tiistai 31. toukokuuta 2011

Ei oo pettymyksellä rajaa

Ei tietenkään meidän hyvä-putki voi jatkua tämän pidempään.

Mentiin Hyvinkäälle hakemaan helppoa ykköstä, viimeistä ykköstä, ja hyvillämme minä ja kaksi mukanani ollutta kaveria iloittiin tulevasta koularista. Lämpöä oli, mutta Kidaa se ei hetkauta, varsinkin kun nyt oli viileä pyyhetakkikin päällä, niin mikäs siinä oli ollessa. Kaikki vaikutti niin lupaavalta ja hauskalta, kun vielä eräs työntekijöistä tuli toteamaan, että "omistan erittäin hyvän koiran". Hieman hämmentyneenä kysyin lisätietoja ja selvisi, että nainen itse omisti kaksi Bordetella'sin kasvattia, jotka olivat autossa mukanakin! Oli kyllä ihan mahtava nähdä muitakin saman kasvattajan kasvatteja!

Tuomarina Hannele Pörsti.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 8 - Laimeahkoa kontaktia ja vähän innotonta kulkemista.
Seuraaminen taluttimetta 7 - Sama. Ja tuomari teki kyllä niin lyhyitä suoria, paljon käännöksiä ja kokoajan oli tapahtumaa, niin taisi Kida mennä yhtä sekaisin kuin minäkin.
Liikkeestä maahanmeno 0 - ...............MITÄ. EI. EI! Koira lähtee hyvin liikkeelle, minulla hyvä olo ja annan käskyn.. liian lepsusti. Koira jää seisomaan. En voi kuvailla sitä tunnetta kun käännyin ja näin tilanteen. Tuomarikin kommentoi, että turhan lepsusti annoin käskyn.
Luoksetulo 9
Liikkeestä seisominen 8 - Hieman käppäili perässä.
Estehyppy 8 - Ja taas. Se varma kymppi. Tuomari kysyy minulta, onko este ok:n korkuinen. No öö, on kai? Mutta ehei, väsymys ja kuumuus ottivat veronsa ja se este oli liian korkea. Kolahti. Muuten kymppisuoritus. Pettymys vyöryi ylitseni tässäkin.
Kokonaisvaikutus 8


pistemäärä 151, ALO2


En voi oikeasti kuvailla sitä fiilistä, kun tajusin, että ALO1 jäi muutaman helvetin pisteen päähän. Jos MINÄ en olisi ryssinyt noin simppeleitä hommia, olisi pärähtänyt viimeinen ykkönen, koulutustunnus ja sijoittuminen kaupan päälle. Kuumuudesta huolimatta koira teki hienosti, ja ihan senkin takia se koulari olisi niin ansaittu. Olen niin pettynyt itseeni, etten voi kuvailla. Kaikki toitottavat, että ei tämä maailmaa kaada, ja tottahan se on. Mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että minä ryssin maailman helpoimman mahdollisuuden saada se odotettu asia. Tämän piti olla viimeinen ALO, ja sitä se olisi ollutkin ilman typeriä mokia. Luvassa piti olla ansaittu kesäloma rennosti AVOa treenaillen, mutta mitä vielä. Kesäkuun lopussa me jankkaamme yhä alokkaassa.

Tekisi mieleni tirauttaa itku. Pettymyksestä.

Propsit kuitenkin koiralle: viikonloppu reissussa Joensuussa, monta sataa kilometria alla, eilen kisailut agilityssä ja kuuma keli. Ja silti jaksoi käyttäytyi ja toimia erittäin hienosti. Kun pääsimme ulos radalta ja asettauduimme varjoon, kävi koira välittömästi maahan nuokkumaan. Taitava, reipas tyttö. Tekee parhaansa vaikka yksi jalka haudassa.

Agilityn epävirallista kisahuumaa



Tänään järjesti P-Hau epäviralliset agilitykisat Orimattilassa, Pennalassa. Extempore päätin viikonloppuna asiasta kuultuani, että sinnehän voisi mennä pyörähtämään Kidan kanssa, kun tiistain harkatkin jää väliin trokokisojen takia. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja ajelimme paikalle, jonne osallistujia kertyikin vallan mukavasti. Ilmoitin Kidan kisaamaan mölliradalle ja otin ykkösen harkkaratana.

Kida oli kisapaikalla jees. Välillä joillekin oli pakko haukahdella, varsinkin, jos joku muu kehtasi aloittaa äänekkyyden. Kuitenkaan ei kisko muiden luokse, pysyttelee aloillaan ja pari paikkamakuutakin otin vaikka koiria vipelsi jopa ihan muutamien senttien päästä neidistä. Tuttujakin löytyi, ja niihin suhtauduttiin fifty fifty: Sulo mitteli ja tämän omistaja olivat kivat, ja tapaukset saivat tulla iholle miten halusivat, kun taas Leevi-valkkari emäntänsä kera piti haukkua kerran jos toisenkin. Joskus kiinnostaisi tietää, kuinka tuo neiti luokittelee ihmiset ja koirat ystäviksi tai vieraiksi. Kuitenkin, Kida on edelleen mukava kaveri kisapaikalla, lepotauotkin pidettiin nätisti makoillen aloillaan.




Möllirata oli hitsin kiva. Varsin simppeli, parit valssit, mutta varsin suoraviivaista menoa. Kida hyppää kuin gaselli, irtoaa hyvin ja meni todella hyvällä fiiliksellä ja energialla. Yhdeltä esteeltä tuli viisi virhepistettä, kun tyttö jäi hämillään katsomaan radan reunustalla istuskelevaa työntekijää ja hairahti ohi. Asia korjattiin kuitenkin pikaisesti ja murheet haihtuivat. Sekä A:n että puomin kontaktit olivat mainiot, joten en voi olla kuin ylpeä.

Ja ylpeä sietääkin olla, koska tulosta hakiessa oli luvassa yllätys. Hymyilevä nainen ilmoitti, että "Kidahan on meidän voittajamme" ja kertoi palkintojenjaon olevan ykkösten jälkeen. Hämilläni otin tuloslapun, jossa oli ihan mukavan näköistä luettavaa.

Möllirata, 5 virhepistettä, aikavirhe -1,65, tulos 1!!


Posetus kilpailun päätteeksi.

Ykkösrata oli jo surullisempaa katsottavaa. Väsymys alkoi selvästi painaa, ja olivathan korkeat esteet varsin uusi juttu vielä neidille. Ennen rataa kokeilin kepit ja keinun hallissa, ja olin älyttömän tyytyväinen. Meni kivasti. Harmi, ettei hyvät suoritukset irronneet enää ihan radalle saakka.......

Puomin kontakti oli älyttömän hieno, samoin irtoaminen esteen kautta putkelle. Muutenkin hypyt ja puomit olivat kivoja, yksi putkelle meno sai oudon kiellon, koska Kida ilmeisesti näki jotain mielenkiintoista, joka vei huomion muualle. Mutta ne kepit olivat murhekryyni. Katseli muualle, haahuili omiaan, muutaman kerran sain ottaa uudestaan ennenkuin pääsimme kunnialla keppien ohitse. Ja radan jälkeen kävin viellä kerran hallissa kepit ottamassa, ja eikös ne menneet tosi kivasti.. mikä lie aivopieru.

A:n kontaktista tuli vähän ruma, mutta kontakti kuitenkin. Yhdellä hypyllä tuli kielto väsymyksen takia: minun ohjaus ei ollut tarpeeksi nopeaa ja Kida vaan posautti esteen ohi, hupsis. Muilla hypyillä ei ongelmaa, renkaan ali oli pakko mennä kerran, mutta uudestaan kun otettiin niin ilman epäröintiä läpi. Hienosti neiti jaksoi loppuun saakka, ja ansaitsi kunnon pallobileet ja herkuttelut radan jälkeen!

Loppuun kuvat, jotka Johanna otti mölliradan tiimellyksessä!









sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Taakse Joensuu jää

Tara lähti äidilleni hoitoon 26. päivä torstaina tärpillä olevien juoksujensa kanssa, kun taas minä pakkasin autoon Kidan ja Johanna otti Jetan mukaan. Kamoinemme suuntasimme viitisen tunnin matkan Joensuuhun, jossa ystäväni Laura majoitti meidät kämpälleen. Pääsimme viettämään koirien ja ihmisten täyteistä lomaa kaupungissa, joka Suomen asuinpaikoista on top-listani kärkisijalla!

Matka sujui mainiosti. Kida tavalliseen tapaan nukkui takakontissa, pää ilmestyi näkyviin vain kun vauhti hidastui tai pysähdyimme. Perillä Joensuussa alkuun vähän jännitti: kämppä oli uusi ja lisäksi siellä vilisi 9 kappaletta rottia! Kida ei jyrsijöistä kuitenkaan piitannut, onhan minullakin aikanaan niitä kolme kipaletta ollut.

Alkuun järkytystä herätti Toivo-niminen musta villakoira, joka varoittamatta leimahti ovesta keskelle ahdasta kämppää. Syntyi äänekäs tervehdys, mutta kun myöhemmin lähdimme iltalenkille kokoonpanolla Kida, Jetta, Toivo ja Lauran Minttu-sheltti, oli porukka jo hyviä ystäviä keskenään, ja pientä leikkiäkin oli ilmassa.







Perjantaina suuntasimme viheriölle tapaamaan ihastuttavaa, nelikuista australianpaimenkoiraneitiä Viirua! Kida ei pikkuneidille lämmennyt, muutenkin tuo leikki todella laiskasti Jetankin kanssa. Keskittyi vartioimaan meitä ihmisiä, jotka laiskoina makoilimme nurmella auringosta nauttien. Oli kuitenkin ihanaa söpötellä niin iloista, hyväluonteista pikkuaussieta!

Vietimme grilli-iltaa Lauran vanhempien luona, ja Kida asettui taloksi oikein hyvin. Jopa Timi-seropi otettiin varsin hyvin laumaan, ja koiralauma vietti nätisti aikaa asunnon sisätiloissa yhdessä. Tottakai Kidan piti vähän ulkona haukkua ja puhista mustalle urokselle, mutta sisällä tosiaan kaikki olivat nätisti ilman mitään typeryyksiä. Timin itsenäinen urina tosin vähän hämmensi Kidaa, neiti vissiin luuli makoilevan seropin murisevan hänelle, ja makuupaikalta piti punaisenkin urista samaan tahtiin Timin uniörinän kanssa.

Lauran luona oli Mintun kolme ihanaista pientä sheltinpentua, joihin Kida suhtautui välinpitämättömästi. Ihanan suloiset palleroiset eivät vierastaneet lainkaan tuntemattomia neitejä, jotka kuitenkin pidimme mahdollisimman kaukana neliviikkoisista pennuista. Kun pennut vilistivät lattialla, muut koirat olivat eri tiloissa. Viimeisenä päivänä sai Kidakin vähän nuuhkaista pentuja, ja Johannan sylistä urhea paimen urisi häntä lähestyville palleroisille.



Lauantaina iltapäivällä oli luvassa lisää koirahulinaa. Riikka tuli Lissu-seropin kanssa moikkaamaan meitä, mutta Lissun ja Kidan kemiat eivät lainkaan kohdanneet. Vieraisiin koiriin tottumaton vanha narttu provosoitui hieman liikaa Kidan kehoituksesta mennä pois iholta. Haukkumiseen Lissu ei pahemmin reagoinut, mutta tultuaan Kidan lähelle ja paimenen nostettuaan varoittavasti hieman ylähuultaan kävi vanhempi narttu Kidan päälle. Punainen kiljui kuin tapettaessa, mutta mitään jälkiä ei onneksi tullut. Pienesti pyöritin australialaista Lissun ympärillä juustoa suuhun tunkien, jottei täysin neiti traumatisoitunut tilanteesta. Hyvinhän töpöhäntä selvisi, vaikka vierastikin koiraa loppuajan.

Myös Toivo-villakoira ja Jussi-kiinanharjakoira saapuivat ja ajelimme ihanille hiekkamontuille juoksuttamaan koiria. Toki Johanna oli Jetan kanssa mukana ja Laura Minttu-sheltin kera. Hieman laiskaa oli koirien leikkiminen, kepin perässä juoksivat, ja Kidan kuuluisat multa/hiekkahepulit jäi näkemättä kansalta. Mukavaa oli kuitenkin ja pari kivaa valokuvaa sai näpättyä.

Reissu oli hauska, tänään lähdimme aamupäivällä takaisin Lahteen ja mukavan rauhallisia koiria on nukuskellut kotosalla. Taran saan huomenna halittavaksi, äitini mukaan melkoinen ikävä on noutajalla ollut, odotus kova.

---

Huomenna ajattelin Kidan kanssa suunnata illalla epävirallisiin agilitykilpailuisin Orimattilaan! Tiistaina taas olisi luvassa viimeinen ALO-luokka virallisessa kokeessa. Toivottavasti neidissä on energiaa ja saisimme hyvän tuloksen!

tiistai 24. toukokuuta 2011

Ylpeä agilitykoiran omistaja

Blogger ilmeisesti vammaa, koska nyt on tullut esille ongelmointia kommentoimisen kanssa (tai sitten yritän tällä vain selittää, miksi kommentti-osiot kumisevat tyhjyyttään...). Ilmoitelkaa jotakin kautta toki, jos jotain ongelmointia esiintyy. 


Ahhhhh oli agility Kidan kanssa tänään. Piti suorituksen jälkeen jopa soittaa heti Johannalle hehkuttaakseni, kun olin niin ylpeä neidin suorituksesta ja omastakin panostuksestani (anteeksi Johannalle siitä hehkutuksen määrästä, kuullostin varmaan törpöltä!). Tara ei päässyt juoksujen takia, snif.


Kida meni ensi kertaa täysillä maxi-korkeuksilla, hypyt siis. Ja ai että. Hyppäsi niin hienosti ja hyvällä tyylillä, ettei mitään valittamista. Hiiteen puolikorkeus, miun tytöstä on kasvanut iso ja rohkea agsaliitäjä!

Ensimmäiseksi minua kyllä ilahdutti ja liikutti, että miten koira voikaan omistaa niin hyvät hermot. Otin Kidan autosta ja lämmittelin sen, ja menimme maneesin katsomoon odottamaan omaa vuoroamme. Usein koirat hössöttävät tai ääntelevät malttamattomina, mutta ei Kida. Se istui hiirenhiljaa vieressäni, katseli radalla pinkovan suoritusta eikä häiriintynyt edes ulkona möykkäävistä koirista, saatika villiksestä, joka tuli kesken suorituksen radalta sille huutamaan. Vilkuili minua välillä kysyvänä, että joko mennään, ja minä melkein niiskuttelin liikutuksesta neidin hyvän käytöksen johdosta. Muutenkin radalla oli tosi keskittynyt töihin ja kidamaisen innokas. Ei varastellut lähdöissä (paitsi kun harjoittelin ohjausta, niin nousi seisomaan ja otti askeleen hämillisen näköisenä, asetti päänsä puomin päälle ja tuijotti minua miettien huitomistani).

Menin kakkosen taakse ja koira odotti lähdössä. Hyppy ykkösen yli ja annoin samalla jo selvän merkkauksen, että kakkonen kierretään täältä takaa. Toimi. Hiton hyvin. Pari kertaa epäonnistui, koska lähdin liian aikaisin paikaltani ja koira hyppäsikin sitten suoraan ilman takaakiertoa, mutta muuten. Irtoaminen oli ensiluokkaista, heitin koiran vaan kolmoselle ja huusin putken ja Kida meni ihan itsekseen. Vitosen käännös oli hemmetin hyvä, ohjaajakin sanoi, että ihan superajassa Kidan käännöksiin on tullut oikeanlainen tiukkuus ja terävyys. Valtavia kaaria tuli vain pari kertaa, kun kokeilin vähän eri ohjaustapaa. Vissiin häiritsin, kun meninkin vitosen hypyn toiselle puolelle ottamaan vastaan, ja paimen taisi tuntea, että olen näin tiellä ja otti isomman kaarroksen.

Kutoselta käännyttiin tiukasti vasuriin puomille. Puomin meni tosi rohkeasti: alkuun otin kontaktin puomille mentäessäkin, mutta totesimme, ettei sitä tarvita. Eli lopussa kontakti vaan (alun kontakti jäänyt minulle päähän Taran takia, joka loikkasi ennen komeassa kaaressa kontaktin ylitse). Tuo kyllä ottaa kontaktit tosi hienosti, mennyt päähän ja uponnut syvälle.

Kepit oli treenien ainoa miinus. Otin ne yksittäisenä. Kida haahuili niissä kuin ei ikinä olisi kyseistä estettä nähnytkään. Nyt vahvistelen niitä ihan peruutuksen avustuksella, koska pienellä avulla meneekin ne sitten tosi vauhdilla ja nätisti.

Keppien jälkeen olisi ollut hyppy, josta loivalla kaarroksella pituudelle ja sitten jyrkkä vasuri A:lle. Ensin Kida suorastaan rynni hypyn läpi pituudelle ja sekös kaikkia nauratti. Miten pituuseste voi olla niiiiiin kiva? No, toisella yrityksellä este pysyi kasassa, pituus suoritettiin hienosti ja tosi hyvällä käännöksellä meni A:lle ja ilman empimisiä yli. Ryysäsi kyllä kontaktit ensin, mutta otin A:n samantien uudestaan ja hyvät kontaktit tuli.

Keinun otin vielä kaksi kertaa omana juttunaan. Ja hyvin meni. Ei empinyt, otti kontaktit oikein ja toimi todella mainiosti.

Jokohan mie kehuin tarpeeksi?

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Epiksien kuvasatoa

Nämä kuvat ovat © Anni Kormano, kiitos, kun vaivauduit kuvailemaan!
Hollolan epiksistä siis pikkuisen matskua. :-)






Ei sen kummempaa tällä kertaa. Lähden nyt viemään koirakolmikon uimaan lämpimän päivän kunniaksi! ♥

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Agility x 2 ja astetta hienompaa tokoilua

Kidapostaus! ♥


Aloitetaan nyt supercoolilla tokolesotuksella, niin kaikki voi sulkea tämän päivityksen, kun alkaa tympiä tämmöinen. On tuolla muutakin materiaalia lopussa, lukekaa pliis loppuun asti!

Hollolassa oli Hollolan tokotiimin järkkäämä tokoepis, ja mentiin ALOn. Alkuun ajattelin AVOa, mutta koska kuun lopussa olisi viimeinen ALO, jossa sijoittuminen olisi enemmän kuin ihanaa, niin ajattelin tauon jälkeiseksi muistinv irkistykseksi käydä vähän pyörähtämässä. Eipä mitään, viimeminuuteilla ilmo sinne ja odottamaan omaa vuoroa. Alkuun Kida oli turhankin energinen ja piippaili, mutta pian rauhoittui kisapaikalla ja torkkui pää sylissäni. Muutaman kerran heitti selälleenkin rapsutusten toivossa. Eipä ota turhaa stressiä tämä neiti vieraasta kisapaikasta!

Tuomarina toimi Arja Heiskanen, ja numerot näyttivät tältä:

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 9½ - Meni hienosti käskystä maahan, sitten olin sanomassa "odota" ja Kida jotenkin ajatteli, että hänen pitää nousta ylös. Muuten oli kyllä hyvin, vaikutti vähän levottomalta (varsinkin kun eräs bortsu oli kokoajan käymässä leikittämään Kidan vieressä makaavaa collieta ja mietin, koska se koira ampaisee Kidankin luokse..) mutta hienosti pysyi, eikä ennakoinut sivua.
Seuraaminen kytkettynä 9½ - Vähän vilkuili Johannan ja Jetan perään.
Seuraaminen taluttimetta 8½ - Yksi kaartuminen kauemmas minusta, kun kyyläsi edellämainittua parivaljakkoa, mutta muuten aika bueno.
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 9½ - En tiedä, mikä vei puoli pistettä. Harmi, kun kukaan ei kuvannut, olisi kiva tietää.
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10


ALO1 190,5p. tulos 2/16!!!


SUPER. Näillä eväillä kokeeseen loppukuusta.

Käytiin myös viime lauantaina (14.5) agsaamassa yksinään hallilla. Lämpäykseksi kehonkielen treeniä, pujottelua ilman suullisia apuja. Alkuun jyräsi vaan suoraan, mutta aiai miten hienoa tuli, kun molemmat saimme hommasta otteen. Katso video TÄSTÄ. Otettiin myös kauko-ohjausta esteellä, siitä video TÄÄLLÄ.

Sitten vähän estekiertoa ja muuta pikku ohjausta, ihan kivasti meni, alkuun oli turhan isot kaarrokset.

Puomi jännitti alkuun, mutta heti toisella kerralla pinkoi ilman huolen häivää. Kontaktit oli ok, tosi juuri se suoritus mikä kuvattiin videolle oli vähän epäonnistuneempi, mutta. Video TÄÄLLÄ.


Tarapostaus! ♥ (kirjoitettu 10.5.)


Kidalla oli yhä juoksut (ensi viikolla neiti pääsee hurvittelemaan!) ja Jettakin jäi pois treeneistä vatsavaivojen takia, niin Tara pääsi yksin bilettämään Asikkalaan maneesille. Sitä ennen kävimme vielä pyörähtämässä Johannan vanhemmilla, ja noutaja sai paistatella perheen rotikkaherran suosiossa. Tara oli.. Tara, aina niin kovin kotonaan vieraissa paikoissa ja sana "vieraskoreus" on tyystin tuntematon. Samanlainen jääräpäinen pieni sika oli kylässä kuin on kotonakin. Hehe, noutajat.

Agsatreeneissä olin tosi tyytyväinen pienen oranssin panostukseen! Ohjaaja oli minulle uusi, ja tykästyin kyllä kympillä. Oli mahtavat, hyvin erilaiset agsatreenit, joissa keskityttiin kehonhallintaan!

Ensin tällainen pikku radanpoikanen. Koira jätettiin hyppyjen taakse, ja itse tultiin ensimmäisen putken puoleenväliin ottamaan koiraa vastaan. Taralle tehtävä oli helppo nakki, vaikka käytinkin kehoani aika suppeasti. Neloseen meni vähän nihkeästi, irtoamista pitää treenata oranssin kanssa, se on alkanut lipsumaan!

Sitten pujottelu. Laitettiin neljä estetolppaa, jotka koiran piti pujotella ilman ääniapuja. Alkuun jyrättiin vaan suoraan, mutta kun sain otetta hommaan, niin tulipa hienoa jälkeä. Kepit meni erittäin superisti, ja otettiin kaukokäskynä myös hyppyä pujottelun merkeissä. Pari supersuoritusta, sitten alkoi jo väsyttämään ja ote lipsui. Oli kyllä niin hienoa kuitenkin. Videota Johanna kuvasi mahtavasti, pitääpä laittaa tänne sitä kun jaksan muokata joskusviimein.

maanantai 9. toukokuuta 2011

uu ii äm aa aa än!

Kun allekirjoittaneen päivän suunnitelmat peruuntuivat äkisti, oli aika ottaa ilo irti nätistä päivästä koirien kanssa. Lähdettiin pitkälle lenkille fiilistelemään.

Alkuun mentiin ihan peltoa pitkin metsään, jossa räpsin muutamat otokset neitokaisista. Enemmän kyllä kuvasin itse metsää erääseen keskusteluun, jossa piti laittaa kuvia lenkkimaastoista.


 Tara sanoo, ettei tosiaan tunne noita kahta.


Metsästä suunnattiin sitten koirien uimarannalle. Miten ihana onkaan järven tuoksu nyt, kun jäät ovat vihdoin sulaneet ja kesä koputtelee nurkalla.Kuten arvata saattaa, the vesipeto Jetta juoksi oitis jorpakkoon ja Tara pinkaisi etsimään leikkiin soveltuvaa keppiä. Kida suhtautui järveen vähän hillitymmin, vaan kohta sekin kömpi käsipohjaa rantavedessä. Koirat vaikuttivat niin tyytyväisiltä vedessä, että uskaltauduin uhmaamaan järven kylmyyttä ja heitin niille keppiä parit kerrat. Kyllä likat tykkäsivät ensiuinnista!







Jotenkin auringossa silmiään siristelevät koirat eivät olleet lainkaan kuvauksellisia tänään. Tarakin keskittyi lähinnä fiilistelemään keppiään niin materiaali jäi hieman vajaaksi.
Menimme sitten hieman eri metsäreittiä kotiin (ja tämä reitti menikin erään kerrostalon pihaan ja sitten rämmittiin mielikuvituspolkua metsän läpi takaisin tielle 8D) ja pelloilla paimenlikat saivat vielä valtavat juoksuhepulit. Tara keskittyi tämän aikaa kierimään nurmikolla. Ei voinut kuin hihitellä itsekseen näkyä katsellessa kauempana: yksi selällään, tassujeen huitova, fiilistelevä noutaja ja kaksi päättömänä kikseissään juoksevaa paimenkoiraa.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Mä haluun, haluun, haluun, HALUUN.

Kamalasti pitäisi ostaa kaikenlaista, mutta mistähän saisi rahaa hommattua? Tällä hetkellä koirien ostoslista näyttää tältä:


  • Kidan kuvautukset
  • Uusi puinen noutokapula
  • Metallikapula
  • Uusi naksutin
  • Muutamat tokoilmot + Taran näyttelyilmo + ehkä agilityäkin
  • Koirahierojalle aika
  • Kidalle vetovaljaat
  • Taralle uudet normivaljaat
Lisäksi Taran rokotuksien aika kolkuttelisi kovasti, ja emänteen pitäisi maksaa agilityn lisenssimaksu. Ihan oikeasti, että tässäkin on kallis harrastus!

Tänään olin vielä ihan sitä mieltä, että myyn piskit Siperiaan vetokoiriksi. Varsinkin Kida rassaa hermoja juoksumielissään. Onneksi kuitenkin työinto on mahtavalla tolalla aina vain, ei haittaa hellekään ja tokoilut sujuvat erittäin hyvin, vaikka kieli roikkuukin maanrajassa.

Taran juoksut lähentelevät seuraavaksi, ja Kidan juoksemiset tekevät loppuaan. Sitten ne on taas muutamaksi kuukaudeksi ohi. Onneksi.

Oltiin maalla äitienpäivän kunniaksi, ja minun piti tehdä verijälki mettään, mutta koreasti unohdin sen hulinoiden keskellä. Harmi. Ensi kerralla sitten.

torstai 5. toukokuuta 2011

Korvat jäivät mummolaan

Kidalla on juoksut pahimmassa vaiheessa. Korvat jäivät mummolaan äidin luokse ja pikkuneiti on niin "haista paska"-meiningillä liikkeessä, ettei pahempaa pirulaista ole hetkeen nähty. Mitään pyydettyä asiaa ei voi tehdä, kaikessa pitää vängätä vastaan ja käyttäytyä ihan holtittomasti. Pikkulikasta tuleekin mieleen menkoista kärsivä teinityttö...

Jetta on kovin ihastunut tärppiseen punaiseen, eikä Kidakaan pelkää tarjoilla itseään toiselle nartulle. Ällöt karvapallot. Onneksi juoksut eivät kestä ikuisesti! Vielä kun viikon verran jaksaisi katsoa tuon töpöhännän töttöröimistä.

Molemmat olivat käyttäytyneet asiallisesti äidin luona - mitä nyt Kida oli päättänyt, ettei siskoani tarvitse totella millään tavoin. Tara oli fiilistellyt innolla ulkona ja viettänytkin siellä vapaana loikoillen aamuvarhaisesta iltaan asti.