keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Agilitypäivitystä pukkaa

Huomaa, että tiistai on ollut, kun tulee agiasiaa! Nyt tosin treenaamaan päästään vähän useamminkin, kun saatiin maneesin avain ja mahdollisuus itsenäiselle treenaukselle on!


Tara oli niiiiin mahtava mahava super oranssi pallomainen noutaja, ettei voi olla kuin ylpeä. Se ei lainkaan ylikuumentunut, vaan malttoi hienosti odottaa ja teki tehtävät ihan mahtavalla vireellä. Naurettiin kimpassa tapaa, jolla se tekee kepit: ottaa minuun kontaktia (väärin!), MUTTA SILTI suorittaa kepit valtavalla nopeudella ja vielä puhtaasti. Miten se on mahdollista? Tara on aikamoinen.
Ohjauskuviot meni hyvin. Treenattiin tosi tiukkoja käännöksiä, ja pari kertaa minä möhläsin hieman, kun poikkesin tehtävästi, mutta silti Tara teki tehtävän puhtaasti. "Hyvä koira osaa korjata ohjaajansa virheet", sanoi treenarimme meille, ja hyvä koira minulla tosiaan onkin! Kun sain ohjauksen kuntoon, oli meno vieläkin parempaa.
Puomin tuo sekoitti mystisesti keinuun, mikä on outoa, sillä Tara rrrrrakastaa puomia! Meni kerran todella hitaasti ja haparoiden, sitten hoksasi mikä este olikaan kyseessä ja pinkoi entiseen malliin.
Katselemassa ollut yksi paljon kisannut ryhmäläinen totesi, että tosi hyvällä vireellä kyllä koira tekee töitä - samoin myös Kida!


Kida tosin eli jossain haavemaailmassa, jossa on vaan vaaleanpunaista pumpulia ja linnunlaulua. Maneesin ulkopuolella oli ihan tättähäärä, innoissaan huusi ja oli niin menossa. Alkuun treeneissä oli mainio. Ekat ohjauskuviot meni hienosti, ja sylkkäristä ihan erikoiskehua, sillä toimi täydellisesti! Lukee kyllä niin pieniä eleitä kehossani, ettei mitään rajaa. Sinällään jännä, kun niin aloitteleva koira, mutta tekee täyden 10 suoritukset, kun ohjaan oikein. Renkaalla esim. meni kokoajan renkaan alta, kunnes tajuttiin, että minun käsi aina pienesti nytkähti alaspäin ohjatessani. Kun pidin kättä ylhäällä ennen rengasta ja sen jälkeen ja kehoa muutenkin "taivutettuna ylöspäin", meni heti rengas ongelmitta. Hehehee. Puomi otettiin hihnalla, se alkuun jännitti, sitten kuitenkin meni jo oikein rohkeasti. Kontakteissa ei ongelmaa.
Kepit meni tosi kökösti, neiti alkoi antaa kunnon tokoseurantaa ja unohti ihan täysin, mitä lajia oltiin treenaamassa. Peruuttamalla otettiin sitten ja silloin meni hyvin.
Tuon käännökset ovat vielä varsin laajoja, tietenkin kun vauhtia on paljon ja ei osaa oikein pakata itseään niin hyvin, kuin niissä tehtävissä pitäisi. Saatiin paljon vinkkejä, miten harjoitella kyseistä aihetta, joten tuumasta toimeen. Muuri ei aiheuttanut ongelmaa, ei myöskään pituuseste.
Mitäs vielä? Aivan! Irtoamisesta sai erikoiskehuja: irtosi täydellisen rohkeasti, vauhdilla ja itsenäisesti pelottavaan mustaan putkeen, ja se oli jo varsinainen ylpeydenaihe, vaikka muuten neiti tuntui olevan ihan muissa maailmoissa. Pöh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.