keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kovatasoista kiitämistä jo kahden vuoden kokemuksella!


Tänään on ollut erittäin sateinen, mutta omalla tavallaan leppoisa syyspäivä. Aamulla (tai itseasiassa aamupäivällä) heräsin myöhään, ja jokainen lihakseni tuntui ikävän jäykältä ja pää sumealta väsymyksestä. Flunssa vissiin tulossa. Kida oli jälleen hyperiloinen kun nousin, ja Tarakin venytteli ja rahnusti perässäni ulos makuuhuoneesta. Astelin jääkaapille kaivamaan aamiaista, ja Johanna heitti ilmoille lauseen:

"Tänään on Kidan kaksvee synttärit!"

Tosiaan! Pieni punavalkoinen paimennin juhli syntymäänsä tänään. Ensimmäistä kertaa en lahjonut juhlakalua rahattomuudessani muistamattomuudessani. Kävimme kuitenkin tänään sadetta uhmaten oikein kunnon lenkillä, mutta treenaaminen on jäänyt vähemmälle, ja se minua ärsyttää. Okei, agia nyt tehdään tottakai se kerran-kaksi viikossa, mutta toko! Tänään piti mennä pyörimään kentälle Luca-aussien kanssa, mutta aikatauluongelmien takia sekin pissi alleen. Tuntuu vaan, että aikaa on niin rajoitetusti! Huomenna, josko huomenna minä oikeasti iskisin ruudunkin ja tekisin taas hommia tokon merkeissä.



Eilen oli Ninan pitämät agitreenit. Olipas kiva olla taas Ninan pyöritettävänä! Rata oli kiva, ja siinä oli mainioita ohjauksia. 


Tara oli ihan jees. Ai että miten tykkään siitä, kun tuo nököttää niin varmasti lähdössä. Sain juoruta hyvät pätkät, eikä tuo liikahtanutkaan - paitsi kävi makuulle, kun alkoi kyllästyttää. Alun liike oli minulle vaikea (koira vedettiin kakkosesteen läheltä, niin että koira hyppäsi itse renkaan, ja sitten heitettiin pakkovalssilla(ko?) yli), ja sen takia se pissi monta kertaa, kunnes hoksasin mitä tehdään milloinkin ja meni hyvin. A:n kontaktilta meinasi karata omia aikojaan. Muuten oli hieno Tara, joka ei ihan kilahtanutkaan. Kepit oli kerrankin kivat, sai sivuliikettäkin pienennettyä, takaakierrot on tosi sulavia nykyään ja putkeenlähetykset sujuivat ongelmitta.

Kida oli myös hyvä! Itseasiassa erittäin hyvä. Ninakin sanoi, että kaikki me kolme olemme kehittyneet, mutta Kida ehkä koirista enemmän. Ehkä mun pitää unohtaa agimasennus ja fiilistellä sitä. Alun lähdössä ei meinannut pylly millään pysyä kunnolla maassa (minähän en hyväksi millinkään liikahdusta!), kun vauhtia oli niin pirusti. Mutta ai että. Ninan neuvoilla sain ohjattua tuota koiraa niin kauniisti ja varmasti. Harmonisesti. Se irtosi, muttei omiaan, kuunteli, teki. Kepit olivat helvetin kivat - haki välin itse minun jättäytyessä taakse ja pujottelikin jo paremmalla tekniikalla. Putkeenlähetyksessä sääti omiaan, jotenkin neiti aivoittelee niin, että siihen puoleen putkea jossa kehoni on, vaikka signaalit, kädet ja muut osoittaisivatkin toista päätä. Tätä treenasimme muutaman kerran sitten, ja kyllähän tuo ymmärsi.
Kontaktit jees, samoin kierrot ja muut.

Muutama valokuva vielä loppuun. Rakas objektiivini on kriittisessä tilassa, mutta onneksi ihana Erika antoi kameransa lainaan, ja saan purettua hurjaa kuvausintoani hieman! Kiitos. ♥






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.