maanantai 17. tammikuuta 2011

Tietoisku part 2

Omistaja yrittää maltillisesti odottaa pesukoneen saapumista, vaikka hinku pitkälle lenkille koirien kanssa kuullostaa paljon mukavammalta vaihtoehdolta. Siispä omistaja länttää ahterinsa penkkiin ja jatkaa tietoiskun vääntämistä kaikkien ihmisten kauhuksi!

Sitä ennen kuitenkin sepitystä tästä päivästä. Käskin Johannaakin kieltää, jos alan treenaamaan ennen sunnuntain tokokisoja, niin kielto tähän hommaan on nyt seuraavan 7 päivän ajan. Ainoa poikkeus on hyppy, jota olen opettanut todella huonosti, ja sitä sitten harjoittelimme olohuoneessa alakerran naapurien iloksi. Kaksi penkkiä, niiden väliin kepukka ja iso pyyhe näköesteeksi.

Kida muisti homman hyvin. Perusasennosta ampui hienoosti esteelle käskyn saatuaan, hyppäsi ja kääntyi heti esteen takana oikein. Alkuun palkkailin kääntymisestäkin ja sanoin myös odottamiskäkyn kun suuntasin luokse, jotta homma palautuu mieleen. Lopulta jätin palkkaamisen aivan loppuun ja odotuskäykyn pois. Hienosti tyttö seisoi suorassa esteen takana, odottaen maltillisesti että palaan vierelle ja annan luvan perusasentoon. En uskoisi ongelmia koituvan, ellei kisoissa iske stressi ja paniikki.

Taran kanssa annoin Johannalle hupinumeron treenaamalla estettä ensi kertaa. Tarahan ei ole mikään.. tokomestari. Virtaa oli päässä niin että silmät pyörivät ja välillä kun homma oli tylsää niin tarjottiin n. 10 muuta temppua kahden sekunnin aikana. Perusasentoa treenattiin pari kertaa sohva apuna, koska Tara menee aina auttamatta liian kauas tai pylly kääntyy vinoon. Kun sohva antoi seinän tuen, asettui kivasti oikeaankin kohtaan. Estehyppy oli tietenkin kivaa, koska siinä on este, ja se voisi siksi melkein olla agilityä. Malttoise jopa odottaa, kun annoin käskyn ja hiipparoin koiran luokse. Muutama kerta tätä, loppuaika jotain ihme temppuilua, vaikka ei siitä meinannut tulla mitään kun kilpaa naurettiin Taran.. taramaisuudelle.

ASIAAN.
-----

Liikkeestä maahanmeno: Aloitetaan tietenkin maahan-käskyn vahvistamisella. Alkuun koiraa opetetaan normaalisti menemään maate käskystä, ja kun käsky menee jakeluun, sitä treenataan, treenataan ja treenataan vähän lisää. Positiivisella treenaamisella koira oppii käskyn hyvin ja kohta se läsähtää maahan hyvin nopeasti, kun on varma liikkeestä ja tuntee osaavansa sen. Koiran maatessa voi itse liikkua, astua koiran yli, mennä taakse.. mitä vaan. Kun maahanmeno on varmaa, voidaan alkaa harjoittelemaan liikkeen kanssa. Seuraamisesta voi alkuun pysähtyä, antaa käskysanan ja kun koira menee maahan, jatkaakävelyä poispäin. Jo maahanmenoharjoituksissa alussa opetin, että minä saatan vähän vaellella ympäriinsä, mutta koira ei saa nousta. Tottakai silloin, kun koira oppi menemään maate oikein.
Kida oppi tämän nopeasti, ja lopulta aloin vaan hidastamaan vauhtia ennen käskysanaa. Lisäharjoituksella on päästy tulokseen, ettei vauhtia tarvitse hidastella. Liikaa ei kannata ahmia kerrallaan, vaan rauhallisesti, koiraa painostamatta.

Liikkeestä pysähtyminen: Lähdetään jälleen seuruulla liikenteeseen, nami pidetään vasemmassa kädessä. Kun annetaan pysähtymiskäsky, samantien laitetaan namikäsi koiran nenän eteen ja käännytään koiran eteen, jolloin koiran liike pysähtyy. Tätä toistetaan toistamisen perään. Koira oppii hakemaan katsekontaktia lisänamin toivossa. Lopulta käsiapua pienennetään askel kerrallaan: vauhtia hidastetaan ja annetaan kädellä apu pysähtymiseen, koira seisahtuu ja omistajan matka jatkuu. Käännytään pian ympäri, sitten palataan koiran vierelle ja koira saa istua vasta käskyn saatuaan. Kokeeksi kävelen joskus koiran taaksekin sen sijaan, että heti palaisin vierelle, tai kierrän esimerkiksi koiran ympäri. Lopulta koira oppii yhdistämään käskyn ja liikkeen, eikä käsiapua enää tarvita, vauhdin hidastus ennen käskyä riittää. Ja pianpa vauhtiakaan ei tarvitse enää hidastella.

Ääni on iso asia. Käytän ääntä paljon. Lepertelemällä kehun koiraa ja innostan sitä, samaten korkeammalla äänellä saa koiran aivan innosta rullalle. Matala ääni kertoo, että nyt on tehty väärin. Ihana olla nainen, kun omaa niin laajan äänisgaalan!

---

Menipä sitten pitkään tämän kirjoituksen kanssa, ajatus ehti katkeilla kun pesukonemiehet päättivätkin saapua ja lenkille lähdin heti asennusprojektin jälkeen. Ihanan rentouttavaa oli hiippailla kolmen neidin kanssa hiljaisessa metsässä. Mikä lepuuttaisi aivoja paremmin kuin hiljainen, leuto talvi-ilta ja asiallisesti käyttäytyvät, mahtavat koirat!

1 kommentti:

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.