tiistai 24. toukokuuta 2011

Ylpeä agilitykoiran omistaja

Blogger ilmeisesti vammaa, koska nyt on tullut esille ongelmointia kommentoimisen kanssa (tai sitten yritän tällä vain selittää, miksi kommentti-osiot kumisevat tyhjyyttään...). Ilmoitelkaa jotakin kautta toki, jos jotain ongelmointia esiintyy. 


Ahhhhh oli agility Kidan kanssa tänään. Piti suorituksen jälkeen jopa soittaa heti Johannalle hehkuttaakseni, kun olin niin ylpeä neidin suorituksesta ja omastakin panostuksestani (anteeksi Johannalle siitä hehkutuksen määrästä, kuullostin varmaan törpöltä!). Tara ei päässyt juoksujen takia, snif.


Kida meni ensi kertaa täysillä maxi-korkeuksilla, hypyt siis. Ja ai että. Hyppäsi niin hienosti ja hyvällä tyylillä, ettei mitään valittamista. Hiiteen puolikorkeus, miun tytöstä on kasvanut iso ja rohkea agsaliitäjä!

Ensimmäiseksi minua kyllä ilahdutti ja liikutti, että miten koira voikaan omistaa niin hyvät hermot. Otin Kidan autosta ja lämmittelin sen, ja menimme maneesin katsomoon odottamaan omaa vuoroamme. Usein koirat hössöttävät tai ääntelevät malttamattomina, mutta ei Kida. Se istui hiirenhiljaa vieressäni, katseli radalla pinkovan suoritusta eikä häiriintynyt edes ulkona möykkäävistä koirista, saatika villiksestä, joka tuli kesken suorituksen radalta sille huutamaan. Vilkuili minua välillä kysyvänä, että joko mennään, ja minä melkein niiskuttelin liikutuksesta neidin hyvän käytöksen johdosta. Muutenkin radalla oli tosi keskittynyt töihin ja kidamaisen innokas. Ei varastellut lähdöissä (paitsi kun harjoittelin ohjausta, niin nousi seisomaan ja otti askeleen hämillisen näköisenä, asetti päänsä puomin päälle ja tuijotti minua miettien huitomistani).

Menin kakkosen taakse ja koira odotti lähdössä. Hyppy ykkösen yli ja annoin samalla jo selvän merkkauksen, että kakkonen kierretään täältä takaa. Toimi. Hiton hyvin. Pari kertaa epäonnistui, koska lähdin liian aikaisin paikaltani ja koira hyppäsikin sitten suoraan ilman takaakiertoa, mutta muuten. Irtoaminen oli ensiluokkaista, heitin koiran vaan kolmoselle ja huusin putken ja Kida meni ihan itsekseen. Vitosen käännös oli hemmetin hyvä, ohjaajakin sanoi, että ihan superajassa Kidan käännöksiin on tullut oikeanlainen tiukkuus ja terävyys. Valtavia kaaria tuli vain pari kertaa, kun kokeilin vähän eri ohjaustapaa. Vissiin häiritsin, kun meninkin vitosen hypyn toiselle puolelle ottamaan vastaan, ja paimen taisi tuntea, että olen näin tiellä ja otti isomman kaarroksen.

Kutoselta käännyttiin tiukasti vasuriin puomille. Puomin meni tosi rohkeasti: alkuun otin kontaktin puomille mentäessäkin, mutta totesimme, ettei sitä tarvita. Eli lopussa kontakti vaan (alun kontakti jäänyt minulle päähän Taran takia, joka loikkasi ennen komeassa kaaressa kontaktin ylitse). Tuo kyllä ottaa kontaktit tosi hienosti, mennyt päähän ja uponnut syvälle.

Kepit oli treenien ainoa miinus. Otin ne yksittäisenä. Kida haahuili niissä kuin ei ikinä olisi kyseistä estettä nähnytkään. Nyt vahvistelen niitä ihan peruutuksen avustuksella, koska pienellä avulla meneekin ne sitten tosi vauhdilla ja nätisti.

Keppien jälkeen olisi ollut hyppy, josta loivalla kaarroksella pituudelle ja sitten jyrkkä vasuri A:lle. Ensin Kida suorastaan rynni hypyn läpi pituudelle ja sekös kaikkia nauratti. Miten pituuseste voi olla niiiiiin kiva? No, toisella yrityksellä este pysyi kasassa, pituus suoritettiin hienosti ja tosi hyvällä käännöksellä meni A:lle ja ilman empimisiä yli. Ryysäsi kyllä kontaktit ensin, mutta otin A:n samantien uudestaan ja hyvät kontaktit tuli.

Keinun otin vielä kaksi kertaa omana juttunaan. Ja hyvin meni. Ei empinyt, otti kontaktit oikein ja toimi todella mainiosti.

Jokohan mie kehuin tarpeeksi?

1 kommentti:

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.