sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Verijälkeä ja agilityn huumaa

Aloitetaanpa aikajärjestyksessä perjantaista, kun suuntasimme Johannan ja Jetan kanssa Korkeavireen hallille ageilemaan. Kida jäi paitsi tästä hauskasta juoksemisien takia, mutta Taralle tauon loppuminen näytti tulevan oikein hyvään väliin. Varsinkin, kun tavallisten namien sijasta palkkana olikin pääasiassa pallo! Pari kertaa piti allekirjoittaneen ottaa koirasta ja pidellä paikallaan, ärjäistäkin aika rumasti, kun meni touhu niin piippaukseksi ja komentamiseksi.

Itse treenit olivat kuitenkin hyvät. Kontaktit vauhdissa meinasivat jäädä ja ääntä sai korottaa, että muisti pysähtyä. Putkit imi tavalliseen tapaan hyvin. Yksi poikkileikkausharjoitus yllätti kivasti ja kiersi myös esteet hyvin. Pitkällä vauhtisuoralla (kolme estettä, rengas ja putki) kiirehdin itse liikaa koiran edelle ja pudotti pari puomia, mutta kun muistin itse antaa koiran mennä jääden vähän taka-alalle, meni kovaa ja korkealta ilman turhaa panikointia. Kepit olivat hyvät, heti kun malttoi keskittyä niihin. Ja keinu on edistynyt paljon! Osaa jo hakea pysähtymispaikkaa, eli tietää sen kippaavan eteenpäin kuitenkin. Vähän keinu tuntuu arveluttavan, mutta menee niin reippahasti silti!

---

Lauantaina sitten saavuimme maalle äitini luokse loisimaan. Ja tänään, sunnuntaina kaivoin jääkaapista sulamasta uuden kivan kaverin naudan veren, johon kastelin pienen pyyhkeen. Sieni olisi ollut passelimpi, mutta pyyhe kelpasi paremman puutteessa. Kiersin pienen kierroksen metsässä verirättiä perässäni raahaten. Yhteen kohtaan laitoin palkkauksen, mutta jahdin huumassa niitä ei paljoa huomioitu.

Tara käytti nenäänsä hyvin, mutta kuten arvelinkin oli turhan malttamaton ja eksyi useasti (Vaikka alkuun eksyin vähän minäkin! iten olisi merkkaaminen ensi kerralla...), mutta kovalla innolla se nenä maassa verijälkeä seurasi. Pari kertaa otin, ja aika lailla samoissa kohdissa eksyi jäljeltä, löytäen sen kuitenkin lopulta uudestaan.

Kida oli positiivinen yllättävä! Pienen koiran innolla se ryntäsi jäljelle ja nenä maassa alkoi tehdä töitä kunnon innostuksella. Pari kertaa se nuuski vähän tarkkaavaisemmin maata, ja yllätykseksi ei eksynyt kertaakaan jäljeltä! Eli jos agility ei urkene, tässä seuraava harrastusvaihtoehto, hah!

Jos ensi kerraksi löytyäisi vähän tasaisempaa maata jäljelle, voisi pistää pidemmän kaavan mukaan. Oli kuitenkin hauskaa näin pienessäkin mittakaavassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.