lauantai 30. huhtikuuta 2011

Todisteita tottelevaisuudesta!

Videon voi katsoa myös täällä!

Vihdoin videomateriaalia tokoiluista! Johanna ihanasti kuvasi. Movie maker päätti pistää kapuloita rattaisiin videon laadun osalta, mutta ei anneta sen häiritä.

Minua ärsyttää jäykkyyteni seuraamisissa. Koira tekee hyvällä kontaktilla ja innolla työtä, itse olen hyvin löllö suuntien suhteen ja muulta olemukselta sitten järkyttävän jäykkä. Pitäisi rentoutua, mutta millä se onnistuu? Olkapäät ovat kuin liisterissä kovettuneet. Tästä minulle kisoissakin on aina valitettu.

En sen kummemmin ala erittelemään tehtäviä, kaikki meni tosi hyvin ja koiran into työskennellä oli iloa katsoa. Nouto vaatii vielä treenaamista ja liikkeestä pysähtyminen terävyyttä.

Koirien mammat lähtevät reissuun tänään muutamaksi päiväksi, ja Tara sekä Kida lähtevät äidilleni viettämään maalaispäiviä!

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Tallikoira nro 1

Ennen valtavaa hehkutusta, suitsutusta ja ylpeilyä, palataan maanpinnalle ja kerrotaan ei-niin-kivasta uutisesta. Eilen illalla aiheutti ihmetystä, kun pari tuntia ennen normaalin iltalenkin aikaa alkoi Tara kovalla volyymilla pyytelemään ulos. Ei muuta kuin pihalle, ja heti likka juoksi metsään pitkälle pissille, jonka uusi pari kertaa. Siinä sitten ihmettelin vähän ja aloin jo aavistaa, ettei kaikki ole kunnossa, kun Tara yritti pissaa tiristellä aivan liian useasti. Kun pääsimme sisälle, ehti Tara olla ihan hetken aloillaan, kunnes alkoi uudestaan hirmuinen itkeminen ulos. Ja pissalle, taas, vaikka eipähän neidiltä tirissyt kuin pisaroita.

Soittelin eläinlääkärille ja lekuri teki saman diagnoosin, kuin olimme itse Johannan kanssa tehneet: virtsaputkentulehdus. Lääkäri laittoi apteekkiin antibiootit, neuvoi viemään lääkärille näytille, jos lääkkeet eivät tehoa. Hain pillerit, annoin ne samantien kotiin päästyäni ja vielä Jetalta jääneen koirien särkylääkkeen tuikkasin noutajan naamataulusta alas. Tara-parka ei ollut kestänyt sisällä ollenkaan, se oli kerran pissannut lattialle pienen lammikon pakon edestä ja Johanna oli sitten mennyt neidin kanssa minua odottelemaan ulos.

Oranssin tila helpotti heti, kun lääkkeet sai. Iltapissillä käytiin ilman itkua, että ulos on päästävä hetijustnyt. Koko yön nukkui rauhassa, ja aamullakaan ei ollut kiire ulos. Ruoka maistuu ja neiti on pirteä! Kuitenkin pikku sairasloma tekee hyvää ja agiliidot on noutajankin puolesta tänään peruttu.

---

NYT on hehkutuksen vuoro!!

Koska Jetta pääsee purkamaan tarmoaan tänään agilityn hurmokseen ja Taran taas kannattaa pitää vähän matalampaa profiilia, piti minun keksiä keino purkaa energiat duracell-paimenestani, jolta ageilut jää väliin juoksujen takia. Siispä Kida lähti mukaan tallilla! Voi hyvänen aika, miten mahtava tallikoira tuo onkaan!

Hevosen sain laitella rauhassa, Kida loikoili auringossa, haisteli paikkoja ja jahtasi vähän kissaakin. Sitä ennen sain myös hakea ruunan ihan itsekseni ulos tarhasta, annoin Kidalle makuu-käskyn ja siinähän australialainen odotti tarhan portilla, kun toin hevosen ulos. Hevosia neiti onneksi kokemuksesta osaa kunnioittaa näppärästi. Lähdimme maastolenkille, ja Kida tiesi heti, mistä on kyse. Se vilkuili alkuun, että olenhan varmasti mukana selässä, mutta sitten rentoutui ja jolkotteli edellämme tietä pitkin hajuista ja liikunnasta nauttien. Pidemmällä ravipätkällä meinasi kuumuus ottaa vallan suklaaturkista, ja se tyytyi vieressä/edellä porhaltamisen sijaan tulemaan perässä. Auton tullessa meni käskystä hienosti ojaan sivuun!

Paras kohta oli ravipätkällä, kun menimme ihan erään talon pihan vierestä. Pihassa oli musta urosseropi vapaana! Kida ei edes katsonut koiraan, se jolkotti hevosen vierellä ja annoin varmuudeksi eteen-käskyn, jolloin neiti porhalsi juoksemaan hevosen eteen. Ja ei, ei vilkaisuakaan vieraaseen koiraan, joka louskutti leukojaan minkä kerkesi ja muutamat metrit kulki perässämmekin!

Viimeisellä laukkasuoralla niin koira kuin hevonen huristelivat sydämensä kyllyydestä. Kida aloitti juoksemalla Deemonin edellä, mutta koska iso hevonen sai etumatkaa ottaneen paimenen nopeasti kiinni, loikkasi Kida tien vieressä kulkevalle pellolle ja kaasutteli siellä. Oli kyllä mahtavaa ja koira jaksoi kuumuudesta huolimatta hyvin, kun sai kävellä tarpeeksi pitkät pätkät nopeampien tempojen välissä!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Kevättä rinnassa!

Kevät toi mukanaan pienenmoisen ulkoasunmuutoksen. En kylläkään ole tyytyväinen tähän, mutta koska piti äkkiä saada talvilook pois tieltä, väsäsin tällaisen nopean sotkun korvaamaan. Teen paremman sitten ajan kanssa, mikäli jokin idea potkaisee päähän..

Me tokoiltiin tänään, ja ystäväni Pilvi tuli ystävällisesti kuvaamaan, joten kuvamateriaalia luvassa myöhemmin! Lämmintä oli, melkein 20 astetta ja koiralla mahtava vire!
Seuraaminen on niin iloa nykyään. Mahtava kontakti, etenee oikeassa kohdassa, pysähdykset, käännökset, kaikki ok. Kontakti pysyy pitkälläkin seuruulla kivasti ja meno näyttää hyvältä. Kiitokset naksuttimelle.
Liikkeestä maahanmeno on hyvä ja varma. 10.
Liikkeestä pysähtyminen pissi vähän, kun otin loppuun ja mielenkiinto alkoi olla väsymyksen puolella. Otti Johannan Jetalle antamista käskyistä häiriötä ja otti vähän kääntyviä askelia, kun kävelin koiran ohitse. Itse pysähtyminen onnistui kyllä, kääntyi vaan vähän kohti, kun menin taakse. Pari uusintaa ennen täydellistä onnistumista.
Luoksetulossa ei ongelmia.
Nouto on aika hyvässä tilassa! Hakee hyvin, tuo eteen kivasti (vähän tiiviimmäksi saa kyllä vielä opetella) ja hienosti käyttää takapäätään siirtyessään käskystä sivulle. Tarvittaisiin videomateriaalia todistamaan, että on me asioita opeteltu, ja eiköhän sellaista lähitulevaisuudessa ole tulossa.
Luoksetulon pysähtymistä harjoitellaan. Vielä on epävarma ja vähän hidas, mutta keksinyt jo mikä tehtävässä on ideana.
Kaukokäskyt erittäin ok. Hieno Kida!

Kyllä on ilo, kun saa työskennellä lämpimässä auringonpaisteessa! Koirat ottavat ilon irti myös vieressä virtaavasta, tulvivasta ojasta. Tara (ja Jetta!) tykkäävät fiilistellä vedessä enemmän, mutta pikku kannustuksella mulskahteli Kidakin ojaan uimaan ja viilentymään. Yleensä neiti tykkää loikkia mahdollisimman pitkälle, jottei joutuisi kastumaan, mutta tänään ui ihan kunnolla. Ja hienosti toimi takapääkin!

Tara myös tokoili hetken kanssani, vähän sivua, seuruuta ja luoksetulo. Tara nyt on Tara, mutta on edistystä tapahtunut! Seuraa vähän takana, mutta kuitenkin pitää kontaktia ja kulkee pätkiä hyppelehtimättä. Sivulle tulee, vinoon kylläkin, mutta nyt jo tulee eikä istu kahden metrin päässä. Luoksetulossa malttaa odottaa, käsiavuin neuvon sitten vaan oikealle paikalle.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Tollerimaniaaaaa~

Käytiin Johannan&Jetan kanssa illalla maneesilla ottamassa pikku radantynkää treenien merkeissä. Kida pääsi mukaan, koska kävimme metsässä lenkillä ageiluiden päätteeksi, mutta maneesiin tuo ei toki juoksujen vuoksi päässyt.

Taralla oli kyllä niiiin loistava vire ja oli niin mahtava kaikinpuolin, ettei voi kun kehua. Tehtävä oli helppo, mutta se oli tarkoituskin: oli ajatus saada onnistumisia, hyvää ohjausta ja hauskaa ajanvietettä!


Ykköseste oli lähempänä kakkosta (katso alempi rata!). Eipä Taralla tässä ongelmia ollut. Kepeille meni todella hyvin kahdesti, kolmannella kerralla sössin omalla ohjaamisellani, mutta ei ongelmaa. Haki oikeasta välistä, pujotteli oikein ja .. niin. Tarvitseeko enempää sanoakaan?

Keinu itsenäisenä kahdesti. Ei ongelmaa, ei epäröinyt, otti kontaktit, pamahdus ei säikäyttänyt yhtään. Muistaa taas, mikä este tämä oli.

Vähän pyöritystä. Ja ongelmia ei ollut. Kierrot ja kaikki täydellisiä, Tapsamaisen varmoja. Ilo kyllä treenata tuon koiran kanssa: odottaa aina maltillisesti lupaa lähteä radalle (käyn usein palkkaamassa kärvisällisestä, rauhallisesta odotuksesta) ja radalla keskittyy ihan täysillä siihen työhön. Ei paskat tai pudonneet nakit häiritse, eikä vaadi kummoista palkitsemista kuin vasta superpalkan treenien lopussa. Itse tekeminen on tämän koiran mielestä niin ihanaa, että hyvä mieli riittää!

Aiemmin päivällä kävin kuvailemassa koiria aurinkoisella pellolla. Siitä iloinen lopetus päivitykselle!












perjantai 22. huhtikuuta 2011

Mätsärikapina

Käytiin keskiviikkona 20.4 Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen mätsäreissä. Sateista ja kylmää oli, mutta mentiinpähän kuitenkin. Olisi voinut lopputulokset olla hieman kauniimpia, varsinkin eräisen punaisen paimenen osalta..

Tuomari oli aivan ihana, harmi kun en muista nimeä. Taran ja Kidan lisäksi esitin myös Jetan, ja voin kertoa, että muuta ei ehtinytkään miettiä kuin minkä koiran esittää ja koska ja miten ja missä. Eipähän ollut turhaa ajatteluaikaa! Johanna onneksi oli mukana apuna, käsinä ja apuesittäjänä!

Kida oli porsas. Opinpahan, että suoraan autosta toimintaan ei vaan sovi sille. Pitää vähän aikaa rauhoittua hulinaan ja sitten vasta. Esitin kuitenkin Jetan ennen Kidaa, niin kävi näin. Se haukkui ja itki kokoajan Johannan perään, ei seissyt yhtään, hötkäili kuin pikkupentu. Tuomarista ei välittänyt, kun keskittyi niin kovasti ulisemaan Johannan perään........ kuinka ollakaan, sininen nauha.
Sinisten kehässä Kida vähän paransi. Keskittyi seisomaan ja ravaamaan kivasti ilman hulinoita, ja päästiinkin neljän parhaan joukkoon. Kuitenkin finaalissa alkoi uusi höslääminen ja haukahtelu Johannan perään, niin ykköstitteliä oli ihan turha edes unelmoida! Tuloksena SIN4, kotiintuomisina ruusuke ja hammasharjaluita.

Taran ensikarsinta oli varsin vauhdikasta, kun idioottina pidin nameja kädessä ja se on Taralla iso virhe. Se kun tykkää työskentelystä niin paljon, että riittää kun palkkailee suorituksen lopussa, vauhtia kun tuossa on muutenkin. Kuitenkin seisoi ihan ok, ja tuomari hullaantui noutajan olemuksesta. Vastaparina oli _hyvin_ flegmaattinen, rauhallinen ja lampeä collie, ja tuomari totesi, että noutajan iloisuuden ja vauhdin ansiosta punainen!
Punaisten kehässä oli kyllä tosi hienosti. Seisoi hyvin, ravasi hyvin, esiintyi tosi edukseen. Silti finaalipaikoille ei päästy, joten lopputulos PUN ei sij.


Kisasuunnitelmoinnit meni uusiksi: Kidalle pärähti juoksut! Nyt mietinnässä tokokoe 29.5 Joensuussa. Katsotaan, mennäänkö sinne vai sitä ennen joihinkin, kuitenkaan 9.5 Jokela voidaan unohtaa. Tänään Lahden KV:n lipunmyynnissä minä ikäänkuin lupasin tässä keväällä startata Taran kanssa edes yhden lähdön virallisissa.. apuva.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Let it shine! Let it fly!

No ny alkaa emäntä olla oikeasti ohjausvireessä! Ja vielä kun sattuu omistamaan kaksi pro-koiraa, ei meillä ole kuin taivas rajana! >:3 Hyvä olla itsevarmuutta, minun kohdalla voi miettiä kuinka kovasti tähän itsekään uskon, mutta jösses sentään!

Kiva rata, joka oli simppelin lyhyt, mutta siinä oli pari kinkkistä kulmaa ja kiertoa. Taralle kuitenkin sellainen, että ainoastaan yksi takaaleikkaus yllätti sen pasmat sekaisin. Tätä osasin kuitenkin ounastellakin, sillä samankaltaisella kohdalla on ollut ongelmia aiemminkin.

Ykköselle takaaleikkaus, ja aina alkuun Tara kääntyi väärään suuntaan. Katsoi meidän opastajammekin, ettei hän nää ohjauksessani mitään vikaa, koira ei vaan tajua katsoa kehoani. Sitten annoin vielä lisää tilaa, jotta Tara varmasti näki, että käännyn oikealle, ja alkoi toimia! Takaakierron kanssa nyt ongelmia ei ollutkaan, kun leikkaus onnistui. Kun otettiin ratana kerran ryssi tuon kohdan, mutta uudestaan otettuna meni erittäin hienosti. Tuohon irrottiin putkelta, niin hyvät vauhdit sai.

Keinu pari kertaa hihnassa, jotenkin kummasti "putosi" aina siltä ja mietittiin, että hihna vissiin häiritsee. Otettiin siis kaksi kertaa ilman hihnaa, ja jessus notta meni hienosti! Ei ollut epävarmuudesta tietoakaan, kun alkuun hihna toi turvan ja kehuin kovasti varsinkin keinun rämähtäessä.

Kepit oli superit. Ei ottanut kontaktia (BILEET!) ja pujotteli tosi hyvin ja vauhdilla. Taito-Tara. Nyt vielä opettelemaan kaukaa oikean välin hakemista. Kerran haki kyllä vähän vaikeammasta kulmasta oikein sisään, kun otettiin rataa.

Muuten ei ongelmia. Rengas on hyvä, tiukka käännös putkelle hypyltä oli hyvä.

Kida oli myös superi, ja sai kehuja: siitä povattiin tulevan tosi hyvä koira tässä lajissa. Ja tuleehan siitä, kun nyt toimii jo niin mallikkaasti. Tykkään ohjata Kidaa, se ei tee omia tyhmiä ratkaisuja, vaan keskittyy ohjaajan pienimpiinkin eleisiin. Irtoaa järisyttävän hyvin, mutta edelleen ei omille teilleen. Jottei menisi silkaksi kehumiseksi, negatiivista olkoon vielä se, ettei osaa kanavoida hurjaa vauhtiaan. Tiukat kurvit ovat vaikeita, mutta niitä kovasti treenaamme, jotta kehon hallinta paranisi.

Renkaan aloitti menemällä alitse, mutta kun kerran houkuttelin renkaan läpi, ei ongelmaa enää ollut. Hieman varauksella yritti hypätä ilmatilan kanssa, ja selkä osui renkaan yläosaan monesti, mutta ei näyttänyt menoa haittaavan. Kyllä se varmistuu.

Ai miten niin en päivitä omalla koneellani? No niin siis joo. Ykkösen esteeltä renkaalle ja hienosti siitä. Sitten luvassa onkin tiukka kurvi. Viimeksi opeteltiin jo tällaisia, ja ensimmäisen kerran minä olin hidas ja hyppy venöhti pitkäksi. Sitten paransin ohjaustani, ja muutos huomattava. Ei tarvinnut kuin osoittaa koiralle tarpeeksi ajoissa, että tuonne putkelle mennään. Auttoi jo putki-sanan käsky heti hypyllä, tuo kun irtoaa niin hyvin niin heti pisti formulat päälle ja sujahti putkeen. Takaaleikkauksen jälkeinen tiukka kierto teki alkuun hankaluuksia, ja otettiin ensin harjoituksena, että kutoseste pistettiin helpompaan ja loivempaan käännökseen. Ei minkäänlaisia probleemoja. Sitten noin ja kiersi takaa hienosti!

Keppejähän me emme ole koskaan tehneet, ne ovat ihan tuntematon kapistus ja eihän sellaisia kuulu agiradalla ollakaan. Joo. Peruutettiin, kun neiti käyttäytyi kuin ei olisi koskaan keppejä nähnytkään.

Keinu kaksi kertaa hihnalla, molemmilla kerroilla meni niin rohkeasti ja hyvin, ettei sitä jankattu sen enempää. Ei hidastettu tömähdystä, ja silti meni superisti.

Loppuun oli vielä joku radanpätkä, mutten jaksa nyt muistella sitä. Tosi kivasti meni kuitenkin, kun jäi niin positiivinen mieli. :D

Tänään mätsärit, illalla ehkä tuplapäivitys luvassa, hups.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Kilpauutisia

Mikäli Kidan juoksut pidättäytyvät vielä toukokuun ajan, on aikomuksena suunnata hakemaan (toivottavasti!) viimeistä ALOykköstä Jokelaan 9.5!
Sitten pidetäänkin taukoa ja treenataan kesän/syksyn AVO-luokkiin!

Taran kanssa agiliitämään mennään virallisesti viimeistään kesällä. Jos intoudutaan (tai saadaan keinu varmaksi ja omistaja tarpeeksi itsevarmaksi) niin aikaisemmin. Ei stressiä, minulle tämä itse treenaaminen ja oivaltaminen on niin antoisaa, että kisoihin turha säätämään meneminen ei ole kiireellinen. Ensin asiat varmoiksi kotikentällä, sitten kisapaikalla. Kidan kanssa katsellaan ageja varmaan loppukesästä.

Mätsäreitäkin on tulossa! Keskiviikkona 20.4 suunnataan Jokimaalle, kaikki muu on vielä avoinna. Toukokuussa/kesäkuun alussa suuntaamme Joensuuhun, ja tarkoitus olisi täälläkin jonkinmoisia kisakenttiä valloittaa, jos juoksut eivät ole silloin päällä. Näyttelytilanne oletetusti on huono, mutta kesällä ajattelin Taran ilmoittaa ryhmikseen Vantaalle, Kida pääsee marraskuussa aussie-erkkariin.

Kesän kohokohtana on myös roturace, jonne Kida lähtee australialaisia edustamaan!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Agilitypäivitystä pukkaa

Huomaa, että tiistai on ollut, kun tulee agiasiaa! Nyt tosin treenaamaan päästään vähän useamminkin, kun saatiin maneesin avain ja mahdollisuus itsenäiselle treenaukselle on!


Tara oli niiiiin mahtava mahava super oranssi pallomainen noutaja, ettei voi olla kuin ylpeä. Se ei lainkaan ylikuumentunut, vaan malttoi hienosti odottaa ja teki tehtävät ihan mahtavalla vireellä. Naurettiin kimpassa tapaa, jolla se tekee kepit: ottaa minuun kontaktia (väärin!), MUTTA SILTI suorittaa kepit valtavalla nopeudella ja vielä puhtaasti. Miten se on mahdollista? Tara on aikamoinen.
Ohjauskuviot meni hyvin. Treenattiin tosi tiukkoja käännöksiä, ja pari kertaa minä möhläsin hieman, kun poikkesin tehtävästi, mutta silti Tara teki tehtävän puhtaasti. "Hyvä koira osaa korjata ohjaajansa virheet", sanoi treenarimme meille, ja hyvä koira minulla tosiaan onkin! Kun sain ohjauksen kuntoon, oli meno vieläkin parempaa.
Puomin tuo sekoitti mystisesti keinuun, mikä on outoa, sillä Tara rrrrrakastaa puomia! Meni kerran todella hitaasti ja haparoiden, sitten hoksasi mikä este olikaan kyseessä ja pinkoi entiseen malliin.
Katselemassa ollut yksi paljon kisannut ryhmäläinen totesi, että tosi hyvällä vireellä kyllä koira tekee töitä - samoin myös Kida!


Kida tosin eli jossain haavemaailmassa, jossa on vaan vaaleanpunaista pumpulia ja linnunlaulua. Maneesin ulkopuolella oli ihan tättähäärä, innoissaan huusi ja oli niin menossa. Alkuun treeneissä oli mainio. Ekat ohjauskuviot meni hienosti, ja sylkkäristä ihan erikoiskehua, sillä toimi täydellisesti! Lukee kyllä niin pieniä eleitä kehossani, ettei mitään rajaa. Sinällään jännä, kun niin aloitteleva koira, mutta tekee täyden 10 suoritukset, kun ohjaan oikein. Renkaalla esim. meni kokoajan renkaan alta, kunnes tajuttiin, että minun käsi aina pienesti nytkähti alaspäin ohjatessani. Kun pidin kättä ylhäällä ennen rengasta ja sen jälkeen ja kehoa muutenkin "taivutettuna ylöspäin", meni heti rengas ongelmitta. Hehehee. Puomi otettiin hihnalla, se alkuun jännitti, sitten kuitenkin meni jo oikein rohkeasti. Kontakteissa ei ongelmaa.
Kepit meni tosi kökösti, neiti alkoi antaa kunnon tokoseurantaa ja unohti ihan täysin, mitä lajia oltiin treenaamassa. Peruuttamalla otettiin sitten ja silloin meni hyvin.
Tuon käännökset ovat vielä varsin laajoja, tietenkin kun vauhtia on paljon ja ei osaa oikein pakata itseään niin hyvin, kuin niissä tehtävissä pitäisi. Saatiin paljon vinkkejä, miten harjoitella kyseistä aihetta, joten tuumasta toimeen. Muuri ei aiheuttanut ongelmaa, ei myöskään pituuseste.
Mitäs vielä? Aivan! Irtoamisesta sai erikoiskehuja: irtosi täydellisen rohkeasti, vauhdilla ja itsenäisesti pelottavaan mustaan putkeen, ja se oli jo varsinainen ylpeydenaihe, vaikka muuten neiti tuntui olevan ihan muissa maailmoissa. Pöh.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Jurraava tokopulla

Nurrrr! Minua ärrrrsyttää Kidan vahvana herännyt vahtivietti. Ulkona on ihan ok, mutta auta armias, kun vieraita tulee sisälle hänen kotiinsa.
Ensinnäkin, se haukkuminen. Jo summeri aiheuttaa sellaisen huutokonserton, että hermo palaa. Nyt ei auta muu kuin opettaa, että summeri --> tosi kiva juttu. Oli puhetta, jos siedättäisi summeriin ja toinen alkaisi samantien leikkiä, kun ääni kuuluu. Näin olisi huomattavasti mukavampi vastaanottaa vieraita.
Sitten haukutaan sisälle tulleet ihmiset. On parempi, kun pidän sen vähän aikaa syrjemmässä katsomassa, että hätää ei ole. Parin minuutin panikoinnin jälkeen onkin sitten ok, on hiljaa ja mielellään pysyy kaukana vieraasta, käy vähän ehkä nuuskimassa ja kuitenkin samassa tilassa on.
Joillekin tuo kuitenkin nurisee, kun siihen kosketaan. Ja se minua ärsyttää eniten. Pitkään aikaan ennen tämän illan kyläilijää ei sitä ole tehnyt, antaa koskea ja vain lähtee pois, jos ahdistaa. Näin tähän asti, nyt kuitenkin juputusta sai Viivi-parka osakseen ja vähän aikaa sitten kyttäsin, osaako se paimen käyttäytyä ollenkaan. Kyllä se rauhoittui.

Tokoiltiin tänään koulutuskentällä. Alkuun minulta paloi hihat hypyllä, kun sääti ihan omiaan. Ei hypännyt, käveli askeleen ja jäi toljottamaan minua. Naksulla ja käsiavulla alkoi kuitenkin homma toimia taas kympin arvoisesti, ja pari vikaa suoritusta oli normaalia, varmaa Kidalaatua.
Seuruut oli jotain niin kivaa! Olen nyt paljon naksutellut kontaktista ja käännöksissä, ja ovat tuottaneet tulosta. Meno on rentoa ja innokasta, ja kontakti pysyy erittäin hienosti. Vire korkealla.
Luoksetulo ok. Olen alkanut opettaa sivua käskysanaksi siihen, että kiertää takaani sivulle, ja on alkanut mennä jakeluun.
Luoksetulon pysähdystä treenattu nyt ilman namialustaa. Tietää kyllä, mikä on homman nimi, vielä pysähdys on kuitenkin arkaileva ja kysyvä, mutta kokoajan tehtävä näyttää vahvistuvan!
Ruutua pari kertaa. Hyvin säntää namialustalle sivusta käskyn saatuaan. Olen valmiina palkkaamassa kun kääntyy ruudun keskelle, sitten menen kauemmas ja annan makuullemenokäskyn. Tykkäää tästä.
Kaukokäskyt on varmat, mutta niitä nyt on pennusta asti opeteltu. Käsiavut annan varovaiset varmuuden vuoksi, vaikkei niitä tarvitsisikaan. Olen kyllä tehnyt ilmankin, niin katsoo nyt lietsooko käsiavut turhan innokkaaseen (=metrin ilmaan lennättävään) suoritukseen.

Tällaista siis tällä kertaa. Materiaalia ei jaksettu kuvailla, harmi sinänsä, mutta ehkäpä tämänkin lajin todistusaineistoa saadaan joskus.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Nimi tekee koiran - vai tekeeko koira nimen?

Team Agarwaen heitti ilmaan kysymyksen koirien nimistä. No mikäpäs mukavampi tapa aloittaa torstaita kuin sepustamalla aiheesta!

---

Aloitetaan vanhemmasta, Tarasta.

Kesä 2007!

Minulla oli varsin hyvä tilanne siinä mielessä, että sain itse vaikuttaa koiranpennun viralliseen nimeen! Kasvattaja laittoi sähköpostia, että ainoan ehdot nimessä olisi, että T-kirjaimella pitäisi alkaa ja max. 14 kirjainta sai nimessä olla. Siitäpä alkoikin kova pohdiskeleminen! Näihin aikoihin en kuitenkaan ollut kovin kekseliäs ja luova, ja olin jo alun perin päättänyt, että tolleristani tulisi Tara. Yleinen koiran nimi, mutta itse pidän siitä kovasti: se on ytimekäs, terävä ja tuntui vain sopivalta oranssille pienelle pallerolleni.

Olen aina pitänyt Egyptin menneestä kulttuurista ja historiasta yleensäkin, joten alunperin ajattelin ottavani neidille egyptiläisen nimen. Kaikenlaisia kiemuroita löysinkin, mutta yksikään ei mieltä miellyttänyt. Hieman jo alkoi turhauttaakin, ja heitin äidilleni vitsillä, että kohta teen siitä Tarantulan. Itsehän inhoan kyseisiä otuksia yli kaiken. Idea itseasiassa tuntui aika hauskalta - antaa nyt rakkaimmalle asialle eniten inhoama nimi - ja siinähän se oli. Ei tarantula, mutta Tarantella. Olen itseasiassa vieläkin varsin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Kutsumanimi on nimessä mukana, ja harvoimpa törmää muihin hämähäkkikoiriin!

Lempinimiä koirillani on lukuisia. Taralla yleisimmäksi väännelmäksi on muodostunut Tapsa, joka voi aiheuttaa pieniä sukupuolihäiriöitä, varsinkin kun tuo neiti on varsin maskuliininen niin rakenteeltaan kuin käytökseltään. TarTar, Taapanteri ja Tapsasta väännetyt Tapani ja Tapio vilahtelevat myös yleisesti. Omistajan ollessa suuttunut kutsutaan koiraa vittupäänoutajaksi. Harrasteissa se on Töhö. Olemuksestaan tuo on saanut myös rakkaudella lausutun Läskin.

***


Minulla on valmiina jo jos jonkinlaista nimivalintaa koirille, vähän rodun mukaan. Kuitenkin Kidan kohdalla pää löi ensin rajusti tyhjää. Kun tieto pennun saamisesta alkoi varmistua, alkoi myös nimivalinnat liidellä lujalla tahdilla mielessä. En edes muista kaikkia niitä valintamahdollisuuksia, mutta yksi meni ylitse muiden: Kiira. Kyseessä on kaunis nimi, ja olisihan koiran kaima tällöin kaunis luistelijamme Kiira Korpi. Kuitenkin kyseessä on suht yleinen nimi, ja erikoisuudentavoittelijana halusin jotain omaperäisempää. Kuitenkaan mitään sen eksoottisempaa mieleen ei tullut, niin aloin päässäni kutsua pentua Kiiraksi. Se oli ihan ok, muttei täydellinen.

Valaistuminen tapahtui, kun katselin Disneyn piirroselokuvaa Atlantista. Elokuvassa on yksi suosikkipiirroshahmoni, kadonneen kaupungin prinsessa Kida. Eipä siihen sen enempää vaadittukaan. Kiira poistui samantien ja Kida-nimi otti sen paikan. Alusta saakka nimi tuntui täydelliseltä! Myös kasvattaja piti ehdotuksesta, eipä ole samannimistä aussieta ennen vastaan tullutkaan. Näin myöhemminkin nimeä on kehuttu kovasti harrastepiireissä, sillä myös se on terävä kaikessa kaksitavuisuudessaan.

Kasvattajalla oli hieman haasteellinen tehtävä, sillä kyseessä oli X-pentue. Kida nimenä sointuu kuitenkin kauniisti paimenen viralliseen nimeen, joka on X-Aida. Itse lausun tämän englantilaisittain "Exaida".

Kidalla on lempinimiä tullut peräti enemmän kuin Taralla! Yleisimpiä ovat kaikki K-alkuiset muunnokset nimistä, joista suurinta osaa neiti tottelee hienosti, kunhan ne lausutaan oikealla äänensävyllä. Kitu, Kiikii, Kikkare, Kidoudou, Kidetti, Kadetti ja Raketti ovat eniten käyttämäni kutsumanimet. Äitini kutsuu Kidaa Kooksi. Tuon persoonan ansiosta sitä sanotaan yleisesti myös Vuoripeuraksi, Jänikseksi, Ninjaksi tai Torpedoksi. Bikinimalli lienee uusi ilmaus, joka kuvastaa neidin ajoittain esiintyvää nakuisuutta. Yleisesti neiti on myös vaan Paimen.

---

Ainakin Jetta voisi tämän samaisen päivityksen tehdä omaan blogiinsa!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Emänne alkaa taipua agsan tahtiin!

Noniin, kyllä se tauon ajan nukkunut agiohjaaja kai pikku hiljaa alkaa heräillä hyvän ohjaajan opastamana. Taran kanssa kaikki ohjauskäännökset oli vielä vähän hakevaa, sillä väännän kroppaani yhö ihan epäloogisesti. Helpointa olisi vaan ohjata koiran puoleisella kädellä, mutta tämä tyttö meinaa automaattisesti iskeä itsensä solmuun ja hyvään sellaiseen. Kidan kanssa opitut asiat menivät kuitenkin päähän, ja ohjaus tuntui paljon helpommalta.

Tara oli kyllä mainio. Puhuttiin ohjaajan kanssa, että Taran kanssa on hyvä näin alkuun tehdä lyhyitä harjoituksia pitkän radan sijaan, jolloin se joutuu keskittymään enemmän ja ylikierroksille joutumisen riski pienenee paljon. Alkuun tuo komensikin ja tohotti, mutta loppua kohden huomasi, miten hienosti kanavoi energiansa tekemiseen ja koko olemus muuttui rennommaksi. Kävin mm. palkkailemassa, kun odotti rentona lähtölupaa: pieni meteli on kuulemma ok, sillä neiti purkaa kasaantuvaa energisyyttä, mutta olemuksen pitää silti olla rauhallinen. Käännöksiä, paljon valsseja, takaaleikkauksia. Kun sain kehoni kuriin, meni erittäin näpsäkästi ja hienosti! Este-ja putkiohjauskuvioita oli muutamaa erilaista laatua, mutten jaksa nyt tehdä havainnoillistavaa kuvaa niistä, näätte kuvioita muutamassa videonpätkässä, jotka Kidasta otettiin. Tarasta ei materiaalia ole, kun kuvaaja keskittyi juoruamiseen. ;-)
Erittäin ylpeä olen Taran takaakierrosta suht hankalassa kulmassa (este suorassa linjassa putkelta, kertaakaan ei juossut suoraan esteelle vaan sain ohjattua kiertoon) ja ennenkaikkea putkeenmenosta pimeään kulmaan.


Kolmosen putki oli vielä musta. Minun ei tarvinnut ohjata koira kuin ekalta putkelta esteelle ja antaa suullinen putki-käsky. Jäin itse siis esteen (ja samalla mustan putken) taakse. Täydellisen hienosti koira hakeutui putkesta sisään ja sai mahtavan lelupalkan putken suulla!

Keinua mentiin hihnalla, kun se on ollut vähän epävakaa. Oli erittäin kiva, ei jännittänyt juurikaan ja otti kontaktit hyvin nakkipalkalla. Tätä vahvistetaan nyt hihnalla, ettei tule uudestaan takapakkia. Kepit otettiin peruutuksella, koska Taralla on ärsyttävä tapa ottaa kontaktia kepeillä, kun kyseessä on niiiiiin tylsä este. Pussi meni hyvin, ensin vähän hitaasti möyrien ja ulospääsyä etsien, pallopalkalla lopulta sujahti hienosti läpi!

---

Kidan kanssa samoja kuvioita viimeisenä. Hypyt yhä puolikkaana. Hyvä työskentelyinto oli ja neiti toimi erittäin hienosti. Tässä oppi, miten paljon Kida katsoo kehonkieltä ohjauksessa! Heti jos itselläni tuli hidas liikkuminen, tuli Kidan kaarroksista tosi suuret. Kun sain oman kroppani hallintaan ja näytettyä ajoissa koiralle, minne ollaan menossa, tuli käännöksistä tiukempia ja varmempia, vaikka kyseessä onkin vielä aloitteleva koira.

Kidakin teki erittäin hyvän siirtymisen pimeään putkeen, ja muutenkin ennenkaikkea tuon irtoaminen on ensiluokkaista. Kuitenkaan ei irtoile omille teilleen tai tee omia rataratkaisuja, vaan nimenomaan käskyn voi antaa kaukaakin ja kun osaa käyttää kehoaan oikein, irtoaa esim. putkille erittäin hyvin. Ei mene ylikierroksille, vaan osaa keskittyä tulevaan koitokseen, palautuu tehtävistä nopeasti ja esim. vuoroaan osaa odotella ensiluokkaisesti saatuaan ensin purkaa autossa kerääntynyttä energiaa kävellen.

Keinu hihnan kanssa, ei arastellut vaan toimi erittäin kivasti. Pussi oli ensiksi jännä, se oli unohdettu, mutta kun pari kertaa oli pussin suuta vähän nostettu, pujahti viimeisen kerran kuin vanha tekijä ilman mitään apuja.

Videomateriaali!
..parin virheen kera. Kirjoitusvirhe lopussa ja päivämäärähän oli 5.4. Hehe.



Katsoa videon voit myös täältä.

Loppuun vielä eilen napsaistuja keväisiä kuvasia!



 Nakupelle posettaa






 Mitkä vieterit?


 Bikinimalli 1v 6kk



 Hangessa on keväisin hankala tarpoa!




 Tolleri täyttääkin kohta 5v!





maanantai 4. huhtikuuta 2011

Mitäs me vahtiturret

Viikonloppuna, tai tarkemmin sanottuna lauantaina, lähtivät emännät vähän tuulettumaan Helksinkiin. Sehän tarkoitti koirille kovin "kurjaa" asiaa: kyläreissu mummolaan äidilleni, jossa ei muuta tehdä kun tuputetaan ruokaa alas kurkusta ja saa olla vapaana ulkona maaseudun rauhassa niin paljon, kuin sielu sietää. Kyllä minuakin surettaisi moinen vapaus ja ravinnon määrä!

Tytöt olivat olleet kiltisti. Menimme yöksi äidilleni, ja jo riemu repesi, kun palasimmekin jo pimeän aikaan emmekä vasta seuraavana päivänä. Kida oli kuulemma kokoajan tupannut äidin syliin, oli vissiin ikävä pienellä paimenella ollut. Kovasti oli miettinyt, mihin ne äidit katosivat. Taralle kyläkäynnit ovat niin tuttua, että se vietti mieluiten aikaa äitini miehen seurassa kaikenlaista sapuskaa napostellen. Äidin pomeranianit olivatmyös varsin riemuissaan vieraista: tai lähinnä Rosa oli, se kun on iloinen 24 tuntia vuorokaudessa, Paroni on taas sellainen juro. Seuraavana päivänä olivat neidit koko päivän ulkona, kun heräsimme, söimme ja valmistauduimme kotilähtöön. Automatkat sujuivat ongelmattomasti kuten aina. Kävimme nappaamassa Jetan Johannan äidin luota, ja sitten suuntasimme kotiin.

....ja voin kertoa, että koko illan lattialla makui sammuneena kolme koiraa. Ihan koko illan, täydessä unessa. Puoliltaöin käytin koirat tarpeillaan, ja sen jälkeen taas takaisin unten maille. Taisi olla rankkaa vahtia ja odottaa kodin ulkopuolella.

Tänään lauma pääsi mukaan tallille katsomaan Pampula-saksanpaimenkoiraa ja ylipäänsä uutta mestaa. Vähän sakemannille piti Kidan egoilla, mutta varsin hyvin jengi tuli juttuun. Vähän hämmensi myös, kun "pieni" Vapu onkin vaihtunut puolta suurempaan, keltaiseen järkäleeseen. Johanna vahti haukankatseellaan koiria, kun hieman jumppailin ruunan kanssa. Eipä tullut yksikään koira kentälle, Kida vähän meinasi kiiruhtamalla portille, mutta terävä "ei kentälle"-käsky pysäytti ja sai unohtamaan jalkoihin kiiruhtamisen.