maanantai 21. marraskuuta 2011

I´m too pr0 for my owner!

Aina välillä - itseasiassa aika usein - sitä saa olla niin ylpeä näistä kaikenkarvaisista tuhinakuonoista. 

---



Kidaahan puri viikko sitten lauantaina Pampula-saksanpaimen kun olimme heppahoitajina maalla (valaise muistiasi täällä). Haavat jalassa ovat parantuneet aika mallikkaasti, mutta pientä punoitusta on pinnassa ja parina päivänä Kida on vähän yrittänyt nuolla parantuvaa haavaa. Päätin pelata varman päälle, ja pirautin tänään eläinlääkärille Launeelle, josta saimmekin peruutuspaikan iltapäiväksi pikku kontrollikäyntiä varten.

Kidasta saa kyllä olla ylpeä lekurissa. Eipä se ole joutunut tiluksilla käymään sitten nuoruusiän, kun haki vuotiaana rokotukset. Punnituksessa painoa näytti kertyneen 17,8kg! Aika huimalta tuntui määrä noin pienelle ja kepoiselle koiralle (n. 48cm mittauksessa, jonka teimme agitreeneissä!), varsinkaan kun läskiä ei ole. Kylkiluut ja selkäranka tuntuvat moitteetta, vaikka nyt on paksu karvapeitekin päällä suojaamassa. On tuo kyllä sellainen lihaskimppu, että sietääkin painoa olla.
Kuitenkin itse aiheeseen, neiti ei välittänyt mitään lääkärinaisen tutkimuksesta. Ei haukkumista, ei nurinoita, seisoi pöydällä a antoi lääkärin kopeoida ja tutkia haavaa, tarkistaa korvat ja hampaat, käydä käsillä kehoa ympäriinsä läpi ja mitata kuumeen. Niin coolisti, että ihanhan sitä tajusi itse käyttäytyvän hysteerisemmin virallisissa tutkimuksissa... Lääkäri totesi haavan parantuvan hyvin ja olevan siistin. Ihossa on pientä punoitusta, ja antoi siksi varmuudeksi 10pv:n antibiootin, mutta sisäistä tulehdusta ei ole ja muutenkin haava umpeutumassa. Nuoleminen pitää vaan estää, ja siksi neidillä oli jo viimeyön ja on nytkin säärystin. Hetken mietti onko toisessa korvassa ylimääräistä punoitusta, mutta siellä mitään ollut.

Lekurikäynnin jälkeen menimme vielä vähän kaupungille! Tuo ei autoista ja ihmisistä välitä, kävelee kauniisti ja tutkiskeli paikkoja, keskustan vilinään kun ei ole päässyt vähään aikaan. Mitä nyt yhden mummon meinasi kaataa kumoon, kun hypähteli innoissaan Johannan palattua asioiltaan ja pahaa-aavistamaton pyöräilijä meni juuri ohitse.. :'D Hupsista. Treenasimme sitten vähän kauppatorilla, yleisöä kyllä oli kun otimme pari paikkamakuuta, jäävät ja seuruutusta siinä kaiken kansan keskellä!

Tarallekin kävi pikku haaveri. Hölömöstä jäätyneen veden pinnan raapiminen on ihan supersiistiiiiii, ja pitihän sitä eilen iltalenkin yhteydessä toteuttaa. Tuloksena hauskanpidosta katkennut kynsi. Ei mitenkään pahasti, mutta kyllä se suoni näkyy ja kipeä luulisi olevan.. vaan vielä mitä, ei ontumista, ei nuolemista, tyyppi on kuin mikään ei olisi käynyt. Sain leikata kynnensirpaleen, putsata ja laittaa sukan iltasella, ja tyttö jäi hölmistyneenä kinttu pystyssä tuijottamaan perääni, että "miksi sä mulle tän laitoit? Mähän oon ihan okei!!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.