perjantai 8. huhtikuuta 2011

Jurraava tokopulla

Nurrrr! Minua ärrrrsyttää Kidan vahvana herännyt vahtivietti. Ulkona on ihan ok, mutta auta armias, kun vieraita tulee sisälle hänen kotiinsa.
Ensinnäkin, se haukkuminen. Jo summeri aiheuttaa sellaisen huutokonserton, että hermo palaa. Nyt ei auta muu kuin opettaa, että summeri --> tosi kiva juttu. Oli puhetta, jos siedättäisi summeriin ja toinen alkaisi samantien leikkiä, kun ääni kuuluu. Näin olisi huomattavasti mukavampi vastaanottaa vieraita.
Sitten haukutaan sisälle tulleet ihmiset. On parempi, kun pidän sen vähän aikaa syrjemmässä katsomassa, että hätää ei ole. Parin minuutin panikoinnin jälkeen onkin sitten ok, on hiljaa ja mielellään pysyy kaukana vieraasta, käy vähän ehkä nuuskimassa ja kuitenkin samassa tilassa on.
Joillekin tuo kuitenkin nurisee, kun siihen kosketaan. Ja se minua ärsyttää eniten. Pitkään aikaan ennen tämän illan kyläilijää ei sitä ole tehnyt, antaa koskea ja vain lähtee pois, jos ahdistaa. Näin tähän asti, nyt kuitenkin juputusta sai Viivi-parka osakseen ja vähän aikaa sitten kyttäsin, osaako se paimen käyttäytyä ollenkaan. Kyllä se rauhoittui.

Tokoiltiin tänään koulutuskentällä. Alkuun minulta paloi hihat hypyllä, kun sääti ihan omiaan. Ei hypännyt, käveli askeleen ja jäi toljottamaan minua. Naksulla ja käsiavulla alkoi kuitenkin homma toimia taas kympin arvoisesti, ja pari vikaa suoritusta oli normaalia, varmaa Kidalaatua.
Seuruut oli jotain niin kivaa! Olen nyt paljon naksutellut kontaktista ja käännöksissä, ja ovat tuottaneet tulosta. Meno on rentoa ja innokasta, ja kontakti pysyy erittäin hienosti. Vire korkealla.
Luoksetulo ok. Olen alkanut opettaa sivua käskysanaksi siihen, että kiertää takaani sivulle, ja on alkanut mennä jakeluun.
Luoksetulon pysähdystä treenattu nyt ilman namialustaa. Tietää kyllä, mikä on homman nimi, vielä pysähdys on kuitenkin arkaileva ja kysyvä, mutta kokoajan tehtävä näyttää vahvistuvan!
Ruutua pari kertaa. Hyvin säntää namialustalle sivusta käskyn saatuaan. Olen valmiina palkkaamassa kun kääntyy ruudun keskelle, sitten menen kauemmas ja annan makuullemenokäskyn. Tykkäää tästä.
Kaukokäskyt on varmat, mutta niitä nyt on pennusta asti opeteltu. Käsiavut annan varovaiset varmuuden vuoksi, vaikkei niitä tarvitsisikaan. Olen kyllä tehnyt ilmankin, niin katsoo nyt lietsooko käsiavut turhan innokkaaseen (=metrin ilmaan lennättävään) suoritukseen.

Tällaista siis tällä kertaa. Materiaalia ei jaksettu kuvailla, harmi sinänsä, mutta ehkäpä tämänkin lajin todistusaineistoa saadaan joskus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.