sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kuulenko minä hiljaisuuden?

On ollut vähän hiljaisteholla elämä. Syyttäkää vaan minun ostamaani Sims 3 Pets peliä, kun en jaksa roikkua netissä. Huomenna lisäksi alkaa työt (IIK), joten saatan (toivottavasti) norkoilla Internetin ihmemaailmassa hieman vähemmän. Itseasiassa tauko tekee hyvää, alkoikin jo vähän ahdistamaan netissä lorviminen.

Kidetti Kiikii Kippura Kiisseli juoksee edelleen. Viikko takana, pari edessä. Neitiä ahdistaa, mälsistyttää, ahdistaa vähän lisää ja jurppii. Leikki Jetan kanssa ei maistu kuin hyvin pienissä erissä, eikä pussailukaan ole ykkösasia, vaikka yleensä tuo pieni paimen nuolee kysymättä pärstäkertoimenkin märäksi. Olen tokoillut neidin kanssa luvattoman vähän... huomenna muutos asiaan, ellei peräti tänä iltana. Koska hienosti hyvin tuo tekee hommia.


Tapsa Tarantella pääsi parrasvaloihin hommia tekemään. Rata oli hyvin Ninamainen: simppelin oloinen ja tuntuinen, mutta sitten kun syvemmin tarkasteltiin niin jo sieltä löytyi hankalampiakin ohjauskuvioita treenattavaksi ja asioita pohdittavaksi, joita ei itse edes älynnyt ajatella. Tara teki hyvin. Se ei kuumentunut edes kepeillä, kun keksimme pieniä ohjausparannuksia, jotta koira varmasti tietää mitä tehdään ja miten tehdään. Pienellä kehon kääntämisellä koira osasi hakea rauhassa oikean välin ja kepitellä sitten superisti loppuun. Minä marmatin aluksi sitä, miten olen niin a) hidas ja b) flegmaattinen, mutta ilmeisesti tsemppasin itseni aika hyvin, sillä meno alkoi maistua hyvältä, tuntua siltä ja kuulemma näyttikin loistavalta. 10-11 sylkkäri toimi, samoin valssit.. oikeastaan kaikki toimi, joten mitä sen enempää pilkkomaan.

Rosa, alias karvapallo hymynaama ketunpoikanen pääsi ensimmäistä kertaa ryhmätreeniin Ninan silmien alle. Ensin ihan vaan yhdellä hypyllä kahdeksikkoa ja irtoamista esteen yli heitetyn lelun avulla. Nina kehui Rosan hyppytekniikkaa erinomaiseksi (jes!), vaikka se vielä vähän arasteleekin, mikä näkyy liioitellulla korkeudella pompuissa. Vauhtia ja energiaa pikkutiitiäisessä on. Putki otettiin molemmista suunnista, musta sellainen, irtosi hyvin ja rohkeasti jopa pimeään kulmaan. Pituutta ensimmäisen kerran yli heitetyn lelun avulla ilman ongelmia. Suoraan hyppäsi ja hienosti hyppäsikin.
Keinu osoittautui ongelmaksi. Nina pehmensä alastuloa ja avusti muutenkin kolmantena ja neljäntenä kätenä. Rosa säikähti ensimmäistä yritystä (vaikka on tehnyt keinua onnistuneesti aiemminkin...) ja sitten tuli jäätyminen. "En uskalla". Saimme kerran vaivoin houkuteltua yhden suorituksen, uusintayrityksellä neiti istui keskelle keinua, ei edes vilkaissut namiani tai kuunnellut kannustuksiani ja keskittyi tuijottelemaan esimerkiksi kattoa ja ulkona käveleviä koiria. ... Loppujen lopuksi, viimein ja hartaan odotuksen jälkeen neiti nosti takapuolensa ja suoritti keinun loppuun. Ehkä ensi kerralla osaisi paremmin.

Neiti osasi olla hienosti katsomossa, ei räksytellyt pahemmin ja hiljeni aina komennuksestani, mistä palkkasin tietysti. Keskittyi minuun minun näin pyytäessä, ihmisiä rakasti valtavasti, mutta vieraat koirat arastuttivat. Hyvää tekee tällainen maalla kasvaneelle kääpiöneidolle.


Kuvia ei ole, koska kamera. Kunhan palkka alkaa juosta....

2 kommenttia:

  1. Voi, olisipa hauska nähdä videota pikkuliitelijästä! Onko Kida tulossa Aussie Openiin? :)

    VastaaPoista
  2. Ei valitettavasti! En uskaltanut ilmoittaa, kun neiti oli niin karvaton kanankinttu, vaikka olisihan tuo nyt näyttänyt siltä, että sen olisi kehdannut tuoda huudeille. Sai karvaa ihan näppärästi. Harmi. :( Turistiksikaan ei päästä, kun tuli tallikeikkaa ko. viikonlopulle.

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.