torstai 30. joulukuuta 2010

Agelityilyä ja vuoden 2011 aloittelua

Varsinainen sanahirviöinen otsikkona.

Lähdimme parin kaverin kanssa treenaamaan taas Korkeavire OY:n hallille. Kida kyllä tykitti kuin isompikin maailmanmestari ja odotukset pikkuvintiön suhteen nousivat tähtilukemiin sillä hetkellä! Otin tänään ensimmäistä kertaa korkeampia estekorkeuksia, koiran itsevarmuutta tarkkaillen kokoajan, tottakai.

Alkuun otin Kidan kanssa pari kertaa simppelin tehtävän. Este, jolta suoraan putkelle. Hyppäsi esteen ilmavasti ja irtosi putkeen ilman kummempaa ohjaamista kuin torpedo. Seuraavaksi muistelimme keppejä, ja hyvin ovatkin mieleen painuneet. Haki itse hienosti, mutta rytmi pitää vielä oppia, kädellä ei kuitenkaan tarvinnut kuin alussa hieman avustaa, muuten meni hienosti molemmilta puolilta ohjattuna. Aika ylpeä olin, keppejä on kuitenkin harjoiteltu älyttömän vähän!
A:n kokeilin, meni rohkeasti ja vauhdilla ja kontaktit otti hienosti. Samoin puomilla: puomilla etenee vielä vähän hitaasti, varman päälle, mutta kontaktit muistaa erittäin hyvin.

Ensimmäistä kertaa uskalsin kokeilla Kidan kanssa keinua. Johanna laski pään hitaasti ja turvallisesti alas. Otti alkuun kontaktin hyvin, kiipesi rohkeasti keinulle, avustuksella pysähtyi oikeaan kohtaan käskyn saattelemana ja odotti rauhassa, kun keinun pää laskettiin alas. Sitten rauhassa pois keinulta. Ei aristellut yhtään ja suoriutui tehtävästä erittäin hyvin!

Eteen-käsky on loistava. Otin kolmella esteellä eteen käskyn, irtoaa hyvin ja menee itse. Muutenkin tuo neiti on hyvin helppo ohjata. Se rakastaa puuhaa selvästi, on energinen muttei kiihdy hösöttäväksi, vaan pysyy hallinnassa. Palkkaus tapahtuu pallolla ja nakeilla sekä valtavilla rapsutuksilla ja kehumisilla!

Otin sitten vähän ohjaustakin, esteen kiertämistä. Se takkusi alkuun, mutta lopulta sain muutaman todella hyvän kierron ja niistä kun sain annettua kunnolla kehua, teki myöhemmin tehtävän erittäin onnistuneesti.

Mahtava agipakkaus minulla!

---

Tara nyt oli taitavaan tapaansa hieno. Niin kisakunnossa olisi kyllä, että pakko alkaa tosissaan miettimään. Mölleihin ajattelin sen kanssa mennä 9. päivä. Otin vähän rataa, mikä sisälsi putkea, hyppyjä, puomin, A:n, renkaan. Renkaalla hyppäsi ohi pari kertaa, mutta korjauksella meni loput hienosti. Kontaktit ottaa hyvin, minun hösökoirani! Esteillä ja putkilla ei ongelmaa, kuunteli kivasti ohjauksenkin vaikka energiaa oli kaupungin tarpeiksi. Aivan, ja kepit kokeiltiin myös. Ne on oppinut erittäin hyvin, ei vielä hae oikeasta kohdasta, mutta kun auttaa oikeaan väliin niin kepit menee taitavasti loppuun saakka, ohjasipa kummalta puolelta tahansa.

Keinu kokeiltiin myös taas ja hyvin on jäänyt päähän. Hakee sinne varovaisesti, mikä on aika uutuutta Tapsalta. Ottaa kontaktit, malttaa ja ei pelkää. Mainio!

---

Eilen kävin ratsastamassa koulun asettamien tallitöiden jälkeen Vapulla hangessa. Johanna lähti koirien kanssa mukaan ja pääsimä Johanna Vapun selässäkin käymään. Tamma ei paukkeesta välitä, ei lotkauttanut korvaansakaan vaikka raketteja alettiin taivaalle ampumaan. Puolisen tuntia yli polven korkuisessa hangessa käynnissä, ravissa ja laukassa oli kyllä mainion mahtavaa treeniä pullaponilleni!

Puoleayötä ennen käytettiin koirat pihalla paukkeessa. Tara ei välittänyt mistään, tietenkään, Kida sen sijaan arkaili. Minun väsymykseni ei kyllä auttanut asiaa yhtään, hermo paloi, mutta minkäs teet. Sisällä paimen ei kuitenkaan piitannut äänistä tai valoista tuon taivaallista, niin en sitten tiedä aiheuttiko epävarmuutta ennemmin ihmisten mölinä ja tulenkatkuinen haju ilmassa.

Jännittäviä seikkailuja ontaatusti luvassa myös vuodelle 2011!

maanantai 27. joulukuuta 2010

Tokotreenit ja tavoitesuunnitelmaa 2011

Taas kirjoittelen ennen tallille menoa! Tämä alkaa olla melko koira-painotteinen blogi, Vapu paran tekemiset jääneet ihan taustalle, mutta valittakaa jos se häiritsee teitä, arrrvon lukijaiseni!

Koirien kanssa otin lenkin yhteydessä treenit. Kidan kanssa päätin vähentää palkkausta, vapaudessa kehuin ja rapsutin mielettömästi, mutta herkkupalkkaa tuli vasta kokonaissuorituksen jälkeen. Se vähän aiheutti vireen katoamista, mutta ei mennyt lainkaan niin huonosti kuin ajattelin. Itseasiassa tämä ns. huononeminen näkyi vain seuruussa, muu sujui erittäin hienosti.

Paikkamakuussa nousi kerran istumaan, kun lähellä olevasta talosta alkoi yhtäkkiä kuulua rumpujen pärinää. Uudestaan kun otettiin, ei mitään ongelmia. Lenkkeilijät saivat mennä sauvoineen taustalla, eikä koira ollut moksiskaan.
Seuraaminen vapaana oli hyvää, paitsi, että kontakti hieman rakoili. Meni oikeassa kohdassa kuitenkin. Oppinut täyskäännöksen, kääntyy vasempaan ja oikeaan ja saan nostaa tempoa hölkäksi ja hiipimiseksikin.
Maahanmeno liikkeestä sujui kuin ajatus. Heti heittäytyi maahan ja odotti niin kauan, kunnes annoin käskyn nousta sivulle. Kymppisuoritus.
Pysähtyminen liikkeestä myös kympin arvoinen. Reagoi heti ja odotti ohjeita.
Luoksetulo olikin astetta vauhdikkaampaa! Kida on sivulle tullessa alkanut tehdä aina sellaisen pupuloikan (joka näkyi jo ensimmäisessä kokeessa), että olen päättänyt opettaa luoksetulon niin, että kiertää selkäni takaa sivulle. Harjoiteltiin sitä tänää. "Luokse" käsky, oikealla kädellä näytin ja avustin kiertämään, selkäni takaa osasikin jo ihan itse hakeutua sivuun istumaan. Muutaman kerran tätä kokeiltiin ja onnistui hyvin, joten hyppyongelma ratkaistu.

Kokeiltiin myös maahanmenoa liikkeen yhteydessä, joka sujui oikein hyvin. Kunnon tehotoistoja, maahanmeno on kyllä äärimäisen vahva, tottelee hyvin nopeasti ja makuulleen meno on ripeää.

Kisat olisi sitten tammikuussa. Jännitys tiivistyy...

-----

Taran kanssa tokotreeni on aina yleinen hupinumero, eikä sitä voi tosissaan ottaa. Naurattaa vaan. Ihan kivasti meni kuitenkin, kontakti on seuruussa melkein parempaa kuin Kidalla, ainoa ettei kulje tarpeeksi lähellä. Sivuun istuu aina vinoon tai liian kauas, sitä hiottiin. Paikkamakuussa lähti pari kertaa liikkeelle ennen aikojaan luokseni, mutta onnistui sekin. Jalkojen pujottelut on parasta, mitä Tara tietää! Ja myös Tapsan kanssa maahanmenoja liikkeestä, toimi yllättävän hyvin (joskin liukujarrutuksella.. mun rodeoponi)

---

Petsieen tein listauksen tavoitteista vuodelle 2011 ja asetan listan tännekin näkyville! Mitään suurta ja ihmeellistä en laittanut, vaan ihan toteutettavissa olevia, suurimman osan kuin koirat osaavat jo ja pidän vain yllä vanhaa tai vien eteenpäin. En halua asettaa liian suuria tavoitteita, ettei sitten pety.

TARA

  • Starttaaminen virallisilla agiradoilla
  • Mätsäreissä vieraileminen
  • Tokotreenin aloittaminen
  • Sterilointi
KIDA
  • Virallisissa tokoissa käyminen, ALO1 tuloksia edes yksi bliis
  • Agitreenin aloittaminen, ensimmäiset möllit vähintäänkin
  • Terveystulokset
  • Näyttelyissä vähintään parin H:n saaminen
  • Mätsäreitä ja muuta kivaaa
  • AVO-liikkeiden harjoittelu ja yksittäisesti miksei vaativampienkin
  • Paimentamaan pääseminen
  • Mätsäreissä pärjääminen
Ja terveenä jos pysyisivät molemmat, hyvässä lihassa ja tyytyväisinä!

VAPU
  • Hyvö terveystilanne pysyköön entisellään
  • Estehyppytekniikan kohentaminen
  • Kesäihottuma kuriin ennenkuin pahaksi äityy
  • Varusteiden uusintaa








torstai 23. joulukuuta 2010

Aatonaaton pakkanen

Huomenna se on sitten täällä! Team Redtolling pakkaa kimpsunsa ja pakenee joulun ajaksi Uudellemaalle Pornaisiin, mutta se on vasta huomenna. Aamulla ehdimme käydä joululenkillä Erikan ja käppänöiden Riesu&Remus sekä Annen ja Sera-kultaisennoutajan kanssa. Myös joulutalli on luvassa, sillä pitäähän Vapunkin saada joululahjansa: maukkaat punaiset jouluomenat melassisiirapilla täytettynä! Koiria en myöskään ole unohtanut, sillä paketoin niille herkulliset luut huomisillaksi. Saavat riemua jo siitä, kun repivät lahjansa esiin.

Äsken palasimme hyvin kylmältä tallireissulta. Koska muita ei ollut, saivat Tara ja Kida hengailla käytävällä kun pukaisin loimen Vapun selkään ja iskin suitset päähän. Miten idyllisen ihana iltalenkki: hanki natisi, tähdet tuikkivat pimeällä taivaalla ja kelmeää valoa muodosti otsassani oleva lamppu. Alle 30min talsimme ja täytyy sanoa, että jäässä olivat niin hevosen turpakarvat kuin ratsastajan varpaat sekä koirien anturat! Olin laittanut kätevänä tyttönä koiraneideille sukat jalkaan, mutta kolme niistä pudotettiin karusti matkan varrelle... ei sukkia pakkasenkaan takia, siis.

Joulupäivityksiä luvassa pyhien jälkeen! Kaikenkarvaista ja ennenkaikkea herkullista Joulua kaikille uskollisille lukijoille!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Joulunodotusta!

Tällainen kortti lähti kasvattajalle, joten tulkoon se blogiakin koristamaan kunniaksi joulun!

Jouluun ei ole kuin muutama hassu päivä! Sen kunniaksi päivitystä tästä päivästä ja vähän suunnitelmia. Kävin tänään Kidan, Taran ja Jetan kera valokuvauslenkillä: normaalia reittiä jäälle, jossa piskit saivat temmeltää ja sitten kotia kohti. 1½h viihdyimme ulkona, ja takaisin tullessa alkoi konkreettisesti tuntea, kuinka pakkanen on alkanut taas kiristymään. Mutta olipahan mukava lenkki ja kuvia tuli otettua, vielä kun jaksaisi muokata!

Kida on kyllä varsinainen lihaskimppu kohta leikkimisestä Jetan kanssa. En tajua, miten kaksikko jaksaa! Nytkin koko puolitoistatuntia meni hullusti spurttaillessa, painiessa, lumessa kieriessä, rällätessä ja riekkuessa. Hangessa juokseminen on parasta viihdettä. Hyvä kun tykkäävät, väsyttävät toinen toisensa ja ihmispuoli saa vain vihellellä taustalla lusmuillen. Tänään Tarakin intoutui jäällä ottamaan spurttia ja pientä painia paimenkaksikon kanssa. Niin se hyvä tuuli tarttuu.

Eilen käytiin crossailemassa Kidan kanssa, ja aina yhtä hyvin tuo menee. Ei valittamista. Vauhtia on niin paljon, ettei enempää voisi ollakaan ja riemu on korkealla kun näkeekin vetovyön. Mieluisaa puuhaa, joka kohottaa kuntoa ja tuhoaa mainiosti energiaa.

Nyt olen suunnitellut, että osallistun tokokisoihin Pornaisissa tammikuussa. Myös Helmikuussa olisi kisat, katsitaan niitä sitten. 16. päivän ryhmiksiin on Kida ilmoitettu, ja keväällä olisi myös mukavia agikisoja, jonne voisi suunnata Taran kanssa!

Jos sitä lähtisi vielä juoksuttamaan Vapun liinassa niin olisi "päivä pulkassa"!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Paras treenikoira!

Pakko kirjoittaa hyvä fiilis ylös ennen tallille lähtöä. Jos mainio päiväni jatkuu ja Vapu menee hienosti, kirjoitan sitten illalla lisää viestin perään!

Kidan kanssa päätin ottaa tokotreenit. Palkkaukset, naksutin, kapula ja lapanen lähti messiin, panta kaulaan ja hihna mukaan varmuudeksi. Ai että oli neiti liekeissä heti ovelta asti, tiesi oikein hyvin, mitä olemme menossa tekemään. Likka kävi tarpeilla, ja sitten menimme tokoilemaan pulkkamäen viereen, jossa laski kovaäänisiä lapsia. Yhtään ei häirinnyt, koira keskittyi minuun ja suoritukseen.

Seuraaminen vapaana oli parasta vähän aikaan! Leikkimielinen harjoittelu lenkeillä on tehnyt tulosta. Otin pidempää pätkää, joka sisälsi suoraa, pari pysähdystä perusasentoon, käännöksiä oikeaan ja vasempaan sekä suunnanvaihdoksia. Palkkaus lopussa, ja ai että! Kontakti pysyi kokoajan ja hyvä vire ja on oppinut suunnanvaihdoksenkin niin hyvin, ettei oikeastaan tarvitse enää avustaa. Kun minä käännyn jyrkästi vasempaan, kierähtää Kida "takaani" omalle paikalleen sivulle.
Katsekontakti on kestävä. Kovaääninen täti ohitti meidät saksanpaimenkoiransa kanssa, ja otin Kidan perusasentoon ja pyysin pitämään katseensa minussa. Pari kertaa laski ja piti kurkata, mitä saksalainen oikein örisee, mutta muuten piti kontaktin. Kehuin ja palkkasin hyvästä, kestäneestä katseesta ennen vapautusta.
Liikkeestä maahanmeno oli hyvä. Alkuun otin ihan seuraamisen yhteydessä maahanmenon niin, että pysähdyin itsekin, naksautin ja palkkasin. Lopulta ihan "oikeaoppisesti", ja nopeasti hakeutui maahan ja jäi odottamaan. Kävelin koiran taakse, sitten palasin vierelle, odotin ja annoin sivu-käskyn. Nappisuoritus.
Liikkeestä pysähtyminen suoritettiin samoin kuin maahanmeno. Pari valmistelevaa harjoitusta, seuruu, käsky, naksautus, palkka. Sitten pari kertaa onnistuneesti oikeaoppisesti.
Paikkamakuun otin hyvin lyhyenä, ikäänkuin lämmittelynä treenin alussa. Eipä tuo piitannut mäenlaskijoista, ihan leppoisasti makoili siinä, pysyi maassa kun meni sivulle ja nousi vasta sivu-käskystä.
Luoksetulo oli vauhdikas! Pari kertaa otin uusintana, kun teki innokkaan loikan päästyään luokseni ja kääntyessään perusasentoon. Kolmas kerta ilman palkkausta saman tien uusittuna muistutti mikä meni väärin, ja sitten tuli pari huipputulosta joista isoa kiitosta.

Noutoa treenattiin myös! Kapula vei kyllä koiran niin liekkeihin, ettei tosikaan. Ensin muistutin kapulan pitoa suussa, ja hyvinhän tuo pysyi, vaikka taukoa nouto-harjoituksista on paljon. Sitten perusasentoon, kapulan heitto ja lähetys. Ampaisi kyllä kuin nuoli hakemaan! Hienosti osasi hakea, tuli sitten perusasentoon kapula suussa ja odotti niin kauan esinettä pitäen, kunnes otin pois. Hieno Kidetti! Harjoiteltiin myös eteentuloa, ja oivalsi nopeasti naksuttimen ja palkkauksen avulla mitä hain takaa. Sitä tehokkaammin myöhemmin.

Sitten käytin vielä neidit lenkillä, hain siis Taran sisältä jolkottelemaan lumeen. Hyvä fiilis! Aiempi estetuntini koululla meni tänään myös mainiosti ja nyt toivon, ettei kouluvääntö Vapun kanssa pilaa päivän hyvää putkea. Pianhan se selviää!

maanantai 13. joulukuuta 2010

Kukapa koiraa kehuisi jos ei omistaja

Tuntuu, että viimeaikoina on tullut pääasiassa vain valitusvirttä ja mongerrusta elosta koirien kanssa. Jokohan olisi aika muuttaa sävyä ja aloittaa päivä koirainylistyksellä? Tänään kuitenkin mietin, että loppujen lopuksi minullahan on hirmuisesti tuuria, kun kanssani seikkailee kaksi niin hyväpäistä ja -tapaista koiraa.

Molempien kanssa voi mennä minne vain ilman ongelmia. Kidakin on pienestä asti osannut käyttäytyä moitteettomasti esimerkiksi mätsäripaikoilla, ilman huutamista tai rimpuilemista. Kaksikko rauhoittuu vieraisiin paikkoihin nopeasti ja käyttäytyvät hyvätapaisesti ilman rikkomisia tai kohotusta. Kida murrosiän kahinoissaan harrasti mätsäreissä pientä haukkumista, mutta muutoin sitä ei ole ollut, Tara taas ei ole koskaan harrastanut metelöintiä kisapaikoilla. Eivät hihnassa kisko jokaisen luokse, vaan huoletta voi ohittaa niin koira-kuin ihmislaumoja. Myös itse kisoissa ainakin Tara keskittyy täysillä omistajaan ja palkkaukseen, agilityradalla ei häiriinny minkäänlaisista häiriötekijöistä radan ulkopuolella. Kidalla on kokemusta lähinnä mätsäreistä ja parista näyttelystä, mutta tokokisoissakin se keskittyi olennaiseen eli omistajaan. Jopa virallisissa, vaikka paineistuminen oli jotain niin suurta ja ulkopuoliset enemmän kiinnostivat.

Autolla pääsee mihin vain, eikä auton koolla ole väliä. Tara on matkustanut jopa auton lavalla! Se istuukin missä vain, asiallisesti niin etupenkillä, takana kuin takakontissa. Suurimman osan matkasta hiljaa, mutta tutulla reitillä päästelee piippauksia innostuksissaan, mutta yleensä hiljenee muistutuksella. Kida taas ei harrasta autossa huutamista. Se istuu mieluiten omalla paikallaan takapenkillä, mutta kyllä tuon saa laitettua niin jalkotilaan kuin takapenkillekin, ja siellä neiti hiljaa matkustaa. Autoon hypätään innokkaasti, molemmat tietävät, että autolla mennään yleensä johonkin hauskaan paikkaan.

Kumpikaan koirista ei ole remmirähjä tai harrasta suurempaa kiskomista. Innostuksissa hihna kiristyy kuin huomaamatta, mutta kun taluttaja muistuttaa omasta asemastaan, palautuvat neidit ruotuun. Kida kulkee lenkkiä vapaana vilkkaamallakin alueella, kuuntelee käskyt, tulee luokse ja kulkee sivulla ohituksissa kun näin vaadit ja sitten kiittäen palkkaat. Tarakin kulkee vapaana, sen voi jättää kauemmaskin, sillä aina se palaa luokse. Jääräpäisenä otuksena käskyjen meno korvien väliin voi kuitenkin kestää, ja siksi pidänm neidin mieluiten kiinni, jos vaadin "nopeaa toimintaa". Tara kun voi jäädä vaikka keskelle autotietä miettimään, kannattaako tuon luokseen rääkyvän naisen luokse mennä vai ei!

Kida on onneksi lopetellut tuhoamisen, pureskelun ja repimisen, Tara harrastaa moista vain roskiksia kohtaan. Älämölöä nuo voivat pitää, jos jäävät tuntemattomaan paikkaan ilman omistajaa, mutta kyllä ne hiljenevät kun tajuavat, ettei se huuto täälläkään auto. Kotona ovat siivosti ja hiljaa. Muutoinkin sisätilat tarkoittavat koirille lepoa, ja molemmat ovat oppineet varsin hyvin, että ulkona riekutaan, sisällä ei. Toki poikkeuksen asettavat kyläilijät, jotka tykkäävät leikkiä koirien kanssa, eikä se minua häiritse. Kun olemme keskenämme, koirat nukkuvat sisällä eivätkä tarvitse aktivointia kuin vasta seinien ulkopuolella. Tietyt säännöt hallitsevat järjestystä: kun sängyssä on ruokaa tai ruuhkaa, sinne ei ole asiaa. Kida koettelee enemmän käskyä yrittämällä pehmoiselle pedille, mutta lähtee alas kun käsky käy. Kun nukun yksin tai esimerkiksi vain dataan, on pääsy vapaana. Kida nukkuu mieluiten enemmän jalkotilassa, Tara kainalossa, ja jos minulle on yöseuraa, olen suonut Kidalle luvan tulla jalkoihini, mutta ei muualle. Se nukkuukin sängyn reunan puolella ja vie mahdollisimman vähän tilaa, Tara ei edes yritä änkeytyä sekaan.

Molemmat keskittyvät tehtäviinsä mainiosti. Taralla tämä tarkoittaa agilityä, Kidalla sen lisäksi tokoa. Mahtavia harrastuskoiria molemmat, joiden kanssa on kiva puuhata ja kehittyä. Vielä kun kisapuolelle uskaltautuisi!

Tara on dominoivampi koirista ja saattaa provosoida Kidaakin vähän äksympään käyttäytymismalliin. Kidaa kutsuisin enemmän sisäänpäinkääntyneeksi. Vieras koira otetaan kuitenkin asiallisesti vastaan. Kida voi koetella hierarkiaa haukahduksin ja pikku irveellä, mutta yleensä se alistuu kahakan tullen. Tara keskittyy nuuhkaisemaan viileän tyylikkäästi. Sillä ei ole tarvetta lähteä alistamaan toista maahan, ellei yritetä kajota sen tavaroihin/ruokaan tai jos kemiat kolisevat pahasti vastakkain. Kida lämpenemisen jälkeen ottaa koirat yleensä riehakkaan leikkisästi tai huomiotta jättäen vastaan.

Josko tämä riittäisi tälle päivälle, en keksinyt enempää jalustalle nostettavaa!

perjantai 10. joulukuuta 2010

Elämää kolmen koiraneidin kanssa ja yhden hevosen

Minun ja kahden karvaturrin iloksi Jetta.valkkari on elämäämme piristämässä nyt ilman omistajaansa. Johannan ollessa talliviikolla olen vastuussa myös valkoisesta. Hoitopäivien kunniaksi sovimme treffit Erikan ja Riesu&Remus käppänöiden kanssa ja lähdimme heti aamutuimaan yhdeksän jälkeen kunnon lenkille. Alkuun Kida isotteli tutuille pojille, mutta kyllä se hepuleissaan otti pienemmät räksyttäjätkin huomioon. Mukkulan polkuja ja metsää pitkin lenkkimme suoritimme, kävimme piipahtamassa jäälläkin, mutta ikävä, terävä tuuli ajoi meidät takaisin metsän suojiin värjöttelemään.

Allekirjoittanut kävi shoppailemassa ja käyttämässä koirat iltapäivälenkillä, jonka jälkeen suuntasin tallille. Sen voin tiivistää kahteen sanaan: oli kamalaa. Ei siitä sen enempää.

Iltalenkille otin naksuttimen ja vähän palkkaa mukaan, sillä ajattelin kokeilla, kuinka hyvin meillä pelaa kemiat Jetan kanssa tokopuolella. Ja Kidalle oli luvassa ainutlaatuista harjoittelua: odottamista. Sidoin sen ja Taran valopylvääseen ja otin Jetan kanssa nopeasti muutaman perusjutun: sivulletulot, katsekontaktia, seuruupätkät, hyvin lyhyen paikkamakuun, luoksetulon ja nopeat maahanmenot. Kida katseli Taran kanssa hyvin intensiivisesti, siitä huomasi, että se haluaa myös mukaan, mutta ääntäkään ei päästänyt. Palkaksi pääsi remuamaan Jetan kanssa heti, kun hihna irtosi valjaista. Loppu lenkillä tuo sitten tarjoili itse hienoa katsekontaktia seuraamisen yhteydessä ja palkkasin lapasella. Huomenna ajattelin ottaa aamusta kivaa hyvänmielen treeniä jokaisen koiran kanssa.

Hieno treeni sai vähän nurjan lopun, kun tummiin pukeutunut nainen sukelsi salamyhkäisesti ääntäkään päästämättä treenipaikalle. Siinä pelästyi niin koirat kuin minäkin, ja melkoisen älämölön paimenkoirat pitivät. Minä aiemman kurjan oloni kanssa rääyin koirat ärräpäiden kera takaisin luokseni, enkä edes anteeksi tajunnut pelästyneeltä naisraukalta pyytää. Toivottavasti ei tullut traumoja.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Toktoktoktok

Pääsin tänään aikaisemmin koulusta ja sitä juhlistaakseni oli luvassa runsaasti ulkoilua koiraneitien kanssa. Lähdettiin alkuun ihan lenkille, valjaat päälle ja hihnat olalle, namiakin taskuun. Suunnitelmissa oli lenkin vaiheessa treenata Kidattimen kanssa ja suunnata lopuksi vielä koirapuistoon, jonne kaveri tulisi käppänäpoikansa kanssa.
Niin Tara kuin Kida olivat melkoisen liekeissä. Ne kulkivat todella kauniisti vapaana (Tara varmasti haistoi taskussa olevat herkut..) ja totesin, että Tapsasta olisi sittenkin voinut saada kelvon tokokoiran, niin hyvää katsekontaktia ottaa seuraamisissa! Vastaan tuli ensin kaksi lenkkeilijää, ja pyysin koirat tien vierelle lumihankeen istumaan paikka-käskyn saattelemana. Siinähän neidit odottivat ja saivat ohikulkeneilta kehuja käytöksestään. Vapaa-käskyn jälkeen jatkettiin matkaa. Tulipa vielä hiihtäjä, ja sama uudestaan: koirille käsky mennä odottamaan tiensivuun ohikulkijan siirtymistä eteenpäin. Nätisti odottivat taas sievässä rivissä hangessa.

Tokoilussa treeninamit loppuivat tykkänään kesken, mutta suoritimpa palkkaamisen leikkimällä lumella, kirkkaalla, kehuvalla äänellä ja suurilla huomionosoituksilla. Seuruuta, liikkeestä makuuta ja pari luoksetuloa. Makuullemenoissa epäröi, meinaa jatkaa seuruussa, mutta kaikki muu mahtavan hienoa! Ei voi kun kehua pitkästä aikaa täysillä.

Metsän kautta mentiin sitten puistoon odottamaan Erikaa ja Remusta. Alkuun seuraksi tuli sharpei-uros, jolle Kida ei lämmennyt ollenkaan. Remuksen kanssa neiti innostuikin leikkimään oikein kovastikin! Tara ei tykännyt, se sanoi pari aika kovaa sanaa kun Remus tuli hänen lumileikkiin kovasti räksyttäen. Kidan iloksi vielä ihana Alma-belggari tuli puistoon ja neiti juoksi torpedon lailla itsensä kunnolla väsyksiin. Eipä onneksi tarvinnut kotiin kävellä, kun pummasimme Erikalta kyydin. Emme toki laiskuuttamme, emäntä oli vain unohtanut hanskat ja kahden tunnin ulkoilun jälkeen olivat sormet tunnottomina ja mieli lämpimään oli kovin voimakas...

Näin pikaisesti tuli tämän päivän tarina kerrottua, nyt sinkaisen tallille! Luvassa on hampaiden raspaus. Huomenna kouluvääntöä!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Ulkoasunvaihdos!

Talven ja päivä päivältä lähestyvän joulun kunniaksi ulkoasunvaihdos, jonka takia keskeneräisyys saa raastaa silmiänne!

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Tokotreeniä ja wnb-kuutamoratsastusta

Tokoiltiin taas eilen, kivasti tuli häiriötä Jetasta ja Johannasta ja eräästä ohikulkeneestä nuorukaisesta!

Kida oli liekeissä. Ensin koko lenkki vapaana, mentiin ostarin ohitse, ylitettiin autotie ja ihmisiä. Mahtava likka, haki kontaktia, seurasi kontaktilla. Ohituksissa meinasi lipsua, mutta parani muistutuksella. Jos meni liian kauas, palasi kutsusta, odotti sivulla lupaa ylittää tietä.. Mahtava likka! Jopa varisten perään kun tuo oli sinkoamassa, terävä kielto pysäytti hyökkäyksen ja palautti koiran takaisin luokse.

Itse treenatessa oli vire hyvä, joskin menimme kauemmaksi kun Jetan pallo kiinnosti omaa enemmän. Otettiin seuruupätkiä ja liikkeestä pysähdystä. Piti ihan pohjalta aloittaa käsimerkin avulla, mutta lopulta tuli kaksi oikein hienoa, itsenäistä jättöä. Luoksetulossa tuli ensin vinoon, toisella kerralla täysin oikein. Täyskäännös mennyt jakeluun hienosti. Paikkamakuu on vaikea, kaikki kiinnostaa ja meinaa nousta ylös ja piti ärähtää kerran, kun kyynerpäät nousivat ilmaan. Loppuajan makasi aloillaan hienosti, ja kävipä tilanne, että Kidaa lähestyi nuori poika jääkiekkokamojen kanssa. Poika ohitti Kidan mailoineen ja kasseineen n. metrin päästä, eikä likka hätkähtänytkään!

Himottaisi 23.1 tokoilut Hämeenlinnassa, saa nähdä........

-----

Illalla vielä koirien ja hevosen yhdistetty liikutus. Jälleen kaksi naista hevosen selkään, koirat huomioliiveissään vapaana juoksemaan ja otsalamppu kiinni kypärään. Hienosti onnistui lenkkeily lumisessa, pimeässä metsässä. Reitti oli hevoselle tuttu ja toimi autopilotilla lumisella reitillä ja naiset saivat keskittyä pohtimaan syntymäsyviä. Pari kertaa säpsähteli totutellessaan pimeään, mutta viimeinen laukkapätkäkin onnistui ilman yhtäkään sivuloikkaa tai epäilystä.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Hienoin teini! Hehkutusta, kertomusta ja vähän suunnitteluakin

Kidaa pitää vähän hehkuttaa, on se hieno tyttö nyt kun ollaan edistytty! Ainoa miinus on, kun tuo on keksinyt haukkumisen ihanuuden. Ulkona jos on vähän tylsää, voisi vaikka haukkua, tai jos summeri soi niin haukutaan vähän tai jos avaimella tulee joku sisään kun itse olen kotona niin jos vähän haukkuisin. Liian innokas talovahti. Ei onneksi hauku kun olen poissa tai kun itse tulen sisään, mutta ärsyttää silti.

Mutta hehkutukseen! Eilen päästiin aivan hiljaisesti ulos, palkkailin kun oli niin rauhassa ja iisisti sitten päästiin lähtemään. Tänään tuli vähän piippailua, mutta aika vähän kuitenkin. Käytävässä on jo hiljaa, vähän jos inisee niin pieni shh-ääni riittää yleensä muistuttamaan, että nyt ollaan hiljaisella alueella.

Kidan kanssa olen mennyt nyt lenkkejä vapaana laiskuuttanu, ja mahtavaa treeniä on ollut! Tänään ohitettiin pari pelottavaa lasta pimeässä - lapset raahasivat vielä pelottavia pulkkia perässään! Hyvin pysyi vierellä kun teimme ohitukset vaikka vähän jännitti. Iltalenkillä taas edellä kulki koira kytkettynä, ja aina kun Kida meni mielestäni liian pitkälle pois päin minusta, kutsuin luokse je heti totteli. Eilen iltalenkillä myös haki itse katsekontaktia kun kutsuin luokse ja otti seuruuta, niin toki palkkasin mahtavasta käytöksestä. Harvan vuoden vanhan koiran kanssa voi tällä tavoilla lenkeillä kulkea!

---

Taran kanssa on ollut vähän hiljaiseloa, kun agilitystä on ollut taukoa. Tänään sain vihdoin aikaiseksi siistiä neidin tassu-ja korvakarvat edustavampaan kuntoon. Jos sitä sunnuntaina menisi mätsäreihin! Itseasiassa lupailin Taraa Kiialle JH-kehään, katsotaan miten kaksikon käy!

---

Vapulla on ilmeisesti piikit hampaissa, oli sen verran outo suustaan kun koulua väännettiin eilen. Muuten on neiti kivassa kunnossa, heinämahaa on, mutta kylkiluut tuntuvat normaalisti. Pömppistamma. Käytiin tänään lyhyt, luminen kävelylenkki - lyhyt siksi, että hanskani pettivät minut ja sormet olivat niin jäässä, että kipeää teki. Huomenna menenkin kaverin kanssa Vapuun tutustumaan, aikomuksena jos alkaisin toverilleni pitää vähän ratsastustunteja.

---


PS!. Muutama päivä takaperin päätimme Johannan kanssa yhdistää koirien ja hevosen liikutuksen, joten piskilauman kera suuntasimme tallille. Laitettuamme hevosen kuntoon kapusimme molemmat selkään ja lähdimme pellon ympäri kulkevalle radalle ratsain. Taralle homma on tuttuakin tutumpaa, Kidakin oli kuin vanha tekijä, onhan tuo pari kertaa ratsain ollut liikutettavana. Jetta mietti alkuun ja haukkui hevosta, mutta onneksi Vapu on varma eikä välittänyt valkoisen louskutuksista. Kivasti saivat neidit pinkoa, vaikka lähinnä käyntiä menimme: hienosti Vapu kantoi meidät molemmat myös ravissa ja laukassakin. Ihana harrastaa eläinten kanssa, joihin voi luottaa! Eipä tällainenkaan toiminta onnistuisi säikyllä, epävarmalla hevosella, puhumattakaan jalkoihin hyökkivistä tai karkailevista koirista.

PPS!. Näyttelyitä olisi ensi vuodelle ainakin pari tiedossa, mihin menen Kidan kanssa jos uskallusta ja turkkia riittää. Tammikuinen näyttäytyminen on varma, mutta siihen se jääkin. Kysymysmerkin alla siis.

16.1 Lahti - tuomarina Rainer Vuorinen
7.5 Mikkeli - tuomaria ei tiedetä (?)
30.7 Porvoo - tuomaria ei tiedetä (?)

KV:t ovat liian isoja tapahtumia meille, joten ryhmänäyttelyitä katselen sillä silmällä. Kovin kauas en jaksa kulkeutua, ellei satu olemaan superhyvää tuomaria. Kuitenkin H:ta tässä kalastellaan, ei sen kummempaa. Taraa en taida uskaltaa näyttelyihin ilmoitella!

Tokokalenteriakin voisi alkaa miettimään, mutta tietenkään ei nyt toiminut sivusto, josta moisia kyttäisin, niin menköön ensi kertaan.

Agilityäkin voisi alkaa kisaamaan Taran kanssa! Eli potentiaalinen agikalenteri voisi olla tämänmoinen (jos saan treenit kulkemaan..):

23.1.2011 Hyvinkää (viim. ilm. 12.1.2011) (?)
6.2.2011 Helsinki (viim. ilm. 1.2.2011) (?)

Taso 1 on meillä, ekoja kisoja odotellessa....

Kuinka kaikki suunnittelu, ideat ja motivaatio ajoittuukin aina yölle? Pakko myöntää, minulla on itsetunto harrastamisen (niin hevosten kuin koirien kanssa) suhteen niin matalalla, että pakko hankkia joku personal-tsemppari ryhmä, jotta jaksaisin alkaa taas uskomaan itseeni. Tällä hetkellä tunnen olevani maailman kurjin kouluttaja ja ennenkaikkea kisaajaehdokas! Huoh.