tiistai 31. toukokuuta 2011

Ei oo pettymyksellä rajaa

Ei tietenkään meidän hyvä-putki voi jatkua tämän pidempään.

Mentiin Hyvinkäälle hakemaan helppoa ykköstä, viimeistä ykköstä, ja hyvillämme minä ja kaksi mukanani ollutta kaveria iloittiin tulevasta koularista. Lämpöä oli, mutta Kidaa se ei hetkauta, varsinkin kun nyt oli viileä pyyhetakkikin päällä, niin mikäs siinä oli ollessa. Kaikki vaikutti niin lupaavalta ja hauskalta, kun vielä eräs työntekijöistä tuli toteamaan, että "omistan erittäin hyvän koiran". Hieman hämmentyneenä kysyin lisätietoja ja selvisi, että nainen itse omisti kaksi Bordetella'sin kasvattia, jotka olivat autossa mukanakin! Oli kyllä ihan mahtava nähdä muitakin saman kasvattajan kasvatteja!

Tuomarina Hannele Pörsti.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 8 - Laimeahkoa kontaktia ja vähän innotonta kulkemista.
Seuraaminen taluttimetta 7 - Sama. Ja tuomari teki kyllä niin lyhyitä suoria, paljon käännöksiä ja kokoajan oli tapahtumaa, niin taisi Kida mennä yhtä sekaisin kuin minäkin.
Liikkeestä maahanmeno 0 - ...............MITÄ. EI. EI! Koira lähtee hyvin liikkeelle, minulla hyvä olo ja annan käskyn.. liian lepsusti. Koira jää seisomaan. En voi kuvailla sitä tunnetta kun käännyin ja näin tilanteen. Tuomarikin kommentoi, että turhan lepsusti annoin käskyn.
Luoksetulo 9
Liikkeestä seisominen 8 - Hieman käppäili perässä.
Estehyppy 8 - Ja taas. Se varma kymppi. Tuomari kysyy minulta, onko este ok:n korkuinen. No öö, on kai? Mutta ehei, väsymys ja kuumuus ottivat veronsa ja se este oli liian korkea. Kolahti. Muuten kymppisuoritus. Pettymys vyöryi ylitseni tässäkin.
Kokonaisvaikutus 8


pistemäärä 151, ALO2


En voi oikeasti kuvailla sitä fiilistä, kun tajusin, että ALO1 jäi muutaman helvetin pisteen päähän. Jos MINÄ en olisi ryssinyt noin simppeleitä hommia, olisi pärähtänyt viimeinen ykkönen, koulutustunnus ja sijoittuminen kaupan päälle. Kuumuudesta huolimatta koira teki hienosti, ja ihan senkin takia se koulari olisi niin ansaittu. Olen niin pettynyt itseeni, etten voi kuvailla. Kaikki toitottavat, että ei tämä maailmaa kaada, ja tottahan se on. Mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että minä ryssin maailman helpoimman mahdollisuuden saada se odotettu asia. Tämän piti olla viimeinen ALO, ja sitä se olisi ollutkin ilman typeriä mokia. Luvassa piti olla ansaittu kesäloma rennosti AVOa treenaillen, mutta mitä vielä. Kesäkuun lopussa me jankkaamme yhä alokkaassa.

Tekisi mieleni tirauttaa itku. Pettymyksestä.

Propsit kuitenkin koiralle: viikonloppu reissussa Joensuussa, monta sataa kilometria alla, eilen kisailut agilityssä ja kuuma keli. Ja silti jaksoi käyttäytyi ja toimia erittäin hienosti. Kun pääsimme ulos radalta ja asettauduimme varjoon, kävi koira välittömästi maahan nuokkumaan. Taitava, reipas tyttö. Tekee parhaansa vaikka yksi jalka haudassa.

3 kommenttia:

  1. Aivoonhan se ottaa, ja varmasti ihan saamaristi! Mutta seuraaviin meet pää pystyssä, asenteella, että ette hae vaan ALO1, vaan meette voittamaan koko kisat!
    Sä saat olla ylpeä itsestäs, miten hienoa työtä olet tytön kanssa tehnyt! Se on käsittämättömän hyvä koira ja tekee hienosti hommia, ja ei se koiraan itestään synny, kyllä siihen tarvii sen ohjaajan panoksen!!

    VastaaPoista
  2. Saanko kysyä miten estehyppyyn voi pettyä, kun koira väsymystään kolauttaa jalat esteeseen? Öh.

    Kida ja sinä olette tehneet hienon suorituksen ja siitä saatte olla ylpeitä!

    VastaaPoista
  3. ^ Pettyä siinä kohtaa, kun olisin voinut sanoa, että "laita estettä matalaksi" mutta en sanonut. Menin ihan jäihin siitä, kun edes kysyttiin. Säkäkorkeuden mukaanhan ALOssa pitää ainakin korkeus säätää automaattisesti.

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.