sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Tokon pauloissa


Rankkojen treenien hullut loppuhuvitukset!


Oltiin kivalla tiimillä tokoa treenaamassa! Sää oli mitä mahtavin ja kenttä mukavan aurattu, niin paremmin kuin hyvin passasi koirien kanssa puuhastella! Minun ja Kidan lisäksi paimenenergiaa oli nostattamassa Johanna Jetan kanssa ja Niina Maisan, mutta myös toisen ryhmän edustaja oli paikalla, nimittäin Riesu kääpiösnautseri Erikan kanssa. Otimme toki valokuviakin todisteeksi, ettei mene ihan sanahelinäksi tämä päivitys.

Alkuun pikkupaimenta kiinnosti kaikki muu kuin treenaaminen, kavereiden kanssa olisi ollut paljon hauskempi rellestää. Kuitenkin neiti saatiin ruotiin ja työnteko saattoi alkaa. Oli ihan kiva. Huomio herpaantui useasti, mutta siitä en yllättynyt, kun on niin ihanaiset kaverit ympärillä treenaamassa. Sain kuitenkin mahtavaa seuruupätkää, ennenkaikkea juostessa kontakti on niin hyvää, että oksat pois. Käännökset ja täyskäännökset ihan jees, tosin huomasin, että täyskäännöksessä voisi tulla lähempänä. Pitänee vähän imuttaa joku treenikerta.

Ennen seuruuta otettiin muuten paikkamakuu paimenten kesken. Hyvin kesti, vaikka Jetta lähti kesken kaiken ja muutenkin koiria käytiin palkkailemassa eri tahtiin. Toisella kerralla Niina juoksenteli ympäriinsä, eikä silti lähtenyt liikenteeseen. Kolmannella harjoituksella neiti pinkaisi liikenteeseen muistaakseni Jetan luokse, mutta muutoin oli kyllä priimaa. Kymppiliike.

Siis pitäähän jossain kohti tehdä muutama ei-toivottu liike!

Treenattiin myös ruutua, mikä oli aika kiva yllätys. Niina toi pyynnöstäni neljä kartiota, ja namialustalla lähetin koiraa muutaman kerran ruutuun, jotta idea muistui päähän. Ei kyllä epäillyt yhtään, kipitti hienosti ruutuun alustan luo "ruutu"-käskyn saatuaan. Sitten otin muutaman kerran loppuun kauko-ohjausta, eli pyysin menemään maahan ruudun keskelle. Alkuun tuli liian eteen, mutta siirsin namialustaa taaemmas ja makuukohta osuikin ruudun keskikohdille.


Myös kapulan kanssa otettiin vähän noutoa. Alkuun ihan vain kapulan pitämisen vahvistamista, naksautin kun otti kapulan suuhun. Hyvin osaa ottaa sen, mutta vielä lisää pitää vahvistaa, koska kun ojennan käteni ottaakseni kapulan, pudottaa neiti sen automaattisesti. Pari kertaa onnistuin ottamaan kapulasta kiinni ja sanomaan irti, ennenkuin neiti päätti omin avuin sen päästää. Kehuin ja palkkasin tästä vuolaasti.

Osaa aika kivasti tulla perusasentoon kapula suussa, eteen pitää harjoitella kovasti. Ylipäänsä olen jättänyt eteentulon aika vähälle huomiolle.. asia pitää korjata. Hakee kyllä hienosti kapulan, odottaa kun heitän sen ja hae-käskystä kirmaa noutopuuhiin.

Kida sanoo kovan sanan Maisalle.


Kun treenit olivat ohitse, koirat vähän juoksentelivat itsekseen. Ja koska sää oli mahtava, piti kuvia räpsiä oikein urakalla! Paikalla ollut iso lumikasa antoi vielä mainiot kulissit muutamalle talviselle posetukselle! Kameran kantaja haluaa kyllä hommata itselleen synttärilahjaksi valovoimaisen putken, niin kaikki kuvat ei näyttäisi niin hämyisiltä vaan valot pääsisivät oikeuksiinsa!






lauantai 29. tammikuuta 2011

Agility kivaa on!









Perjantaina vuokrattiin hallia. Mukana olin minä Taran ja Kidan kanssa, Johanna Jetan, Erika Remus-käppänen ja Viivi Leevi-valkkarin kanssa. Mukavat treenit, en jaksa yksityiskohtaisesti selittää, ylläolevat kuvat kertokoon tarpeeksi!

Kidan kanssa muutama 55cm hyppy, pientä radantynkää myös. Rengaskin oli mukana. Samoin putket. Meni kivasti, ei valittamista, vauhtia on, mutta kuuntelee ohjeet. Ennen radanpätkää otettiin keppejä, niissä hössötti, mutta muutama oikein kiva suoritus tuli ja niihin jätettiin. Kontaktit on mielessä hyvin, hienosti osaa ne ottaa ja odottaa. Keinua otettiin toista kertaa, oli hävyttömän hyvä, osasi ottaa kontaktit ja ei pelännyt alas laskeutuvaa puomia.

Taran kanssa loppuun vähän rataa, johon sisältyi myös keinu. Osaa hyvin, tajuaa kyllä, että se keinu painuu alas ja ottaa kontaktin hyvin. Kepeillä sääti kun oli energiaa, mutta sitten kun teki oikein niin erittäin hyvältä näytti. Kontaktit hyvin mielessä ja yhtä kiva ohjata kuin aina ennenkin.

----

Vapu sai ensi kertaa reen peräänsä perjantaina. En tiedä, onko tuolla koskaan moista ollut, mutta meni kyllä kuin vanha tekijä. Hyvin onnistuivat tiukemmatkin käännökset, sai liikkeelle hyvin ja tuntui tykkäävän hommasta kovastikin. Mutta mitä maailman hienoimmalta hevoselta voi odottaakaan kuin loistavaa käytöstä. :-)

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Kuvaisa päivitys


1v 4kk


4v 9kk







"Hawuisitko sfäkin maiftaa?"




Paras tyttötrio <3

Talvinen lenkki tuotti varsin mainion kuvasadon.
Tälle viikolle neideille on luvassa agilitytreeniä, tokotreeniä ja uuden naaman tapaaminen!

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Pornaisten tokokoe


1v 4kk ja rapiat


Tättärää! Kotiuduimme Pornaisista, Kumpumäen hevostilan maneesista. Siellä starttailimme toisissa virallisissa tokoissamme, ja olisi sieltä kurjemmallakin tuloksella voinut tulla kotiin!

Alkuun pikkuneiti oli kisapaikalla levoton ja haukkui, mutta tottui sitten pienen treenauksen yhteydessä. Ja jestas miten ihanaa, samoissa kisoissa oli Alma-belggari, ja siitäkös riemu ratkesi! Odottamista oli paljon, olimme toiseksi viimeisiä, ja aina välillä piti pallon avulla pitää pientä riemua yllä, että jaksoi odottaa. Olen kuitenkin niiiiiiiiiiiin tyytyväinen Kidan käyttäytymisestä. Sitä ei stressannut, töpö heilui ja sillä oli selvästi kivaa! Itseasiassa virheet radallakin tuli liiallisesta hassutuksesta, ei ahdistuksesta.

Tuomarina toimi Harri Laisi.

Luoksepäästävyys 10 - Miinuksena kyllä, että Kida hieman urisi tuomarin kosketellessa. Ei vihaisesti tai uhkaavasti, ennemminkin epävarmasti, eikä tuomari siksi rokottanut. Kysyi onko normaalia ja ilmoitin, että tuo aristelee miehiä, vaikka olemme näyttelyissä yrittäneet parantaa. Kehotti vain treenaamaan paljon. Paloasemalle!
Paikkamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 9 - Maneesin hajut kummasti kiinnostivat..
Seuraaminen taluttimetta 7½ - ...ja sen kyllä huomasi! Vaan onneksi kulki kuitenkin mukana eikä jäänyt omiaan pläräämään. Muutaman kerran teki jotain ihme pyörähdyksiä ympärilläni, mutta mieluummin tuo kuin kyyryily ja ympärilleen pelokkaasti pälyileminen.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 10

181,5p/200p. ALO1

Tuomarin kommentit olivat kivoja. Totesi, että hyvin koulutettu koira, sillä vaikka hajut ja uusi ympäristö selvästi kiinnostivat paljon, pysyi kokoajan liikkeessä mukana eikä lähtenyt omille reiteilleen/jäänyt taakseni löntystämään. Kuulemma löytyy paljon huonomminkin kulkevia koiria tästä kisasta. :-D Totesi myös, että oli hitaanlainen luultavasti jännityksen takia (pari kertaa jouduin antamaan kaksoiskäskyn sivulletulossa), mutta tämän luulisi paranevan kunhan rutiini kisoihin tulee.

Seuraavan kerran starttaamme 19.2 ALO:ssa Sysmässä, apuaaaaa.

Seuruissa Kida teki ihan ihme pupuloikkia eteeni ja muuta höpsötystä, jotka alensivat pisteitä etenkin vapaassa seuruussa. Mutta juoksupätkillä seuraaminen oli ensiluokkaista!

Videota tulee kisoista kunhan saa vähän movie makeria käyteltyä.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Agivideot

Kiitos Viivin, meillä on videot tammikuisista agiepiksistä!

Aloitetaan epic failesta. Kida oli.. hieman tohkeissaan ensimmäisestä pitkästä radastaan, ja oli kyllä melkoistä säätämistä, kuten näkyy. Palkkailin kyllä hyvistä suorituksista, ei sillä, koska treenin takiahan sinne mentiin. Nyt alan opettamaan Kidalle ihan radan menoa, ja jos sitä vihdoin pääsisi ryhmään pikkuneidin kanssa, kun esteet sujuvat näin hyvin ja ikää riittää!






Sitten Tara! Pari mokaa meinasi tulla, kun oli paljon hyppyä hauskempia esteitä tiedossa, mutta puhdas rata ja voitto tupsahtivat kuitenkin!






Huomenna tokot! Jaiks!

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Tietoisku part 3

Kyllä mää vielä tästä urakasta selviydyn!
....

Luoksetulo: Yleensä koirille erittäin hauska temppu, koska tässä saa juosta! Kida ei ollut poikkeus. Aloitin aika lyhyestä matkasta, odotin, että koira istuu rauhassa maltillisesti ennen käskyn antamista. Ja käskyllä suorastaan innostin koiraa pinkomaan luokseni! Kirkkaalla äänellä SIVUSIVUSIVU ja koira oppii, että jes, tässä saa ja pitää juosta kovaa emännän luokse! Namikäsi oli odottamassa saapuvaa koiraa, mutta Kida keksi nopeasti, että luoksetulossa tullaan sivuun, sillä peruskäsky on vahva. Sivulletulo on aina ollut aika helppo juttu tälle neidille. Namikäsi avusti, ettei koira menisi vinoon vaan hakeutuu heti oikeaan kohtaan. Vain oikeasta asennosta olen palkinnut. Nyt Kidassa on tosin niin paljon vauhtia, että se "hyppäsi" paikalleen perusasentoon, ja olen opettanut sen luoksetulossa kiertämään takaani paikalleen. Ehkä seuraavissa kisoissa tätä emme vielä kokeile, sillä tämä on työn alla, pienet käsiavut vaatii vielä. Käskysana on eri kuin perus sivulletulossa.

Estehyppy: Kida oivalsi itseasiassa aika itsenäisesti estehypyn idean. Kuitenkin, opetin sen rauhassa, läheltä estettä. Vasemman käden namiapu ohjasti koiran hyppäämään esteen ylitse, ja kun koira loikkasi, namikäsi imutti koiran kääntymään estettä kohden. Tästä naksautus ja palkka. Kun temppu oli tehty, pyysin koiran kiertämään esteen uuden kokeilun aloittamiseksi, en koskaan hypyttänyt sitä takaisin luokseni. Tätä treenasimme alkuun, se kun meni päähän, seurasi tätä "odota" käsky. Kida tietää käskyn tarkoittavan paikallaoloa, ja käskyn avulla jaksoi odottaa, kun kävelin sen luokse ja annoin luvan perusasentoon. Kun homma alkoi tuntua tutulta, saattoi odota-käskyn odottaa pois, sillä Kida osasi yhdistää, että seisominen kohti estettä --> paikallaan, koska kohta emäntä kävelee sivulleni, eikä minulla ole lupaa mennä vastaan.

JES! Jos joku keksii lisää tällaisia päivityksiä jostain aiheesta, kertokoon kovaan ääneen!

maanantai 17. tammikuuta 2011

Tietoisku part 2

Omistaja yrittää maltillisesti odottaa pesukoneen saapumista, vaikka hinku pitkälle lenkille koirien kanssa kuullostaa paljon mukavammalta vaihtoehdolta. Siispä omistaja länttää ahterinsa penkkiin ja jatkaa tietoiskun vääntämistä kaikkien ihmisten kauhuksi!

Sitä ennen kuitenkin sepitystä tästä päivästä. Käskin Johannaakin kieltää, jos alan treenaamaan ennen sunnuntain tokokisoja, niin kielto tähän hommaan on nyt seuraavan 7 päivän ajan. Ainoa poikkeus on hyppy, jota olen opettanut todella huonosti, ja sitä sitten harjoittelimme olohuoneessa alakerran naapurien iloksi. Kaksi penkkiä, niiden väliin kepukka ja iso pyyhe näköesteeksi.

Kida muisti homman hyvin. Perusasennosta ampui hienoosti esteelle käskyn saatuaan, hyppäsi ja kääntyi heti esteen takana oikein. Alkuun palkkailin kääntymisestäkin ja sanoin myös odottamiskäkyn kun suuntasin luokse, jotta homma palautuu mieleen. Lopulta jätin palkkaamisen aivan loppuun ja odotuskäykyn pois. Hienosti tyttö seisoi suorassa esteen takana, odottaen maltillisesti että palaan vierelle ja annan luvan perusasentoon. En uskoisi ongelmia koituvan, ellei kisoissa iske stressi ja paniikki.

Taran kanssa annoin Johannalle hupinumeron treenaamalla estettä ensi kertaa. Tarahan ei ole mikään.. tokomestari. Virtaa oli päässä niin että silmät pyörivät ja välillä kun homma oli tylsää niin tarjottiin n. 10 muuta temppua kahden sekunnin aikana. Perusasentoa treenattiin pari kertaa sohva apuna, koska Tara menee aina auttamatta liian kauas tai pylly kääntyy vinoon. Kun sohva antoi seinän tuen, asettui kivasti oikeaankin kohtaan. Estehyppy oli tietenkin kivaa, koska siinä on este, ja se voisi siksi melkein olla agilityä. Malttoise jopa odottaa, kun annoin käskyn ja hiipparoin koiran luokse. Muutama kerta tätä, loppuaika jotain ihme temppuilua, vaikka ei siitä meinannut tulla mitään kun kilpaa naurettiin Taran.. taramaisuudelle.

ASIAAN.
-----

Liikkeestä maahanmeno: Aloitetaan tietenkin maahan-käskyn vahvistamisella. Alkuun koiraa opetetaan normaalisti menemään maate käskystä, ja kun käsky menee jakeluun, sitä treenataan, treenataan ja treenataan vähän lisää. Positiivisella treenaamisella koira oppii käskyn hyvin ja kohta se läsähtää maahan hyvin nopeasti, kun on varma liikkeestä ja tuntee osaavansa sen. Koiran maatessa voi itse liikkua, astua koiran yli, mennä taakse.. mitä vaan. Kun maahanmeno on varmaa, voidaan alkaa harjoittelemaan liikkeen kanssa. Seuraamisesta voi alkuun pysähtyä, antaa käskysanan ja kun koira menee maahan, jatkaakävelyä poispäin. Jo maahanmenoharjoituksissa alussa opetin, että minä saatan vähän vaellella ympäriinsä, mutta koira ei saa nousta. Tottakai silloin, kun koira oppi menemään maate oikein.
Kida oppi tämän nopeasti, ja lopulta aloin vaan hidastamaan vauhtia ennen käskysanaa. Lisäharjoituksella on päästy tulokseen, ettei vauhtia tarvitse hidastella. Liikaa ei kannata ahmia kerrallaan, vaan rauhallisesti, koiraa painostamatta.

Liikkeestä pysähtyminen: Lähdetään jälleen seuruulla liikenteeseen, nami pidetään vasemmassa kädessä. Kun annetaan pysähtymiskäsky, samantien laitetaan namikäsi koiran nenän eteen ja käännytään koiran eteen, jolloin koiran liike pysähtyy. Tätä toistetaan toistamisen perään. Koira oppii hakemaan katsekontaktia lisänamin toivossa. Lopulta käsiapua pienennetään askel kerrallaan: vauhtia hidastetaan ja annetaan kädellä apu pysähtymiseen, koira seisahtuu ja omistajan matka jatkuu. Käännytään pian ympäri, sitten palataan koiran vierelle ja koira saa istua vasta käskyn saatuaan. Kokeeksi kävelen joskus koiran taaksekin sen sijaan, että heti palaisin vierelle, tai kierrän esimerkiksi koiran ympäri. Lopulta koira oppii yhdistämään käskyn ja liikkeen, eikä käsiapua enää tarvita, vauhdin hidastus ennen käskyä riittää. Ja pianpa vauhtiakaan ei tarvitse enää hidastella.

Ääni on iso asia. Käytän ääntä paljon. Lepertelemällä kehun koiraa ja innostan sitä, samaten korkeammalla äänellä saa koiran aivan innosta rullalle. Matala ääni kertoo, että nyt on tehty väärin. Ihana olla nainen, kun omaa niin laajan äänisgaalan!

---

Menipä sitten pitkään tämän kirjoituksen kanssa, ajatus ehti katkeilla kun pesukonemiehet päättivätkin saapua ja lenkille lähdin heti asennusprojektin jälkeen. Ihanan rentouttavaa oli hiippailla kolmen neidin kanssa hiljaisessa metsässä. Mikä lepuuttaisi aivoja paremmin kuin hiljainen, leuto talvi-ilta ja asiallisesti käyttäytyvät, mahtavat koirat!

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

JUN-H

Se saatiin mitä mentiin hakemaan, ei tuollainen ruipelo parempaa tulosta voi koskaan saadakaan. Lahden ryhmikset siis olivat kyseessä, järjesti LKK ja tuomarina toimi Rainer Vuorinen. Arvostelu:

"Rodunomainen. Rungon mittasuhteet hyvät, mutta kevyt luusto vielä. Samoin aivan liian kapea pää. Hyvä purenta. Hyvin ilmavat korvat. Suora selkä. Hyvät kulmaukset. Kiinteät käpälät. Pentumaiset liikkeet."

Liikkeet oudoksuttivat, niitä kun on aina kehuttu maasta kattoon. Epäilen, että juoksutin liian flegmaattisesti, niin ei näyttänyt neiti parasta juoksemistaan, vaan mitäpä siitä. Käyttäytyi kehässä erittäin hyvin, seisoi kauniisti, ravasi ilman minkäänlaisia pomppimisia ja tuomaria ei väistänyt tai aristanut ollenkaan. Tuomari toivotti, että varmasti tulee hyvä toko-ja agilitykoira.

Paikanpäällä käyttäytyi ihan ok, alkuun muille koirille haukkui ja äyski paikkaa jännittäessään, loppuajasta ei sitten mitään. Häkissä lepäsi rentona ja hiljaa. Kun lähdettiin pois, kulki hihnassa erittäin hyvin, ei kiskonut muiden luo tai suuttunut vaikka vieraat koirat änkivät sen iholle.

Jetta ja Jetan veli Leevi pärjäsivät valkkarikehässä erittäin hyvin, onnittelut hienoille koirille. Samoin Remus-käppänälle ROP-tittelistä.

Siihen loppuikin sitten minun ja Kidan näyttelyura. Se tarvittava H on nyt saatu. Surullista.


lauantai 15. tammikuuta 2011

Tokotietoisku! part 1


Pari kaveria on pyydellyt, että voisin raapustaa vähän infoa siitä, miten koulutan koiraani, minkälaisilla metodeilla. Tämä on itseasiassa aika hyvä idea, samalla voi itsekin miettiä asioita vähän syvällisemmin. Yleensä kun ne vain tulevat selkärangasta, paitsi ongelmatilanteessa ajattelee painavammin uudestaan.

ALO-liikkeet ja niiden opetus Kidalle

Paikkamakuu: Paikkamakuu on hyvin rauhallinen liike, ja koiran pitää oppia, ettei siinä hössötetä. Tämän vuoksi palkkaamisenkin pidän rauhallisena, puhtaasti namipalkkaamiseksi. Kun koira osaa maahan-käskyn ja paikallaolokäskyn, voi aloittaa paikkamakuun treenaamisen.
Aluksi välimatka koiraan pidetään hyvin pienenä, eikä ajallisestikaan kyse ole mistään mestarisuorittamisesta. Hitaasti tulee paras tulos. Koiraa voi käydä palkkaamassa hyvästä suorituksesta kesken makuunkin, mutta koira ei saa nousta palkkauksesta ylös paikoiltaan. Kun suoritus on vahvaa, aloin itse ottaa mukaan häiriötä. Ensiksi itse lörpöttelin omiani sen sijaan, että olisin vain hiljaa tuijottanut koiraa, ja sitten aloin tehdä harjoituksia aina vaan vilkkaamissa paikoissa. Viimeisin paikkamakuutreenimme tehtiin parkkihal
lissa kesken vilkkaiden mätsäreiden. :-)

Luoksepäästävyys: Mahdollisimmat monet vieraat ihmiset yksinkertaisesti koskettelevat koiraa aina kun siihen on mahdollisuus. Kivasta käytöksestä palkitaan. Sivun ja katsekontaktin ottamisen yhteydessä voi pyytää mahdollisia treenikavereita kättelemään tai vähän sivelemään koiraa. Kida on vähän hankala epäluuloisen luonteensa puolesta, mutta kaikkien mätsäriravaamisten ja harjoitusten jälkeen se on oppinut, ettei vieras ihminen ole mitään pahaa tulossa tekemään.

Seuraaminen: Alussa riittää, että koira ottaa vaikka askeleenkin kivassa kontaktissa. Imutus on tehokas apuväline aivan alkuvaiheessa, mutta Kidan kanssa en tätä suuremmin tarvinnut, se osasi hakeutua paikoilleen kuin itsestään. Positiivinen palaute koiralle innostaa sitä tekemään työtä entisestään iloisesti. Matka pitenee aina, kun työskentely on hyvää ja vaikuttaa varmalta. Lalupalkkaus toimii hyvin vireen nostattajana tehtävässä: le
lua pidetään vasemmassa kädessä ja se heitetään takaviistoon, ei suinkaan suoraan eteen. Edistämisen riski seuraamisessa on minimoitu näin tehokkaasti, kun koira ei odota palkan lentävän eteenpäin. Kun seuraaminen on vahvaa, aletaan harjoittelemaan käännöksiä. Hyvästä käännöstä kiitetään koiraa palkkaamalla heti, ei suinkaan kymmenen suoran askeleen jälkeen. Imutuksella saa koiran hakeutumaan lähelle, jos se jää pahasti jälkeen viereltä.
Täyskäännöksen tein ensin niin, että koira pysytteli kokoajan vasemmalla puolellani käännöksen ajan. Opetin myöhemmin niin, että koira kierähtää toiseen suuntaan ympäri kuin minä itse, ja tätä käytämme. Tämän voi opettaa pitämättä namia molemmissa käsissä. Kääntyessäsi koiraa kohti oikea käsi imuttaa koiran jatkamaan matkaansa selkäsi taakse, vasemman käden nami ottaa vastaan ja avustaa koiran hakeutumaan vasemmalle puolellesi, josta seuraaminen jatkuu suoraan normaalisti. Palkkaus tästäkin heti käännöksen jälk
een, voi ottaa heti käännöksen jälkeen perusasentoon.


Loput tulkoon seuraavassa päivityksessä! Näin myöhään ei voi jaksaa kaikkia.

Loppuun vielä kirjoitan molempien koirien päivittäiset ruoat:

TARA
Aamu: 1dl BritCare energianappulaa + lohiöljy/nutrolin (jos on ostettuna, jos ei, voi olla mahdollisesti piimää)
Ilta: n. 150-200g lihaa (sika/nauta/kana/kala) tai riisimössöä (riisiä, vihanneksia, lihaa, öljyä, pikkuripaus sokeria maun antamiseksi ja suolaa). Jos lihaa on vähän, annetaan lisäksi n. ½dl nappulaa.

KIDA
Aamu: 2,5dl ritCare energianappulaa + lohiöljy/nutrolin (jos on ostettuna, jos ei, voi olla mahdollisesti piimää)
Ilta: n. 200-250g lihaa (sika/nauta/kana/kala) tai riisimössöä (riisiä, vihanneksia, lihaa, öljyä, pikkuripaus sokeria maun antamiseksi ja suolaa). Jos lihaa on vähän, annetaan lisäksi n. 1,5dl nappulaa.

Treenimakupalaa menee sitten molemmilla päivän mittaan, enemmän kuitenkin Kidalla. Yleensä nakkia tai lihapullaa, joskus on nappulanäytteitä niin niitä käytellään treenatessa.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Mölliagin voitonhuumaa



Kanavan koirakilta järjesti jälleen mölliagit Asikkalassa, meidän koulumme maneesissa. Sinne suuntasimme koko konkkaronkka, minä Kidan ja Taran kanssa, Johanna Jetan. Varsin tulosrikas käynti, eipä kaduta sinne meno!

Ilmoitin Kidan mölliluokkaan hetken mielijohteesta treeni-periaatteella. Alunperin minun piti ilmoittaa se vasta maaliskuun mölleihin, mutta ajattelin tämän olevan hyvää harjoitusta, varsinkaan kun rata ei ollut vaikea. Ainoita uutukaisia asioita olivat pituuseste ja muuri - niitä emme ole kokeilleet kertaakaan! Olin silti optimistinen ja se kannatti.
Ensinnäkin: tuo koira on helvetin nopea. Minun pitää oppia kertomaan Taran vauhti kahdella. Se hyppää korkealta ja rohkeasti, yhden esteen kielsi kun ohjasin sen huonosti. Irtoaa ja kuuntelee ohjeet, loistava ohjattava! Pituusesteellä ei edes epäröinyt, loikkasi ylitse. Kontaktiesteet menivät todella hienosti, varsinkin puomilta poistuminen: neiti pysähtyi täysin käskystä kontaktipinnalle ja palkkauksen jälkeen matka jatkui. Ainoa harmittava asia radalla oli viimeinen putki. Se oli mennyt aivan mutkalle aiempien maxikoirien rymistyksestä, eikä kukaan ollut vaivautunut oikaisemaan sitä! Näin ollen putki muistutti S-kirjainta, eikä Kida päässyt putkesta läpi. Muuten ei valittamista, lupaavalta näyttää!

Tara meni ensimmäisenä mölliradan harjoituksena. Se meni vähän.. harakoille. Ohitti esteen huono ohjaukseni takia. Muuten meni hyvin, joskin muistaakseni A:n ensimmäisen kontaktin turhan vauhdikkaasti. Ei siitä sen enempää.
Ykkösradan otimme kuitenkin kisamielessä, ensimmäistä kertaa. Jännittävät tuli heti alkuun: hypyn jälkeen putki, jolta suoraan keinulle. Ensimmäistä kertaa keinu radalla! Ja hienosti meni: osasi hidastaa ja ottaa kontaktin ja odotti, että keinun pää pamahti maahan. Sitten tulikin hetimiten kepit. Ei olisi paljon paremmin voinut mennä! Osoitin oikean kohdan ja loput pujotteli täydellisesti ihan omin avuin. Pari hyppyä jossa toisella valssaus, A, putki, puomi. Sitten oli muuri, joka ei ongelmia aiheuttanut. Muurin jälkeen pussi, joka ei aiheuttanut ongelmaa, ei myöskään putken jälkeen esteelle meno, vaikka puomin pää siinä ovelasti houkutteli väärälle reitille. Loput esteet sujuivatkin kuin itsestään!

Tuloksena ykkösluokan voitto nollaradalla! Ajat ja muut yksityiskohdat saan myöhemmin netistä tuloslistasta.

Jetta kahmaisi ensimmäisistä möllikisoistaan voiton, valtavan isot onnittelut siitä!

Ei paljoa harmita, kun talossa on näin mahtavia koiria. ;)

torstai 6. tammikuuta 2011

Mätsärimeininkiä ja mainostamista

Tänään järjesti Kennelpiirin nuorisojaosto hyväntekeväisyysmätsärit Hollolan Kompassi-ostoskeskuksen parkkihallissa. Samassa paikassa olivat Kidan toiset mätsärit viime vuonna! Kyllä aika on rientänyt.
Tuomarina toimi Eeva Resko.

Koiria oli _paljon_. Isoissa taisi olla yli 60 koiraa, pennuissa oli jopa yli 100. Mutta siitä huolimatta mätsärit sujuivat erittäin hienosti ja kehät olivat suuret, eikä tilanpuutetta ilmennyt. Odiotustahan ilmeni ja lopulta mätsäreissä kului neljä tuntia. Onneksi oli kuitenkin mahtavaa seuraa niin tylsää ei todellakaan ollut! Tara ei tullut isojen kehään vaan meni ystäväni Kiian kanssa sennuhandleriin. Näin Taran esiintymistä pätkät ja näytti aivan helvetin hyvältä, Kiia pärjäsi mainiosti! Kuulemma alkoi noutajaneitiä vähän turhauttaa jossain vaiheessa ja yritti pössytellä omiaan, mutta kaksikko sijoittui mahtavasti luokan neljänsiksi! Hyvä, sillä harjoituskertoja ennen mätsäriä oli 0 ja tämä oli tosiaan kaksikon ensiesiintyminen.

Pitkän odotuksen jälkeen pääsimme kehään numerolla 49. Kida esiintyi hienosti ja päihitti parina olleen kultaisennoutajan, nuori koira oli hänkin. Eeva Resko oli erittäin hyvä tuomari, ja antoi tällaista palautetta Kidasta:
"Liikkeet ovat todella hyvät, kulkee yhdensuuntaisesti ja tasaisesti. Pää ja luusto saisivat olla vahvemmat ja rintakehä täyttyä, mutta muuten hyvännäköinen ja hyväkuntoinen koira. Kaunis karvapeite."

Punaisten luokassa emme enää sijoittuneet, seisominen oli mielenkiinnotonta, vaikka juoksikin nätisti. Mutta tyytyväinen olin myös australianeidin panoksesta! Lopussa vielä otin vähän tokoa mölyisessä hallissa eikä häiriötä Kida ottanut ohi kuljeskelevista koirista tai metelistä.

Ilmoitin Kidan nyt sitten Pornaisiin ALO-luokkaan 23. päivä tätä kuuta. Sitä jännittämään.. apua.