keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Keksi tähän nyt sitten mielenkiintoinen otsikko

Samaa vanhaa kuviota. Agi, toko, agi, toko. Eli haastavaa keksiä repäisevää aloitusta, joka suorastaan imisi ihmisiä lukemaan.

Aloitetaan tokosta. Ihana Sandra osti meille tuparilahjaksi metskun, joten onhan meidän pitänyt treenata vähän haastavampia asioita.
Metskuun tuo suhtautuu varsin hyvin, olenhan minä opettanut sitä pitämään suussaan käskystä kaikkia mahdollisia esineitä aina veitsistä puhelimiin ja kaukosäätimiin. Vähän paksu, metallinen mötikkä tuntui oudolta, mutta hyvin piti. Olen naksulla vahvistellut pitoa ja irrottamista, otinpa sitten kokeeksi pienimuotoisen noudon alunkin. Kipitti metallille, mietti vähän aikaa, mutta otti esineen varoen ja palautti sen minulle! Paljon vahvistusta vain.
Liikkeestä istuminen on ihan jees. Naksulla olen käskyä vahvistellut. Odottamaan jää kauniisti.
Maahanmeno on tuolla niin vahva, ettei luoksarin maahanmenossa ole maailmaamullistavaa ongelmaa.
Tunnari on vähän.. olen nyt yrittänyt vahvistella Kidan nenänkäyttöä ja oma-käskyä. Maksimissaan olen sitten treenannut kahdella tunnarilla, eli yhdellä häiriöllä. Alkuun haki hyvin omansa, kun tilaa oli enemmän. Sitten juoksi omalle tunnarille, mutta päättikin kesken kaiken ottaa toisen.. eli ei, vielä lisää vahvistusta nenänkäyttöön ja kannustaa siihen, että tajuaisi ottaa sen omansa juurikin hajun perusteella.

Sitten agilityyn! Eilen nääs oli treenit, jotka ihanaihana Nina piti taas. Rata oli muuten tosi hauska ja omalla tavallaan haastavakin.



Kida oli ensimmäisenä. Heittelin sille palloa ennen maneesiinmenoa, ja oli huomattavasti rauhallisempi - lähdöissäkin istui kuin tatti. Alku hyvä, otin kahdella tavalla. Ensin niin, että ohjasin ykkösen ja kakkosen välissä (neiti muuten haki itse hienosti takaakierron ja nelosen hypylle, vaikka jättäydyin kauemmas) ja sitten niin, että menin kakkosen taakse, merkkasin ja sieltä lähdimme etenemään, eli olinkin esteiden toisella puolella. Tapa 2 sopi Kidalle paremmin, oli kaunista menoa.

Putki oli hankalassa kulmassa, ja pari kertaa neiti juoksi esteeltä putken takaa, kun en tehnyt tarpeeksi selvää vekkiä, jotta olisi ajautunut suulle. Mutta kun korjasin itseni, meni nätisti. Kepeillä haki itse oikean sisäänmenon ja kepitti hienosti! Puomilla nami oli odottamassa loppupäässä ja sain naksautettua hienosta kontaktista. Loppukuviot oli jees, otin kahdella valssilla ja sitten vielä kuljettamalla koiran 14 ja 8 hyppyjen välistä, eikä ongelmia ollut kummassakaan tavassa. Minun pitää muistaa vaan hallita kehoni huolellisesti, koska tässäkin tehtävässä oli houkuttava putkensuu..

Tara oli täynnä tarrrrrmoa! Teki kuitenkin kivasti. Meni hyvin ja varmasti, Tapsamaiseen tapaan. Kepeillä minun takia jäi viimeinen ottamatta, sitten alkoi vähän kuumua, mutta tosi hienot kepit saatiin otettua. Puomilla myös naksutin, kun nami oli odottamassa, ja kontakti olikin tosi kiva. Ainoa, että namin vetovoima oli lopulta niin ihana, että seiska-putki ja kasieste meinasi tykkänään jäädä ottamatta, kun se ihana lihapulla huhuili puomilla...

Loppupätkän esteissä ensin pudotteli rimoja, koska ohjasin sitä kehollani vähän liian nopeasti. Tasoitin omaa menoani, ja Tara toimi hienosti. Joten kaikenkaikkiaan varsin näpsäkkä ja ytimekäs treeni oli!

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Tokokokeen kirous tapaus kaksi - mutta tällä kertaa selätettynä!

Täytyy sitä sanoa, että ihan oikeasti, on meidän päällämme kirous. "Yksi liike nollille"-kirous kuuluu olevan pahakin tokokokeen kökköys, ja meidän päälle se osui ihan urakalla. Tuomarin sanoja lainaten, likipitäen täydellisen tokosuorituksen pilasi viimeinen, ruma epäonnistuminen. Mutta sietää silti olla ylpeä, ja silkkaa Naantalin aurinkoa olin ulos kehästä päätyäni.

Saimme peruutuspaikan Tuusulan tokokokeeseen, jota Springerspanielit RY järkkäsi. Koe oli erittäin kiva, mukavia ihmisiä, mukava paikka ja muutenkin hyvä tunnelma! Alussa sade uhkasi langeta niskaan, mutta saimme sittenkin varsin mukavan kelin tepastella radalla. Olimme Kidan kanssa kahdestaan menossa, joten materiaalia ei valitettavasti ole. Matkassa oli kuitenkin kaksi rentoa kulkijaa, ja hyvillä mielin kisasimme.

Tuomarina Harri Laisi.

Paikkamakuu 7 - Ai että, harmitti. Tietysti. Kidan viereen kävi belgianpaimenkoira, joka oli _erittäin_ levoton. Kida koiraa vähän kyräili, mutta hienosti kävi maaten ja jäi niille sijoilleen kun menin piiloon. Sitten pian alkoi kuitenkin kuulua belgialaisen raivostunut haukkuminen. Mekkala oli oikeasti raivokasta, ja lopulta omistaja käskettiin belgialaisen näköpiiriin tämän rauhoittamiseksi. No, Kida oli tuomarin mukaan pelästynyt aggressiivista mekkalaa ja noussut istumaan. Ei muuta (onneksi!) ja kuulemma oli oikein kauniisti, ellei tämä pelottava tapaus olisi pelästyttänyt.
Seuraaminen taluttimetta 8,5 - Yksi vino, hidas pysähtyminen ainakin. Ja taisi olla parit väljät käännökset. Oli kuitenkin varsin iloista menoa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9,5
- Yksi hiippaava askel pysähtyessä, mutta muuten tosi jees.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Nouto 9,5
- Pienesti ennakoi perusasennon. Avasin suuni ja lähti liikkeelle.
Kauko-ohjaus 8,5 - Istumaan nousi hyvin, mutta makuulle meni vain puoliksi vajaavaisen käskyni takia. Annoin sitten kaksoiskäskyn. Muuten jees.
Estehyppy 0 - Se on se kirous. Kida hyppäsi esteen ja lähti hajun perään. Siis... Kida. Se ei ole koskaan, ikinä, lähtenyt omiaan hajujen perään hypyllä. Ei missään vaiheessa treeneissä, eikä koskaan kisoissa. Sitä tunnetta, kun muuten mennyt niin hyvin ja viimeinen este... Eiiiiiiii.
Kokonaisvaikutus 10 - Tuomari tykkäsi. Kehui kauniiksi menoksi, taitavaksi ja vielä yhteistyötämmekin kehaisi. Kovasti harmitteli viimeistä nollaa, mutta noitahan sattuu.

AVO1 161p. 3 sij!


Nyt sitten odotellaan, josko juoksut alkaisivat joskus. Treenaillaan VOI-liikkeitä, ja juoksujen mentoa katsotaan toimintasuunnitelmaamme: haetaanko se TK2 vai siirrytäänkö VOI-luokan haasteisiin. Jännittävää. Tänään treenasimme ensi kertaa metalliesineellä kunnolla, ja hyvin tuo jo poimi kapistuksen lopulta maasta ja piteli suussaan. Veitsellä (ja miljoonalla muulla esineellä..) kiinni-käskyä on onneksi treenattu.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kovatasoista kiitämistä jo kahden vuoden kokemuksella!


Tänään on ollut erittäin sateinen, mutta omalla tavallaan leppoisa syyspäivä. Aamulla (tai itseasiassa aamupäivällä) heräsin myöhään, ja jokainen lihakseni tuntui ikävän jäykältä ja pää sumealta väsymyksestä. Flunssa vissiin tulossa. Kida oli jälleen hyperiloinen kun nousin, ja Tarakin venytteli ja rahnusti perässäni ulos makuuhuoneesta. Astelin jääkaapille kaivamaan aamiaista, ja Johanna heitti ilmoille lauseen:

"Tänään on Kidan kaksvee synttärit!"

Tosiaan! Pieni punavalkoinen paimennin juhli syntymäänsä tänään. Ensimmäistä kertaa en lahjonut juhlakalua rahattomuudessani muistamattomuudessani. Kävimme kuitenkin tänään sadetta uhmaten oikein kunnon lenkillä, mutta treenaaminen on jäänyt vähemmälle, ja se minua ärsyttää. Okei, agia nyt tehdään tottakai se kerran-kaksi viikossa, mutta toko! Tänään piti mennä pyörimään kentälle Luca-aussien kanssa, mutta aikatauluongelmien takia sekin pissi alleen. Tuntuu vaan, että aikaa on niin rajoitetusti! Huomenna, josko huomenna minä oikeasti iskisin ruudunkin ja tekisin taas hommia tokon merkeissä.



Eilen oli Ninan pitämät agitreenit. Olipas kiva olla taas Ninan pyöritettävänä! Rata oli kiva, ja siinä oli mainioita ohjauksia. 


Tara oli ihan jees. Ai että miten tykkään siitä, kun tuo nököttää niin varmasti lähdössä. Sain juoruta hyvät pätkät, eikä tuo liikahtanutkaan - paitsi kävi makuulle, kun alkoi kyllästyttää. Alun liike oli minulle vaikea (koira vedettiin kakkosesteen läheltä, niin että koira hyppäsi itse renkaan, ja sitten heitettiin pakkovalssilla(ko?) yli), ja sen takia se pissi monta kertaa, kunnes hoksasin mitä tehdään milloinkin ja meni hyvin. A:n kontaktilta meinasi karata omia aikojaan. Muuten oli hieno Tara, joka ei ihan kilahtanutkaan. Kepit oli kerrankin kivat, sai sivuliikettäkin pienennettyä, takaakierrot on tosi sulavia nykyään ja putkeenlähetykset sujuivat ongelmitta.

Kida oli myös hyvä! Itseasiassa erittäin hyvä. Ninakin sanoi, että kaikki me kolme olemme kehittyneet, mutta Kida ehkä koirista enemmän. Ehkä mun pitää unohtaa agimasennus ja fiilistellä sitä. Alun lähdössä ei meinannut pylly millään pysyä kunnolla maassa (minähän en hyväksi millinkään liikahdusta!), kun vauhtia oli niin pirusti. Mutta ai että. Ninan neuvoilla sain ohjattua tuota koiraa niin kauniisti ja varmasti. Harmonisesti. Se irtosi, muttei omiaan, kuunteli, teki. Kepit olivat helvetin kivat - haki välin itse minun jättäytyessä taakse ja pujottelikin jo paremmalla tekniikalla. Putkeenlähetyksessä sääti omiaan, jotenkin neiti aivoittelee niin, että siihen puoleen putkea jossa kehoni on, vaikka signaalit, kädet ja muut osoittaisivatkin toista päätä. Tätä treenasimme muutaman kerran sitten, ja kyllähän tuo ymmärsi.
Kontaktit jees, samoin kierrot ja muut.

Muutama valokuva vielä loppuun. Rakas objektiivini on kriittisessä tilassa, mutta onneksi ihana Erika antoi kameransa lainaan, ja saan purettua hurjaa kuvausintoani hieman! Kiitos. ♥






keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Agilitymasennus

Ajattelin päivittää videoiden kera, mutta en jaksa muokata niitä. Eikä niissä itseasiassa ole mitään katsomisen arvoistakaan. Koirien hienoa menoa, tottakai. Hyvin agilitypainotteista on ollut elämämme tässä viimeaikoina, joten mikäs koirilla on ollut ollessa. Tekemistä on ainakin riittänyt.

En jaksa muistaa mieleni sopukoista hienoja ratapiirroksia, mutta varsin monenlaista pyöritystä ja tekemistä on ollut. Koirat ovat saaneet hyvää palautetta ja kehitystä on näkynyt, minussa sitten vain onkin miinusta havaittavissa. Kun kehonkieli alkaa olla kunnossa, unohdan suullisen ohjauksen. Kun ohjaan puheella, kehoni jähmettyy. Kaikenlaista ongelmaa kokoajan, eikä tilannettani tosi helpota erittäin nopeat koirat. Ei sillä, aivan älyttömän hyvät koirat tähän harrastamiseen, mutta liian usein iskee turhautuneisuus kun on itse niin huono. Haluaisi jo menestyä, saada lisäpotkua itselleen ahteriin, mutta sen sijaan meneekin vain kokoajan taaksepäin. Tuntuu olevan yksi ikuisuus siitä, kun ollaan jomman kumman kanssa saatu ylipäänsä edes sijoitus! Ja Tara, joka ennen kahmi nollaratoja toisen perään on enää vaan muisto, sillä nyt minä olen taantunut ja ohjaan otustani auttamattomasti väärin. Huoh.

Keskiviikkona 7.9 oli agilityepikset. Ilman odotuksia kilpailuihin, pieni toivonvire jo heräsi radan tutustumisen jälkeen, mutta pelkkiä HYLkyjä tuli kotiintuomisiksi. Kidan kohdalla jännityksissäni muutin aina suunnitelmaa kesken radan, joka kostautui tottakai ja ohjasin paimenen väärin. Tara sen sijaan sai osakseen suunnitelmassa pysyvää ohjausta, mutta päätti keksiä oman radan. Vaikka seisoin A:n edessä, koko olemus osoittaen putkeen, näki noutaja tarpeelliseksi mennä sittenkin ensin A:n huipulle fiilistelemään. No. Ylpeä sai silti olla oranssista, se on niin perskeleen pätevä.

Sunnuntaina 11.9 oli Kidalla ensimmäiset viralliset startit. Sama kuvio, kuin epiksissä. Ei odotuksia, rataan tutustuessa pieni ajatus, että tästähän voisi tulla hyvä. Alku lähtee hienosti, mutta sitten Neiti Ohjaaja näkee parhaaksi paljastaa oikean olemuksensa. Koko kehoni menee väärään päähän putkea, ja mitä tekee koira? No menee toki sinne väärään päähän, kun ohjaaja sinne näyttää. Molemmat radat kariutuivat tähän, eli kaksi HYLkyä. Ekalla radalla oli kyllä erittäin hienot kontaktit, varsinkin keinu, ja samoin kepit olivat kivat. Kakkosradalla tuli kivoja ohjauksia, samoin pussi, mutta sössäyksiä tuli sitäkin enemmän ja koira kerran hyppäsi päin pituuden tolppaakin. Hups.

Koiranvaihto, ja samalla kilpailupaikalla starttasi vielä PM-kisat, jonne menin Taran kanssa edustamaan Kanavan Koirakiltaa. Olimme joukkueen viimeiset, ja kolmen hyllyn jälkeen minulla oli lupa vain fiilistellä radalla. Alku oli todella mainio, koira teki hemmetin hienosti, mutta sitten tulee kepit. Taran pieni pää ei vain kestä niiden luomaa tylsyyttä ja painetta, ja kiljuen tuo ensin komensi minua ja lopulta mentiin muutamien virheiden kanssa. Tästä meni kyllä minun pasmani sekaisin. Vissiin hyppy, putki ja A onnistuttiin tekemään kivasti, mutta rengas. Tara päättää, että on ok hypätä rengas sivusta. No ei ole, ja kun otin takaisin, hyppäsi noutaja esteen puhtaasti väärään suuntaan --> HYL. No, otettiin uudestaan, ja taas neiti hyppäsi sivusta. Takaisin, ja hyppää taas täydellisesti, mutta väärältä puolelta. Muutaman perkeleen karautin päässäni, ja lopulta rengas suoritettiin oikein ja loput esteet samaten.

Tänään 14.9 oli seuramme mestaruuskilpailut, jonne lähdin hyvällä fiiliksellä. Tiesinhän kaikki virheeni ja ne, miten tulisi ne korjata. Rata vaikutti hyvältä, joskin voin kertoa, että treenimaneesimme pohja on jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa. Raskas kuin mikä ja vaikuttaa siltä, että hiekka on pöllitty jonkin yleisen uimarannan tiluksilta. Rankkuus näkyi myös koirien ajoissa, yliaikaa tuli melkein kaikille. Itse radat olivat kuitenkin kivat, tykkäsin.

Ekalla radalla Kida meni hienosti. Jouduin stoppailemaan sen vauhtia kovin, muttei ottanut nokkiinsa ja totteli joka kerta. Kontaktit meni hyvin, 5 virhepistettä pamahti kepeiltä, joinne valmistelin sen huonosti. Sijoittui kuitenkin yliajalla radan kolmanneksi. Hyppärillä kuitenkin minä mokailin urakalla. On esim. ihan ok juosta koiran yli muurilla, ja kepeilläkin ohjasin huonosti. Jo alun esteen takaakierrossa olisin toki voinut avata suuni, jottei koira irtoa takana olevalle putkelle.. eli joo, HYL sieltä tuli.

Tara oli aika näppärä. Ekalla radalla otti 10 virhepistettä juurikin kepeiltä (jotka yhä ovat niin kovin suuri stressinaihe), kun valmistelin jälleen huonosti. Tai sitten valmistelen liikaa, enkä luota noihin, ja se pilaa keppien alun. Kuitenkin, myös yhden hypyn missasi. Kontaktit ja kaikki menivät hienosti. Kakkosradalla toimi ihan yllättävän hyvin, ja minäkin olin liekeissä. Joku tyhmä "este hypättiin väärältä puolelta" siellä tapahtui, ja tutuksi ja turvalliseksi muotoutunut HYL pääsi koristamaan tuloslappuamme.

Ei joo herunut meille sauramestaruuden kannustustaputustakaan. Mutta onnittelut sekä Johannalle&Jetalle sekä Sandralle&Sulolla hienosti menneistä kisoista! Ja sijoittuneille, jos eksyvät vahingossa valitustani lukemaan. :-D Ehkä mekin opimme vielä joskus.. tai siis, minä. Koirat on hienot. Ne tekevät niin upeasti töitä, jaksavat ja rakastavat lajia, kehittyvät ja osaavat käyttäytyä niin asiallisesti.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Avokelpoiseksi testattu

Meillä on paljon agimateriaalia treeneistä, mutta taidanpa ne päivitellä myöhemmin ja pyhittää tämän päivityksen tämän päivän tokokisoille. Suuntasimme Hollolan Kukonkoivuun klo 10 alkaviin kisoihin, ensimmäiseen AVO-starttiimme. Sää oli hieman pahaenteinen, mutta varsin hyvä keli meitä suosi, kuumakin tuli jossain välissä. Kida sai kilpanumerokseen 24 ja siinä saikin hyvän aikaa katsella muiden suorituksia. Heti ensimmäiset ajatukset: KÄÄK, miten tiukka tuomari! Paha hiki nousi ohimolle kun katseli, millaisia pistemääriä tämä jakeli mitä hienoimmista suorituksista. Loppujen lopuksi kolme koirakkoa neljästätoista saivat ykköstuloksen!

Puntit tutisivat paikkamakuussa, kun ensin mietin, pääsemmekö koko kisaan sisään. Tuomarille oli eräs auspai aiemmin murissut, ja tuomari oli käännyttänyt koko koirakon pois kisoista. No, Kida haukkui vähän innostuksissaan, muuten vain vilkuili Johannan perään. Tuomari kun yllättäen tunki paperin neidin haaroväliin, australialainen murahti kunnolla ja käänsi katseensa tuomariin yllättyneenä. Onneksi tuomari tajusi, että kyseessä oli pelästyminen. Se kutsui paimenta nimeltä, rapsutti ja pyysi anteeksi ja päästi meidät paikallemme. Sydän kyllä tykytti.

En voinut olla kurkistelematta piilopaikan raosta Kidan makuuta, ja se näytti oikein hyvältä. Itseasiassa koko koira oli muutenkin huippuvireessä. Se työskenteli innolla, teki mielellään, mutta malttoi myös odottaa hienosti omaa vuoroaan ulkopuolella. Tässä pisteet selityksineen:


Tuomarina toimi Taru Torpström.
Paikalla makaaminen 9 - Vilkuili vähän ympärilleen, pientä levottomuutta.
Seuraaminen 8 - Itse en tykännyt lainkaan. Liian levotonta, kontakti katkeili, väljät kääntymiset.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Alun seuruussa turhaa levottomuutta, muuten ok.
Luoksetulo 9½ - Super. Puolikkaan pisteen vei vino perusasento.
Liikkeestä seisominen 10
Noutaminen 8 - Tuomarin mukaan kisan paras nouto! Ja suu auki minäkin sitä mielessäni äimistelin. Ennakoi perusasennon, muuten kymppisuoritus.
Kaukokäskyt 0 - Kidan aivopieru. Sekoitti tehtävän ilmeisesti paikkamakuuseen tj. Tuijotti minua, mutta silti ei noussut lainkaan käskyistä. Pitänee vaihtaa "odota" käsky johonkin toiseen, jottei sekoita, koska kyllä tuo sitten taas kehän ulkopuolella teki kympin kaukot.
Estehyppy 9 - En muista, mikä tässä vei pisteen. Öö.
Kokonaisvaikutus 9 



AVO2, 147,5p. sij 5/14 


Harmi, ettemme saaneet palkkioksi upeasta työskentelystä ykköstulosta. Itseasiassa, jos kaukoissa olisi saatu tarpeeksi pisteitä (joita kyllä olisi tullut, jos neiti olisi tehnyt kaukot tuttuun, kauniiseen tapaansa), olisimme voittaneet koko roskan. Heh. Tuuomari kuitenkin kehui meitä, sanoi, että minä osaan olla upean positiivinen ja kannustava koiralleni, että otukseni tekee hyvin töitä jne. Upea olo, kun noin tiukka nainen antoi niin hyvää palautetta!


Miinuspisteitä kyllä kisan järjestämisestä. Kyseessä oli Salpausselän pm-kisat (miksi emme tehneet omaa joukkuetta ja osallistuneet?!), ja vaikka yleensä palkinnot jaetaan aina luokan päätyttyä, nyt ne venytettiin koko kisan loppuun asti. Tuloksena muutama tunti tyhjänpäiväistä nyhjäämistä kentällä, jonka olisi voinut kuluttaa muillakin tavoilla. Vielä kun viimeminuuteilla porukka vain juo kahvia ja tuloksia ei kuulu, alkoi epätietoisuus tuntua käsinkosketeltavalta. Onneksi tuloslappu lopulta saatiin, ja pääsimme kotiin tankkaamaan itsemme ja koiran. 


Juustopurilainen jäi vielä ostamatta, mutta ehkä ensi kerralla?


PS. Video on tulossa, kun Johanna avokätisesti tekee sellaisen kuvaamastaan materiaalista. Kiitos!