perjantai 10. joulukuuta 2010

Elämää kolmen koiraneidin kanssa ja yhden hevosen

Minun ja kahden karvaturrin iloksi Jetta.valkkari on elämäämme piristämässä nyt ilman omistajaansa. Johannan ollessa talliviikolla olen vastuussa myös valkoisesta. Hoitopäivien kunniaksi sovimme treffit Erikan ja Riesu&Remus käppänöiden kanssa ja lähdimme heti aamutuimaan yhdeksän jälkeen kunnon lenkille. Alkuun Kida isotteli tutuille pojille, mutta kyllä se hepuleissaan otti pienemmät räksyttäjätkin huomioon. Mukkulan polkuja ja metsää pitkin lenkkimme suoritimme, kävimme piipahtamassa jäälläkin, mutta ikävä, terävä tuuli ajoi meidät takaisin metsän suojiin värjöttelemään.

Allekirjoittanut kävi shoppailemassa ja käyttämässä koirat iltapäivälenkillä, jonka jälkeen suuntasin tallille. Sen voin tiivistää kahteen sanaan: oli kamalaa. Ei siitä sen enempää.

Iltalenkille otin naksuttimen ja vähän palkkaa mukaan, sillä ajattelin kokeilla, kuinka hyvin meillä pelaa kemiat Jetan kanssa tokopuolella. Ja Kidalle oli luvassa ainutlaatuista harjoittelua: odottamista. Sidoin sen ja Taran valopylvääseen ja otin Jetan kanssa nopeasti muutaman perusjutun: sivulletulot, katsekontaktia, seuruupätkät, hyvin lyhyen paikkamakuun, luoksetulon ja nopeat maahanmenot. Kida katseli Taran kanssa hyvin intensiivisesti, siitä huomasi, että se haluaa myös mukaan, mutta ääntäkään ei päästänyt. Palkaksi pääsi remuamaan Jetan kanssa heti, kun hihna irtosi valjaista. Loppu lenkillä tuo sitten tarjoili itse hienoa katsekontaktia seuraamisen yhteydessä ja palkkasin lapasella. Huomenna ajattelin ottaa aamusta kivaa hyvänmielen treeniä jokaisen koiran kanssa.

Hieno treeni sai vähän nurjan lopun, kun tummiin pukeutunut nainen sukelsi salamyhkäisesti ääntäkään päästämättä treenipaikalle. Siinä pelästyi niin koirat kuin minäkin, ja melkoisen älämölön paimenkoirat pitivät. Minä aiemman kurjan oloni kanssa rääyin koirat ärräpäiden kera takaisin luokseni, enkä edes anteeksi tajunnut pelästyneeltä naisraukalta pyytää. Toivottavasti ei tullut traumoja.

2 kommenttia:

  1. Voih, onko Jetalla enää toivoa tokouralla?
    Kiitos kuitenkin koiran treenaamisesta! Ihan yllättynyt olen tästä, ajattelin että lenkittäminenkin riittäisi varamamman hoidossa.

    VastaaPoista
  2. Jetalla nimenomaan on, siksi halusin kokeilla et tiedän mistä puhun. :'D Vaikea potkia sua perseelle jos en voi perustella kannustuksiani mitenkään.

    Jos en saa koskea koiraasi kuin lenkitysmielessä, iske mua halolla tai jotain.

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.