maanantai 28. helmikuuta 2011

Kuvia tupsahtaa kuin sieniä sateella!

Vaihteen vuoksi! Mutta näin mahtavilla ilmoilla on suorastaan pakko kuvata! Auringosta pitää ottaa kaikki ilo irti.
Kävimme kotilauman kanssa jäällä helmikuun lopun kunniaksi. Pikku autosession jälkeen koirat pääsivät riemuitsemaan jään lakeudesta, ja hauskaa tosiaan riittikin!











Mukana myös vähän kurjempia uutisia. Vapusta ei täällä ole ollut pitkään aikaan juttua, ja siihen on syykin. Pitkän harkinnan jälkeen, pähkimisen, puimisen ja itkemisen päätteeksi päätin myydä parhaan ystäväni. Tähän löytyy monta syytä, joita en nyt ala listaamaan. Löysin Vapulle maailman parhaimmat ostajat, ja Vapu muuttaa uuteen kotiinsa 18.3. Onneksi saan käydä katsomassa tammakultaani koska vaan, ja yhteyttä uusien omistajien kanssa pidämme varmasti. Halleluja internet ja helppo yhteydenpito!

Koska menetys sattuu, on ollut helpompi päästää irti jo vähitellen. Esimerkiksi juuri jättämällä tarinat blogista. Tämänpäiväisestä minun on kuitenkin kerrottava. Aurinko paistaa, oon lämmin (vain pari hassua pakkastastetta) ja lähdimme maastoon. Korvat hörössä, innokkaana läpi lumihankien, kunnes pääsemme tielle, jolla ravasimme ja laukkasimme kunnolla. En voi kuvailla sitä onnentunnetta, minkä rakas tammani minulle aiheuttaa! Itkinkin, kun kaikki paha olo purkautui rakkaan, parhaan ystäväni seurassa. Tallissa seurasi lempeyttä, kauniita sanoja ja pusuja, ja hevonen lepuutti turpaansa koko ajan rintakehääni vasten, kuunteli ja sulki silmiään.

Rakastan hevostani niin valtavasti.


torstai 24. helmikuuta 2011

Yksi tokovideo on ulkona uunistaan


Suurempana videon voi katsoa täällä.

Sain Sysmän kisavideon tehtyä! Kaikki pääsevät ihmettelemään suoritustamme. Seuraamiset muuten kivat, miutta jestas tuo eteen pomppaaminen palkkauksen toivossa.. siitä aletaan karsiutua heti pois, mistä lie keksinyt, ettei kesken seuruun muka voisi pysähtyä.

Aloiteltiin eilen opettelemaan vähän AVOn liikkeitä. Luoksetulosta pysähtymisen keksi jo ensiharjoituksilla hyvin namialustan avulla. Kapulaa pitää ehdottoman paljon paremmin, istuin Kidan edessä ja annoin kapulan suuhun, heiluttelin käsiä yläpuolella, sivuilla ja alla, kosketin jopa koiran kuonoa, eikä neiti päästänyt irti ennen "irti"-käskyä. Aiemmin sylkäissyt kapulan ulos kun siirsin käteni kapulan lähelle. Eiköhän tämä tästä!

Minttu oli vielä yhden yön luonamme, kun hän saapui miehelästä. Meno oli yhtä iloista kuin aiemmin, joskin nyt shetlantilainen vikitteli Kidaa, piippasi ja nuputti kuonollaan australialaiseni selkää ja pari kertaa Kida äyskähti, kun meno kävi liian läheiseksi. Leikkiä Kida olisi kuitenkin halunnut ulkona kokoajan! Tara käyttäytyi erittäin asiallisesti kokoajan.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Joensuulaista shelttienergiaa! Lahdessa!

Mahtavuutta!
Laura saapui Joensuusta Minttu shetlantilaisensa kanssa luoksemme yökylään. Neitisheltti lähti tänään miehelään pääkaupunkiseudulle, ja onhan matka täältä Lahdesta määränpäähän huomattavasti lyhyempi kuin Pohjois-Karjalasta.

Erittäin kauniit tervehdyshaukut jaettiin tulokkaille, kun koiralaumamme saapui pihaan. Minttu vallan jäätyi äänekkäästä tervehdyksestä, enkä kyllä ihmettele! Ajattelin Kidan ottavan Mintun varauksella vastaan, mutta vielä mitä, australialainen suorastaan rakastui tulokkaaseen! Myöskään Laura ei aiheuttanut häiriötä, vaan Kida käyttäytyi kuin kyseessä olisi vuosien ajan tunnettu henkilö. Antoi rapsuttaa, istui vieressä, ei ujostellut ja pusuttelikin. Mintulle töpö heilui kokoajan ja leikkiä olisi kokoajan pitänyt, sisällä ja ulkona!

Myös Tara käyttäytyi erittäin hienosti! Aiemmin se on aina pöllyyttänyt Minttua, mutta ilmeisesti Kidan nouseminen hierarkiassa on rauhoittanut jukuripään dominoivaa luonnetta. Kertaakaan ei tolleri räyhännyt, antoi Mintun olla rauhassa, haisteli ja tervehti uteliaasti alkuun.

Tottakai kuvia tuli otettua _paljon_. Muutama esimerkki alapuolella!









lauantai 19. helmikuuta 2011

Tokokoe Sysmässä ei jättänyt kylmäksi!

... paitsi jos meni ulos. Onneksi tokokoe pidettiin sisähallissa!
Starttasimme puoli kahdeksalta aamulla kotosalta, kun äitini ja siskoni hakivat meidät. Koko poppoo suuntasi Sysmään Päijänne Areenalle tokokisojen merkeissä. Luokka oli taas ALO, tuomarina toimi Markku Santamäki.

Kidaa selvästi jännitti hallitila, vaikka ajattelin sen olevan ihan rauhallinen maneesikokeen jälkeen. Sählykentän matalat aidat kummaksuttivat, ja toki paineita aiheutti myös suurempi, tuttu yleisö ja ihana kaveri Maisa, joka myös oli huudeilla! Kaikenkaikkiaan olen kokeeseen hyvin tyytyväinen, tuomari oli tiukka ja perusteellinen, puhui paljon ja ennenkaikkea anmtoi paljon hyviä vinkkejä ja palautetta! Tietääpähän mitä harjoitella taas!

Luoksepäästävyys 10 - MAHTAVA! Istua killitti, vaikka itseäni jännitti, Kida oli jotenkin niin poissaoleva. Ei pitänyt ääntäkään, istui rauhassa ja antoi tuomarin silittää, taputtaa ja jutustella.
Paikkamakuu 8 - FAIL! Varmin liike, jonka pilasin itse omalla jännitykselläni. Annoin aivan liian rauhallisen käskyn, eikä koira mennyt maahan kuin vasta kaksoiskäskyllä. Itse makuu oli oikein hienoa, oli rauhassa aloillaan ja sivulle nousi vasta käskyn saatuaan (joskin hieman liian hitaasti..)
Seuraaminen kytkettynä 8 - Parempaa kuin aiemmassa kokeessa, mutta huomio herpaantui välillä. Tuomari kehui kuitenkin, että otti hänen mielestään juuri sopivasti kontaktia, on hallinnassa ja näyttää hyvältä. Kuitenkin neiti on keksinyt erittäin typerän tavan, että kesken seuruun ei voi pysähtyä. Se heittäytyi eteeni odottaen palkkiota, vispasi töpöään, mutta kun en reagoinut mitenkään (seisoin hiljaa aloillani) niin neiti hakeutuikin itse perusasentoon. Nyt alkaa tiukka harjoitus tämän kanssa!
Seuraaminen taluttimetta 8 - Aika lailla samat kuin edellisessä. Nyt tosin katseli laitoja enemmän ja kontakti rakoili liiaksi.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - Ei valittamista, oli kivakivakiva.
Luoksetulo 9 - Olen kovasti opettanut Kidaa hakeutumaan perusasentoon tässä kiertämällä minut, mutta temppu ei ole vielä kovin varma. Ilmeisesti piste meni pois hieman hitaan paikan hakemisen takia. Lisää treeniä ja tehtävän vahvistamista.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7 - EIII... Liian laimeasti annoin taas käskyn, ja koira otti monta askelta ennenkuin seisahtui paikoilleen. Niina räkätti tuskaisille irvistyksilleni, kun tajusin mokan kuultuani Kidan epäröivät askeleet pahvilattiaa vasten.
Estehyppy 10 - Tättädää! Oli ehkä parhain liike.
Kokonaisvaikutus 9 - Kuulemma hyvin koulutettu, ohjaajan kanssa hyvin toimiva koira ja lupaavakin vielä!

172p. ALO1

Pakko myöntää, että harmitti vietävästi kun tajusin, että jos paikkamakuu olisi onnistunut yhtä hyvin kuin aina (eli 10 arvoisesti), niin olisimme sijoittuneet koko kisan toisiksi! : D No, aina ei voi voittaa.. ehkä ensi kerralla?

Laitan videomateriaalia kunhan ne saadaan koneelle ja nettiin asti!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Tokoiltiin vähän


Olipa kerran hyvin kylmä iltapäivä. Pakkanen paukkui kahdessakymmenessä asteessa, mutta päivä oli kauniin aurinkoinen ja suorastaan kutsui ulkoilemaan. Niimpä kaksi naista, joista toisen hevosenesittely peruuntui, suuntasi koirat mukanaan tyhjälle koulun parkkipaikalle kokeilemaan, kuinka heidän rahkeensa kylmässä kelissä ja koirien keskittyminen onnistuisivat tokotehtävien muodossa. Kauniin päivän kunniaksi mukana oli myös kamera, jolla saatiin todistusaineistoa, että kyllä täällä töitäkin tehdään!

Kidassa oli energiaa. Intoa, vipinää, halua. Seuraamiset meinasi mennä alkuun pipariksi, kun halusi edistää, vähän näykätä ja vain pitää hauskaa. Tasaantui siitä sitten ja toimi kivasti. Noutoakin tehtiin, aika riehakkaasti tuo vielä juoksee kapulan luokse ja näyttää siltä, kuin seuraavaksi heittäisi sen maata kiertävälle radalle. Osaa kuitenkin tulla jo sivulle kapulan kanssa (ja herranjumala, tuo on ihan itsenäisesti oppinut kiertämään takaani, olen aina pyytänyt suoraan!) Olen vielä palkkaillut kapulan pitämisestä, sitten voisi alkaa opettamaan, että kapulaa pidetään suussa vaikka tuonkin käteni lähemmäs sitä kohden..
Luoksetulo on aika hyvässä mallissa! Oppinut selän takaa kiertämisen mainiosti. Täyskäännöksessä saisi tulla lähempänä, pitänee tehostaa.

Tarankin kanssa tein vähän, jotta vakavan videon päätteeksi saataisiin hupinumero. Tara nyt on.. Tara. Tykkää paljon, muttei osaa mitään. Venkuttamisen ja pyörittelyn päätteeksi saatiin pari kivaa perusasentoa, ehkä askel oikein seuraamista ja yksi onnistunut luoksetulo, joka ei päätynyt videolle. Pääasia, että koiralla on kivaa! Olen tehnyt vedon, että jos Johanna menee Jetan kanssa virallisiin tässä tämän kevään/kesän puolella, minä menen möllitokoihin Taran kanssa, niin varmuuden vuoksi jos sitä vähän yrittäisi asioita opettaa................

Kauaa ei pakkasessa voinut olla, kun parempi puoliskoni alkoi valitella kylmästä ja toki koirien varpaatkin palelivat. Kerrankin minä olin se, kenellä oli parhaiten päällä! Tai sitten viisi päivää jatkunut pieni ylilämpö pitää huolen, etten palele ulkona niin herkästi..

tiistai 15. helmikuuta 2011

Prrrkeleen kevät!

Siis EI! EI! Nyt ärsyttää, suututtaa ja vituttaa niin mahottomasti, ettei ole sillä rajaa. Lauantaina olisi pitänyt meidän suunnata kokeilemaan toista ALO1 tulosta Sysmään, mutta kuinkas kävikään. Makoilin sohvalla Kidan kanssa ja mietin, että aika jännän vahvasti neiti tuoksahtaa. Ei muuta kuin kintut levälleen ja tutkimaan asiaa. Näyttäisi siltä, ewttä juoksut ovat alkamassa.

Nyt sormet ja varpaat ristiin! Vielä ei värkki ollut turvionnut juurikaan, eikä vuotoa ole. Vain haju tulvahti. Toivotaan, ettei neiti alkaisi vielä tiputtelemaan vaan ehtisimme käydä kisaamassa lauantaina. Katson asiaa, saattaahan olla, että vainuni petti minut ja haistoin omiani.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Keväinen aurinko









Nämä kuvat kertokoon vailla sanoja, miten kovasti laumamme kanssa nautimme auringon ilmaantumisesta pilvien takaa! Vielä kun nämä pakkaset päättäisivät jäädä pois, niin olisi riemu ylimmillään. Kesää kohti, kiitos!

maanantai 7. helmikuuta 2011

Kun tunkeilija antaa haasteen, johtaja vastaa siihen

No onneksi kyse ei oikeasti ole tunkeilijasta vaan Laurasta (alias Lara), joka antoi haasteen blogissaan. Päätimpä minäkin siis listata kuvien kera koiramaiset tavarat, jotka ovat käytössä koirien elämässä!


Ensialkuun eteisessä nöpöttävä kenkätelinehyllykkö, joka toimittaa koirien hihnojen, pantojen ja muiden lenkitysvermeiden pitopaikkaa. Kivasti mahtuu kaikki suojiin ja eivät pyöri jaloissa tai muuten rumasti tiellä.



Lelulaatikko ja murto-osa sen sisällöstä. Yleensä lelut ja luut on sijoteltuna pitkin lattioita, mutta korissa ne pysyvät siistissä järjestyksessä, kun pitää olla rauha talossa. Tai jos kyllästyy kompasteluun yöllisillä vessareissuilla.. Leluja kyllä kuluu, varsinkin pehmoja, joiden teurastaminen on etenkin Taran lempipuuhaa. Uhrilahjoja otetaan vastaan, mikäli turhia pehmoja nurkista löytyy!



Treenikamoja. Pallo on hyvä aktivointiväline niin tokon riehakkaammissa liikkeissä kuin agilitykentällä. Aika suojassa pidän pyöreät esineet, kiitos Taran palloholismin.. korissa kirjahyllyssä säilytämme tavaroita. Naksutin on itseasiassa Johannan ,mutta koska omani on (vaihteeksi) mystisesti kadonnut, lainailen tätä. Puinen noutokapula on hitusen kärsinyt treenien yhteydessä. Namipussin ostin viimeisimmistä Lahden KV näyttelyistä: se on ISO ja tekonahkasta valmistettu. Haluaisin pienemmänkin namipussukan, mutta tuon sisään mahtuu mukavasti pallokin vaikka agitreeneissä.



Kaikenmoista turhaa sälää. Sisältää sateenkaari taluttimen, joka on oikeasti suunniteltu kissoille. Hassu, nahkainen näyttelyhihna on voitettu mätsäreistä enkä vieläkään tajua, miten se oikein toimii! Valkoinen turvapanta on käytössä ihan yksinäänkin, vaikka sehän on tarkoitettu pannan päälle siltä varalta, jos panta hajoaa niin jokin on pitämässä kiinni. Ja vielä supersöpö muisto lapsuudesta: Taran pentupanta, punainen glittereillä!



Näyttelyhihnat. Vanhin on musta nahkainen, jonka ostin vissiin 2006? Vai 2007? Sitä en ole tainnut kuin kerran pari mätsäreissä käyttää. Vaaleanruskean näyttelyhihnan ostin Taralle joistakin näyttelyistä aikanaan, ei mitään muistikuvaa mistä. Kida taas sai pentupaketin mukana tummemman näyttelyhihnan, jota olen käyttänyt mätsäreissäkin.



Kun on karvaa, niin näitäkin välineitä löytyy. Furminator toimii pelastajana pahimpaan karvanlähtöön, huuto.netistä tilasin vuosi puolitoista takaperin ja halvalla sain! Pari teräskampaa, joita käytän yleensä karvan pöyhentämiseen. Kynsisakset, joista punamustat voitin mätsäreistä, mustat ovat vanhat kuin taivas, edesmenneen nöffin kynnet jo noilla leikattiin. Karstalla pöyhin myös turkkia ja ennen furmista se oli mainio kaveri karvanlähdön apulaisena. Trimmisaksilla kohennan lähinnä Taran ihanaisia korvakiharoita.



Flexikokoelma. Pinkki on käytössä Taralla, sain sen Erikalta, kun käppänäherroille pinkki väri on kuulemma aivan liian homohtava. ;-) Violetin liskoflexin ostin halvalla, oli Taralla käytössä ennen pinkin saapumista. Sininen flexi on mätsärivoitto. Vihreä on Kidan, mutta käytän flexiä sillä niiiiiin harvoin, että kapistuksen tehtävä on lähinnä kerätä pölyä ympärilleen.



Juoksuvyö ja joustohihna. Itseasiassa kuvassa oleva vyö on Johannan, mutta koska omani on miltein samanlainen ja kiinni oleva hihna on minun, niin näillä mennään. Johannan vyössä oli maailman kurjin hihna ikinä.... oikeasti!



Minä tarvitsen lisää pantoja! Itse tekemäni puolikuristava nahkahihna, jota käytän lähinnä Kidalla, mutta miksei Tapsallekin se sopisi. Musta nahkapanta on sekin omaa käsialaani, lähinnä Tapsalla käytössä. Pinkki glitterpanta on Kidan, samanlainen sillä oli pienenä vaavina minikoossa.



Valjaat. Vihreät Hurtta-valjaat ovat Kidan. Punaiset markettivaljaat ovat Taralla käytössä, ja vieressä on samanlaiset mustat, joita Kida piti vauvelina.



Taluttimet. Vasemmalta ensimmäinen nahkahihna on itse tekemäni, ruskea talutin. Keskellä musta nahkahihna, joka on sekin peruja jo Emman ajalta. Punottu kangashihna on Kidalla useimmiten käytössä, mutta ennenkaikkea tokotreeneissä. Se on niin ihanan kevyt! Ihan marketista ostettu, ruskea väriltään.



Ja vielä vaatetusta. Toppamantteli on Kidalle treeneihin ostettu, vähän turhan iso kooltaan vain, mutta menee omaa vuoroaan odottaessa pakkasilla. Sen alta pilkistävä liivi on oikeasti Johannan omaisuutta, mutta se mahtuu ja sopii hienosti Taralle niin sitä lainailemme. Ylimpänä Kidan heijastinliivit, ostettu muistaakseni lemmikkimessuilta viime vuonna, ja sen alla ikivanhat randomit liivit, joita käytän joskus Taralla. Niiden oikeaoppinen kiinnitys on yhä minulle mysteeri, mutta kyllä minä se päälle olen aina kikkailemalla saanut.

... asiallisempaa päivitystä on tulossa nopeammin kuin arvaattekaan...

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Uusi ulkoasu!

Katsotaan, kuinka kauan tätä jaksan katsella.. hieman oli ongelmia otsikkokuvan leveyksien kanssa, mutta onneksi ongelmat on tehty selvitettäviksi.

Valjastöissä olen tehnyt kaulapantaa silmälläpitäen treenejä ja muita tapahtumia. Ajattelin, että puolikuristava nahkapanta olisi mainio kaveri juurikin tuollaisissa, joissa koira pitää olla kiinni, mutta se pitää pystyä vapauttamaan nopeasti tai hihnaa vaihtamaan. On tuo toisaalta lenkeilläkin mainio, jos joku tulee vastaan: Kida kun yleensä kul
kee vapaana, niin näppärästi kaulaan sujautettava panta on hyvä apulainen. Harva kun arvostaa vapaita ohituksia.

Alkuun ajattelin punaista nahkaa, mutta koska minulla _kaikki_ on p
unaista tai mustaa, päädyin sittenkin siniseen!


Aikaa jäi yli, niin tekaisin reippaana myös nahkahihnan. Hyvin yksinkertainen perus hihna, johon leikilläni liimasin muutaman bling bling-koristuksen. Eihän kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa!

Erika kävi Ruotsissa risteilemässä, ja muisti Taraakin, joka on Erikan ykköskoiratyttö. ;) Vannoutunut käppänäharrastaja on sulaa vahaa Tapsan katseen alla, ja voi miten Tara oli otettu, kun häntä muistettiin tuliaisella! Ruskea ruotsalaishirvi ei päässyt poseeraamaan uuden emäntänsä kanssa kuvaan, koska Tara aloitti rajut leikkinsä hetimiten ja kohta pehmo oli suolistettuna lattialla. Pää tyhjänä pumpulista, hernepussit kaivettuna mahasta (taisi Tara epäillä hirven kärsivän virtsakivistä ja päätti suorittaa pikaisesti välttämättömän, kirurgisen toimenpiteen?) sekä raaja ja toinen harvista revittynä. Kyllä pienen noutajan saa helposti onnelliseksi!