tiistai 23. elokuuta 2011

ARVONNAN TULOS

Kiitän kaikkia kovasti, jotka auttoivat meikäläistä heittelemällä ideoita päivitysten suhteen! About jokaisen ehdotuksen aion toteuttaa, joskin tavarapostauksen olen tehnyt jo.

Uusi otsikkokuva on ruma, ja siihen tulee muutosta heti, kun saan paremman tehtyä. Sitä odotellessa... inspiraation löytymistä. Pieniä uudistuksia tulee kuitenkin blogin sisältöönkin!
Ensinnäkin kerran kuukaudessa tulee päivitys nimeltä "Kuukauden koirakatselmus"! Eli kerran kuukaudessa teen päivityksen jomman kumman neidin silmin, kirjoittaen koiran suulla tarinan jostakin (toivottavasti merkittävämmästä) tapahtumasta!

Arvonnan tulos on myös selvillä! Reippaasti kirjoitin jokaisen osanottajan nimen lapulle, ja kiskaisin voittajan hatusta, tai tässä tapauksessa kulhosta. Sekoitin niin perinpohjaisesti, että muutama lappupallo pääsi tarkastamaan lattiatasonkin.. mutta lopulta 11 osallistujan joukosta voittajaksi nousi SIRU! Onnea, jos sitä tässä tapauksessa voi toivottaa.

Viskaan sinua kuvalla, kunhan se valmistuu. :)

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Syksyn merkit


Kaikki tunnistavat, että syksy on alkanut! Puiden lehdet alkavat hitaasti kellastumaan, ja ilma ei ole enää lainkaan niin kuivan helteinen kuin kuukausi takaperin. Järvivedet jäähtyvät, uimarannat ovat hiljenneet.. selviä syyskelien merkkejä! Vaan minulla on vielä omat syksyä ilmaisevat tekijät, joista varsinkin töpöhännällä varustettu paimen on erittäin tehokas ja toimiva. Helteiden siirtyessä koko pikkuelikko on täynnä tarmoa ja energiaa, ja motivaatio työskennellä on ihan huippu! Senpä takia lomat on lomailtu, ja nyt treenaamme agia kahdesti viikossa (ti&la) sekä tokoa pyrin reenailemaan kolmesti (pe,su&ke). Pari vapaapäivää takaa, että aivot ja mieli saavat myös levätä, eivätkä nuo tokotreenauskerrat ole kiveen hakattuja.


Tara on ollut myös reipas eläin! Se tykkää käyttää nenäänsä, ja naksuttimella on oppinut huimasti tokojuttujakin. Sivulletulo menee käsiavulla, samoin eteentulo. Paikkamakuu on aika jees, muutenkin tuolla on todella vahva odota-käsky, joka on varsin plussaa agiradalla. Nenää neiti tykkää työstää, ja tänäänkin kävin ottamassa jonkinasteista nomea, jotta heilurihäntä pääsi ruohikkoon nuuskuttelemaan.

Agilityssä se on kehittynyt huimasti, Ninankin sanojen mukaan. Ainahan se on ollut hemmetin hyvä, mutta nyt oppinut vähän irtaantumaan minusta. Saanut rohkeutta ja keksinyt erilaisia kikkoja, notkistunut ja vaikka mitä. Neidin kanssa on ilo työstää. Kuumenemista ei näy juuri ollenkaan, paitsi kepeillä, jos tulee epäonnistumisia. Kun pidän oman mieleni rentoja ja olemuksen tyynenä, se kuitenkin pysyy hanskassa ja rauhoittuu itsekseen.



Eilen, lauantaina, otettiin agitreeniä. Maneesi on käyttökiellossa rakennushommien takia, ja pystytettiin väsäämäni pikkuinen rata ulos. Okei, väsäämäni rata oli itseasiassa erilainen, mutta tilaa oli niin _vähän_, joten piti vähän improvisoida. Tiukkoja käännöksiähän sitä piti treenata, ja niitä tosiaankin saatiin tehtyä...

Puomin kontakteilla yritin Kidan kanssa jo antaa sen tehdä itse, mutta liusui pois. Mur. Ei ollut naksua käytössä, koska en ottanut namipalkkaa, niin heti alkoi fuskata. Pelasin sitten varmemman päälle, ja oli hyvät. Taralla samoin. Renkaalla ei probleemoja. Kida kepitteli erittäin hyvin, pari kertaa palkkasin oikeasta välistä alussa ja sitten teki jo aika vauhdilla kepitykset! Hienoa edistymistä! Tara kuumeni, vaihteeksi, kun meni kokoajan kakkosvälistä ja ei millään olisi malttanut korjata oikein. Saatiin kuitenkin hyvät tulokset.

Pyöritys oli muuten ok, paitsi Kidan kohdalla kun tein niin tajusin ohjaavani päin mäntyä. Korjasin oman toimintani, ja meno muuttui heti täydelliseksi. Taran kanssa tajusin jo tekemäni mokat, ja meno oli aika bueno alusta saakka. Ei valittamista. Hyvin neidit toimivat ja työskentelivät huonolla alustalla pienessä tilassa... maneesia odotellessa!




Äsken kävin tokoilemassa neidin kanssa, jonka jälkeen oli siis Taran vuoro tokoilla ja nomeilla (ja se teki hommansa pätevästi ja suurella riemulla). Alkuun otin vähän tunnistusnoudon alkeita. Haki kapulan minulla, sitten sai käyttää nenäänsä ja etsiä ruohikosta. "Oma"-käskyn vahvistelua, ja hyvältähän tuo näytti.

Ruutu-työskentely on ottanut tuulta purjeisiin! Juoksi ruudulle ensin hiirimaton avulla, sitten ilmankin sitä. Asettui makaamaan käskystä, ja odotti vapautukseen. Tuli hemmetin hyvä fiilis tästä.
Nouto oli bueno. Parit eteentulot, vietit oikein huimiin korkeuksiin ja sitten parit noudot. Oli hyvä.
Luoksari on jees. Kerran ei meinannut pysähtyä, murisin ja otettiin uusiksi, niin tuli täydellinen suoritus. Sama päti kaukokäskyissä, vaikkakin pistin vielä varmuudeksi taakse odottamaan ihanaisen pallon, jottei tule himoa hiipiä eteenpäin...

Eipä muuta tällä kertaa. Viimeksi kun treenasin muutamat päivät takaperin, niin huomasin Kidan menevän makuussa ihan makaroniksi. Lonkalleen vaan ja kiinnostusta ei ole. Nyt olen vahvistellut oikeaa makaamista, palkannut ja täytyy sanoa, että heti on innostuneemmin ja paremmassa asennossa! Oli oikein pätevät treenaamiset.


Uudistuksia ja arvonnan tulokset ovat tulossa! Niitä odotellessa..... ;)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Menestystä ja epämenestystä

Menestystä koettiin agilityä treenaillessa. Lauantai oli vähän kurja päivä, omistajan hermot olivat riekaleina, mutta idioottina piti kuitenkin mennä maneesille tekemään säätöä. Radantynkä, jonka tekemiseksi tekaisin, sisälsi muutamia kiertoja, sylkkäriä, pyöritystä esim. putkilla, keinun, kepit, A:n. Taran kanssa meni hienosti, haki kepeillekin vauhdista superisti joskin väärään väliin) ja Kidankin kanssa tuli hienoja tuloksia, vaikka allekirjoittaneen pipo meinasi lopulta palaa ihan turhasta. Peruuttamattomia traumoja ei kuitenkaan aiheutettu. Tapsasta ei ehditty ottaa videomateriaalia, mutta Kidetin pienoista menoa voi vilkaista videolta, jonka lisään huomenna. Nyt olen väärällä koneella.

Tiistaina oli ryhmätreenit, ja rata oli kiva, mutten jaksa tehdä ratapiirrosta yhyy. Suhteellisen simppeli, mutta silläkin sai kivat ohjauskikat kokeiltua. A meni molemmilla hienosti takaaleikkaamalla, Tara vähän epäröi, mutta menipä hienosti silti. Kepeillä naksuttelin molemmilla oikeasta välistä menoa, ja johan tuli hienoa tulosta. Muutenkin Taralla kepit on hienot, ja jopa Kida on oivaltanut vihdoin itse idean! Mahtavaa, tätä on odotettu. Vielä kun vauhti tulee, se on siinä. Hienosti meni kumpainenkin kokonaisuudessaan, ja olo oli hyvä.

Epämenestystä pamahti mätsäreistä tänään. Sateli vähän, tai itseasiassa kehien ajaksi vedentulo loppui. Kida oli tättärää ja virtaa täynnä, vähän piti vieraille haukkua, mutta aika iisisti oli paikalla. Mitä nyt Johannan ja Jetan perään piti tuijottaa, mutta sainpahan otettua paljon kontaktitreeniä ennen kehien alkuja. Esittäjäkään ei ollut kartalla, jotenkin oli taas niin mieli maassa, ettei jaksanut kiinnostaa. Huonolla esittämisellä ja epäkiinnostuneella koiralla SIN ei sij. Oli kyllä ihan odotettavissa.

Tara rakastaa mätsäreitä ja tötteröi energisellä olemuksellaan vaihteeksi punaisen nauhan. Loppukehissä minä en jaksanut enää tehdä elettäkään hyvän esittämisen vuoksi ja eipä Tapsakaan palkintosijoille päässyt. Mitäpä pienistä, viheriöllä loppujuoksut, jonne riekkumaan tuli myös pikkuinen Dina-samojedi.

Arvontaan saa vielä osallistua! Hurjasti kiitoksia ideoista, kaikki aion toteuttaa ajallaan. Vielä vaan ideointia tulemaan! Arvonnan tuloksen ilmoitan täällä, kun sen aika koittaa. : )







perjantai 12. elokuuta 2011

Forrrrmula. Ja hurjan suuri SUURKILPAILU!

Jottei päivitys olisi täysin triviaalinen ja mainostava (toisinsanoen säälittävä), aloitetaan kertomalla, että Kida kävi crossailemassa Johannan ja Jetan kanssa. Tai Kida oli sitä mieltä, että nyt crossataan, vaikka Johanna oli lähinnä ajatellut rentotempoista iltalenkkiä. Paimen puksutti vauhdilla joustohihnan päässä, ja Johanna joutui hyssyttelemään paljon. Kidaa oli varmasti homma turhauttanut, joten pitää tästä lähtien muistaa, että tuo on oppinut juoksemaan ja lujaa... .. No, siihenhän minä olen sen opettanutkin.


NYT ON AIKA SUURVISAN!

Ehdotelkaa aiheita, mistä haluaisitte minun postaavan blogiin! Olen huomannut tämän olevan niin treenipitoista, että haluan lukijoiden kertovan, mistä olisi kivaa lukea! Kaikenlaisia ehdotuksia otetaan vastaan. Henkilökohtaiset- tai intiimit tiedot eivät kyllä ole tähän blogiin soveltuvaa sisältöä, mutta kaikkea koiriin liittyvään saa lätkäistä pöytään.

Kaikkien ehdottelijoiden kesken suoritan arvonnan, ja voittaja saa palkakseen väsäämäni piirroksen syksyn riemuksi!

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Viettitokoa & Vauhdikasta agilentoa

Olipas koirarikas päivä! Mikä jatkuu huomenna mätsäröinnin merkeissä, ellei keli aivan kamalaksi heittäydy. Tänään taivas räpäytteli sadetta mukavan useaan otteeseen, mutta onneksi onnistuimme välttämään kurjakelit hienosti! Tai no, agiliidon aikana vettä sateli komeasti, mutta mitäpä tuo maneesin turvassa haittaa.

Löpinät sikseen. Aamupäivällä Erika tuli käymään, ja esittelin vähän neitikoirien osaamia temppuja. Hienostihan nuo esiintyivätkin. Vähän sen jälkeen Tara sai jäädä kotiin, ja lähdimme Johannan&Jetan kanssa kentälle ottamaan tokoa. Nostatin koiran vietit huippuunsa, ja hullunhauskaa meillä olikin. Kida oli aivan innoissaan, ja tehtävät olivat sen mukaisia! Tauko on tehnyt ihmeitä.

Kapulan kanssa meno oli hienoa. Kapula oli jeejee ihana, ja laukallahan tuo palautteli. Naksuttelin hienoista palautuksista ja annoin palkkaa, ja pari kunnon palautusta sivullekin otin kaikkien sääntöjen mukaan.
Seuruu oli tosi kivaa. Hyvät käännökset, hyvä kontakti, nopeat pysähtymiset.
Liikkeestä maahanmeno kymppi plus. Ei lisättävää.
Luoksarin pysäytys oli kiva! Vauhdikkaalla laukalla ja varsin terävä pysähdys. Ilahdutti. Parit läpivedotkin otin, ettei ala ennakointi.
Kaukot olivat myös kivoja. Ensin meinasi valua, koska minulla oli ihanaakin ihanampi pallo, mutta iskimpä sen sitten koiran taakse odottamaan. Hyvästä suorituksesta vapautin pallolle, ja hyvät suoritukset tulikin.
Liikkeestä seisomisessa meinasi vammailla. Ensin otti miniaskeleen, kun kävelin ohitse selän taakse. En kelpuuttanut. Laskeutui kerran luvatta istumaan, en kelpuuttanut sitäkään. Tulipahan oikeakin liike, kun napakasti sen vaadin. Sitten tekikin todella nätisti.

Sittenhän myö myös ageiltiin! Napattiin Sandra&Sulo matkalla, koska he tulivat samaan ryhmään kanssamme. Olipahan hauskaa, vaikka treenit venähtikin myöhäiseksi. : )


Ensin ajattelin, että no onpas helppo rata, mutta kun alettiin ottaa oikein kunnon teitä, niin ei se niin simppeliä ollutkaan. Kiva kylläkin!

Kida pääsi ensin, koska odotti hienosti lupaa tulla autosta. Neidit ovat alkaneet ikävästi ennakoimaan maneesilla ulostulon, kun harrastaminen on niin kivaaaa. Neidissä oli virtaa, mutta tapansa mukaan se oli hyvin kuulolla ja teki töitä minun, ei oman päänsä mukaan.
Hirmuisesti puomi imi neitiä puoleensa! Paljon mieluummin olisi mennyt sinne kuin putkiin. Hyvin teki kuitenkin. Itse sekoilin ohjauksessani, mutta tajusin kyllä kaikki virheeni itse ja samalla en voinut olla enempää ylpeä. Tajusin siinä, miten hyvin tuo on kuulolla, miten taitavasti se ottaa kehoni signaalit...

Kepeillä naurettiin. Kidan aivot raksuttivat niin, että yleisöönasti kuului. Se teki kepit hitaasti, mutta itse, ilman apujani. Ja se teki ne oikein, itse oivaltaen! Kuitenkin kun vaihdoin puolta, meno olikin paljon oudompaa ja Kida oli ihan pihalla... pitää vissiin treenata vaikeaa puolta enemmän. Mutta kuitenkin, hieno tyttö.

Kontaktit naksutin, ja teki tosi kauniisti ja varmasti. Kaarrokset, käännökset, sylkkäri... näytti hyvältä! Pussiin sujahti ilman ongelmia.

Tara oli tosi pätevällä tuulella! Kaipa hän oli pörheä, kun on päässyt naksuttelemaan ja tekemään temppuja niin paljon. Teki varsinkin takaakierrot tosi hyvin ja tiukasti. Muutenkin oli kuulolla, ja vaikka kuumenikin aika vahvasti (mikä tuli esiin radalla päästettävän mölyn muodossa) niin silti teki hommansa hienosti. Nina mietiskeli, että Tara on kehittynyt ihan hurjasti. Se on varsinainen superliitäjä!

Puomilla Tara keksi jotain tyhmää pelleilyä, ettei hän muka voi mennä puomilla/-lle ilman minua. Saatiinpa kuitenkin pari onnistunutta, mutta vähän tämä jäi kalvamaan. Kontaktit ovat kuitenkin olleet aina Tapsan lempiesteitä. Kai neidillä oli vain hetki, ettei kestänyt, kun lähdin itse sivuun tiellä olevan putken takia.

Kepeillä kuumeneminen meni yli äyräiden. Jätti viimeisen kokoajan tekemättä, ja alkoikin sitten mennä sekaisin ja haukkumaan ja muutoin mölisemään. Yhdet onnistuneet kepit saivat riittää, ja jottei tilanne jäänyt ihan sekopäiseksi, otettiin vielä pussia, jonka tekikin tosi hienosti.

Taran työskentelystä varsinkin olin tänään todella ylpeä! Mainio noutaja onnistuu aina minut yllättämään kerta toisensa jälkeen.

perjantai 5. elokuuta 2011

Meillä kävi hieroja!

Kello 12 rinkuteltiin meidän summeria, ja Kida aloitti tervetuloseremoniansa. Iskin koirat makkariin koiraportin taakse, ja ovelle saapui koirahieroja! Taralle ja Kidalle oli luvassa pyöritystä.

Tara otti hierojan mahtavasti vastaa, kuten aina vieraat. Toi luuta, haki rapsutuksia. Valahti makaronina käsiteltäväksi. Varsin reiskana tuo oli koko käsittelyn ajan, välillä yritti nostaa päänsä tarkastellakseen tekemisiä, ja masua olisi kovasti tarjonnut rapsuteltavaksi... Hyvää palautetta saatiin. Oik. lapa ja niska olivat hieman jumissa, mutta ne saatiin siinä hoidettua. Muutoin lihaskunto bueno, kyljet auki, samoin takapää.

Kida haukkui makkarista vieraalle alkuun, mutta hiljeni itsekseen Taran käsittelyn aikana. Kun päästin sen olkkariin, ei ollut vieraasta moksiskaan. Kävi nuuhkimassa, sitten antoikin jo hienosti vieraan käsitellä. Alkuun vähän jännitti ja jummaili lihaksiaan, mutta varsin nopeasti rentoutui ja oli todella upeasti. Hieno paimen.
Kida sai paljon hyvää palautetta selästään. Hieroja kertoi, että harvoin tapaa koiria, joilla olisi selkä hyvässä lihaskunnossa - ja Kidalla se oli suorastaan erinomaisessa Isot, vahvat lihakset, myös lavoissa ja takapäässä todella muhkeat, hyväkuntoiset kapistukset. Kehui tuon erinomaista rakennetta ja sanoi, että hämmästelee muutaman viikon näin hyväkuntoista pikkuelukkaa. :-D Kyllä tulikin erinomainen mieli.

Muutoinkin hierojan palaute ilahdutti. Hämmästeli, miten aktiivisessa treenikäytössä olevat otukset ovat noin hyvässä kunnossa, kun agikoirat tuppaavat olemaan noin miljoonassa jumissa lihaksistaan. Helpottunut olo, kun tietää, ettei tarvitse huolehtia koirien yleiskunnosta.

Olipas positiivinen päivitys! Illalla lähden Joensuuhun reissaamaan, ja likat jäävät Johannan hellään huomaan kotiin.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Varsin pätevä agiotus

Kesä lähestyy loppuaan, siitä kertoo ainakin se, että lomat agilityn ryhmätreeneistä on lusittu, ja aika ahertaa on taas.


Vähänkö oli varsinkin pikkupaimen liekeissään, kun tajusi meidän päätyneen Asikkalaan. Se tuli takakontista hieman omia aikojaan ja kostoksi jätinkin sen istumaan, vaikka meinasin ensin ottaa pikkuneidin ilman Taraa. Mutta tyhmyydestä sakotetaan.

Tara oli innoissaan. Se ei kuumentunut, rata ilmeisesti oli mieleen. Takaakierrot parantuneet huomattavasti, tätä treenien vetäjäkin sanoi. Kepeissä vauhtia ja rytmiä alkaa löytyäkokoajan paremmin, vaikka kyllä tuo ne jo nyt aika hyvällä turboboostilla vetää. Keinun kontakti on ihan ok, tosin neiti on keksinyt, että palkka = saa lähteä liikkeelle. Pitää naksutella lisää. Simppeli kiva rata, millä ei ollut ongelmia. Paitsi jäinen ohjaaja, oli menoni varsin töksähtelevää ja ajattelematonta, kiitos huonosti nukutun yön.

Kida oli tosiaan työn touhussa. Miten pätevä otus se onkaan! Rauhoittui hienosti jo lämmittelyissä, ja maneesissa oli jo perinteisellä "keskityn 'itiin koska teemme nyt töitä"-moodilla. Ihan hiton hienosti meni. Keinun kontakti tosi hieno, kaarteet tiukkoja ja kierrot varmoja. Keinulta erehtyi muurille oman ohjausmokani ansiosta, kun otin koiran haltuun, ei ongelmaa ilmennyt. Ja kepit, jee! Se on selvästi miettinyt päänsä sisällä, koska se näytti paremmalta. Haparoiden, mutta nyt Kida ihan oikeasti mietti, mitä pitää tehdä. Meni välistä, vähän vilkaisi minua, sitten muisti että aijoo, vielä pitää jatkaa, meni toisen välin, murto-osasekunnin pohdinta, jne... ja myöhän päästiin loppuun! Peruuttaen otin vielä perään, siinähän tuo menee vauhdilla ja varsin hyvällä tyylillä. Kyllä se siitä.

Paimenlauma + FCI8 ovat olleet nätisti. Maisa&Kira tosiaan tulivat hoitoon heidän emänteen lähdettyä reissuun. Koirat ovatkin hyviä tuttuja, niin mitään ei ole ollut. Ei irvistelyä, ei puhinaa, ei kerrassaan mitään! Jes.



maanantai 1. elokuuta 2011

Kuoleman hengen kuolema

Johan syy Taran löyhkähenkeen selvisi!
Eilen yöllä istuskelin sohvalla kannettavan kanssa, ja Tara tuli viereeni. Se katseli minua alta kulmain ja samalla leikki kielellään jatkuvasti. Kurkistin, että mikäs ihme suussa häiritsee, kun pitää kieltä noin heilutella, ja tappohengityksen tervehtiessä löysin syypäät pahaan lemahdukseen.

Taran hampaissa oli kuin olikin jotain. Ohuen ohuita, valkoisia asioita, jotka näyttivät silmiini ruodoilta. En kyllä tiedä, mistä hitosta tuo kalaa olisi löytänyt. Rannalta?
Joka tapauksessa, en ollut nähnyt ruotoja, kun niin olivat pieniä ja hampaisiin kiinnittyneet. Nyt kuitenkin Taran ien oli ärsyyntynyt, tulehtunut ja veri oli värjännyt roskat ja näin ne selvästi. Pinseteillä varovasti kiskoin tavaraa Taran hampaiden välistä, ja varsin kiltisti tuo antoi minun toimenpiteen hoitaa. Tuntui vissiin ikävältä, ja hyvillä mielin antoi minun hoitaa operaation.

Haju alkoi heti helpottaa. Nyt pitäisi pestä hampaita ja ikeniä, jotta tulehdus helpottaisi nopeasti. Johan tuli neidistä taas terhakkaampi! : )

Huomenna onkin pitkästä aikaa ohjattua agia ja saamme kylään kaksi valkomustaa hännänheiluttajaa...