perjantai 10. syyskuuta 2010

Tulevaisuuden liitokoira

Tänään pääsin koulusta jo aamupäivällä, niin olin sitten varannut hallin kahdeksi agitreenejä varten. Myös Niina ja Maisa tulivat, niin treenit jäivät vähän lyhyemmiksi, mikä oli itseasiassa hyvä. Vireys pysyi, liian pitkäksi ei mennyt, oli hauskaa ja jäi hyvä mieli, kun mentiin vielä lopuksi Jokimaan hiekkaisille parkkipaikoille koirien kanssa vapaana liikuskelemaan pienen leikkimisen toivossa.

Kida oli aivan mahtava. Niin mahtava, et meinas sydän haljeta ylpeydestä.

Ensin kokeilin, kuinka puomi on jäänyt mieleen. Hyvin! Meni oikein vauhdikkaasti, ei arkaillut, muisti kontaktit käskyllä. Sitten laitettiin hihna ja panta ja kokeiltiin ensimmäistä kertaa A:ta. Neiti vähän mietti, nosti etujalat esteelle ja tuumaili, sitten otettiin uudestaan ja hupsis, yli mentiin! Kontakti jäi ensimmäisellä yrityksellä, toisella kokeilulla otti hienosti. Myös ilman hihnaa testaus, tuntui tykkäävän, imi esteelle kuin konkari. Otettiin tähän väliin sitten juoma-ja lepohetki, ennenkuin kokeiltiin rataa:

Ai ai. Lämmittää muistelukin. Melkoisen simppeliä, kun tosiaan nuori koira kyseessä ja aikaa rajoitetusti + taukoa ollut. Otettu ihan rauhallisesti, kasvu kuitenkin kun on kesken, nytkin esteet olivat matalia. Lähti hirveän hienosti, tosi helppo koira ohjata! Irtoaa jo nyt hyvin. Osasi kierrä-käskyn, eikä esteen takaa meneminen yksin tuottanut ongelmia. Puomilla palkkasin kontaktilla, jonka otti superhyvin. Siitä matka jatkuu ilman ongelmia, vauhti hyvä, irtosi vitoselta kutoselle itse ja sain hakeutua jo A:n välittömään läheisyyteen. A ei aristanut yhtään, sinne sinkosi ja kontantit otti äärimäisen hienosti kun pyysin tarpeeksi aikaisin. No ei mitään, putkelle ilman ongelmia, sitten kaksi estettä. Eteen-käsky on mennyt jakeluun: juoksi eteenpäin ja loikki esteet, vaikka itse tulin perässä, sitten huimat suosionosoitukset ja namia naamaan. Aivan mahtavaa!

----

Tara oli myös oikein jees. Minä yritän harjoitella hiljaista ohjaamista, edelleen tuo kiertäessä tekee ylimääräisen voltin, mutta ehkä se siitä. Kontakteilla ei minkäänlaisia ongelmia, kerran pudotti puomin tullessaan esteelle liian tiukassa kurvissa. Maanantaina meillä on epikset, katsotaan miten meillä siellä menee!

---

Kun selvisimme treeneistä, pasahdin tallille koirien kera. Tytöt odottivat tunnin nätisti autossa, sillä kengittäjä tuli laittamaan Vapulle uudet monot. Tamma on nyt ontunut takastaan muutaman päivän, ja kengittäjä epäili sen johtuvan ihan kengättömyydestä. Tosiaan, askel parani monojen tultua, mutta yhä aristaa hieman varsinkin tallin pohjalla. Mentiin kuitenkin pehmeälle tielle kävelylle yhdessä koirien kanssa. Hevosen askel oli paljon pidempää, vapaampaa ja voimakkaampaa, ja pieni pätkä ravattiinkin (minun hölkätessä vieressä) ja meno näytti paljon paremmalta. Jei!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.