keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Agilitymasennus

Ajattelin päivittää videoiden kera, mutta en jaksa muokata niitä. Eikä niissä itseasiassa ole mitään katsomisen arvoistakaan. Koirien hienoa menoa, tottakai. Hyvin agilitypainotteista on ollut elämämme tässä viimeaikoina, joten mikäs koirilla on ollut ollessa. Tekemistä on ainakin riittänyt.

En jaksa muistaa mieleni sopukoista hienoja ratapiirroksia, mutta varsin monenlaista pyöritystä ja tekemistä on ollut. Koirat ovat saaneet hyvää palautetta ja kehitystä on näkynyt, minussa sitten vain onkin miinusta havaittavissa. Kun kehonkieli alkaa olla kunnossa, unohdan suullisen ohjauksen. Kun ohjaan puheella, kehoni jähmettyy. Kaikenlaista ongelmaa kokoajan, eikä tilannettani tosi helpota erittäin nopeat koirat. Ei sillä, aivan älyttömän hyvät koirat tähän harrastamiseen, mutta liian usein iskee turhautuneisuus kun on itse niin huono. Haluaisi jo menestyä, saada lisäpotkua itselleen ahteriin, mutta sen sijaan meneekin vain kokoajan taaksepäin. Tuntuu olevan yksi ikuisuus siitä, kun ollaan jomman kumman kanssa saatu ylipäänsä edes sijoitus! Ja Tara, joka ennen kahmi nollaratoja toisen perään on enää vaan muisto, sillä nyt minä olen taantunut ja ohjaan otustani auttamattomasti väärin. Huoh.

Keskiviikkona 7.9 oli agilityepikset. Ilman odotuksia kilpailuihin, pieni toivonvire jo heräsi radan tutustumisen jälkeen, mutta pelkkiä HYLkyjä tuli kotiintuomisiksi. Kidan kohdalla jännityksissäni muutin aina suunnitelmaa kesken radan, joka kostautui tottakai ja ohjasin paimenen väärin. Tara sen sijaan sai osakseen suunnitelmassa pysyvää ohjausta, mutta päätti keksiä oman radan. Vaikka seisoin A:n edessä, koko olemus osoittaen putkeen, näki noutaja tarpeelliseksi mennä sittenkin ensin A:n huipulle fiilistelemään. No. Ylpeä sai silti olla oranssista, se on niin perskeleen pätevä.

Sunnuntaina 11.9 oli Kidalla ensimmäiset viralliset startit. Sama kuvio, kuin epiksissä. Ei odotuksia, rataan tutustuessa pieni ajatus, että tästähän voisi tulla hyvä. Alku lähtee hienosti, mutta sitten Neiti Ohjaaja näkee parhaaksi paljastaa oikean olemuksensa. Koko kehoni menee väärään päähän putkea, ja mitä tekee koira? No menee toki sinne väärään päähän, kun ohjaaja sinne näyttää. Molemmat radat kariutuivat tähän, eli kaksi HYLkyä. Ekalla radalla oli kyllä erittäin hienot kontaktit, varsinkin keinu, ja samoin kepit olivat kivat. Kakkosradalla tuli kivoja ohjauksia, samoin pussi, mutta sössäyksiä tuli sitäkin enemmän ja koira kerran hyppäsi päin pituuden tolppaakin. Hups.

Koiranvaihto, ja samalla kilpailupaikalla starttasi vielä PM-kisat, jonne menin Taran kanssa edustamaan Kanavan Koirakiltaa. Olimme joukkueen viimeiset, ja kolmen hyllyn jälkeen minulla oli lupa vain fiilistellä radalla. Alku oli todella mainio, koira teki hemmetin hienosti, mutta sitten tulee kepit. Taran pieni pää ei vain kestä niiden luomaa tylsyyttä ja painetta, ja kiljuen tuo ensin komensi minua ja lopulta mentiin muutamien virheiden kanssa. Tästä meni kyllä minun pasmani sekaisin. Vissiin hyppy, putki ja A onnistuttiin tekemään kivasti, mutta rengas. Tara päättää, että on ok hypätä rengas sivusta. No ei ole, ja kun otin takaisin, hyppäsi noutaja esteen puhtaasti väärään suuntaan --> HYL. No, otettiin uudestaan, ja taas neiti hyppäsi sivusta. Takaisin, ja hyppää taas täydellisesti, mutta väärältä puolelta. Muutaman perkeleen karautin päässäni, ja lopulta rengas suoritettiin oikein ja loput esteet samaten.

Tänään 14.9 oli seuramme mestaruuskilpailut, jonne lähdin hyvällä fiiliksellä. Tiesinhän kaikki virheeni ja ne, miten tulisi ne korjata. Rata vaikutti hyvältä, joskin voin kertoa, että treenimaneesimme pohja on jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa. Raskas kuin mikä ja vaikuttaa siltä, että hiekka on pöllitty jonkin yleisen uimarannan tiluksilta. Rankkuus näkyi myös koirien ajoissa, yliaikaa tuli melkein kaikille. Itse radat olivat kuitenkin kivat, tykkäsin.

Ekalla radalla Kida meni hienosti. Jouduin stoppailemaan sen vauhtia kovin, muttei ottanut nokkiinsa ja totteli joka kerta. Kontaktit meni hyvin, 5 virhepistettä pamahti kepeiltä, joinne valmistelin sen huonosti. Sijoittui kuitenkin yliajalla radan kolmanneksi. Hyppärillä kuitenkin minä mokailin urakalla. On esim. ihan ok juosta koiran yli muurilla, ja kepeilläkin ohjasin huonosti. Jo alun esteen takaakierrossa olisin toki voinut avata suuni, jottei koira irtoa takana olevalle putkelle.. eli joo, HYL sieltä tuli.

Tara oli aika näppärä. Ekalla radalla otti 10 virhepistettä juurikin kepeiltä (jotka yhä ovat niin kovin suuri stressinaihe), kun valmistelin jälleen huonosti. Tai sitten valmistelen liikaa, enkä luota noihin, ja se pilaa keppien alun. Kuitenkin, myös yhden hypyn missasi. Kontaktit ja kaikki menivät hienosti. Kakkosradalla toimi ihan yllättävän hyvin, ja minäkin olin liekeissä. Joku tyhmä "este hypättiin väärältä puolelta" siellä tapahtui, ja tutuksi ja turvalliseksi muotoutunut HYL pääsi koristamaan tuloslappuamme.

Ei joo herunut meille sauramestaruuden kannustustaputustakaan. Mutta onnittelut sekä Johannalle&Jetalle sekä Sandralle&Sulolla hienosti menneistä kisoista! Ja sijoittuneille, jos eksyvät vahingossa valitustani lukemaan. :-D Ehkä mekin opimme vielä joskus.. tai siis, minä. Koirat on hienot. Ne tekevät niin upeasti töitä, jaksavat ja rakastavat lajia, kehittyvät ja osaavat käyttäytyä niin asiallisesti.

1 kommentti:

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.