivan tuntematonta aluetta noutajalle. Alkuun neiti ihan huomaamatta juoksi itsekseen sinne, rymisten alas samaa vauhtia.. no, hihna päälle ja namilla kokeilemaan ohjaajan kanssa. Tuli pari mahtavaa menoa, osasi odottaa rämähdystä, mutta pari ensimmäistä kertaa Tara meni ei-niin-hienostuneella superTara- tekniikalla. Jääpähän hautumaan!

En (taaskaan) jaksa tehdä kuvaelmaa radasta, mutta se sisälsi suuria houkuttimia. Puomin alla sijaitseva putki jäi kerran pari menemättä, kun puomi oli houkuttavampi, mutta muuten oli aika jees. Meni hyvällä imulla, irtosi kivasti, ja kuunteli energiastaan huolimatta. Tohotusta tuli, mutta kai se on ymmärrettävä tauon jälkeen. Tuli vaan todella epäosaava fiilis!



Kida odotti treenien ajan todella hienosti autossa. Onneksi oli viileää. Ei mekkaloinut tai törttöillyt, ja tokihan hienosta käytöksestä piti palkita. Lähdimme lähellä olevalle hiekkamontulle treenien päätteeksi, jossa heittelimme palloa neideille ja otimme poseerauskuvia. Vaikka valoa oli vähän, taivas oli nätti ja neideillä oli äärimäisen hauskaa! Voin kertoa, että nyt väsyttää.

Loppuun vielä pari puomikuvaa Tarasta:


sunnuntai 15. elokuuta 2010

Agitreenit pitkästä aikaa!

Vuokrasin hallin agilitytreenejä varten tänään aamulla, ja niimpä huristimme esteiden huumaan. Tosin tänään päätin, että treenaamme paljon pikkuasioita, jotka kaivelevat. Molemmilla koirilla kepit ovat tärkeä harjoitus, puomia myös, ja Kidan kanssa otin vielä ihan ohjaamisharjoituksia. Tara sai mennä erittäin helpon, pienen radankin, joka sisälsi kolme hyppyä, putken, kepit ja puomin. Itse olin jostain syystä hyvin äreä, lieneekö univelka syynä, mutta kun alkoi vituttaa liiaksi kävelin ympyrää ärräpäitä heitellen. Auttoi kummasti!

Minulla on kuviakin ja videota, mutten millään jaksanut laittaa niitä vielä muokattavaksi. Seuraavaan päivitykseen tulee sitten : )

-----

Tara oli suhteellisen.. vilkas. Mutta neitipä yllätti! Ohjasin sen keppien oikealla puolella tehtävään, ja neiti osasi pujottelun ilman opastustani. Kovaa kepkepkepkepkepkepkepkep-hokemistahan tehtävä vaati, sipsutin paikallani reippaasti saadakseni lisää vauhtia, jos lähdin paljon edelle niin keskittyminen vielä herpaantui. Mutta itsekseen meni kuitenkin, mahtavaa! Vielä kun tekniikan oppii, se on siinä. Toiselta puolelta ei mennytkään sitten ihan kuin oppikirjoissa, vaan koira tuijotteli kokoajan minua, ja lähinnä törmäili keppeihin. Lähinnä elekielellä sitten ohjasin koiraa, käsiä en enää ota avuksi, tuijottaa niitä kuin maailman pelastajaa.

Pallo oli turhan viettejä nostattava palkka, puomit vaan lentelivät vauhdin huumassa. Puomi meni tosi kivasti! Seis-käsky mennyt kunnolla perille, pysähtyi kontaktille ja käskystäni matka jatkui. Eipä muuta erikoista, toki parit radat tosiaan, jottei pelkäksi hinkkaamiseksi jäänyt.

-----

Kida oli aivan meno päällä alussa, mutta lopulta väsyi todella paljon. Aivotyö on rankkaa! Aloitin keppien kanssa menon, alkuun ohjasin enemmän, lopulta vähensin ohjausta parhaani mukaan. Vähän turhankin vähäiseksi jätin, mutta korjasin asian, kun nuori vaikutti olevan hämillään. Alkuun meni haparoiden, kunnes idean keksi ja meni itsekseenkin hienoja pätkiä, vaikka toki vielä hyvin hitaasti ja haparoiden.

Puomista on kehittymässä uusi lempparijuttu, kun rohkeus sillä on parantunut. Kontaktit on keksinyt jo nyt. Pari kertaa tuli kontaktien ohitse, vaikka nakit olivat odottamassa oikealla paikalla, heitti neiti vaan itsensä pois puomilta ja sitten meni palkan mussuttamaan. Kuitenkin parin harjoituksen jälkeen nuori neiti pysähtyi hienosti kontaktille, tuijotti silmiin ja odotti vapaa-käskyä.

Sitten otin vielä käteentulemista ja muutenkin ohjaamista. Kaksi estettä vierekkäin, esteillä korkeutta 10cm. Esteen kiertoa, sitten käteen-käskystä piti tulla nuuhkaisemaan nakkia, ja sitten ohjasin heti vieressä olevalle esteelle. Meni kyllä hiton hyvin! Aivan mahtava koira ohjata radalla, kuuntelee käskyt ja toteuttaa parhaansa mukaan.

Otimpa minä muuten eteen-käskynkin irtoamisharjoitukseksi. Kaksi 10cm estettä suoralla linjalla, siellä myös putken pää vähän kauempana. Tehtävä on tuttu, kovasti treenattu, joten ongelmia ei ollut. Hyvin irtosi itse putkelle!

____________________________

Vapu on oma, pirtsakka itsensä. Melassikuuri jatkuu, sillä tulokset näkyvät : ) Käytiin vähän lämmittelemässä maastossa, ja sitten kevyt koulutreeni kentällä. Vähän jäykkyyttä ja vinoutta yrittelin parannella, ja muistuttaa, että ne ulkoavut ovat ihan yhtä varteenotettavat kuin sisäavutkin. Pohkeenvöistöä ja pientä avoa notkistamiseksi. Kivassa muodossa kulki kyllä, oli pehmeä suustaan.

Niin no, ravissa pöhnötti vähän omiaan ja antoi vähän haastetta ratsastukseen. Oikeakka kierroksessa muoto oli kaunis, ja otettiin pieniä pohkeenväistöharjoituksia. Vasemman kierroksen alkaessa ulkoavut olivat tykkänään unohtuneet, joten keskityin niiden muistuttamiseen. Heti, kun alkoi kovuus suussa kasvaa, pysähdys. Suoraan nosto raviin, huolellista muodon ja rytmin hakua, ja kun hevonen alkoi kohotella omiaan, seis. Tätä tehtiin monen monta kierrosta, kunnes meni kierroksen verran kertaakaan venkomatta ja annoin kiitokseksi loppuravit pitkin ohjin. Vapu kyllä venyttää itseään ihanasti lopussa! Kunnolla ravaa eteen kaula pitkällä.

Pesut ja melassia neidi odotti oikein innoissaan, etukavio yritti varoen kolkutella vähän maata hoputukseksi, mutta koska Vapu tietää kuopimisen olevan kiellettyä, heilui kavio muutaman sentin lattian yläpuolella. ; )

lauantai 14. elokuuta 2010

Kaveritapaamista sekä hevosmaista pörheltämistä

Näin kunnon kastumisen jälkeen on mukava istua koneella kirjoittamassa parin päivän tapahtumista. Olin tänään seurani agikisojen talkoissa, ja kolme ukkoskuuroa pääsi yllättämään mukavasti suihkun kera. Olipa kuitenkin mahtava katsella kisaavia koirakoita, ja himo radalle tuli ihan huomaamatta... äkkiä takaisin treenaamaan niin pääsisi kisaamaankin!


Eilen illalla tuli extempore, kun Petsieporukalla päätettiin lähteä leikittämään koiria Patoniityn kentälle. Puolen tunnin päästä asian päätöksestä oltiin paikalla. Kida lähti, Taraa en viitsinyt egoilemaan sinne viedä, ja lisäksi nappasimme kyytiimme Xena-kääpiösnautserin omistajansa kera. Paikalla oli myös Jetta-valkkari, Lilli-cockeri, Sokka-mäyris ja Sawa-valkkari. Kida yleensä suhtautuu aika niuhosti muihin tällaisissa tapaamisissa, mutta nyt se oli alusta saakka meiningissä mukana. Jettaa se on kammoksunut tähän asti, mutta nyt kaksikko veti kunnon rallia ruohikolla, ja myös Xenaa ja Sokkaa Kida haastoi leikkiin kanssaan. Oli kyllä hauskaa!


Äsken nappasin tytöt taas autoon ja huristettiin tallille. Lähdettiin kävelylle neljän naisen voimin, eli myös Vapu pääski mukaan riimunnarun päässä. Kovasti oli jo piristynyt, pari päivää sitten oli hevonen todella ankea, ja soitin jo lääkärille varmistaakseni, ettei mikään ole vinossa. Olen antanut aika tuhdisti nyt melassia, joka on silkkaa energiaa, ja se kyllä näkyy. Hevonen säpsyili Taraa kuin ei olisi koskaan kävellyt samaan aikaan neidin kanssa. Myöskin syömisen kanssa kesken matkan oli suuri keskustelunaihe, kun tamma kielloista piittaamatta vaan tunki turpansa ruohikkoon. Lopulta meni tamma kuitenkin tosi hienosti, ravattiinkin, että itse hölkkäsin mukana. Neitikoirat rälläsivät täysillä ja nauttivat uusista hajuista!

Ainoa miinus, että punkkeja oli paljon. Löytänyt jo monta mönkimästä karvan seassa - ja itsessänikin oli yksi!

perjantai 13. elokuuta 2010

Mätsärit

Ensi alkuun päivitys Vapusta! Meni koulutreeni nääs eilen (tai siis, toissapäivänä, mutta leikitään että kello ei ole vielä kahtatoista) aika mukavasti. Ilman satulaa väänsin, kun huovat ja muut oli pesussa. Aloiteltiin ihan perusjutuilla, takasia alle, vähän avoa. Ravissa alkoi tamma olla hieman liian eteenpäinpyrkivä loman jälkeen, ja otin apuohjat auttamaan jotta selkä työskentelisi. Pohkeenväistöharjoitusta ravissa, kulki kivan kevyesti ja malttoi kun ei ihan hösöttämään päässyt. Lopuksi oli eteenpäinpyrkimystä kiva hyödyntää laukannostoharjoituksilla. Aluksi meinasi aina ottaa vähän ravia käynti-ja paikallaannostoissa, mutta lopulta tuli niin upeat nostot, että nauratti ilosta.
_____________________________

Mätsäreihin päästiin pitkästä aikaan! Jokimaalle lähdettiin kolmen koiran voimin: äiti toi Rosan paikalle, minä ja Minna saavuimme Taran ja Kidan kanssa. Paroni-pommi oli myös paikalla turistina. Rosalle (4,5kk) mätsärit olivat ihkaensimmäiset!
Porukkaa oli paljon. Toki, päivä oli jees ilmaltaan, ja viimekisoista on kauan. Äiti ilmoitti Rosan pentuluokkaan, minä Kidan isojen junnuihin ja Taran isojen aikuisiin. Järjestäjänä toimi Päijät-Hämeen ellsuojeluyhdistys RY, pentujen tuomarina toimi Arja Kettunen, isojen junnujen Teijo Tikka ja isojen aikuisten Jari-Pekka Kahelín.

Jouduin juoksemaan pää kolmantena jalkana kyllä kokoajan! Alkuun menin Rosan kanssa, neiti oli ensimmäisessä parissa. Vastassa oli bordercollie. Ihan mahtavasti toimi pikkutyttö ensikertaa: ei arastanut pöytää, antoi tuomarin koluta itseään, natusti nakkia tyytyväisenä paikallaan seistessään. Ympyrällä taisi pari laukkaa tulla (oli kauhean vaikeaa madella pommivauhtia!) mutta lähinnä ravasi. Pari pientä poukkoilua, kun vähän jännitti, mutta älyttömän terhakka ja tarkka oli suorituksesta! Tuloksena punainen nauha!

Sitten jo vähän myöhässä Taran kanssa kehään! Tara oli aina-energinen itsensä, mutta esiintyi hienosti. Ravi näytti hyvältä ja malttoi seistä, vaikka nakki houkuttikin aivan hirveästi ja mieluummin olisi vaikka polkkaa tanssinut. Tuomari oli aivan ihana! Hyväntuulinen, arvosteli hyvin ja oli kaiken lisäksi pirun mukava! Tykkäsi Taran pirteydestä, ja meille napsahti punainen.

Kidan kanssa junnukehään. Neiti oli muutenkin aika hermostunut tilanteesta, ja kehässä se näkyi paremmin. Lisäksi Kida suhtautuikin ensimmäiseen miestuomariinsa suurella varauksella. Hampaita katsoessa haukahti ärsytyksestä, ja muutenkin kyyryili miestä ja lähinnä keskittyi vilkuilemaan kehän ulkopuolelle tuttujen olinpaikkaa arvioiden. Koko esitys meni aika lailla plörinäksi, kun oma kiireen aiheuttama stressi vielä tarttui neitokaiseen. Sininen nauha saatiin ansaitusti.

Sitten tulikin pikku tauko ja ehdin vähän juoda mehua ja naukata lettuakin, jonka sisko jätti syömättä. Pentuja oli valtavasti harjoittelemassa viikonlopun pentunäyttelyihin, joten ehdin käväistä tyttöjen kanssa kehässä ennen Rosaa. Kida ehti ensin! Oli esiintyminen vähän parempaa kuin ensimmäisellä kehällä, taktisesti käännytin seisomaankin niin, että tuijotti napakasti kehän ulkopuolella olevia tuttuja. Juoksut meni ihan kivasti, vaikka vieläkin oli levoton ja kyyryili tuomaria. Kuitenkin ukko tykkäsi paimenesta sen verran, että tuloksille päästiin. Kolmas sija! Hyvin meni, ottaen huomioon neidin häsläämisen ja oman stressitilan.

Sitten Taran kanssa punaisiin. Minusta neiti esiintyi aivan mahtavasti, maltillisesti, kuitenkin Taramaisella energialla. Karvaton neiti ei kuitenkaan yltänyt enää jatkoon ja haastajamme ylipainoinen tollerineiti köpsötti neitini nenän edestä jatkoon. Ehkä paremmalla turkilla miellyttää neitini tuomarin silmää enemmän!

Vielä oli tovi ennen Rosan esiintymistä, mutta tuttuja oli paljon, joiden kanssa höpötellä. Iki-ihana Sera-kultsuvauvakin oli tullut ihmettelemään mätsäreiden menoa! Jutustellessa aika joutui, ja pien oli loppurutistuksen aika pikkupommin kanssa. Esiintyminen oli vielä mahtavampaa kuin ensimmäisellä kerralla! Seisoi kokoajan varmasti nakin avulla, ja paljolla kehulla häntä heilui ja esiintymisilo oli huipussaan. Ei juurikaan jännittänyt ympärillä olevia koiria. Kehälläkin kipsutti kauniisti ja luottavaisesti kanssani, ja olimme äidin kanssa hiivatin ylpeitä neidin suoritukseen! Jatkoon karvapallo ei kuitenkaan päässyt.

Kida SIN3
Tara PUN ei sij.
Rosa PUN ei sij.

Kida toi kotiin ison ruokalaatikon, erilaisia luita ja ruusukkeen.

Olipahan väsyttävä päivä! Mutta antoisa!

perjantai 6. elokuuta 2010

Mökkiviikko on historiaa







Perjantaina lähdimme tyttöjen kanssa äitini ja hänen pommiensa, sekä siskoni kanssa mökkielämää viettämään maalle. Olipahan mukavaa koirilla! Uitua tuli koko kesän edestä, pitkääkin lenkkiä, ja iltalenkit vapaana metsässä pitivät huolen, että sänkyyn kaatui illalla väsyneitä neitikoiria. Taraa en juurikaan lenkeille ottanut tassun vuoksi, mutta uimaan annettiin neidin mennä. Viileä vesi teki itseasiassa hyvää, ja turvotus hälveni ennätysvauhtia!

Rosaa seisottelin kovasti, ja Kidan kanssa tuli otettua pientä tokotyöskentelyä. Mutta lähinnä loman pitikin olla lomaa, joten nautiskelimme onkimisesta, ulkoilusta ja uimisesta.

Lauantaina 31.7 oli tosin kirkonkylällä toripäivät, ja Kida pääsi tutustumaan kunnon häiriötilaan. Tara ja Paroni-pommi jäivät mökinvahdeiksi, kun teinikoirat lähtivät ihmisvilinään. Kida käyttäytyi kuin mallioppilas. Ei kiinnittänyt ihmispaljouteen huomiota, antoi silittää kun pari ihmistä tuli pyytämään ja kulki mukana äärimäisen hienosti kiskomatta tai venkoamatta. Juustolla palkkailin kiitokseksi. Myös Rosa oli rentona, vaikkakin kulki suurimman osan matkaa sylissä, tuollainen karvakirppu vain survoutuisi kengänpohjiin!