tiistai 15. maaliskuuta 2011

Agilitystä oli liito kaukana

ÄääÄÄÄäääh. Uusi, tuntematon porukka, uusi, tuntematon ohjaaja. Ja oli kyllä sen näköistäkin meidän ensi meno pitkän tauon jälkeen, että ihan hävetti. Loppujen lopuksi Taran kanssa turhauduinkin sen verran, että esim palkkasin aivan väärässä kohdassa ja koira onnistui säätämään keinulla omiaan, ja viime epiksien täydellinen keinusuoritus unohtui arkailun alle. Ehkä tämä tästä, kunhan rutiini treenaamiseen palautuu ja uusi paikka alkaa käy tutummaksi.

Rata oli aivan liian pitkä ja monimutkainen makuumme, ajattelin kuitenkin ihan rauhassa palailla lajin pariin. Kida oli ensimmäinen. Pistettiin maxi-korkeus puoleen, ja kerroin, että ohjauskikkoja pitäisi alkaa neidille opettamaan. Takaakiertoa harjoiteltiin yhdellä ja parilla esteellä. Koira kyllä tajusi homman, minä taas onnuin pahasti. Kaarran liikaa, jään jälkeen - pitäisi juosta SUORASSA ja perkeleen KOVAA! Tässä onkin minulla opeteltavaa. Otettiin myös kepit, jotka Kida muisti erinomaisesti. Käsiavulla meni täydellisesti, mutta tuntui häiriintyvän kädestä ja kokeilin ilmankin. Meni puoleen väliin hienosti, sitten ei keskittynyt enää. Suoritukset olivat kuitenkin kivoja, ja päätettiin täydelliseen suoritukseen, jossa annoin hyvin pientä käsiapua tarvittaessa. Pussia mentiin, aluksi ohjaaja nosti hieman pussin päätä, mutta lopuksi ei tarvinnut sitäkään, vaan neiti puski rohkeasti läpi. Keinulla kontaktit hakee hyvin, arkaili vähän ylös nousemista, mutta hienosti suoriutui.

No Tara sitten.. aivan pimeä. Ei saisi syyttää koiraa epäonnistumisesta, mutta kaikki syy ei voi olla minussa, kun koira vaan huutaa, komentaa, säätää, kaahaa eikä ota käskyjä kuuleviin korviinsa. Oli aivan ylikierroksilla, mikä kuitenkin tasoittunee treenien tullessa taas viikottaiseksi rutiiniksi ja paikan tullessa tutuksi. Takaakiertoja tässäkin, koira kyllä osaa, ohjaaja ei vaan ohjata. Pari ok suoritusta tuli kuitenkin. Kepit olivat todella hyvät, heti kerralla menivät täydellisesti. Koira oli kuitenkin aivan liian ylikierroksilla, ja tarkoilla ohjauspisteillä homma meni aika lailla säätämiseksi ja komentamiseksi.. hävettää.
Keinulle tuo tosiaan pinkoi ilman kontrollia, ja pelästyi kun este rämähti alas. Ei ottanut kontaktia, vaikka käskyn huusinkin. Siinä sitten otettiin muutama kerta ihan rauhallisesti: koira arkaili, ottaa kontaktin hienosti mennessä keinulle, odottaa kun toinen pää putoaa, mutta viimeisestä kontaktista luistaa itsekseen. Aloin turhautua jo hommaan, enkä juurikaan jaksanut enää kiinnittää huomiota, niin typerästi palkkasin ihan väärinkin tuota. Buhuu.

Mutta eiköhän tämä tästä, kun pitkän tauon ruoste karisee harteilta! Pakko yrittää olla positiivinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.