keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Syystunnelmaa

Okei, murkkuiän tuhoja on vähän saatu tasaantumaan. Pienellä kikkailulla tuon Kidaneidin kanssa pääsee suht asiallisesti pihalle, eikä naapurien illalla tarvitse kuunnella oopperalaulantaa oveltamme, ei koiran eikä omistajan huudon muodossa. Sänkynikin on jäänyt rauhaan, kun isken makkarin oven kiinni poistuessani taloudesta.

Agiliitämässä tosiaan käytiin muutamia päiviä takaperin. Kidan kanssa pientä pyöritystä, ohjausharjoituksia, vähän takaaleikkausta ja sellaista simppeliä. Esteen kierto-käsky mennyt liian hyvin päähän, neiti nimittäin kiersi esteen, mutta hyppy unohtui. Se korjattiin kuitenkin onnistuneeksi pari kertaa. A-testattiin, meni hienosti arkailematta. Putkeen irtoamisharjoituksia, kaukaa sain lähettää ja innokkaasti juoksi sisään.
Taran kanssa otettiin pientä rataa, joka sisälsi hyppyjä, kepit, puomin, A:n. Vähän kiertoa, poikkileukkaista, ohjausharjoituksia. Kepit menee äärettömän hyvin, kun osuu oikeasta kohdasta sisään niin hienosti menee! Sen sijaan ohjausta pitää treenata paljon. Myös pussi otettiin, hyvin ryömi. Keinua myös harjoiteltiin, kolmannella kerralla oppi jo, että keinu muuten putoaa alas ja vähän arkaili, heittäytyi mahalleen siihen. Muuten meni ihan hyvin, ilman hihnaan namin avulla.

Sunnuntaina oli Kidan kanssatokotreenit, kolmosryhmässä. Aloitettiin tutustumalla ohjaajaan, sitten oli paikkamakuu ryhmässä. Kida oli äärettömän hienosti, tosin kävin sitten palkkaamassa sitä kesken makuun ohjaajan pyynnöstä, ja tottakai silloin neiti nousi istumaan, kun palasin paikalleni. Ei ole tottunut, että käyn enää palkkailemassa kesken makuun. Loppuun makasikin aloilleen häiriintymättä, vaikka vierustoveri lähti liikkeelle ja yksi vähän haukkuikin.
Sitten oli seuraamista. Kida oli hösö. Tepsutteli, yritti näykkiä, oli levoton. No, syykin selvisi, sillä heti tehtävän lopuksi neiti kipitti pusikkoon kunnon stressikakalle... :'D Kaksi kaveria samassa tokoryhmässä, niin kovat paineet kun leikkikaverit puuhaa jotain ihan muuta kuin painii pellolla pikku paimenen kanssa. Loput seuruut meni hienosti!
Treenattiin myös nopeita maahanmenoja, ja lopulta takkuillut liikkeestä maahanmenokin sujui hienosti.
Viimeiseksi vielä tokohyppy, ongelmana ollut, ettei koira jää odottamaan, joten sitä harjoiteltiin. Pari kertaa meni vinoon, mutta kun ohjasin koiran kauempaa esteelle, niin hyvin meni!

Ollaan myös käyty porukalla lenkillä, kuvamateriaalia olisi, jos laiska omistaja muokkaisi...

Vapusta vielä! Liikaa eläimiä... Jalka on voinut hyvin, viikonloppuna hypättiinkin neidillä, minä huonosti, toinen ratsastaja sitten paljon paremmin. Maastossa on nautittu syysilmasta ja sänkipellolla ja koulua väännelty. Normielämää, ja karvakin kasvaa siihen malliin, että talvi on tulossa.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Se saatanan murkkuikä

Kida murkkuilee oikein olan takaa. Tämä ihan ihmeellinen käytös on tuonut melkoisia hankaluuksia elämään, joita nyt kitketään olan takaa pois. Ajattelin listata nämä kaikki, jotta voin itsekin myöhemmin vertailla tilanteita.

1) Kontaktin puuttuminen. Kaikki kiinnostaa enemmän kuin omistaja. Jos namia ei ole, huomion saaminen esimerkiksi ohitustilanteessa vaatii melkoista mielikuvitusta. Meinaa kiskoa hihnassa varsinkin juuri ohituksissa. Näykki aiemmin, sen nyt lopettanut. Motivaatio tokoon 0, katsotaan mitä huomenna alkava kurssi tuo tullessaan.

2) Kiihtyminen ulosmenotilanteessa. Hirmuinen vonkuminen, pyöriminen ja hössötys. Olen usein laittanut koiran makkariin, laittanut kaiken valmiiksi, pistänyt valjaat makkarissa ja sitten menty ulos (ovella odotettu se hetki, että istuu hiljaa vinkumatta)

3) Järsiminen. Vaikka neiti liikkuu melkein enemmän kuin koskaan kiitos koirakavereiden, aina on tylsää. Alkanut järsiä sellaisiakin asioita, joihin ei ole ennen ikinä koskenut. Uhreja ovat olleet ystäväni kirja, Minnan laukku ja takki sekä sänkyni.

Tänään luvassa agilityä, siitä lisää myöhemmin!

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Kida vuodessa!



Kida 8 vkoa



Kida 12vkoa


Kida 16 vkoa


Kida 5 kk 2 vkoa


Kidan eka sijoitus mätsäreissä, pentujen BIS 2


Kida 9 kk


Kidan ensimmäiset möllitokot, sijoitus 1/8!


Kida 10 kk 3 vkoa


Kida 11 kk ja rapiat


Kida 1 vuotta, ja kaikki vuoden aikana kerätyt palkinnot!

tiistai 21. syyskuuta 2010

Hyvää syntymäpäivää!

Bordetella's:n X-pentue tänään 1v!

Kida onnittelee veljiään Roxia, Eskoa ja Lucaa sekä siskojaan Shettaa ja Wannia!

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Koko mätsärin toiseksi parhain!



Tänään oli siis oman sueran järjestämät mätsärit, Nastolan koiraharrastajien siis. Menin sinne jo aamutuimaan laittamaan kehiä pystyyn ja olin ilmoittautumisissa ottamassa koiria Piritan kanssa. Kun homma oli saatu purkkiin, olikin samantien pentukehän vuoro, jossa oltiin Kidan kanssa ensimmäisessä parissa. Kidan viimeinen pentuluokka mätsäreissä! Kahden päivän päästä on nääs pirskeet luvassa.

Meni HYVIN! Seisoi kivasti, vaikka viimeksi oli vähän pöljä kun vaan kyyryili, nyt ei moisesta tietoakaan. Antoi tuomarin katsoa hampaat ja oli freesi. Juoksutus oli eritysihyvä, päästelin aika vauhdilla ja koira sai kunnolla venyttää askeltaan, ei edes laukalle nostanut. Saatiin punainen nauha ja tuomarilta hirmu paljon kehuja koiran liikkeestä. Punaisten kehässä sitten sama meno jatkui, hyvällä fiiliksellä, edelleen hyvällä ravilla, ja napsahti ykkössija! Ja jälleen kerran tuomari päivitteli Kidan mahtavaa ravia ja että jo senkin takia ykkössijan antoi meille. Hyvä tietää, ehkä meillä on mahdollisuus saada H KV:ssa liikkeen ansiosta!

Tara oli taas.. söhömpi. Energiaa oli, kun joutui autossa odottamaan ja sieltä suoraan kehään. Meni ja palloili miten sattui, mutta sai punaisen nauhan. Tuomari totesi, että vauhtia saisi olla vähän vähemmän.. :-D No, punaisten kehässä sama meno jatkui ja toivoin jo, että päästään pois söhläämästä. Päästiinkin, pun ei sij!

No BIS-kehässä alkoi Kida olla väsyneempi. Olisi pitänyt tajuta juottaa se, mutta kiireessä vaan pinkoilin. No, seisoi kuitenkin tosi hienosti, vaikka kiinnostus olikin vähän nolla, ja juoksi hyvin vähän hiljaisemmalla vauhdilla. Kun toinen tuomari kävi hiplaamassa, ei hän meinannut uskoa kun sanoin Kidan olevan vuoden vanha. "Miten se on näin lihaksikas!" Lopulta sitten tulos BIS2 (kuulin pentutuomarin kehuvan keskellä taas Kidan liikettä :-D)! Hienolle kyllä hävittiin, BIS1 oli 10-vuotias veteraanisnautseri, jota itsekin luulin kolmen vanhaksi! Älyttömän komea koira, onnittelut sinne päin!

Kida PUN BIS 2
Tara PUN ei sij


Loppuun vielä poseeraus vuoden aikana saatujen pystien kanssa!

lauantai 18. syyskuuta 2010

Kuvapäivitys!








Eilen ehdittiin juuri ennen sadetta näppäämään parit valokuvat sänkipellolta Vapun ja koiraneitien kanssa. Minna oli kamerani takana. Oli kyllä todella kiva antaa hevosen päästellä, kunnon pukituksetkin sain osakseni, kun energiaa yli viikon sairasloman jälkeen oli kertynyt aika tavalla. Kida juoksenteli ihan innoissaan mukana, Tara taas keskittyi lähinnä uimaan vieressä olevassa, todella suuressa ojassa.

Tänään moikkaamaan Jetta-valkkaria ja Xena-käppänää, huomenna taas luvassa mätsärit! Ja illalla ajattelin käydä kentällä piipahtamassa Vapun kanssa.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Läähätän ja läkähdyn..

...minä, omistaja. Koirat ei missään tapauksessa. Läkähtyisivätkin joskus!

Palasin tallilta jahka olin hoitanut normaalit rutiinit ja juoksuttanut Vapun (joka ei onnu enää, JES!) ja lähdin hetimiten juoksulenkille Kidan kanssa. Neitihän oli ihan menossa kun näki minun pukevan crossivyön ja hetkinen piti odotella, että töpinä rauhoittuisi. Alkuun neiti sai kulkea vapaana, kävi hoitamassa tarpeensa ja sitten hihna kiinni. Ehdin sanoa e--- kun koira jo sinkosi eteenpäin. Jestas mikä vauhti! Jestas mikä vetovoima! Sain juosta kintuillani minkä pääsin. Onneksi "pysähdy" ja "hidasta" käsky ovat hanskassa, niin emäntä saa lepotaukoja välillä..

Kun olin kotiutunut Kidan kanssa, nappasin heti Taran tilalle ja hölkkäämään uudestaan. Taran vauhti on kyllä niiin hidas Kidaan verrattuna, että lönköttely oli hyvää loppuverryttelyä minulle. Kunto on kyllä tollerilla huonontunut, eli juoksutreenejä todellakin oranssi pallero tarvitsee!

maanantai 13. syyskuuta 2010

Taito-Tapsa!



Mölliagipäivä! Kun olin käyttänyt koirat lenkillä ja leikkimässä, pakkasin ne ja kaikenmaailman tavarat autoon ja hurautin koululle. Opiskelen siis hevosenhoitajaksi Asikkalassa, ja samassa paikassa on myös pieneläinhoitajat tiloineen - koirahäkkejä löytyy, ja varasin tytöille sellaisen koulupäiväksi, kisat kun käytiin meidän maneesissa. Hyvin jäivät neidit sinne, häkin kasasin ja pureksittavat jätin, avasin myös luukun, josta pääsi ulkohäkkiin. Hyvin olivat neidit viihtyneet, sillä kun puoli neljän aikaan menin neitokaiset hakemaan, istuskeli Kida ulkona ja Tara torkkui sisäpuolella.

Pari tuntia piti tappaa aikaa ennen kisoja. Minna tuli bussilla paikalle ja Millakin kaverinsa kyydissä. Kisat jäivät hyvin pienimuotoisiksi, osallistujia oli yhdeksän mölliluokassa. Ilmoitin Taran kisaamaan mölleihin, ykkösen otin harjoitusratana.

Rata oli aika helppo. Jännitin lähinnä sössiväni käskyissä, jolloin koira menisi hämilleen ja ohittaisi omiaan. Vaan eipä käynyt näin! Nollarata ja vielä aivan mahtavalla ajalla, tuloksena LUOKAN VOITTO! Paras Tara!

Otin sitten vielä ykkösluokan radan. Alkoi mahtavasti (kontaktit oppinut hiton hyvin!) ja tiukka kurvi kepeille sujui mahtavasti. Rauhotin koiran varmuudeksi ja kepeille - TÄYDELLISET! Meni niin hyvin, että pakko oli palkata, harjoituksenahan rataa mentiin. Renkaalla ei ongelmaa, mutta putkella sössin minä. Meinasin sanoa puomi, tulikin pupupu... kun en keksinyt mitä sanon, ja loppuun lause: "Putki hitto mikälie!" Tara oli jo menossa putkeen, mutta palasi katsomaan mitä ämmä oikein sekoilee. : D Kuitenkin, loppu sujuikin kuin tanssi!

Koska kisat olivat pienet, Kida pääsi kokeilemaan vieraasssa hallissa vieraiden ihmisten keskellä toimimista. Minien mentyä otin Kidalla suoralla hypyn, puomin ja hypyn (hypyt tosiaan minikorkeudella) ja sitten kaarsimme kolmelle putkelle. Putkilla irtosi äärettömän hyvin, mutta puomin ohitti ensin, koska ohjaaja unohti, ettei kyseessä ollutkaan Taran kaltainen konkari. Korjasin, annoin kunnolla käskyn, meni hienosti. Kontaktit hanskassa mun taitopaimenellakin!

Eipähän ollut turha reissu!

perjantai 10. syyskuuta 2010

Tulevaisuuden liitokoira

Tänään pääsin koulusta jo aamupäivällä, niin olin sitten varannut hallin kahdeksi agitreenejä varten. Myös Niina ja Maisa tulivat, niin treenit jäivät vähän lyhyemmiksi, mikä oli itseasiassa hyvä. Vireys pysyi, liian pitkäksi ei mennyt, oli hauskaa ja jäi hyvä mieli, kun mentiin vielä lopuksi Jokimaan hiekkaisille parkkipaikoille koirien kanssa vapaana liikuskelemaan pienen leikkimisen toivossa.

Kida oli aivan mahtava. Niin mahtava, et meinas sydän haljeta ylpeydestä.

Ensin kokeilin, kuinka puomi on jäänyt mieleen. Hyvin! Meni oikein vauhdikkaasti, ei arkaillut, muisti kontaktit käskyllä. Sitten laitettiin hihna ja panta ja kokeiltiin ensimmäistä kertaa A:ta. Neiti vähän mietti, nosti etujalat esteelle ja tuumaili, sitten otettiin uudestaan ja hupsis, yli mentiin! Kontakti jäi ensimmäisellä yrityksellä, toisella kokeilulla otti hienosti. Myös ilman hihnaa testaus, tuntui tykkäävän, imi esteelle kuin konkari. Otettiin tähän väliin sitten juoma-ja lepohetki, ennenkuin kokeiltiin rataa:

Ai ai. Lämmittää muistelukin. Melkoisen simppeliä, kun tosiaan nuori koira kyseessä ja aikaa rajoitetusti + taukoa ollut. Otettu ihan rauhallisesti, kasvu kuitenkin kun on kesken, nytkin esteet olivat matalia. Lähti hirveän hienosti, tosi helppo koira ohjata! Irtoaa jo nyt hyvin. Osasi kierrä-käskyn, eikä esteen takaa meneminen yksin tuottanut ongelmia. Puomilla palkkasin kontaktilla, jonka otti superhyvin. Siitä matka jatkuu ilman ongelmia, vauhti hyvä, irtosi vitoselta kutoselle itse ja sain hakeutua jo A:n välittömään läheisyyteen. A ei aristanut yhtään, sinne sinkosi ja kontantit otti äärimäisen hienosti kun pyysin tarpeeksi aikaisin. No ei mitään, putkelle ilman ongelmia, sitten kaksi estettä. Eteen-käsky on mennyt jakeluun: juoksi eteenpäin ja loikki esteet, vaikka itse tulin perässä, sitten huimat suosionosoitukset ja namia naamaan. Aivan mahtavaa!

----

Tara oli myös oikein jees. Minä yritän harjoitella hiljaista ohjaamista, edelleen tuo kiertäessä tekee ylimääräisen voltin, mutta ehkä se siitä. Kontakteilla ei minkäänlaisia ongelmia, kerran pudotti puomin tullessaan esteelle liian tiukassa kurvissa. Maanantaina meillä on epikset, katsotaan miten meillä siellä menee!

---

Kun selvisimme treeneistä, pasahdin tallille koirien kera. Tytöt odottivat tunnin nätisti autossa, sillä kengittäjä tuli laittamaan Vapulle uudet monot. Tamma on nyt ontunut takastaan muutaman päivän, ja kengittäjä epäili sen johtuvan ihan kengättömyydestä. Tosiaan, askel parani monojen tultua, mutta yhä aristaa hieman varsinkin tallin pohjalla. Mentiin kuitenkin pehmeälle tielle kävelylle yhdessä koirien kanssa. Hevosen askel oli paljon pidempää, vapaampaa ja voimakkaampaa, ja pieni pätkä ravattiinkin (minun hölkätessä vieressä) ja meno näytti paljon paremmalta. Jei!

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Hemmetin hyvä koira


Tarapostaus!

Jopas tuli hyvää palautetta Tarasta tänään agilitykurssilla! Ohjaaja otti lopussa Taran kanssa rataa ympäri ämpäri improvisoiden, kun vitsailin, että hänellähän on varmaan energiaa kuluttamaan virta koirastani, kun omasta jo hoiti. No ohjaaja suostui, ja oli mahtava katsoa Taran menoa osaavan ohjaajan kanssa! Kun neitikoiraa sitten kehuttiin, nousi rinta rottingille vähän huomaamatta - mehän emme Taran kanssa ole käyneet ollenkaan alkeiskurssia, vaan yhdessä opetelleet agilityn saloihin tiemme. Joten mukava nähdä, etten ihan pieleen ole koiraani opettanut! Jee!

No, itse olin ihan palikka. Miten se onkin, että kun koira on hyvä, ohjaaja on huono? Pidänkö mä yllä jotain tasapainoa? No, vielä mä virheeni korjaan ja sit lähtee! Tänään onnistuin kauniisti mm. kompastumaan esteeseen ja unohtamaan ohjaukseni kesken radan kun jumituimme kepeille odotettua pidemmäksi ajaksi, ja myös tulen ohjaajan mukaan ihan liian lähelle ja annan koiralle liian vähän tilaa. Mun pitäisi luottaa koiraan, kyllä se menee yli. Eli muistilista mulle: anna tilaa ja luota koiraan! Lisäksi ohjaaja huomasi, että koiraa ei oikein äänellä tarvitse ohjata, kehonkieli riittää. Antoikin vinkiksi kokeilla luopua äänestä, niin voin keskittyä kunnolla käyttämään kehoani. Tätä testaamaan!

Rataa en jaksa taaskaan tehdä, mutta se sisälsi varsinaista pyöritystä. Valssia, takaaleikkausta, A:n, kepit ja pari putkea. Kyllähän se siitä, paljon paremmin meni kun sain itse sumplia itselleni sopivan radan. Kun tein ohjaajan neuvomana, miten rata olisi nopein, olinkin jo ihan solmussa! Mutta meillä on aikaa, eikä tässä ole kuin alle vuosi kunnon rataa treenattu.

Pe menemme kokeilemaan ohjaajan neuvoja hallille, la lupasin vetäistä pikku treenit miitin merkeissä ja ma koirat pääsevät kouluun mukaan, sillä siellä on illalla epikset, joihin osallistun Taran kanssa. : )

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Kyynel

Tänään oli tosiaan ensimmäiset viralliset tokokisat Hollolassa P-Hau:n hiekkakentällä, järjestäjänä SCY. Tuomarina toimi Anne Nokelainen.
Kida on mennyt todella kurjasti viimeisimmät treenit, täysin epä-Kidamaisesti. Haluttomasti, osaamattomasti, laiskasti. Pari päivää takaperin porasin jo tulevaisuutta, mutta lauantain pidin kokonaan taukoa ja tänään puhkuin tarmoa kisoihin mennessä. Kaikki vaikutti hyvältä: koira oli rauhallinen, innokas ja hyvällä vireellä, ja ehdin jo odotella hyvää tulosta kentältä. Valitettavasti.

Luoksepäästävyys 10 - Ei ongelmaa, paitsi että vieressä ollut labukka vei Kidan koko huomion. Sitä neiti tuijotti ja piippaili, mutta ei kuitenkaan väistänyt tuomaria tai peruutellut, joten.
Paikkamakuu 10 - Ei ongelmaa, hienosti meni makuulle, paikallaan odotti ja käskystä perusasentoon.
Seuraaminen kytkettynä 8 - Kaikki alkoi mennä pieleen. Heti kun radalle astuttiin, meni plörinäksi. Ei kontaktia, haisteli maata, jätätti..
Seuraaminen taluttimetta 7 - Varmimmat liikkeet täyttä plörinää. Ei kontaktia, keskittyi kaikkeen muuhun, jäi kierroksissa, pysähdyksissäkin jäi seisomaan.
Liikkeestä maahanmeno 0 - Pahenee vaan. Vasta kolmannesta käskystä haluttomasti maahan, seuraamista jatkoi vaan.
Luoksetulo 7 - Kolmas vahvin liike kustu! Nousi seisomaan ennen käskyä paikallaan ja perusasentoon tullessa teki jonkun ihme viiden metrin hypyn.
Liikkeestä seisominen 8 - Hyvin haluttomasti pysähtyi. Ainakin odotti lupaa peruskäskyyn.
Estehyppy 6 - Joo-o, treeneissä osannut täydellisesti, mutta tottakai tänään kyllä hyppäsi hienosti esteen, mutta sen sijaan että olisi jäänyt seisomaan, juoksi tämä samantien minun luokseni esteen ohi töpö heiluen. AaaaaAAAaaargh..
Kokonaisvaikutelma 7
Pistemäärä 140, ALO2

Harmitti. Harmitti niin pirusti. Ja harmittaa yhä. Tajuaisin, jos kisa olisi kussut jännitykseni takia, mutta minua en jännittänyt! Olin tosi mahtavalla fiiliksellä! Olisin myös ymmärtänyt, jos Kida olisi jännittänyt, mutta se oli täysin rauhallinen ja radan ulkopuolella niin hyvässä vireessä. Yhden tehtävän jälkeen kokeessa neiti lähdi randomisti vaan pois kehästäkin, mitä ei ole KOSKAAN tehnyt...

Ilmeisesti olen pissannut jotain pahasti treenatessa, ja nyt se kaivelee tytön hampaankolossa. Nyt alkaakin tokotauko, seuraavan kerran treenataan vasta kun kurssi alkaa syyskuun lopussa, seuraavat kisat lienee vasta 6.12. Keskitymme nyt "omaan lajiin", agilityyn.

Kiitos heille, jotka kannustivat radan ulkopuolella! Onhan tuo vielä älyttömän nuori ja varaa kehittyä on paljon, mutta kaivaa tosiaan se, että jostakin tyytymättömyydestä treeneissä tämän on tultava. Kyseessä kuitenkin koira, joka tähän asti on rakastanut hommaa ja voitti möllinsäkin kirkkaasti, vaikka ikää oli vielä vähemmän.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Hevostokoa



Vapun ihottumat heittäytyivät sen verran ärtyisiksi, että hankasi jouhet pois. Siisteyden ja nopeamman paranemisen vuoksi leikkasinkin Vapulle tykkänään uuden syyslookin.


Tänään menin tallille suoraan koulusta, ja aikataulu oli tiukka, koska agility oli luvassa illalla (jonne en sitten kiireen takia enää lähtenytkään). Koska vaatteetkin olivat hitusen ratsastukseen epäsopivat ja valtava sadepilvi hönkäili horisontissa, päätin astioiden putsaamisen ja hevosen huoltamisen jälkeen tehdä jotain kivaa. Tähän vaikutti myös se, että Vapu oli juuri syönyt rehunsa, niin ei mitään superliikuntaa voi ottaa täydellä vatsalla.

Pilkoinpa vähän omenaa ja lähdimme tekemään pientä temppuilua Inkku-friisiläisen hiekkatarhaan. Aluksi Vapun piti tietysti tutkia koko tarha, kun se oli aivan vieras paikka. Sitten pyysin vähän käyntiä ympärillä ja treenattiin käskystä luokse tulemista. Naksuttimeen opetin myös samalla, aina naksautus kun haki omenan, jotta yhdistäisi äänen siihen. Vähän pyytelin ravia ja laukkaakin ympärillä, mutta koska en ollutkaan kovin uskottava, pysyimme lopulta pelkässä temppuilussa.

Jalan Vapu osaa suht hyvin nostaa käskystä jo nykyisin, mutta nyt treenattiin sitä lisää naksuttimella. Sitten otettiin vielä kumartamista, johon kaivataan vielä hitusen lisää varmuutta. Tällaista simppeliä, juuri sopivasti lähdimme talliin, koska kun hevonen pääsi vesikarsinaan haavojen puhdistusta varten, repesi taivas yläpuolella.