maanantai 21. marraskuuta 2011

I´m too pr0 for my owner!

Aina välillä - itseasiassa aika usein - sitä saa olla niin ylpeä näistä kaikenkarvaisista tuhinakuonoista. 

---



Kidaahan puri viikko sitten lauantaina Pampula-saksanpaimen kun olimme heppahoitajina maalla (valaise muistiasi täällä). Haavat jalassa ovat parantuneet aika mallikkaasti, mutta pientä punoitusta on pinnassa ja parina päivänä Kida on vähän yrittänyt nuolla parantuvaa haavaa. Päätin pelata varman päälle, ja pirautin tänään eläinlääkärille Launeelle, josta saimmekin peruutuspaikan iltapäiväksi pikku kontrollikäyntiä varten.

Kidasta saa kyllä olla ylpeä lekurissa. Eipä se ole joutunut tiluksilla käymään sitten nuoruusiän, kun haki vuotiaana rokotukset. Punnituksessa painoa näytti kertyneen 17,8kg! Aika huimalta tuntui määrä noin pienelle ja kepoiselle koiralle (n. 48cm mittauksessa, jonka teimme agitreeneissä!), varsinkaan kun läskiä ei ole. Kylkiluut ja selkäranka tuntuvat moitteetta, vaikka nyt on paksu karvapeitekin päällä suojaamassa. On tuo kyllä sellainen lihaskimppu, että sietääkin painoa olla.
Kuitenkin itse aiheeseen, neiti ei välittänyt mitään lääkärinaisen tutkimuksesta. Ei haukkumista, ei nurinoita, seisoi pöydällä a antoi lääkärin kopeoida ja tutkia haavaa, tarkistaa korvat ja hampaat, käydä käsillä kehoa ympäriinsä läpi ja mitata kuumeen. Niin coolisti, että ihanhan sitä tajusi itse käyttäytyvän hysteerisemmin virallisissa tutkimuksissa... Lääkäri totesi haavan parantuvan hyvin ja olevan siistin. Ihossa on pientä punoitusta, ja antoi siksi varmuudeksi 10pv:n antibiootin, mutta sisäistä tulehdusta ei ole ja muutenkin haava umpeutumassa. Nuoleminen pitää vaan estää, ja siksi neidillä oli jo viimeyön ja on nytkin säärystin. Hetken mietti onko toisessa korvassa ylimääräistä punoitusta, mutta siellä mitään ollut.

Lekurikäynnin jälkeen menimme vielä vähän kaupungille! Tuo ei autoista ja ihmisistä välitä, kävelee kauniisti ja tutkiskeli paikkoja, keskustan vilinään kun ei ole päässyt vähään aikaan. Mitä nyt yhden mummon meinasi kaataa kumoon, kun hypähteli innoissaan Johannan palattua asioiltaan ja pahaa-aavistamaton pyöräilijä meni juuri ohitse.. :'D Hupsista. Treenasimme sitten vähän kauppatorilla, yleisöä kyllä oli kun otimme pari paikkamakuuta, jäävät ja seuruutusta siinä kaiken kansan keskellä!

Tarallekin kävi pikku haaveri. Hölömöstä jäätyneen veden pinnan raapiminen on ihan supersiistiiiiii, ja pitihän sitä eilen iltalenkin yhteydessä toteuttaa. Tuloksena hauskanpidosta katkennut kynsi. Ei mitenkään pahasti, mutta kyllä se suoni näkyy ja kipeä luulisi olevan.. vaan vielä mitä, ei ontumista, ei nuolemista, tyyppi on kuin mikään ei olisi käynyt. Sain leikata kynnensirpaleen, putsata ja laittaa sukan iltasella, ja tyttö jäi hölmistyneenä kinttu pystyssä tuijottamaan perääni, että "miksi sä mulle tän laitoit? Mähän oon ihan okei!!"

lauantai 19. marraskuuta 2011

Menestystä!

Nyt alkaa uusi ulkoasu olla kohdillaan. Päänsärkyä aiheuttaa vaan sivupalkki, joka ei vaan suostu lyhentymään lukuisista muutoksistani huolimatta. Asiaa tutkitaan! Mielipiteet ovat ehdottoman tervetulleita (kuten kaikki muutkin kommentit, aina!)

---

Aloitetaan viime tiistain agiliitojen hehkutuksesta. Mukana oli Kida ja Rosa-pomeranian, ja täytyy myöntää, että nyt löytyi se meidän tyyli mennä radalla. Nina oli käynyt Aaltojen luennolla, ja napannut sieltä liudan kikkoja ja ohjausneuvoja, jotka jakoi meidän kanssamme. Vielä melkein viikko takaperinkin jaksan fiilistellä niistä! Me aloitimme unohtamalla turhat käteenotot, turhan puhumisen ja teemana oli koiran luonnollinen kyky lukea ihmistä radalla.


1-3. Seisottiin kakkosen takana, ja kun koira oli hypännyt ykkösen, nopea merkkaus kakkoselle ja sitten saikin alkaa jo valmistelemaan kolmoselle. Ja se merkkaus teki ihmeitä: vaikka itse käänsit jo rintamasuunnan kolmoselle, koira silti haki ja hyppäsi kakkosen hidastelematta. Ja sitten kakkosen jälkeen ihan uudenlainen jarrutustekniikka. Kun koira oli hypännyt kakkosen, kädellä tehtiin pehmeä, nopea liike. Vähän kuin olisit laittamassa kättä alemmas ottaaksesi koiran siihen, mutta ei, kättä ei jätetä alas vaan yhtä nopeasti se nostetaan paikoilleen. En uskonut tämän toivovan, mutta Kida teki parhaimmat kurvinsa ikinä. Ihan uskomattoman hienoa.
3-6. Välistäveto vastakkaisella kädellä, pehmeä heitto nelosen yli ja sitten samalla valssaus. Rintamasuunta vitosen ponnistuspaikalle sen sijaan, että esteelle, ja taas sama hidaste. Ja koirahan kääntyi saakelin tiukasti. Sain tehtyä myös elämäni parhaimman valssin vitosen ja kutosen väliin, hyvä ajoitus oli. 
7-11. Putken jälkeen otin kasin kahdella tapaa, ensin kierrättäen takaa ja sitten menemällä itse kasin taakse, vetämällä koiran esteen taa ja sitten ohjaus olikin lastenleikkiä, kun oli jo valmiiksi oikealla puolella. Putkella numero 11 taas superfiiliksiä: turha jarruttelu pois käteenotolla, rintamasuunta oli ylimääräiselle häiriöesteelle, mutta juuri ennen putkea vastakkaisen nopea liike putken suuntaan sai koiran ryntäämään suulle, eikä kertaakaan tällä tekniikalla väärälle. Kerran meni väärälle, koska oma kehoni nytkähti sinne suuntaan, mutta kun otin kehoni liikkeen eteen ja käsi teki ilmoituksen putkelle syöksymisestä, toimi.
13-15. Kepit toimi Kidalla tosi kivasti. Ovat hitaat vielä, mutta näyttävät hyviltä. Sitten heitto esteen yli ja ohjasin keppien takaa koiran putkeen. Sinne sujahti ja pinkoi kovaaa! Loppupätkä ei tuottanutkaan ongelmia.

Rosan kanssa oli kova meno, ja neiti on kyllä unelma. Lähdöt ei tuota ongelmia, istuu kuin tappi. Hyppyä ja suoraa putkea, kepit (jotka menee varsin rohkeasti ja reippaasti!), mutkaputkea, kahdeksikkoa ja eteen-käskyä. Tosi hyvä fiilis pikkupallosta. Palkkautuu hyvin lelusta ja meno on päällä, selvästi tykkää hommasta.

--

Tänään oli sitten mätsärit! Kylmä kuin pakastimessa, märkääkin ja kehät myöhässä. J&H eläintarvike, Hurttia ja Huumoria ja Ellin Aarteet olivat järjestämässä tilaisuutta.
Löysimme paikalle äitini kanssa, jolla oli pommit mukana. Paroni joutui jäämään autoon, koska turisteiltakin vaadittiin rokotustodistukset. Ainakin tarkastaja oli portilla jo katsomassa ennen ilmoja!

Lopulta kun pääsimme kehiin, oli Kida ensin vuorossa. Staffi oli parina. Kida meni kyllä hienosti, seisoi kauniisti ja varmasti kidamaiseen tyyliin. Juostessa jarruttelijana olin minä, sillä treenitaskuni lähti mukavasti valumaan kinttuihini (...). Silti Kida sai hirmuisesti kehuja upeista liikkeistään, ja tästä lohkesi punainen nauha. Tuomari kyllä sanoi pitävänsä enemmän staffin rakenteesta ja tästä tiesin, että jatkopaikkaa meille ei heru. Aivan oikein, jatkossa oli vain suuria ja lähinnä massiivisia koirayksilöitä, yhtä englanninvinttikoiraa lukuunottamatta.

Rosa taas! Esiintyi hienosti pöydällä, muutenkin seisoi kärsivällisesti, vaikkakin liikkuminen oli aika... energistä. Hyvän pöytäkäytöksen vuoksi lohkesi kuitenkin punainen. Kun kokoonnuimme punaisten kesken, en odottanut suurta menestystä. Neiti esiintyi kuitenkin kauniisti, ja tuomari napsi punaisten joukosta sijoittuvia. Kakkoseksi tulleen kohdalla olin jo nousemassa poistuakseni, kun tuomari totesikin, että voittaja on ihastuttava pommityttö. Rosa PUN1! Pökertyneenä haimme palkinnot, ja tuomari vaikutti olevansa erittäin ihastunut tylleröön. Itseasiassa tuomarin ihastus näkyi vielä BIS-kehässäkin, kun tämä osoitteli kovasti Rosan suuntaan keskustellessaan muiden tuomareiden kanssa. Lopullinen tulos olikin PUN BIS2! Kotiintuomisina yli 20kg laadukasta koiranruokaa, alennuskuponki eläinkauppaan, muhkea, paksu päiväpeitto ja komeat ruusukkeet. Ei valittamista!

---

Loppuun vielä musiikkivideota, jolle vollotin silmät päästäni tässä kirjoituksen lomassa...



tiistai 15. marraskuuta 2011

Remontti!

Vaihteeksi ulkoasu muuttuu. Tämä välitausta toimikoon paikalla sen aikaa, kunnes lopullinen ulkoasu tulee kuvioihin! Koittakaa kestää. Seuraava päivitys tulee, kun ulkoasu on kunnossa. : )

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Myö mentiin muaalle!

Ennen superhienoa stooria sanon, että tänään on AussieOpen. Ja minua harmittaa hirveästi, ettemme punaisen paimenen kanssa päässeet paikalle tapaamaan tuttuja ja tutustumaan uusiin ihmisiin! :( Toivotan silti tätä kautta hauskaa päivää, menestystä ja onnistumisen tunteita kaikille rodun harrastajille!

---

Perjantaina koitti hauska päivä! Kamat autoon työpäivän jälkeen ja suuntasimme koko lauman kanssa landelle, vuokrahevosteni omistajan luokse. Omistaja itse oli lähtenyt risteilylle, ja siirryimme hoitamaan hänen eläintarhaansa. Minua hieman jännitti paikalla odottava saksanpaimennarttu, joka oli kyllä tavannut laumamme aiemminkin, mutta on kuitenkin hyvin.... reviiritietoinen narttu. Kuitenkin kohtaaminen pimeällä pihalla sujui hyvin ilman ärinöitä, meidän tytöt tuntuivat suorastaan ignooraavan koiran (paitsi Jetta, joka mielistellen maleksi pitkin maaperää korvat luimussa häntä läpsähdellen..)

Perjantai-iltana oli meno varsin levotonta totuttelua paikkaan, ja yökin sujui vähän levottomissa merkeissä. Itseasiassa Kida&Tara olivat varsin rauhallisia ja nukkuivat, ne ovat tottuneet tällaiseen reppureissaamiseen ja vieraampiin paikkoihin. Pampula-saksanpaimenkoira nukkui eri tilassa tyttöjen kanssa, yleisen turvallisuuden vuoksi.

Lauantaiaamuna kävi pieni, ikävä takaisku. Minä laitoin takkaan tulia ja Johanna lähti koirien kanssa ulos. Pampula oli viimein saanut tarpeekseen laumasta ja näki oikeudekseen mennä härkkimään Kidaa, ja lopulta sakemanni kävi lyhyesti päälle. Tuloksena hampaan aiheuttama reikä Kidan vasemmassa etujalassa. Alkuun punainen paimen ontui hieman, mutta pian ontuminen loppui ja minä putsasin ja hoidin haavan hyvin, niin ongelmaa ei ollut. Tara oli käyttäytynyt sankarin lailla, ja kahakan alettua se oli syöksynyt suin päin "pikkusiskoaan" auttamaan.

Tara keksi myös hauskan leikin Kumppa-oriin avustuksella. Kumppaa hieman hämmensi vieras lauma koiria, ja korvat luimussa se juoksi pitkin tarhaa ja teki spurtteja aitaa kohti, yrittäen pelästyttää. Tara esitti paimenkoiraa ja härnäsi hevosta entisestään aina selän kääntäessäni juoksemalla aidanviertä ja haukkumalla. Lopulta noutaja teki tyhmän tempun: juoksi hevosen tarhaan kielloistani piittaamatta. Kumpan ilme oli suorastaan voitontahtoisen murhanhimoinen: se ei ensin tajunnut Taran olevan hänen reviirillään, mutta ympäri kun pääsi, muuttui ääni kiellossa. Pää alhaalla, korvat luimussa, etujalat korkealta kauhoen se laukkasi noutajaa kohti, ja Tarakin tajusi nopeasti, ettei kyseessä ole mikään lämminhenkisen halauksen tarjoaminen... Pupillit laajenneina kääntyi oranssi salama ja alkoi pinkoa hiekkapohjaa pitkin äkkiä kohti aitaa. Nipin napin koira selvisi nuoren hevosen jaloista. Onneksi selvisi! Ja sen jälkeen ei lähelle tarhaa enää mennytkään...

Koiralauma avusti mielellään meitä niin laitumen purkamisessa kuin minua tallihommissa. Aidanpurku oli varsinkin hauskaa, sillä Tara pureskeli keppiä ja Jetta&Kida painelivat hurjaa hippasleikkiä ja painia pitkin valtavaa peltoa. Märässä ruohikossa oli myös hauska pyörähdellä! Sisällä pidettiin aina lepotaukoa, ja silloin koko poppoo oli nukahtaa istuvilleen. Pampula vietti ulkotarhassaan sen ajan, kun meidän koirat ulkoilivat ja kun neitilauma oli sisällä, pääsi saksanpaimen reviiristään huolehtimaan. Varsin hyvin sujui loppuaika tällä kokoonpanolla.

Eilen illalla tultiinkin sitten kotiin, ja koko jengi kaatui maahan nukkumaan ennen kuin ehti kissaa sanoa. Ei paljon porukka herännyt edes yöpissityksille ennen kuin ihmiset painuivat unten maille. Sammuneina maattiin aamuun asti, joten taisi olla meillä aika superhauskaa!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Noutajamania



Ähähä! Siitäs saat, senkin kiusankappale! Aina sä olet se, joka pääsee mukaan treeeihin, mutta nyt MÄ olen parrasvaloissa. Tiistaina me lähdettiin emännän kanssa ihan kahdestaan treenaamaan, ja Kida jää oven taakse katsomaan mun perääni murhanhimoisena. "Tästä puhutaan vielä", se uhoaa aina happamana. Mä vaan nostan häntääni ja kiiruhdan tyytyväisenä ulos ovesta.

No en mä ihan yksin siellä treeneissä ole ollut. Kun Kidan poisjäännin takia ryhmässä on tilaa, on Rosa-pommi päässyt mun kanssa mukaan hyppimään. Se on aina ihan täpinöissään. Sen häntä vaan heiluu ja se on rasittavan innoissaan, hihkuu vaan miten kivaahauskaa ja mä vaan pyörittelen silmiäni.

Tiistaina mä starttasin ensimmäisenä, ja mä menin aika näppärästi. En jaksa muistaa enää, miten rata meni, eikä kirjoittajallakaan taida se olla ihan tuoreimmassa muistissa. Kuitenkin rata oli mukavan vaihteleva ja nopeatempoinen, mutta yksi vika siinä oli.. siellä oli kepit. Eikö nuo kaksijalkaiset ymmärrä, miten tuskastuttavan tylsä ja masentava este se on? Mä tykkään juosta, oikein kovaa, ja mokomat tikut hidastavat menoa ikävästi. Yritin komentaa tomerasti, mutta lopulta jouduinkin istumaan ja harjoittelemaan sitä, miten keppien sisääntulo tehdään rauhallisesti ja omistajasta irroten. PÖH.

Kida on voivotellut vatsakipujaan tässä jo parisen viikkoa, ja tänään mä totesin, ettei ole ainut.. mokomat, ikuiset, kaksi kertaa vuodessa iskevät naistenvaivat alkoivat meikäläiselläkin! Emäntä vaikutti erittäin huojentuneelta, eikä minuakaan kyllä pahemmin pikku loma häiritse. Jos vaikka saisin ruokaa enemmän korvaukseksi.. (aina saa unelmoida, kirjoittajan huom.)

Rosa on kehittynyt hurjasti, rohkaistunut ja saanut kehuja hyppytyylistään. Myös keppien pujottelut menivät yllättävän kauniisti. Videomateriaalia ei ole, mutta kovasti emäntä lupasi seuraavista treeneistä sitä hankkia.. vaikka MINUAHAN  pitäisi kuvata, koska olen paras. Hän kuitenkin halusi laittaa kaikkien piristykseksi videopätkää Rosan ihkaensimmäisistä maneesitreeneistä kesältä:



... ja sekös sopii, koska minun videoille ei voi nauraa, kun olen niin hyvä.

Turisemisiin, terveisin Tara