maanantai 13. joulukuuta 2010

Kukapa koiraa kehuisi jos ei omistaja

Tuntuu, että viimeaikoina on tullut pääasiassa vain valitusvirttä ja mongerrusta elosta koirien kanssa. Jokohan olisi aika muuttaa sävyä ja aloittaa päivä koirainylistyksellä? Tänään kuitenkin mietin, että loppujen lopuksi minullahan on hirmuisesti tuuria, kun kanssani seikkailee kaksi niin hyväpäistä ja -tapaista koiraa.

Molempien kanssa voi mennä minne vain ilman ongelmia. Kidakin on pienestä asti osannut käyttäytyä moitteettomasti esimerkiksi mätsäripaikoilla, ilman huutamista tai rimpuilemista. Kaksikko rauhoittuu vieraisiin paikkoihin nopeasti ja käyttäytyvät hyvätapaisesti ilman rikkomisia tai kohotusta. Kida murrosiän kahinoissaan harrasti mätsäreissä pientä haukkumista, mutta muutoin sitä ei ole ollut, Tara taas ei ole koskaan harrastanut metelöintiä kisapaikoilla. Eivät hihnassa kisko jokaisen luokse, vaan huoletta voi ohittaa niin koira-kuin ihmislaumoja. Myös itse kisoissa ainakin Tara keskittyy täysillä omistajaan ja palkkaukseen, agilityradalla ei häiriinny minkäänlaisista häiriötekijöistä radan ulkopuolella. Kidalla on kokemusta lähinnä mätsäreistä ja parista näyttelystä, mutta tokokisoissakin se keskittyi olennaiseen eli omistajaan. Jopa virallisissa, vaikka paineistuminen oli jotain niin suurta ja ulkopuoliset enemmän kiinnostivat.

Autolla pääsee mihin vain, eikä auton koolla ole väliä. Tara on matkustanut jopa auton lavalla! Se istuukin missä vain, asiallisesti niin etupenkillä, takana kuin takakontissa. Suurimman osan matkasta hiljaa, mutta tutulla reitillä päästelee piippauksia innostuksissaan, mutta yleensä hiljenee muistutuksella. Kida taas ei harrasta autossa huutamista. Se istuu mieluiten omalla paikallaan takapenkillä, mutta kyllä tuon saa laitettua niin jalkotilaan kuin takapenkillekin, ja siellä neiti hiljaa matkustaa. Autoon hypätään innokkaasti, molemmat tietävät, että autolla mennään yleensä johonkin hauskaan paikkaan.

Kumpikaan koirista ei ole remmirähjä tai harrasta suurempaa kiskomista. Innostuksissa hihna kiristyy kuin huomaamatta, mutta kun taluttaja muistuttaa omasta asemastaan, palautuvat neidit ruotuun. Kida kulkee lenkkiä vapaana vilkkaamallakin alueella, kuuntelee käskyt, tulee luokse ja kulkee sivulla ohituksissa kun näin vaadit ja sitten kiittäen palkkaat. Tarakin kulkee vapaana, sen voi jättää kauemmaskin, sillä aina se palaa luokse. Jääräpäisenä otuksena käskyjen meno korvien väliin voi kuitenkin kestää, ja siksi pidänm neidin mieluiten kiinni, jos vaadin "nopeaa toimintaa". Tara kun voi jäädä vaikka keskelle autotietä miettimään, kannattaako tuon luokseen rääkyvän naisen luokse mennä vai ei!

Kida on onneksi lopetellut tuhoamisen, pureskelun ja repimisen, Tara harrastaa moista vain roskiksia kohtaan. Älämölöä nuo voivat pitää, jos jäävät tuntemattomaan paikkaan ilman omistajaa, mutta kyllä ne hiljenevät kun tajuavat, ettei se huuto täälläkään auto. Kotona ovat siivosti ja hiljaa. Muutoinkin sisätilat tarkoittavat koirille lepoa, ja molemmat ovat oppineet varsin hyvin, että ulkona riekutaan, sisällä ei. Toki poikkeuksen asettavat kyläilijät, jotka tykkäävät leikkiä koirien kanssa, eikä se minua häiritse. Kun olemme keskenämme, koirat nukkuvat sisällä eivätkä tarvitse aktivointia kuin vasta seinien ulkopuolella. Tietyt säännöt hallitsevat järjestystä: kun sängyssä on ruokaa tai ruuhkaa, sinne ei ole asiaa. Kida koettelee enemmän käskyä yrittämällä pehmoiselle pedille, mutta lähtee alas kun käsky käy. Kun nukun yksin tai esimerkiksi vain dataan, on pääsy vapaana. Kida nukkuu mieluiten enemmän jalkotilassa, Tara kainalossa, ja jos minulle on yöseuraa, olen suonut Kidalle luvan tulla jalkoihini, mutta ei muualle. Se nukkuukin sängyn reunan puolella ja vie mahdollisimman vähän tilaa, Tara ei edes yritä änkeytyä sekaan.

Molemmat keskittyvät tehtäviinsä mainiosti. Taralla tämä tarkoittaa agilityä, Kidalla sen lisäksi tokoa. Mahtavia harrastuskoiria molemmat, joiden kanssa on kiva puuhata ja kehittyä. Vielä kun kisapuolelle uskaltautuisi!

Tara on dominoivampi koirista ja saattaa provosoida Kidaakin vähän äksympään käyttäytymismalliin. Kidaa kutsuisin enemmän sisäänpäinkääntyneeksi. Vieras koira otetaan kuitenkin asiallisesti vastaan. Kida voi koetella hierarkiaa haukahduksin ja pikku irveellä, mutta yleensä se alistuu kahakan tullen. Tara keskittyy nuuhkaisemaan viileän tyylikkäästi. Sillä ei ole tarvetta lähteä alistamaan toista maahan, ellei yritetä kajota sen tavaroihin/ruokaan tai jos kemiat kolisevat pahasti vastakkain. Kida lämpenemisen jälkeen ottaa koirat yleensä riehakkaan leikkisästi tai huomiotta jättäen vastaan.

Josko tämä riittäisi tälle päivälle, en keksinyt enempää jalustalle nostettavaa!

1 kommentti:

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.