tiistai 28. kesäkuuta 2011

Savolaistumista juhannuksena


Extempore ponkaisimme perjantai-iltana autoon ja lähdimme neitien kanssa ajelemaan Savonlinnaan juhannusta viettämään mökkielämään. Lähtö oli niin yllättävä, että varsinkin Tara oli varsin levoton menomatkan ajan, mutta hyvinhän me matkasta selvisimme. Perillä oli siskoni odottamassa veneen kanssa, ja sulloimme otukset ja tavarat kyytiin. Kida oli ensimmäistä kertaa soutuveneessä ja hienosti hiljaa istui, Tara sen sijaan komensi kovaan ääneen ihania airoja..

Illalla porukkaa oli paljon, ja Tara oli aivan liekeissä. Sille heitletiin keppiä ja se ui, piippasi ja kirmaili. Kida käyttäytyi äärimäisen sosiaalisesti ja tutustui paikkaan, ryhtyen sekin muutaman kerran ilonpitoon. Paikalla oli muita koiria myös äitini pomeranianit Paroni ja Rosa, sekä äitini miehen 11-vuotias Pinni-japsi. Valitettavasti viimeiseksi mainittu ei lämminnyt tytöilleni ja otti kuonoonsa pari kertaa äristyään uhkaavasti neideille... Lähinnä nuo olivat eri aikaan ulkona (vanha koira kuitenkin nukkui lähinnä sisällä tyytyväisenä) tai sitten terassi eristettiin, että vanhus sai käppäillä siinä rauhassa. Kyllä nuo kuistenkin sovussa samassakin tilassa olivat.


Ensimmäinen yö oli varsinainen kaaos. Taralle jäi leikki täysin päälle, ja koska porukkaa valvoi myöhään niin näki noutaja tarpeelliseksi piipata ja huutaa kokoajan ovella, josko sitä pääsisi vielä ilonpitoon. Kida tottakai oli levoton Taran huutamisen johdosta. Puolen yötä kuunneltuani tollerin ääntä, laitoin sen hihnaan ja kiinni tuolinjalkaan, jolloin Tara ei päässyt ovelle valittamaan. Sitten se rauhoittui nukkumaankin, ehkä pariksi tunniksi...

Lauantaina Taran mökkifiilistely jatkui, ja Kidakin oli iskussa. Molemmat uivat ja pitivät hauskaa. Naapurit eivät kyllä varmasti arvostaneet iloista parivaljakkoa: Kidan mökkihöperyys alkoi paistaa, kun se alkoi haukkua naapurin tonttia kohden, ja Tara taas keksi, että naapurista pystyy helposti pihistämään halkoja leikkikaluiksi! Saunassakin tytöt pääsivät käymään, kun uivat vielä niin myöhään ja annoin niiden hetken lämmitellä, kun itsekin saunoimme. Tara on varsinainen saunapeto ja kipuaa ylimmälle lauteelle, Kida tyytyi kakkostasoon.

Yö oli huomattavasti rauhallisempi, molemmat rauhoittuivat nukkumaan, mutta aamulla oltiin aikaisin jo iskussa.



Sunnuntaina Kidan väsymys paistoi selvästi. Se nukkui iltapäivällä autuaana terassilla, vaikka muut oleilivat laiturilla. Rosa-pommi oli yhtä uupunut, kaksi nuorinta. Tara fiilisteli kalastusta ja pyrki keppejään veteen pudottelemalla parantamaan kalaonneamme.. tuli sieltä yksi isokin otus ongittua, vaikka siitä tuskin Taraa on kiittäminen. Kookas lahna paistettiinkin koirille herkkulounaaksi!

Illalla kävin Kidan kanssa vähän veneilemässä. Tara ei päässyt mukaan, koska sen venekäytös on hitusen.. levotonta. Hienoja saarimaisemia olisi ollut valokuvaukseen, mutta juuri kun rantauduimme, alkoi hirmuinen sade. Kiitos siitä.
Uimista ja leikkimistä sisälsi tämäkin päivä paljon.

Yöllä sitten Kida odotteli minua kovin tiiviisti päämökin oven takana, Tara taas oli jo marssinut hyvissä ajoin makuumökkimme ovelle. Kun oli aika mennä nukkumaan, painui Tara suoraan sisälle kun sain oven avattua, loikkasi sohvalle ja alkoi putsata itseään, kunnes sammahti hyvin nopeasti. Viikonlopun univelka alkoi selvästi painaa! Myös Kida sammui äkkiä: vaan mikäs siinä on nukkuessa, pehmeällä alustalla toimeliaan päivän jälkeen, takkatulen lämmittäessä.


Maanantaina lähdimmekin jo ajoissa kotiin. Kahdeksalta soi kello, ja molemmat koirat näyttivät siltä, että haluaisivat nukkua vielä. Puoli kymmeneltä oli koirat pakattuna autoon ja matka kotiin alkoi.. ja kumpikin koira kaatui oitis maate ja nukkui koko kaksi ja puolituntia, jonka ajelimme Lahteen. Mukavaa, kun  koirat saivat nautiskella täysillä mökkielämästä.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Kesän viimeinen toko-cup + VIDEOITA!

Orimattilassa järkättiin tämän vuoden viimeinen toko-cup epävirallinen tokokoe. Mentiinpä sinne Kidan kanssa, Erika lähti seuraksi. Kiitos siitä, oli mahtavaa!

Ensimmäistä kertaa nurmialustalla, eikä haitannut. Varsin ahnasta oli meno, kun ei ollut neiti saanut vielä päiväsapuskaa ja nälkä kurni jo masussa. Olen kyllä hirmu tyytyväinen kokonaisuudessaan neidin työhön - näki ainakin heti, mitä on harjoiteltava ahkerasti.

Tuomarina oli Marko Vuorenmaa.

Paikkamakuu 0 - Tuomari kertoi, että 2min kohdalla meni vinoon, alkoi ryömiä eteen ja nousi istumaan. Tätä on treenattu aivan liian vähän (laiska omistaja) ja nyt tulee muutos asiaan!
Seuraaminen taluttimetta 9 - Upeaa! Oikeasti. Aivan järisyttävän upeaa! Mahtava kontakti, hyvä vire, hyvää menoa. Pysähdyksessä istui vähän myöhään ja turhan eteen, mutta muuten kaikki oli niin mahtavaa, että teki mieli hihkua onnesta sen suorituksen jälkeen.
Maahanmeno 8,5 - Meni tosi hitaasti. Annoin käskyn, otti pari askelta, sitten asettui makuulleen. Muuten ok.
Luoksetulo 6,5 - Jälleen kerran vaati kaksi kertaa käskyn ennenkuin pysähtyi. Harjoituskohde numero 2.
Liikkeestä seisominen 10
Noutaminen 7 - Palautti ihan vinoon. Ei kyllä ollut lainkaan edessäni vaan lähinnä istui ihan sivuun tyhjän eteen. Muuten ihan jees.
Kauko-ohjaus 8 - Jälleen ensimmäinen istuminen kaksoiskäskyllä. Katsoi juuri ennen käskyäni vähän omiaan ja vissiin missasi, että työt alkoi jo. Muuten pro.
Vapaa estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9


141,5p. AVO2, sij. 4!!


Helei me parannetaan kokoajan! Vielä on toivoa.


Viivi laittoi viime agitreeneistä videoita, tässä niitä iso kasa! Hirmuisesti kiitos!





















tiistai 21. kesäkuuta 2011

Ollaan oltu taas ahkerina!

Onpas niin aktiivinen olo!

Eilen ajeltiin isolle hiekkakentälle Taran ja Kidan kanssa treenailemaan tokon ja muun sotkemisen merkeissä.

Kidan kanssa lähinnä AVOn liikkeitä. Oli aika bueno. Luoksetulon pysähdystä ennakoi (!!), mutta kehumalla sain pari tosi terävää pysähdystä käsimerkillä. Nouto on melko varma, vähän hidas vaan. Kaukokäskyt pro ja seuraaminen hienoa, joskin kerran tuo teki klassisen "ai oho me pysähdyttiin no minäpä kierrän sinut ja palaan perusasentoon"-höpötyksen.
Otin paikkamakuunkin, en nyt tiedä miten pitkä se oli, mutta kuitenkin. Auton taakse piiloon ja kuikistelin auton alta, miten neiti siellä istuu. Ihan hyvältä näytti.





Taran kanssa opettelin vähän perusasentoa, luoksetuloa, seuruuta ja sitten kaikkia muita mukavia hömpötyksiä. Loppuun naksuttelin vähän kapulan tuomisestakin! Tolleri tykkäsi hirmuisesti tehdä, vaikka siitä huomaakin, että agiliitely olisi niiiiiin paljon hauskempaa. Videomatskua meidän pöhötyksestä, joskin luoksetulon unohdin siitä tykkänään!




---

Tänään olikin sitten agilityt! Oli hieno rata ja ihana ohjaaja, niin mikäs tässä oli touhutessa!

Oli ensinnäkin mainiota saada hyvää palautetta. Minä kun olen niin tavattoman itsetuntovammainen ja en näe koskaan tekemisissäni mitään hyvää, niin ulkopuolisen spontaani kehuminen tuntuu niin hyvältä. Paremmalta kuin yllätyssynttärit, joulu ja ensisuudelma yhtä aikaa.



Kida meni ensin! Se toimi kyllä hyvin. Ensin oli haahuilemassa katselemaan Viiviä katsomoon, mutta terävä kielto ja nyppäisy palautti sen maanpinnalle, ja loppuaika oltiinkin täysillä mukana. Toimi kivasti. Alussa ei ongelmia, kontaktit ottaa hyvin puomilla. Takaakierrot oppinut hienosti, kunhan itse maltan näyttää oikein. Kaarrokset tiukentuneet huomattavasti, on varmempi ja nopea. Tottakai vähän hiottiin minun ohjaustani, jotta menosta saatiin vieläkin parempaa, ja minulla oli tosi hyvä fiilis.

Neliön ohjauskikat toimivat hienosti, kokeilin paria erilaista. Putkeen sujahtamisessaei ongelmia. Rengas mennään oikein ja rohkeasti (JEE!).

Kepit arrrrr. Yhä haahuilee niitä hitaasti. Palkkaa keppien eteen, meinasi oikaista sille iihanalle odottavalle pallolle, mutta lopulta saatiin sen oikea suoritus pikku avustuksella ja maltilla. Eiköhän se siitä.

Eipä lopussakaan ongelmia! Saimme kehuja, että toimimme todella hienosti yhteen ja menomme on rohkaistunut ja vahvistunut paljon. Minä olen paljon rennompi ja samalla tehokkaampi, ja kommentoinkin tähän, että alan rutinoitua taas hommaan. Kida yllätti olevansa erittäin mukana menossa: yhdellä esteellä hätäilin ja annoin ohjeet liian aikaisin ja neiti hyppäsi siivekkeen yli! Sanottiin kyllä, että se on vaan hyvä piirre, että koira katsoo kehonkieltä ja kuuntelee. Ja noh, minä ainakin nään milloin teen väärin, Kida palkitsee oikeasta suorituksesta heti täydellisellä menolla.

Videomatskua tulee myöhemmin! (Kiitos Viivi!)

No entäs Tara. Ensin sujahti putkeen väärästä päästä, mutta korjaantui. Arkaili vähän putkea, mitä en kyllä ymmärrä, ennen tuo on sujahtanut niihinkin ihan täysillä. Puomi meni hienosti, otti kontaktit - muisti varmaan viime lauantaisen ärjymiseni..

Takaakierrot on yhä Taralle selvästi vaikeampia. Treenattiin niitä. Minun taskusta meni namit vähän leviämöön matkalle huos, ja Tara sitten otti asenteen, että nuuskiminen on paljon hauskempaa. Sain olla nyppimässä sitä tiukasti pois ja muistutin, että ollaan töissä. Sellainen kyllä toimi: jos olisin vain huudellut ja pyydellyt, olisi meno varmasti ollut kaoottista, mutta tiukalla linjalla Tara totesi, ettei tuota ämmää kannata ärsyttää. Kun nyt tosiaan ollaan duunissa.

Ei muuten mitään pahaa sanomista. Kepit meni hienosti kerralla, ja ohjauskikkojakin tehtiin.

Tästäkin videomatskua tulossa! (Kiitos Viivin!)

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Eräretkeläiset

Eilen keksittiin lähteä vähän eräretkeilemään koiraporukalla. Hieman vajaaksi jäi jengi, mutta Erika lähti Remus-käppänän kanssa messiin, ja olipas hauskaa! Ensin meinasi hermo mennä punaiseen paimeneen, kun oli pakko haukkua ulkona odottaville vieraille. Rivakasti käännyin ympäri ja talutin sitä pois päin jokaisesta haukahduksesta, ja lopulta tuo tajusi, että parempi olla hiljaa. Kurkun pohjalta pääsi pienen pieni pihahdus, kun neiti oli haukahtamassa ja muistikin, että eihän perkele, en mie halua taas kääntyä poispäin.

Autolla huristimme pikku matkan, sitten suuntasimme metsikön suojiin. Peltoaukealla heinikossa Kida ja Remus saivat hirmuiset juoksutsembalot, Tara ja Jetta keskittyivät luonnon ihanuuden tutkimiseen. Lopulta pääsimme nuotiolle, jossa minä hurjana erämiehenä sain nuotion sytytettyä. Koirat käyttäytyivät tosi hienosti, hengasivat kaukana nuotiosta, leikkivät keskinään ja kantelivat keppejä. Kun makkarat otettiin esiin paistoa varten, siirtyi mielenkinto kummasti ihmisiin, mutta muutoin käyttäytyminen oli parempaa kuin arvosanan kymmenen verran!

Matkalla takaisin meno oli huomattavasti laiskempaa, ja kotona oli ihana nukkua. Ruokakin maistui erittäin hyvin. Hienosti ehdimme tehderäretken juuri ennen sateen alkamista! Loppuillan ja yön vettä tulikin taivaan täydeltä.
Retki oli mukava, tämän voi ottaa uudestaan kesän kunniaksi!

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Treenausta lajiin katsomatta

Eilen otettiin Kidan kanssa vähän tokoreenausta ihanaisella pellollamme. Itseasiassa nyt, kun siitä on heikinno vetäisty matalaksi, oli peltolämpäre varsin mainio treenauspaikka! Ihmisiä kulki ohitse häiriötekijöinä ja erilainen alusta on aina plussaa. Pari skootteriteiniä jäi ihmettelemäänkin tekemisiämme, joten julkkisolohan siinä melkein tuli.

Nouto oli tosi kiva. Kerran neiti yritti tuoda kapulan suoraan sivulleni, ja ihmeen hyvin onnistui. Yleensä tuo jää taakseni aina, turhautuu ja tiputtaa kapulan ja asettuu sitten ilman sitä perusasentoon. Kuitenkin pidän kiinni eteentulosta, ja sujui hyvin. Tulee nyt jo lähelle, antaa kapulan eikä pudota itsekseen ja käskystä vasta sivulle.
Luoksetulosta pysähtyminen oli hyvä! Nyt ääniavun sijaan käytin pelkkää käsimerkkiä. Pysähtyi kuin seinään. Vaihtelin vähän paikkaa, ettei alkanut ennakoimaan.
Kaukokäskyt bueno. Otti ensimmäisen istumiskäskynkin, eikä jäänyt tyhmänä minua toljottamaan.
Liikkeestä pysähtyminen piti ottaa, kun nyt jo kahdessa kokeessa peräkkäin alkanut hiihuilla perässä. Topakasti pysähtyi, palkkasin ja sitten otettiin vielä kerran.
Ruutua otettiin vähän, ja sitä ei vaan meinaa tajuta! On otettu namialustalla, pallolla, palkattu edestä ja takaa, naksuteltu, mutta vielä ei tajua mikä ihme tässä on ideana. Eiköhän se oivallus joku päivä tule!
Lyhyt paikkamakuukin otettiin niin, että kykin kauempana pusikossa piilossa. Tähän tarvitaan kyllä toinen ihminen, että voin mennä ihan kunnolla piiloon ja tulla palkkaamaan, kun koira makaa oikeasti hyvin. Mutta vaikea sanoa miten se koira on, ellei kurkistele piilostaan alati.

---

Tänään käytiin sitten ageilemassa koko jengillä! Tekaistiin pieni rata, joka sisälsi kepit, kaksi vierekkäin olevaa hyppyä, putken, puomin ja keinun. Otin erilaisia ohjauskuvioita, pyörittelin koiria oikein kunnolla.

Kida on kepeillä kyllä melko surullinen näky. Jätin palkan maahan keppien päähän, ja ensin alkoi fuskaamaan. Lopulta sain muutaman onnistuneen, mutta perin hidasta on tuon kepittely..
Puomi on ihan toista luokkaa, samoin keinu. Tosi hyvät kontaktit ja menee rohkeasti. Puomille tosin haluan vielä lisää vauhtia!
Hypyillä otin paljon takaakiertoja, putkeen aina väliin. Otin myös kauko-ohjausta ja vaikeampia ohjauskuvioita, samanlaisia kuin viime tiistain treenissä.

Tara tekee kepit superisti! Edelleen vilkuilee minuun, varsinkin kun väsyy, mutta kun muistan mennä edellä ja pistää koiran kunnolla töihin niin menee katse lähinnä edessä. Ei sillä, puhtaat ja nopeat kepit kuitenkin, Tara taipuu moneksi..
Kontaktit oli perseestä. Meinasi hermo mennä, kun sääti miten sattuu. Tuli kuitenkin hyviäkin tuloksia ja kun pysyin topakkana, käyttäytyi maltillisesti. Vauhtiahan noista ei puutu..
Tosi hyvin sain pyöritellä miten halusin, ei kuumunut! Pysyin kokoajan liikkeessä, mahdollisimman vähän tylsää odotusta, jottei noutajan pienet aivot rasittuneet liiaksi. Ja olin tosi tyytyväinen. Ei meteliä, vaan puhdasta, nopeaa suoritusta. Irtosi putkillekin mahtavasti, kiersi takaa miten pyysin ja katsoi kehoni signaaleja. Minulla on toivoa ohjaajana!

Loppuun vielä piirtämäni kuva Tarasta! Omistajan näkökulma..

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Avoin torstai-illan haaste!

Kello kaksitoista yöllä juttelin mesessä kaverin kanssa, ja juttelimme seuraavan (tai itseasiassa saman) päivän tokoepiksistä. Ensin ajattelin, ettemme saavu paikalle Kidan kanssa, mutta hetkisen päästä yllättävä myrskynkaltainen pääni sisässä pisti ajatukset sekaisin ja uusiksi. Keksin, että mehän mennään ottamaan AVO! Sittenhän näkee samalla, missä vaiheessa liikkeet on. Hyppyä ei oltu treenattu kertaakaan, ja siinä yöllä naapurien iloksi kokeilin omalla esteviritykselläni tuleeko hommasta mitään. Töissä innostuin jo ideasta, joten tänään sitten viideltä lähdimme posottamaan Nastolaan päin!

Alkuun oli hiljaista, olimme ensimmäiset ilmoittautujat. Johanna meni Jetan kanssa alokkaaseen. Odotusta oli, mutta lopulta oli avoimen aika. Luokassa oli Kidan lisäksi vain yksi koira.

Tein mokan, sillä innostin koiraa ihan liikaa ennen kuin menimme kehään. Siitä rangaistuksena yliaktiivinen, piippaava ja työskentelemiseen keskittymätön töpöhännänheiluttaja, joka sössi varmatkin liikkeet ihan 6-0. Hups. Mutta koska olin kisoissa hälläväliä-meiningillä ja vain kokeilemassa, ei minua edes haitannut koiran tyhmäilyt. Ensi viikolla mennään kokeilemaan ihan tosissaan!

Tuomarina toimi Jari Piiroinen.

Paikkamakuu 5 - Ensimmäinen  kerta, kun Kida makaa täyden ajan niin, että olen poissa. Tähän plussattuna koiran hirmuinen piippaus ja levottomuus ja olin varma, että se tulee puolen minuutin päästä korvat tötteröllä minua etsimään. Eipä tullut! Sen sijaan nousi istumaan, hengaili istuen hetken, ja painui takaisin maate. Levotonta oli ollut, mutta loppuun sitten rauhoittui. Kun tulin takaisin, näytti oikein hyvältä eikä säätänyt omiaan. Tätä pitää treenata nyt paljon, vaikka olisi kuinka tylsä ajatuksena.
Seuraaminen taluttimetta 7 - Ihan kamalaa! Oikeasti. Haisteli maata, sääti omiaan, keskittyi varmaan vihrieisiin pikkumiehiin. Juostessa oli Kidamaisen hienoa työskentelyä, mutta kävellen sääti itsekseen. Kyllä näkee, että tokoilun sijaan on keskitytty agiin.
Liikkeestä maahanmeno 7 - Bfffff. Seuruu oli taas tättärää-meininkiä ja maahan meni kaksoiskäskyllä, kun ei keskittynyt minuun.
Luoksetulo 5 - Tätä olen treenannut käyttämällä sekä ääni-ja käsiapua. Valitsin äänen, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt valita se käsi! No. Ei pysähtynyt kuin vasta toisella käskyllä. Pysähtyi kuitenkin, sehän on hieno juttu! Jos seuraavaa kertaa varten vähän treenaisi.
Liikkeestä seisominen 5 - KAMALA. Siis ihan hirveä. Käskystä piittaamatta hiipuili messissä, kaksoiskäskyllä pysähtyi, mutta siinäkin siirsi itsekseen peppua kun kävelin ohi. Murrrr. Ainoa liike, joka oikeasti suututti. Keskittyi kehän laidalla oleviin tuttuihin ihmisiin.
Noutaminen 8 - Cool! Odotti käskyä hienosti kontaktia ottaen. Pinkaisi kapulalle, otti hienosti. Miinus, että tuli eteen vinoon rumasti. Muuten toimi tosi hienosti, siirtyi sivuun vasta käskystäni ja nam!
Kauko-ohjaus 9 - Ensimmäinen istuminen piti pyytää kaksoiskäskyllä, neiti vaan toljotti minua kuin en olisi sanonut mitään. Sitten teki liikkeet erittäin kauniisti, pehmeästi ja ennakoimatta.
Vapaa estehyppy 9 - Ensin Kida sekoitti alokasluokan hyppyyn ja jäi seisomaan esteen taakse kuulematta istu-komentoani. Sitten istui alas ja kaikki sujui täydellisesti. Loikkasi hienosti sivulleni. Ja esteen takanakin istui suorassa. Ja tämä on liike, jota olemme harjoitelleet tasan yhden kerran eilen yöllä, kun keksin tänne kisoihin lähtemisen!!
Kokonaisvaikutus 8,5 - Tuomari kommentoi, että työskentely oli alkuun erittäin levotonta, mutta rauhoittui todella hienosti loppua kohden. Kehui liikkeitä pehmeiksi ja kauniiksi ja totesi vain, että lisää varmuutta ja tarkkuutta niin se on siinä. Ja jos neiti suvaitsisi olla vähän rauhallisempi ensi kerran. ; )

Tulos 137,5p., AVO3, 2/2
Hävisimme muuten vain pisteellä toiselle koiralle!! Eli pisteen päähän jäi hienon ruusukkeen saaminen. Hehe.



Olipas jees! Kisan päätteeksi käppäiltiin koirat vapaana, ja mukana kulki myös Annin 5kk ikäinen aussiepoika Luca! Luca olisi hirmuisesti halunnut leikkiä, mutta Kida tyytyi kohtelemaan pentua kuin alempiluokkaista ja ärisi kurkkunsa käheäksi. Onneksi Luca on ihana, eikä piitannut neidin äksyilystä! Lopulta Kida kyllästyikin irvailuun ja käyttäytyi nätisti, vaikka leikiksi toverukset eivät pistäneetkään. Ehkäpä ensi kerralla vähemmän väsyneissä tunnelmissa!



keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Eilisilta kulutettiin liitelyn merkeissä

Tokotreenistä on lomailtu, mutta sen sijaan ageiltu on tämänkin harrastuksen edestä. Temppuja on myös tehty sisätiloissa sadepäivänä, ja neidit tykkäävät tällaisesta hauskasta aivojumpasta ihan superisti. Nyt kuitenkin kummempia hölisemättä eilisten treenien pariin, jotta varmasti tylsistytän lukijat. Olipahan muuten varsin pitkä rata (jonka aikana menin solmuun n. 20 kertaa) ja aivan äärettömän hyviä ohjeita ja vinkkejä sai kotiintuomisiksi!


Menin asenteella, että ei haittaa, vaikka olen puolet huonompi kuin muut treenaajat. Sekaisin olin kokoajan kroppani kanssa, välillä jo vähän surkuhupaisasti hymyilytti typeryyteni, mutta ainakin minulla on kaksi hemmetin hyvää, lupaavaa ja potentiaalista koiraa! Oppimaanhan tuonne on tultu. Pikku kannustuspuheiden jälkeen sainkin radat menemään ihan kivuttomasti pätkissä. Ohjeita oli, että ääntä voi käyttää vähemmän, liikkeessä pitää olla kokoajan ja minun tulee olla nopeampi ja täsmällisempi. Siitä sitten muokkaamaan.

Keinu meni molemmilla aika superisti. Hyvin oppineet. Tara yllätti kepeillä: osasi hakea vauhdista oikean välin ja täysillä kepit loppuun asti. Hyvä Tara! Kida menee kepit vieläkin hapuillen ja varovasti, mutta kohta neidin luulisi keksivän, mikä on homman nimi. Tosi tiukkoja kurveja oli, Kidalla auttoi paljon pieni huomionimen huudahdus ja kurveista tuli huomattavasti tiukempia. Muutama vaativampikin ohjauskuvio otettiin, Taran kanssa ne sujuivat hyvin ja jopa Kida osasi, vaikka onkin niin aloitteleva liitelijä.

Kidan mielenkiinto oli muissa ihmisissä tällä kertaa enemmän kuin työnteossa. Se pänni, saisi muistaa, että töissä tehdään töitä eikä haihatella tuttujen perään. Sen sijaan Taran työmoraali oli kohdillaan. Välillä se vähän kiehui, mutta nämä johtuivat minun hitaasta ohjauksestani. Vauhtiin kun päästiin, mentiin ilman ongelmia ja hienosti.

Loppulenkeillä pääsivät likat vielä tutustumaan aidan luona köntysteleviin lehmiin. Tara näki parhaakseen väistää rivakasti, kun lehmä toi ison turpansa lähemmäs, mutta Kida suhtautui otuksiin tosi coolisti. Seisoi ja vilkaisi sivusilmällä, sitten keskittyi seisomaan rauhallisesti aloillaan ja odottamaan tietoa, mihin seuraavaksi ollaan menossa.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Heinolassa loikitaan

Uhmaten lämpöaaltoa suuntasimme tiimimme ja Erika-assistentin kanssa Heinolan raviradalla, jota voisi leikkimielisesti kutsua tämän päiväisen perusteella aavikoksi. Aavikolle järjesti Heinolan palvelus-ja seurakoira oy epäviralliset agilitykisat, joihin meidän Johannan kanssa oli tottakai pakko osallistua. Lämpöhalvaus meinasi iskeä koiriin jo menomatkalla, mutta pulahtaminen järvessä matkan alkuvaiheessa viilensi niin paljon, että selvisimme määränpäähän ongelmitta. Koirien viilentymisestä pidimme hyvin huolen märkien pyyhkeiden, varjon ja hurjien vesimäärien avustuksella.

Kidan ja Taran ilmoitin ykkösradalle kisaamaan. Möllirata olisi ollut niin mukavan simppeli, ja sitä kaipauksella katselin auton kyljestä odotellessani ykkösten alkamista. Jetta vetäisi hienosti mölliradalta kakkostuloksen, onnittelut siitä!

Ensin menimme Taran kanssa. Täytyy sanoa, että minun on opeteltava helteessä toimimista, koska jäädyin kerran jos toisenkin ja Tarakin meni tosi rumasti. Hävetti suorastaan, vaikka hyviäkin pätkiä tuli. Esteitä oli 20, ja vähän kuumuus vaikutti jaksamiseen, koska virhepisteitä meille tuli laiskasti laskettuna n. 600000 ja pari kertaa puomikin putosi maahan. Ensimmäisestä pudotuksesta syytän kuitenkin julmasti koiraa: ei kesken radan aleta katsomaan radan ulkopuolelle!





Kaikesta rumasta säädöstä, jäätymisistä, virheistä ja putoilusta huolimatta Tara tuli ykkösradan toiseksi. Taisivat antaa meille säälipisteitä.

Kida oli viimeinen osallistuja. Sen jaksamisessa ei ollut ongelmaa! Meno oli niin nättiä, ja muutamaa typerää ohjaajan virhettä jos ei olisi ollut, olisi kaikki mennyt paremmin kuin rasvattu silakka meressä. Kepeille Kida meni turhan itsevarmasti. En ehtinyt hidastaa, ja mentyään oikeasta lovista sisään (!!) sille iski epävarmuus. Saimme kepit kuitenkin suht oikein tehtyä, en jäänyt jankkaamaan siihen vaan jatkoimme eteenpäin. Helteinen aavikko ei ehkä ole keppien paras treenipaikka.

Tuli kyllä tosi hienoja käännöksiä ja otti ohjaukseni todella hyvin! Muutama ohitus juuri sen takia, kun minä jäädyin ja en ohjannut. Pari kertaa (myös Taran kohdalla) minä tuppisuuna en sanonut koiralle mitään merkkiä, mille esteelle ollaan menossa?! Häh?! Mitä sellainen ohjaus on? Tämän takia Kida meni viimemetreillä putkeen, vaikka luvassa olisi ollut puomi. Neiti kuitenkin tuli ulos kun kuuli rääkäisyni (ja varmaan kirosi minua, että koita ämmä hoitaa tehtäväsi niin minäkin voisin omani) ja sitten suoritimme puomin kauniisti.




Koira teki hyvin, minä en. En tainnut edes tajuta olevani agilitykentällä. Vaikutti enemmän kuin olisin vain päättömästi kieriskellyt kevätnurmella.

Koirat pääsivät epiksien jälkeen vielä polskahtamaan järveen, kun hyvän paikan löysimme matkan varrelta. Kotona kävelylenkin päätteeksi olikin sitten hyvä asettua lepäämään palkinnoksi saatuja tikkuja syöden.

Loppuun vielä pakollinen palkintokuva Tarasta, vaikka emme ehkä ihan olisi kaunista ruusuketta ansainneetkaan...

Mistä tietää, ettei Maija ole jaksanut panostaa kuvaan ja haluaa vain saada sen otettua hetijustnyt? Horisontti on suora ja silleen. Siitä.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Paras tiimi

Juuri tuossa internetin ihmeellisessä maailmassa hehkutin, miten tyytyväinen koiratiimiini olen! Ja sietää kyllä ollakin. Molemmat ovat hyväpäisiä, asiallisesti käyttäytyviä ja mukavia otuksia. Tottakai jokaisessa koirassa on virheensä, oli se sitten liika iloisuus ja vieraiden liian tuttavallinen käsittely tai päinvastaisesti laumasidonnaisuus ja näin ollen vieraiden kylmä tervehtiminen, mutta ei minun kyllä tarvitse hävetä noita kahta. Lisäksi molemmissa on potentiaalia lajeissa, jotka olen niille omikseen ottanut, joten ei tässä voi kuin hymy suupielessä kirjoitella tätä blogipäivitystä!

Oli agilitytreenit. Oli kivat agilitytreenit!


Yritän olla kirjoittamatta hehtaaripäivitystä turhan yksityiskohtaisesti, koska väsyttää. Takaakierto osoittautui Taran heikoksi kohdaksi. Tekee liian tiukan kurvin ja näin ollen joutuu ponnistelemaan päästäkseen esteen yli. Muurilla lintsaakin ja ottaa tukea, jolloin palikat lentelee. Minun pitää muistaa viedä ohjaus loppuun asti, olla maltillinen ja pyytää tarvittaessa suurempaa kaarrosta, niin homma toimii.

Ei edes yrittänyt puomille vaan meni putkeen! Kelpo koira. Kepit muuten ok, mutta ottaa yhä kontaktia (ja emme vieläkään tajua, miten kykenee ottamaan kontaktia ja tekemään kepit samalla superisti) ja minun pitää alkaa vaatia lisää vauhtia ja kulkemaan reippaammin koiran edellä.

Kasin putki oli oikeasti vieläkin jyrkemmässä kulmassa, kunnon pimeä paikka, mutta toimi. Puomilla riitti, että hidastin puoli askelta vauhtia ennen puomia --> laukka-askel rikkoutui raville, varma kontaktille osuminen, sitten taas vauhdilla ja kaasulla eteenpäin. Hyvin toimi!

Kida oli superi. Taas. Mun pieni paimen on jo niin iso yhyy. Kusi tosin kolmosen kierron monta kertaa alittamalla riman (!!), koska tuli liian tiukalla kurvilla esteelle, eikä mahtunut hyppäämään. Korjaantui, kun sain ohjattua paremmin kaarron. Putkelle irtosi täydellisesti kehonkieltäni katsellen. Kepit yhä kompastuskivi, peruuttamalla menee vauhdilla ja kuulemma erittäin hyvällä tekniikalla, mutta epävarmuus iskee kun kuljen oikein päin. Tätä tehtävää vahvistaen.

Puomilla saan alkaa vaatia enemmän vauhtia. Kontaktit ottaa superisti, nyt saa oppia pilistämään puomin täysillä. Pituus on ihana ja muilla esteillä ongelmia ei ollutkaan. No muurilla otettiin taas kaarroksen haltuunottoa, mutta Kida ei ota tukea muurista vaikka kurvista tulisikin hurjan tiukka.

Näin! Kida oli muuten mainio ennenkuin aloitimme treenin. Se oli pilistämässä putkeen ilman lupaani. Juuri ennen putkea totesin koiralle kieltävän käskyn, ja neiti jarruttaa, kääntyy ja palaa luokseni. Ohjaajan kanssa nauroimme, että melko hyvin onnistuin saamaan innolla esteelle juoksevan koiran noin helposti luokseni! Broilerinakeissa on taikaa.

Agsnaps

Lauantaina käytiin illalla treenaamassa. Olipahan väsynyttä touhua! Vettä kului runsaasti ja kielet hipoivat maneesin pohjaa. Hyvät treenit silti oli.

Pöytää kokeilin molempien kanssa, oli oikein bueno. Kida tykkäsi tehtävästä niin paljon, että kesken toisen harjoituksen juoksi vaan ilman kontrollia pöydälle napittamaan. "No tätähän me äsken tehtiin!"


Uljaan uhkea tekemäni hellepäivän rata. Kepit oli vielä kolmosen takana, että keinulta otettiin neloshyppy esteenä numero 11, sitten takaakierto kolmoselta esteeksi numero 12, ja kepit viimeisenä.

Tara oli liekeissä, ja osasi kivasti käydä tankkaamassa vettä, kun olo tuntui tukalalta. Eteen-harjoitusta otettiin kolmella hypyllä ja putkella, se vaati hieman hiomista, mutta pallopalkalla mikä tahansa onnistuu. Viimeinen irtoaminen olikin sitten kaunista. Mitään ongelmia neidin kanssa ei ollut, hieman ylimääräistä virtaa oli, kun treenikertoja jäänyt väliin juoksujen takia, mutta selvisimme molemmat hengissä ulos maneesista.

Kida oli väsympi. Kepeillä se haahuili taas hitaana ja epävarmana, kuin ei olisi koskaan niitä tehnytkään. Harjoitusta vaan lisää ja lisää, tänään onneksi taas treenit. Renkaan meni joka kerta oikein, ei alitellu! Eteen-irtoaminen niin parasta A-laatua, etytä ylpeä saa olla, mutta sitä onkin muksusta asti paimenen kanssa opeteltu. Radalla ei ongelmia. Keinulla sössi kerran ja säikähti rämäytystä aika tavalla, sitten oltiin kerta epävarmoja, kunnes positiivisen palautteen myötä uskalsi taas. Onneksi.

Tättärää, meillä on laiskasta menosta videomateriaalia!

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Pyörähdeltiin tokon tahtiin

Ehdin herätä, iskeä sämpylän naamariin ja pukea, ja sitten suuntasimmekin Launeen ruohokentille tokoilemaan! Minä otin sekä Kidan&Taran, Johanna lähti Jetan kanssa ja Viivi tuli Jetan veljen Leevi-valkkarin kanssa myös paikalle. Tai itseasiassa, viimeiseksi mainittu oli jo paikalla, me kun tulimme koreasti myöhässä. Mutta kävin ostamassa naksuttimen ja uuden uutukaisen kapulan!

Kida oli aivan liekeissä. Hyvänen aika, oikeasti. Se melkein lensi töpöhäntänsä avulla ja oli niin energinen, että minua ihan nauratti.
Aloiteltiin noudon treenaamisella. Uusi kapula ei tuottanut päänvaivaa, ja varsin hienosti tuo osasi tuoda kapulan oikeaoppisesti ensin eteen ja siirtyä sitten käskyn saatuaan sivulle.
Ruutua tehtiin vähän. Meni vähän fifty-fifty. Osasi, sitten ei tajunnutkaan, sitten otin namialustan avuksi ja oli ihan ookoo suorituksia.
Seuruupätkää, jossa paljon käännöksiä, pysähdyksiä ja juoksuun siirtymistä. Kontakti pysyi nätisti, ja en jäänyt tätä hinkuttamaan, otin vaan kokeeksi.
Kaukokäskyt ihan ok, kerran taisi istumaan noustessa siirtyä samalla eteenpäin ja kun näytin tämän vuoksi myrtsiä naamaa, ei seuraavaksi suostunut lainkaan nousemaan istumaan. Höh, herkkis. No, saatiin kuitenkin hienot suoritukset aikaiseksi, kunhan pyysin anteeksi.

Kun Kida oli saanut touhottaa, siirtyi se autoon ja töihin pääsi Tara. Ai juukelis, neiti on kehittynyt!

Käsiavulla tulee sivulle aikamoisen näpsäkästi. Aiemmin jäänyt joko kauas minusta tai ihan vinoon istumaan, nyt löytyi oikeaa asentoa kokoajan ja oli varsin maltillinen. Johanna heitteli Jetalle palloa ja kivasti pysyi tehtävien tasalla, vaikka pallo niiiiiiiin olisi kiinnostanut enemmän.
Seuruussa vielä imuttelen, ottaa välimatkaa ja jää helposti liian taakse. Käännöksiäkään ei oikein osaa, mutta namin avustuksella näyttää jo asialliselta. Ei suinkaan kengurujuoksulta.
Luoksetulo oli hieno! Avustin kädellä sivulletulon, mutta tosi kivasti odottaa käskyä ja pilistää luokse. Samoin eteentulo on varsin mallikas!

Mun agilitykoirahan varmaan pääsee tällä vauhdilla pyörähtämään tokoissa veteraani-iällä!

Illalla pääsi vielä koiralauma uimaan hiekkarannalle, ja sekös oli mukavaa. Keskityin Kidan uimaopetukseen, ja tuli hienoa takajalkojen käyttöä, kun pilistää kunnolla vedessä. Tara nyt on uimamaisteri jo syntyjään. Kun emme heitelleet keppejä, ihanaksi leikiksi osoittautui jälleen kerran roiskittujen pisaroiden nappaaminen ilmasta ja vesihippa!

torstai 2. kesäkuuta 2011

Mätsärikesän avaus!

Olipas niiiiin mukavaa olla mätsäreissä pitkästä aikaa. :-)

Lähdin molempien neitien kanssa Nastolaan, jossa Pyreneittenkoirien yhdistys järjesti toimintaa. Arvioin sään aivan liian viileäksi, koska kun pilvet siirtyivät, hellettä oli ja paljon mukavan leppoisasta tuulesta huolimatta. Aika kului joutuisasti hyvässä seurassa, ja pian oli aika siirtyä mukavan tuomarin tutkittavaksi itse kehään.

Kida käyttäytyi erittäin ensiluokkaisesti. Sen pitää saada rauhoittua tilaan, suoraan autosta kehään-taktiikka ei vain toimi. Seisoi kauniisti, antoi tuomarin katsoa hampaat ja muutenkin kosketella ilman minkäänlaisia niiauksia. Itseasiassa tuomari oli erittäin tarkka, ja palasi hiplaamaan kolmesti verratessaan parivaljakkoa. Varsin tasaväkistä oli, mutta hymyillen setä antoi meillä punaisen nauhan.

Sitten yksi pari väliin ja Taran kanssa kettuilemaan. Kuuma ilma rauhoitti energistä menijää, ja muistin olla pitämättä nameja näköpiirissä, ja Tara meni hienosti. Seisoi kivasti vapaana ja ravasi hyvin. Vastassa ollut tanskandoggi jäi kakkoseksi, kun koiraa tutkittuaan samainen setä antoi myös noutajalle punaista nauhaa!

Eli molemmat punaisiin! Erika otti Taran esitettäväkseen, ja minä menin Kidan kanssa siihen perään. Kida seisoi hienosti, vaikka kuumuus selvästi väsytti. Loppuvaiheessa piti vähän liikahdella, kun tasajaloin nököttäminen alkoi tuntua liian ylitsepääsemättömältä tehtävältä. Oli erittäin ryhdikäs ja kaunis. Vilkuilin Tarankin menoa, ja Erikan käsissä noutaja tuntui viihtyvän mainiosti. Seisoi hienosti ja miellytti tuomaria. Koira toisensa perään putosi, ja lopulta oli kuusi koiraa jäljellä kehässä!

Pohdittuaan ankarasti saivat kuitenkin Kida&Tara lähdön kehästä oikeastaan yhtä aikaa. Voisi sanoa, että sijoitukseksi napsahti tytöillä PUN 5&6! Palkinnoitta jäimme, mutta se ei haitannut. Olivathan nuo varsin pieniä, kun voittajanelikoksi selviytyi valkoinenpaimenkoira (onnea Leevi kolmannesta sijasta!), tanskandoggi, pyreneittenmastiffi ja unkarinvizla. Hyvää, erittäin hyvää käytöstä kaksikolta, ei voi olla kuin tyytyväinen. Kisapaikallakin keskityttiin lepäämään helteessä.

Jäimme neitien kanssa katsomaan Remus-käppänän suoriutumista loppukehissä, ja hienosti pikkuherra selvisi BIS-kehässä viidenneksi! Onnea! Mätsäröinnin jälkeen suuntasimme tietämälleni uimarannalle, jossa Kida ja Tara saivat polskia mielin määrin ennen kotiinpaluuta.

Kuvia tulee, kunhan saan niitä kätösiini!